keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Väsynyt Hulttis ja 1 500 000

Väsyttää. Tänään oli työpäivä ja nyt väsyttää.
 Mä työskentelen siel niin intensiivisesti varsinki kun maalaan. Tänään tuli 5 maalausta ja oon ihan poikki. Mut kyl siel on kivaa!
 Ei meinaa malttaa odottaa aina ens kertaa :D

Tässä hiljattain tuli puolitoista miljoonaa täyteen kävijämäärässä tänne blogiin. Aikas jännä juttu!
 Enpä olis arvannut et tästä blogista tulis näin suosittu. En voi kuin hämmästellä ja kiittää. Oon niin kiitollinen kaikesta siitä tuesta mitä täältä oon saanut! Tän mun kirjottelun aikana te lukijat ootte tulleet mulle tärkeiksi. Kiitos et ootte ollu mukana mun toipumisprosessissa! Tästä on ollu suuri apu ja motivaatio meikäläiselle. Ja on ollu ilo olla monen lukijan tukena! Jatkossakin tahdon olla tukena. Jos joku haluu kirjotella privaatisti niin sähköpostii voi laittaa mulle tohon: aivotukaani@gmail.com.
 
Kaikenkaikkiaan iso kiitos kaikille lukijoille! Kiitos niistä neuvoista, vinkeistä, kannustuksista, rohkaisusta, tuesta, puolustamisesta... ihan kaikesta!
 Arvostan suuresti teitä, rakkaat lukijani!

6 kommenttia:

  1. Moikka Jenna! :) Oon aiemmin lukenut sun tekstejä, ja nyt taas sattumalta eksyin tänne. Puhut kivan raadollisen rehellisesti siitä mitä kama aiheuttaa, ja toivottavasti saa jonkun kokeilemista miettineen harkitsemaan uudemman kerran.
    Kuukausi sitten repsahdin taas kerran, ja kuten joka kerran jälkeen on sairaus on syvennyt nyt niin pahaksi, että raitistuminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta ja jopa houkuttelevalta. Lähipäivinä toivon pääseväni taas toipumiseen kiinni.
    Saanko kysyä käytkö Nimettömissä Narkomaaneissa?
    Terv. Sara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro! Toivottavasti pääset kiinni toipumiseen! Mä kävin joskus NA:ssa mut mulle siitä ei silleen apua ollut. Mukavaa porukkaa kyllä, mut mun ongelman alkulähde saatiin hoidettua vasta kun sain oikeen hoidon mun sairauteen. ADHD oli mulla suurin tekijä kaman käytän aloittamiseen. Kun se asia saatiin kuriin, mulla alkoi elämä järjestyä.
      Musta on hyvä et sä tiedostat ton systeemin. Jos raitistuminen alkaa tuntua houkuttelevalta, se on hemmetin hyvä lähtökohta! Eihän se onnistu jos ei oo omaa halua siihen. Pysy lujana ja älä luovuta! Mä uskon et sä voit saada asiat kuntoon! Voimia!

      Poista
  2. Oon seurannut sun matkaa parikin vuotta blogisi kautta, en tosin oo koskaan aikaisemmin kommentoinut. Ajattelin vain tulla kertomaan, että vaikka en aktiivinen kommenttien suhteen ole niin säännöllisesti lueskelen sun päivityksiä. Olen itse narkomaanin läheinen ja sun tarinasi antaa mulle jaksamista ja uskoa myös lähimmäiseni suhteen - niin kauan on toivoa kun on elämää!

    Hyvää kesän jatkoa sulle ja tsemppiä koulun penkille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä et saat toivoa tästä! Mun piti olla täysin toivoton tapaus, niinhän mut joka paikassa leimattiin. Mut Jumalalle ei kukaan ole toivoton tapaus! En edes mä. Eikä kukaan muukaan. Jos mun kaltainen toivottomuus voi saada elämänsä järjestykseen, niin kyllä voi muutkin. Mä rukoilen sun läheisesi puolesta. Ei varmasti ole sullakaan helppoa. Muistan kuinka mun Faija kärsi mun käyttämisestä, enkä toivois samaa tuskaa kellekään. Paljon voimia ja jaksamista! Toivottavasti asiat järjestyis sielläkin.

      Poista
  3. Hei Jenna! Minäkin aina välillä käyn lukemassa kuulumisiasi ja olen joskus jotain pientä kommentoinutkin. En kyllä ihmettele, että blogisi on niin suosittu. Huumeet ovat edelleen jonkinlainen tabuaihe. Musta on äärimmäisen hienoa, että kirjoitat. Olen itse ongelmakäyttäjän läheinen, ja sydän meinaa särkyä, kun tulee retkahdus toisensa perään. Sun tarina antaa toivoa ja voimaa. Ja kuten sanoit, Jumalalle ei kukaan ole toivoton <3 Surettaa kun usko ja ADHD-lääkitys eivät ole läheistäni vielä ainakaan auttaneet. Olisi tosi hienoa, jos joskus pystyisit tekemään kirjoituksen, minkä arvelet auttaneen sinua paranemisessa.

    Siunausta ja kaunista syksyä sinulle! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mäkin rukoilen sun läheises puolesta! Paranemisprosessi on aika yksilöllinen, mut paljon on sellaistakin, mikä voi auttaa useita. Mua on paranemisessa auttanut Herra Jeesus, oma tahto, puolison ja muiden läheisten tuki, ADHD-lääkitys ja korvaushoito, välien katkaiseminen kaikkiin käyttäjiin (todella tärkeä asia!), vastenmielisyys sitä maailmaa kohtaan ja halu päästä kiinni normaaliin elämään. Nää ainakin on mua auttanut. Myös Jumalan sanan lukeminen ja kuuntelu. "Sana ei tyhjänä palaja." Enkä mä omin voimin ois pystynyt mihinkään. Myös kaikki ne, jotka mun puolesta on rukoillut, heidän rukouksensa on tullut kuulluksi, ja siitäkin oon apua saanut.
      Varmasti on rankkaa seurata sivusta, kun toinen käyttää. Näin jälkeenpäin oon itsekin paremmin ymmärtänyt sen, et millaisen tuskan mun läheiset joutuivat käymään läpi mun narkatessa. En toivois sitä tuskaa kellekään. Paljon siunausta ja voimia! Mä oon hengessä mukana!

      Poista