Viime aikoina on ollu ihan hirveitä kiusauksia ja kamahimoja. Niitä tulee niin unessa kuin hereilläkin ja kyllä harmittaa. Näitä on kestäny jo ainakin kuukauden ja alan olla hyvin harmissani.
Kamahimot kun iskee, ne on niin voimakkaita että mä huudan ja itken sitä tuskaa. Kädet tärrää ja on ihan hikiset, koko kroppa jäykistyy, syke nopeutuu ja hirvee kamahimo kourii vatsaa. Se on ihan hirveetä.
Kerrankin kamahimoissani raivosin: "V***u parempi olis vetää kamaa, kuin kärsiä näitä paska himoja!" Jälkeenpäin totesin, että ei se niin ole. Kamahimot meinaa viedä järjenkin mennessään. Yleensä mä oon pysyny sen verran järjissäni, et oon tiedostanut et vaikka tekee mieli, niin en halua enää palata siihen paskaan.
Kun nyt noita hemmetin kiusauksia on tullut tulemistaan, jo ainakin kuukauden, alkaa järkikin jättää kun kova himo iskee. Se on kamalaa. Kamahimoissani haluisin niin narkata, kun himot on menny ohi, mä kauhistun niitä ajatuksia.
Yhtenä iltana huomasin hekumoivani piikittämisestä. Mä katselin vanhoja pistoarpia ja huomasin et pidin kuvitteellisesti piikkiä kädessä ja tökkäsin käteeni mielikuvituspiikillä. Tämä toistui.
Sit mä havahduin. Järkytyin ja aloin itkee. Se oli niin inhottavaa, mut samalla kaipasin sitä kovasti. Itkin tuskaani ja pidin itseäni ihan kajahtaneena. Miten ihmeessä voi kaivata jotain sellaista, mikä on ollut yhtä helvettiä?! Olen sairas. Vaikka 3 ja puoli vuotta on ollu asiat hyvin, silti tulee noita helvetillisisä kamahimoja. Pääosin ajatus on: EN TAHDO PALATA SIIHEN HELVETTIIN!!!
Kun järki jättää, ajatus on: IHAN MITÄ VAAN MIKÄ PÄRÄHTÄÄ.
Tässä oikeesti on pieni vaara. Mä en halua retkahtaa, mut pelkään etten enää kestä noita himoja. Pyydän teitä, kaikki uskovaiset lukijat, rukoilkaa mun puolesta etten mä retkahtais!
Rukous on aina ollut suuri apu. Ilman Jeesusta ja puolisoni estelyitä olisin jo narkkaamassa. En tahdo sitä!
Pelkään vaan, et kun heikko hetki iskee, niin se on menoa.
Terve Jenna!
VastaaPoistaMiten olisi tuo liikunta? Tuleeko harrastettua? Siis sellaista oikein kunnon menoa. Terve sielu terveessä kehossa ei ole tyhjä klisee.
Agressiivisesta ja itseäänvihaavasta osa-aikajuoposta tuli positiivinen ja elämäniloinen vissynlipittäjä, kun sai raivota pahan pois lenkkipolulla ja salilla. Joskus mullakin se viinapiru tulee kummittelemaan ja mieli synkkenee (varsinkin näin syksyisin valon vähetessä), mutta kunnon punttitreeni ja puolituntia säkin mätkimistä ajaa pirulaiset nolostuneina matkoihinsa. Voin myös vakuuttaa, että olo on aivan mah-ta-va, kun saa lösähtää sohvalle elpymään kunnon treenin jälkeen. Alkoholi ei voisi vähempää kiinnostaa siinä vaiheessa. Eipä tule edes mieleenkään. Tupakointikin jäi miltei huomaamatta.
Ja niitä muita hyviä puoliahan on vaikka mitä.
Kokeile ihmeessä, jos et ole jo kokeillut.
Onnea ja menestystä opintielle ja Siunausta ja varjelusta.
Muista Jenna, että sulla on melko vaikutusvaltaisia ystäviä tuolla Ylimmässä kerroksessa. Luota heihin.
Kiitos! Mä oon liikkunut kyl päivittäin, mut en ehkä niin rankasti. Kävelyllä käyminen ja rukous siinä samalla on tosi hyvä mulle. Myös puran tuskaani maalaamiseen ym taiteeseen. Säveltäminen myös on ollu hyvä keino. Mut tää mitä kerroit, vaikuttaa asialliselta idealta. Aion kokeilla. Ellei Herra olis ollut mun kanssa, olisin jo retkahtanut. Onneks myös puoliso on ollu tukena. Kaikenlaiset onnistumisen kokemukset myös on auttanut pysyy aloillaan. En haluu palata siihen piikkipyörään. Täytyy pysyä lujana. En anna periksi! Kiitos hyvistä neuvoista! Tää antaa mulle lisää toivoa ja motivaatioo, kun täälläkin saan tukea! Kiitos!
PoistaHei hulttiotyttö! Kiitos rehellisen avoimesta blogista! Rukoillaan vaimon kanssa sun puolesta nyt heti. 💎🙏
VastaaPoistaKiitos!!!🙏💕
PoistaEn ole mikään ammattilainen että ei siinä mielessä, mutta mulla auttoi se että ei pelkää liikaa käyttöhaluja (ne kuuluu addiktiosairauteen) ja käytän sellaista menetelmää nimeltä "urge surfing" (en tiedä suomenkielistä nimeä). Mulla ainakin oli niin, että jos vaan vimmatusti vastustin käyttöhaluja niin ne vaan paheni. Sen sijaan kun antaa tunteiden ja ajatusten tulla, hyväksyy ne (HUOM: Ei kuitenkaan toimi niiden mukaan) ja keskittyy havainnoimaan niitä (miltä tuntuu kehossa ym.) yhtään tuomitsematta ajatuksia ja tunteita, niin mulla kävi niin että senhetkinen käyttöhalu menee ohi hyvin nopeasti kuten tunteilla on yleensäkin tapana mennä ohi kun ei lähde mukaan eikä toisaalta vastustele. Suosittelisin kokeilemaan tällaista tekniikkaa mutta sun tapauksessa sanoisin että vain turvallisissa olosuhteissa (vaikka sinänsä tuon että hyväksyy ne tunteet ei pitäisi johtaa siihen että toimii niiden mukaan), eli esim. kun puoliso on paikalla.
VastaaPoistaKannattaa myös miettiä että mitkä asiat triggeröi/herättää noita käyttöhaluja ja miten pystyisi välttämään näitä asioita tai jos kyseessä on sisäiset tuntemukset, niin miten pystyisi käsittelemäään niitä ilman että syntyy käyttöhaluja.
Painotan etten ole ammattilainen, mutta terapiassa olen oppinut tällaisia tapoja käsitellä käyttöhaluja.
Kiitos! Annoit mulle ajattelemisen aiheita ja hyviä neuvoja. Jo se rohkaisee ja motivoi, kun tuun tänne kattoo kommentit, ja huomaan et mulla on tukijoukkoja täällä. Arvostan suuresti kaikkea sitä tukea, jota olen saanut sinulta ja toisilta lukijoilta! Mahtavaa! Suurkiitos!😊
Poista