keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

3v selvää elämää + surua

Viikonloppuna tuli täyteen tasan 3v selvää elämää. Hämmästelen itsekin et näin pääsi käymään. Ja iloitsen myös. Aika paljonkin. Olen helpottunut, et armoton narkkaaminen on ohi.
 Kun kelaan sitä käyttöaikaa, siinä oli jatkuvasti kuolema selän takana väijymässä. Ei voinu tietää, milloin se iskee ja miten. Sen vaan tiesi, että se kuolema kulki mukana, valmiina iskemään.
 Ja monen kaverin se veikin mukanaan. Mitä ikävimmillä tavoilla vielä! Minutkin meinas viedä monet kerrat, mut onneks ei saanut. Suren vaan niitä, jotka se sai. Rauha heidän muistolleen!

Onneks mä selvisin, nyt ne ajat on takana. Jo 3v! Käsittämätöntä. Miks minä?
 Vieläkin vaan saa kuulla, kuinka kuolema korjaa satoaan niissä piireissä. Ja hitto et se surettaa!
 Viime viikolla sain kuulla et yks mun kaveri oli tapettu. Se oli vielä niitä asiallisempia tyyppejä. Se oli mun tukena sillon kun narkkasin, koitti auttaa ja tukea parhaansa mukaan. Sairaalaankin kun jouduin, se tuli mua kattoo ja ilmaisi usein huolensa mun menosta. Se oli oikee ystävä, joka oikeesti välitti, eikä tehny mulle pahaa.
 Ja nyt se on kuollut!
 Hemmetti! Tätä ystävää oon surrut kovasti viime aikoina. Ja maanantaina sain sitten vielä lisää surua surun päälle.

 Maanantaina sain kuulla, et yks toinen kaveri oli viikonloppuna sytyttänyt kämppänsä tuleen ja itsekin siinä mukana palanut karrelle. Ilmeisesti tahallaan. Ei ollu eka kerta kun sillä syttyi tulipalo, jo mun käyttöaikoina niin kävi.. mut sillon se oli pelastautunut. Tällä kertaa se poltti ittensä hengiltä.
 Kamalaa!
 Se palo oli vielä levinnyt hirveen nopeesti. Hitto sen kanssa! Tää tyyppi oli kyllä suorastaan erittäin vaarallinen kaveri, mullekin se oli tehnyt pahaa mm. pitämällä mua vankina kämpässään (joka nyt paloi) lähes viikon. Mut silti! Senkin tyypin kuolema surettaa mua, vaikka mulle on sanottu et se oli niin paha jne. Ettei tollasia kannata surra, parempi kun kuoli. Ja tollaset sanat saa mut vielä surullisemmaksi.
 Paha olen minäkin ollut, paljon pahaa tehnyt, kuten jokainen meistä. Ei olis kiva varmaan kenestäkään kuulla tollasta sanottavan itsestään tai läheisestään. 
 Ja vaikka se mullekin oli pahaa tehnyt, sen kuolema surettaa silti. Kukapa tässä maailmassa ei olis ketään satuttanut tavalla tai toisella.

 Toivon vaan, että pian suru helpottaisi. Jostain vaan luin, että se pitää käsitellä. Mut miten käsittelisin?
 En todellakaan tiedä.


10 kommenttia:

  1. Onnea Jenna upean saavutuksen johdosta! Blogisi on todella mielenkiintoinen ja koskettava, ja olen aidosti iloinen, että olet selvinnyt tuosta helvetistä. Itse olen huumeongelmaisen läheinen, ja näin läheiselle se on kyllä yksi kauheimmista tragedioista... On todella mielenkiintoista ja toivoa antavaa lukea tekstejäsi.

    Osanotot suruun <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Paljon voimia sulle! Mä rukoilen ja toivon, että läheisesi sais elämänsä kuntoon. Aina on toivoa, muista se. Mäkin olin diagnosoitu toivottomaksi tapaukseksi mut eihän se pitänyt paikkaansa. Jumalalle ei kukaan ole toivoton!

