torstai 18. kesäkuuta 2015

Helvetin esikartano

Jouduin 15-vuotiaana huostaanotetuks huumeiden ja alkoholin käyttöni, masennuksen, väkivaltaisen käytökseni ym takia. Olin aluks useita kertoja pöpilässä ja sieltä sit tuli lähtö yhteen "erityis lastensuojelu yksikköön" johon laitettiin pahimmat tapaukset.
Kun menin sinne, en saanu edes hyvästellä isääni, vaan mut teljettiin lukkojen taakse huoneeseen missä oli kamera, sänky ja ikkunassa kalterit. Siellä olin ekat 2 viikkoo putkeen. En nähnyt ketään muita kuin kasvattajia ja olin ihan hajalla. Siellä alko pää levitä.
Muutenkin siellä oli erikoiset säännöt ja rangaistukset (tässä vain pieni osa): puhekielto (eli ei saanu puhua kenellekään), huonehoito, vessaankaan ei saanu mennä ilman lupaa, omasta huoneesta ei saanu poistua ilman lupaa, KAIKKEEN piti kysyä lupa. Läheisiinkän ei saanut pitää yhteyttä kuin 2 kertaa viikossa 10min puhelimessa kasvattajan kuunnellessa ja kaikki kirjeet luettiin. Siinä rikottiin kirjesalaisuuden lakia. Minunkin (ja monien muiden) huoneita pengottiin ja luettiin päiväkirjoja ym.. Ei mitään yksityisyyttä. Niin, ja öisin ei sanut käydä vessassakaan. Ja aina kun kasvattajilla oli raportti, me oltiin huonehoidossa, sillonkin oli vessakielto. Joskus nuori joutu raportille kasvattajien haukuttavaks jos oli tehnyt jotain (pientäkin) väärin. Se tylytys ja haukkuminen oli kamalaa. Aina raportin aikana me nuoret pelättiin huoneisamme et millon tullan hakemaan haukuttavaks. Sitä kun ei itsekään aina tiennyt mitä oli tehnyt väärin, kun kaikki siellä tuntu olevan kiellettyä. Siellä vallitsi pelon ilmapiiri.
Meitä nuoria kohdeltiin kuin saastaa. Meille huudettiin, meitä haukuttiin, meidän itsetunto ajettiin pohjalukemiin, me oltiin alistettuja ja pelättiin. Joka päivä tehtiin paljon töitä. Kun ei ollu oikeita töitä niin kerättiin kiviä ja oksia maasta kun "ne ei kuulu luontoon". Ja kasvattajat simputti meitä aina työn teossa. Ne oikeen nautti siitä kun saivat sättiä meitä.
Kerran siellä kuristettiin yhtä nuorta. Jouduttiin kaikki huoneisiin ja kuultiin kun se nuori huus käheellä äänellä että "älä kurista" ja vähän väliä joku teljettiin siihen kalterihuoneeseen. Siellä vietettiin pitkiä aikoja. Meitä uhkailtiin koko ajan, peloteltiin.. Se oli helvettiä. En jaksa edes kertoa kaikkee sitä paskaa mitä siellä tapahtu, mutkin hakattiin siinä kalteri huoneessa kun vedin kännit kotikaljasta. Olin ihan sekasin eikä mua edes puhallutettu. Eihän se nyt ois hyvä jos sossut tietäis et siellä juotiin alkohlipitoisia juomia. Eikä mua uskottu että olin kännissä vaikka sen näki selvästi.
Monet kerrat oltiin huonehoidossa koko porukka, pitkiä aikoja. Ja aina kun rankaistiin jostain, samalla tuli myös puhekielto. Onko lain mukaista kieltää puhumasta? Ei saanu sanoa sanaakaan. Meille oltiin tylyjä aina.
Kerran yks nuori joutu kalterihuoneeseen kun oli viillelly itteesä naamaan ja käsiin. Sairaalanhan se ois pitäny viedä eikä tejetä tollasen pahuudenloukkoon! Yks nuori jopa sekos niin pahasti että se vaan huusi ja huusi monta viikkoa siellä kalterihuoneessa. Sit sen jälkeen se ei enää puhunu sanaakaan kun pääs sieltä pois. Se sekos lopullisesti. Mäkin sairastuin tuona aikana anoreksiaan ja bulimiaan. Kaikki nuoret oli tavalla tai toisella tuhoutuneet.
Sit me keksittiin faijan kanssa et tehdään valitus sossuun kun olin 17v. Valitus meni läpi ja pääsin pois. Halusin samantien pöpilään, ja pääsinkin sinne. Luoja, se pöpilä oli taivas tohon helvettiin verrattuna. Mut ei se paska siihen loppunu. Ne työntekijät tuli palaveriin sinne pöpilään ja yrittivät saada mut takas. Ne sano ihan kauheita asioita ja yrittivät kaikkensa. Väittivät mm että tulin pöpilään hankkimaan lääkkeitä. Siihen lääkärikin sano että "Jenna saa kyllä lääkkeensä kadulta helpommin kuin täältä". Ja syötettinhän mulle siellä pameja ihan kunnolla kun olin niin paskana. En muista kunnolla sitä palaveria, ja mä jouduin lähteekin siitä kesken pois kun ne puhu niin loukkaavasti ja olivat uhkavia. Lääkärin ja sossujen päätös oli että "Jenna ei lähde mihinkään" ja sain siis jäädä sinne pöpilään.
Siellä ollessa olin edelleen pelokas ja shokissa. Kysyin lupaa kaikkeen toimintaani ja olin alistunut, ahdistunut, pelokas ja masentunut. Pian sit jouduinkin jo letkuihin kun meinasin kuolla bulimia-anoreksiaan. Painoin 37kg (170cm pitkä). Olin pitkään letkuissa, mutta hyvässä hoidossa.
Se helvetin esikartano jätti muhun elinikäiset traumat. Ja se on yks osatekijä mun huonoon itsetuntoon ja laitospelkoon. Se paikka sai mut myös pelkäämään auktoriteettejä ja isokokoisia miehiä (niillä oli töissä pelkkiä bodareita mies työntekijöistä). Tässä nyt oli vasta pintaraapasu ton paikan hirveyksistä. Siellä oli vaan pari oikeesti mukavaa kasvattajaa ja kiitos heille siitä tuesta ja reilusta käytöksestä mikä oli siinä mestassa harvinaisuus. Kamalaa on, että tuo paikka jatkaa toimintaansa tänä päivänäkin. Ihmettelen suuresti miks sitä ei ole lopetettu.

