torstai 15. marraskuuta 2018

Kuulumisia

Moro!

Tässä on taas aika päässyt vierähtää. Pahoittelen, etten ole ehtinyt kirjoittaa. Meillä oli kuun vaihteessa muutto, ja sen jälkeen on ollut paljon järkkäämistä uudessa kodissa. Se on koti, joka oikeesti tuntuu kodilta. Sain jopa työhuoneen! Paljon on tilaa ja valoisa on asunto. Kunhan saadaan koti järjestettyä, voisin tehdä tänne siitä jutun. Iloitsen uudesta kodista!

Sellainenkin helpottava ilon aihe on ollut se, et pahimmat kamahimot on hellittäneet. Jostain syystä ne helpotti kun muutettiin. Mut kamahimokauden jälkeen mua on vaivannut menneisyyden muistot. Ei kiva. Mut mä oon alkanu oppii elää menneisyyteni kanssa. Jotenkin. Eihän ne muistot kivoja ole, mut onneks pystyn elää niistä huolimatta. Kun oon näin herkkä tyyppi muutenkin, niin kyllä ne muistot riipii ja harmittaa niin, et itku tulee. Mut ne on onneksi menneitä, ei tätä hetkeä. Eikä ne karmeimmatkaan asiat ole turhaan tapahtuneet, oon jopa huomannut et nekin on alkanut kääntyä hyväksi. Vähän erikoista, mut näin oon havainnut. Mun haavoista on tullut mun vahvuuksia. Esim pystyn säveltää kokemuksistani ja fiiliksistäni musaa ja myös maalaamaan niistä tauluja. Myös pystyn tukee toisia jotka ovat samaa kokeneet.

Viime viikon torstaina mut oli kutsuttu soittaa flyygeliä Poleeniin (Pieksämäen kulttuurikeskus) näyttelyn avajaisiin. Vähänkö mä jännitin, mut se meni ihan jees. On mukava päästä käyttää lahjojaan toisten iloksi. Sunnuntaina kun käytiin seurakunnassa ja laulettiin siellä, niin sielläkin yks sisar sanoi et mun laulua on ihana kuunnella kun on niin hyvä ääni. Se ilahdutti ja samalla rohkaisi mua laulamaan jatkossakin. Mut muuten kutsuttiin Pieksämäen vapaaseurakunnalle todistaa nyt sunnuntaina 18.11 klo 16. Jännittävää. Mutta mukavaa.

Kaikenlaista siis tässä ollut ja tulee olemaan. Eipä mulla nyt muuta tule mieleen. Kirjoitan sit tien taas kun asiaa tulee. Ja jos uskallan, niin saatan ehkä tehdä videoo. Oon nimittäin havainnut et video on myös hyvä tapa kerroilla asioita. Se (kuvaaminen) on pelottavaa, mut josko mä siihen tottuisin.

6 kommenttia:

  1. Pliis tee lisää youtube videoita! Niit on tosi kiva kattoo ja niitä on liian vähän sulla. Tee ihmeessä lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän rohkaista itseni tekee lisää videoita. Se on pelottavaa, mut yritän rohkaistua.

      Poista
  2. Moi. Ethän pelästynyt.. laitoin kun aattelin,että ehkäpä hiffaat ne pikkuset samankaltaisuudet, vaikka eri juttuja on. Et ole yksin. Etenkään enää. :)
    Teet hyvää duunia. Sillä on tarkoitus. ♡

    VastaaPoista
  3. Oot ihan huikea, vahva nainen! <3 Tulin tänne vähän varovasti, jännitti ne sun kamahimot. Onneksi menivåt ohi!!!
    Kaikkea hyvää sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne jännitti muakin! Suorastaan pelotti. Karmeeta oli mutta onneksi helpotti ja selvisin. Yks mun pahimpia pelkoja on retkahtaminen. En tahdo palata siihen enää, mut silti mä pelkään. Kai sekin on joku suojaava mekanismi. Se mitä pelkää, sitä ei tahdo kokea. Jotenkin noin oon sen käsittänyt.

      Poista