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla että 3 vuotta tuli täyteen. Eksyin tänne sun blogiin jokunen aika sitten koska olen huolissani isosiskoni narkkamisesta. Luin paljon sun postauksia ja oon tosi onnellinen että sä oot löytäny parannuksen elämään ja tuohon helvettiin mitä oot kokenu aikaisemmin elämässä. Aion jatkossakin jatkaa blogisi lukemista ja olen täällä hengessä mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit blogin! Toivottavasti saisit toivoa siskosi tilanteeseen. Itsekin koen syvää huolta käyttäjistä. Mut ei kenenkään tilanne oo toivoton! Asiat voi järjestyä. Minutkin leimattiin ihan joka paikassa toivottomaksi tapaukseksi ja lopulta uskoin niin itsekin. Jumalalle mä en ollut toivoton tapaus! Jumala kantoi mua kaikki ne vuodet ja alkoi järkkää ja johdattaa asioita eri tavoilla kun mun puolesta rukoiltu ja mäkin rukoilin.
      Kun saa hoidettua ongelman alkulähteen, eli syyn siihen miks on alkanu douppaa, asiat voi saada kuntoon. Mulla se alkutekijä oli hoitamaton ADHD. Siihen kun sain lääkityksen, asiat alkoi järjestyy.
      Varmasti säkin koet kovaa tuskaa siskosi tilanteesta. Luonnollisesti. Mitä tuskaa mä aiheutin mun läheisille narkkari aikanani, muhun sattuu ihan sikana se tuska mitä heille aiheutin. Mun läheisiä auttoi rukous. Ja jos haluut jutella/tukea, laita mulle sähköpostii aivotukaani@gmail.com

      Poista
  4. Sinussa on tapahtunu niin iso muutos,käsitätköhän sitä itsekään,hih ��. Terveisin 15v kuivilla ������.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aikamoinen muutos on tapahtunut meikäläisessä. En oikeen itsekään sitä muutosta kokonaisuudessaan käsitä. Mut iso muutos kyl on.

      Poista
  5. onnea kolmesta vuodesta! oon lukenut sun blogia vuodesta 2015, kun oma elämä lähti menemään pahasti alamäkeen. oot paljon antanu mullekin toivoo selvitä tästä huumehelvetistä. nyt kolmas päivä ilman mitään. ois kiva jutella sun kaa enemmänkin, käyn usein pmäellä, kun sukuni on siellä.
    voi hyvin, jenna! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, et oot saanut toivoa! Kyllä me voidaan jutella enemmänkin, laita mulle vaikka sähköpostia osoitteeseen aivotukaani@gmail.com. Olis kiva minustakin jutella. Ja olla tukena. Mä niin toivon et säkin saisit elämäs kuntoon! Koita jaksaa! Yleensä just ekat kolme päivää on pahimmat, mut koita kestää! Siitä se alkaa sit helpottuu ajan kanssa. Mä oon hengessä mukana. Ja laita sähköistä postia niin jubaillaan. :)

      Poista
  6. Osanottoni suruun <3 Surun käsittelyssä voi helpottaa esimerkiksi maalaaminen. Kun ikävä tai suru iskee, maalaa se tunne paperille. Itke, sure, huuda, anna sen tunteen tulla, älä estä sitä. Kun olo tasaantuu, kiitä surua ja anna sen mielessäsi mennä. Sen jälkeen mieti kauniita asioita ystävästäsi, mitä kaikkea ihanaa hän sinulle antoi. Kirjoittaminen voi myös helpottaa, ei mitään virallista vaan tajunnanvirtaa tai kirje ystävälle, kiitä häntä ja elämää siitä, että sait hänet hetkeksi elämääsi. Luonnossa liikkuminen voi myös helpottaa. Jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nää vinkit tuli tarpeeseen. Oli muuten aika jännä juttu, kun viikkoa ennen näitä kuolemantapauksia mä maalasin kuvan tyypistä hautausmaalla. Sinne tuli 10 ristiä, ajattelin ettei kaikki kuvaan mahdu, joten tein 10 ristiä. Ja mä mietin et ketkähän nää 2 oli, kun muistin vaan 8 kaverin nimet. En saanut niitä mieleen, mut sit seuraavalla viikolla nimet tuli kun kaverit kuoli.

      Poista