11 kommenttia:

  1. Hei Jenna! Oon lukenut sun kaikki blogitekstit läpi ja oot kyl tosi rohkee ihminen �� oon ylpee susta. Toi sun laitoskokemus sai mut muistamaan omat perhekotiajat. En ymmärrä miten nuoria laitetaan tollaisiin paikkoihin. Paljon voimia sulle ja muista että olet ainutlaatuinen ja hyvä ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mukava saada positiivista palautetta :)

      Poista
  2. Minkä niminen paikka on kyseessä?:o Tahon tietää, ehkä tuolle vois jotain, laittaa vaikka viranomaiset tarkastamaan olosuhteita ja laitoksen asiakkaita..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pro Manors OY Loikalan Kartano on paikan nimi.

      Poista
    2. Kyl heil näyttää olevan hienot nettisivut... Ja nuorten tarinoitakin... Liekö pakotettu noin kertomaanasiat vai onkohan ihan keksittyjä? :(

      Itse en ole laitoksessa joutunut olemaan, mut kotona oli tosi paha narsisti isä ja äiti joka antoi luvan kaikkeen, ei ikinä kieltänyt mitään kun halusi peittää alkoholisminsa niin sai helposti kiristettyä... Aika helvettiä sekin oli, välillä tuntu et laitoksessa ois voinu olla helpompaa...

      Poista
    3. Ei ole keksittyjä. Tää blogi on ihan totisinta totta. Ikävä kyllä. Sun tilanteessa laitos ois varmaankin ollu parempi vaihtoehto kun tilantees oli noin ikävä. Toivottavasti et saanu traumoja.

      Poista
    4. Valitettavasti sain, niinkin "helppo" kuin epävakaapersoonallisuus. Ja siihen yhdistetään adhd ni huhhuh.

      Nykyään avokki juo muutamasti viikossa humalan (on silloin ilkeä, itsekäs, alistava jne...) mut onnistunut olemaan irti muista aineista.

      Poista
    5. Voih.. Tuo kuulostaa huolestuttavalta. Voisinpa jotenkin auttaa.. Pysy vahvana vaikka mikä tulisi! Mä uskon että sä pystyt vielä saamaan hyvän elämän kunhan annat aikaa toipumiselle ja opit elämään traumojen kanssa. Samaa yritän minäkin. Helppoo ei ole. Mutta mä yritän. Ehkä meistä kumpikin vielä pääsee jaloilleen.

      Poista
  3. http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=5035

    IL: Hoitajat pitivät lapsia kuukauden vangittuina

    Hirveetä.

    VastaaPoista
  4. En tiedä oletteko suomiräpin ystäviä, mutta tähän aihepiiriin liittyen suosittelen ainaki kerran kuuntelee tän biisin ja keskittyy biisin sanomaan:

    https://www.youtube.com/watch?v=TAywRsWp-uU

    VastaaPoista
  5. Haluisin halata sua just nyt :( Oikeesti oot niin rohkea ❤

    VastaaPoista