perjantai 6. heinäkuuta 2018

Kuvakertomus kuukauden häseltäjästä

 Tämmöset taulut vein maanantaina Poleeniin näytille. Siel ne nyt on.

 Meikäläinen vähän epävarmana. Kun vietiin tauluja, mua jostain syystä hävetti! Ja kun kotia päästiin tuli itku. Ajattelin ettei musta ole tähän. Enhän mä oo maalannutkaan kuin vasta toista vuotta. Teki mieli taas tuhota kaikki taulut.

 Pokka pitää.. mekein. Ei mun toisaalta tarvi hävetä. Mä oon vaan aloittanut uuden harrastuksen ja se on maalaus. Ei harrastuksiaan tarviis hävetä. Eikä sitäkään, jos tulee erinäisiä tilaisuuksia johon kutsutaan, kuten nyt tämä.

 Ei oikeen osannut hymyilläkään. Niin lannistunut olin taidoistani. Onneks Rakas mua kannusti ja esti taulujen tuhoamisen. Sanoi ettei mulla oo aihetta tollasiin fiiliksiin. Se on oikeessa. Mut silti mä väheksyn itteeni ja aika ajoin tunnen pakottavaa tarvetta tuhota tauluni.

 Ilmeellä. Tilanne oli vähintäänkin hämmentävä. Vaikka niin moni on oikeesti tykännyt mun tauluista, en siltikään ollut varma taidoistani. Vaikka taiteen ammattilaiset ovat tykänneet ja arvostaneet mun tauluja, silti oon epävarma.

 Tässä eka työ. Se kimaltaa ja siinä on myös suolaa. Näistä löytyy kattavammat kuvat Hulttiotytön Tekeleet blogista.

 Tässä toinen työ. Suolattu sekin ja tästä mäkin oon tykännyt.

 Ja kolmas työ. Kaikki tehty samalla tekniikalla. Sellasilla tussimaaleilla roiskin ja värit levis kosteella pinnalla. Sit mä viel roiskin päälle suolaa ja se sai aikaan hauskoja efektejä.

Sellaisia maalauksia vei kuukauden taiteilijaksi valittu Hulttis. Ei Hulttis itse tiedä kuinka asiaan suhtautuisi, mut muut asiasta kuulleet ovat olleet todella iloisia. Jospa tää mun epävarmuus vielä helpottais, ehkä mäkin sit osaan iloita. Mut maalaamista en lopeta vaikka miten olisin lannistunut. Maalaaminen vaan on niin kivaa. Ja mä vasta harjoittelen sitä, joten ei oo aihetta lannistua. En ole aikonutkaan miksikään mestariksi, vaan ihan ilokseni ja muidenkin iloksi maalaan.
Nyt Jenna, ota ihan iisisti! :D hus hus häpeä ja epävarmuus!

5 kommenttia:

  1. Onnittelut! Mun mielestä noi on upeita, erityisesti toi isoin :) sopis täydellisesti meijä kotiin seinälle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mikä ettei! Jos haluut sen niin kyl mä voisin myydä sen :)

      Poista
  2. Ajattelin kertoa sulle(ja ehkä muille), mikä mua itseäni auttaa jos alkaa hävettää joku oma teko, tai joku itsessäni. Ajattelen, esim. mitä jos vaikka mun joku ystävä, tai ihan kuka vaan olisi kutsuttu esittelemään taulujaan johonkin? Jos joku muu olisi alottanut uuden harrastuksen, harrastanut sitä kaksi vuotta ja pyydetty esittelemään taulujaan ja hän menisi sen tekemään? Pitäisikö hänen hävetä sitä? No ei vitussa. Ei tietenkään. Mitä ihmettä ajattelen? Ja jos se ei auta, ajattelen vielä, että en ole yhtään sen erikoisempi, kuin kukaan muukaan. Jos toisen ei tarvitse hävetä asiaa, miksi minun pitäisi? En ole sen erityisempi, kuin hänkään.

    Pitää myös muistaa, että olemme ihan tavallisia ihmisiä ja ihmisillä on kaikenlaisia tunteita, jotka voi hyväksyä. Ei haittaa vaikka hävettää joskus, häpeän tunne suojelee meitä, että emme tekisi semmoisia asioita enää jotka eivät ole hyväksi meille! Siksi se on hyvä asia kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä neuvosta! Ei mun tosiaankaan tarvi häpeillä. Onneks se on jo alkanu laantua. Ollaan me ihmiset kummallisia kun hävetään mitä kummallisimpia asioita, joita ei tartteis hävetä! :D Sekin on auttanu mua tässä jutussa kun oon nähny miten iloisia kaikki asiasta kuulleet on olleet. Siitäkin mulle nousi mieleen ajatus että eihän mun todellakaan oo aiheellista hävetä, kun kaikki jotka kuulee tästä, ne iloitsee. Ja sitä on sit itsekin jo uskaltautunut jopa vähän iloita asiasta. :) Kiitos sun neuvosta, varmaan on hyödyksi vastaisuuden varalle!

      Poista
  3. Sun taulut on upeita! :)

    VastaaPoista