sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ei tässä mittää.


Kamahimojen kiusatessa ja ahdistaessa minä masennuin.
Sinne meni mielenterveys tänä syksynä.
Niin Jenna masentui voimakkaiden kiusausten keskellä.
Näin kävi. Jälleen kerran.
Ei ihmismieli kaikkea kestä. Tässä se nähtiin.
Mutta vielä on toivoa!
Vaikka masennus tuli, en ole vielä retkahtanut.
Se antaa toivoa.
Voin selvitä tulevistakin kamahimoista.
Koska aiemmista oon selvinnyt, voin selvitä tulevista.
Voi! Kunpa niitä ei enää tulisi!
Pieni mieli ei niitä jaksaisi.
Alkaa olla äärirajoilla Jennan jaksaminen.
Mutta mä yritän jaksaa.
Mikä siinä on, et syksyisin varsinkin kamahimot kiusaa helvetillisellä voimalla?
Muuten syksy on ihan kaunis, mut ahdistaa kun masentaa.
Ei siinä mittää.
Kyl tää tästä varmaan taas helpottaa aikanaan.
Jos ei muuta niin vaikka raivolla raivaan tieni läpi kamahimojen.
Ja niistä seuraavan ahdistuksen.
Ja myös masennuksen.
Ei tässä mittää.
Eiköhän tää tästä
Onhan näitä ollut ennenkin.

1 kommentti:

  1. Voimia sulle ihana Jenna <3 Muuten syksyllähän monille ihmisille pukkaa masennusta, itselle myös. Ehkä sullekki juuri tän takia. Saat olla kuitenkin ylpeä itsestäs kun et ole retkahtanut ja muista että kyllä se olo helpottaa :)

    VastaaPoista