Ajatuksia

Tässä oli muutaman kuukauden ajan pieni lääkärihelvetti. Onneks juttu selvis (osasyynä varmasti mun valitus) vihdoinkin. Paljon meinas paskaa tapahtua ja tapahtukin sen lääkärin sekoilujen takia, mut nyt vihdoinkin se tuli järkiinsä. Subu hoito jatkuu, Elvanse piristehoito jatkuu, elämä jatkuu. Mä oon nykyään myös toimittaja Weturi-lehdessä. Uusin numero tuli just painosta ja odotan innolla et se kolahtaa postiin. Se on eka lehti missä on meikäläisen tekstejä ja piirrustuksia. Työni on siis alkanut. Se lehti on tarkotettu huumeidenkäyttäjille ja päihdealan tyypeille. Toivottavasti mä näin voin olla avuks. Mielenkiintonen projekti tää kyllä on. Tästä bloggaamisesta on myös ollu mulle iloa. Ja apua. Saan niin paljon tukea ja ymmärrystä lukijoilta, käyn läpi vaikeitakin asioita mitä mulle on tapahtunu. Kun mä niistä kirjotan, se ei ole helppoo, mut monet lukijat on antanu mulle uusia näkökulmia asioihin ja saanu mut tajuamaan paljon. Kiitos siitä. Tuleehan niitä vittuilukommenttejakin, mut hyvin vähän. Kyllähän noilla keskustelupalstoilla mua dissataan ihan kunnolla, mut siinähän dissaavat. Se on lähinnä koomista. Jotkut ei edes usko mua. Vaikee sitä itekään on ymmärtää miten oon niin paljon paskaa kokenu. Kaikkee sitä onkin tapahtunu. Mut onneks niistä uskallan kertoa. Monesti kun käyn läpi jotain ikävää juttua, meinaan kilahtaa, joskus itken.. Mut kun se on tehty, sit helpottaa. En bloggaa siks että saisin julkisuutta, sääliä ym paskaa. Vaan siks että voin käydä asioitani läpi, oppia elämään niiden kanssa, kertoa millasta paskaa huumekoukku ja se elämäntyyli on, saada ihmiset ymmärtämään että narkkarikin on ihminen. Yllättävän moni on sen ymmärtäny. Ja yllättävää on myös se et oon saanu jopa ystäviä tän blogin kautta. Ens kuussa oon kirjottanu vuoden tätä blogia, ja paljon on ollu kävijöitä. En ois uskonu että tästä niin suosittu tulee.