Tässä linkki uusiin teoksiin. Aiheena sudet (yllätys :D)
https://hulttiotytontekeleet.blogspot.com/2018/10/susia-innostuin-taiteilee.html
Viime yönä näin taas karmeita painajaisia. Koska tää loppuu?
Yhdessä unessa oli joku tilanne, missä olin vetämässä piikkiä lapsuudenkodissani. Just ku sain männän pohjaan, niin karhu hyökkäs sinne. Ikkunasta näin kuinka karhu ryntäsi kohti ovea.
Äkkiä menin ovelle ja koska se oli auki, mä yritin saada oven kiinni. Karhu oli jo tosi lähellä ja mä en meinannut saada ovee kiinni, koska mun käsi oli (jostain syystä) siinä oven välissä, enkä meinannut saada sitä millään vedettyä pois siitä.
Onneks sain sit vihdoin käteni siitä oven välistä pois, koska karhu oli jo rappusilla hyökkäämässä sisään. Se hyökkäsi, ja just ja just sain paiskattua oven kiinni.
Sit mä heräsin.
Inhottava uni. Toi oli selkein mitä siitä muistan. Jossain toisessa unessa mä sit olin vanhan käyttäjäkaverin kanssa jossain pellolla ja leijailtiin vaan siellä. Vedot oli saatava. Uudestaan ja uudestaan. Ja sit vaan vedettiin. Uudestaan ja uudestaan.
Mua niin ahdistaa kun toi piikki on usein pääosassa noissa mun unissa. Useimmiten pääosaassa olevat aineet unissa on opiaatit ja amfetamiini, ekstaasi jne.
Hemmetti kun ahdistaa nuo unet ja niiden jälkifiilikset, joita kestää. En jaksa näitä!!!
Yöllä mua kiusaa unet, joissa vedän kamaa.
Päivällä mua kiusaa kamahimot.
Ei oo mukavaa!
Tämmönen masentaa.
Muutenki ku meillä on tän kuun aikana uuteen tilavampaan asuntoon, sekin stressaa. Huh huh. Paniikkihäiriö oireet kiusaa myös. Paljon kaikkee, mikä kiusaa, masentaa, stressaa ja kiusaa.
Masentaa.
Mut eiköhän tää tästä.
Ei niitä unia kannata liikaa vatvoa. Ne on vain mielikuvitusta joka saa aineksensa eletystä elämästä ja peloistasi että toiveistasi. Pyri vain karistamaan unen muistot mahdollisimman nopeasti. Sulla on kamahimoja valveillakin mutta kun sä tunnistat ton välillä iskevän tarpeen niin osaat käsitellä sen etkä ole tunteen vietävissä.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä että joskus tunne meinaa sumentaa järjen mutta älä anna himojen yllättää itseäsi.
Musta sun kannattaa ja varmaan oletkin jo suunnannut katseesi tulevaisuuteen. Koulun sä käyt loppuun kun vain kerkiät mutta rupea katselemaan minne haluaisit opiskelemaan ja mitä työtä haluaisit tehdä. Sä et ole vielä kolmeakymmentäkään niin voit aloittaa helposti alusta.Tai ei opiskelu ja varsinkin työelämään siirtyminen ole helppoa suurimmalle osalle niin sitä ei kannata odottaa.
Juu ja onneks nyt noi pahimmat kamahimot on hävinneet. Olihan se hankalaa, mut selvisin. Opiskelujen ohella mä käyn kuntouttavassa työtoiminnassa ja koen sen todella tärkeäksi mulle. On tosi kivaa käydä töissä paikassa, jossa voi tehdä puutöitä, käsitöitä, maalata, ja paljon kaikkea! En oo koskaan ennen töissä käynyt, mut tää mitä nyt teen, on tosi mukavaa!
PoistaHeippa. Löysin blogisi sattumalta. Olen tykännyt kovasti sitä lukea, koska minulla on jokin fetissi rappioromantiikkaan. Tykkään myös tavastasi kirjoittaa. Vessavedoista ja kyttäreissuista kertominen on tukevasti hirsipalkeista kasattu, kuten monen mökki saimaalla. Itsekin kirjoittelen blogia yhdellä hörhösivustolla, jossa on paljon mielisairaita. Red Pillaaminen on lähes mahdotonta kohdallasi, koska et ole perinteinen pirkkakaljaa juonut lähiölehmä, vaan kovia aineita vetänyt aito narkkari, joka ei häpeä mitään. Sinussa on vahvaa ainesta kirjailijaksi.
VastaaPoista:D Kiitos! Minä muistan nämä sanat. Hauskasti kirjoitettu!
PoistaKyllä se siitä ja muista pitää mielessä että yksikin retkahdus johtaa melkein vääjäämättä uuteen kierteeseen, ja ne reflat on tietty aina pahemmat etenkin mitä opiaatteihin tulee. Voimia!
VastaaPoistaEhdottomasti pidän mielessä. En tahdo enää palata siihen helvettiin. Kun olen sieltä selvinnyt, en enää tahdo palata siihen. Heittäisin vaan hukkaan elämäni ja tän kaiken hyvän, mitä oon saanut.
PoistaJotenkin syksy ja talvenalku ovat,, noh sisäänpäinkääntäviä. Liittyisköhän, et ei tota aurinkoa paljoa näy?
VastaaPoistaMut nii, kyllä se siitä. Pahemipiakin paikkoja ollut.
Totta. Koska oon selvinnyt pahemmista asioista, selviän tästäkin. Nyt on tän marraskuun aikana ollut niin, et hirveimmät kamahimot ja unet on jääneet pois! Vähänkö olen helpottunut!
PoistaPakko kommentoida. Omista lievemmistä traumoistani muistan, että ne tunkivat paranemisvaiheessa uniin. Ja se oli hirveää, mutta terapeuttini mielestä tärkeää. Unet ovat varmasti kammottavia, mutta ne ovat samalla osoitus siitä, että käsittelet asiaa. Käsittelet muistoja, käsittelet traumoja. Se on osoitus siitä, että olet paranemassa. Aivosi tekevät töitä ja etsivät uutta tasapainoa. Kaikki paranemisen vaiheet eivät ole kivoja, mutta aivot on ihmeellinen elin. Sen pitää vaan nyt oppia paljon uusia tapoja ajatella ja siinä kestää aikaa. Voin lohduttaa, että jos olet yhtään kuin minä, niin paranemisen edetessä oireet kyllä lievittyy ja ainakin minulla osa niistä hävisi kokonaan. Ja loppujen kanssa pärjään mainiosti.
VastaaPoistaKiitos näistä rohkaisevista sanoista! Oon huomannut oman paranemisprosessin myötä saman asian. Välillä on vaikeempaa, välillä helpompaa. Nyt on vaikuttanut siltä et tuo pahin kausi kamahimoja ja unia on helpottanut. Niitä ei ilmene enää läheskään niin usein. Nyt on parempi olla. Pystyn jopa iloitsee elämästä ja siitä et selvisin niistä kiusauksia. Mikä ei tapa, se vahvistaa. :) Paljon voimia ja tsemppiä sulle! Kiitos kannustuksesta!
Poista