Moikka moi!
Oon nyt ollu viikon polttamatta yhtäkään normi tupakkaa!
Sähkötupakkaa poltellessa viime kuusta asti röökin poltto väheni vähenemistään. Lopulta ei pystynyt eikä halunnut polttaa puolikastakaan röökiä ja sit ei huvittanut jämääkään polttaa.
Viikko sit huomasin et hei, mähän oon menny koko päivän pelkällä sähkötupakalla! Ja niin on menny tähän päivään asti. Vähänkö on parempi olo!
Hajuaisti ja makuaisti on parantunut ihan merkittävästi. Niin merkittävästi, et tuli kämppäkin siivottua kunnolla ystävän kanssa! :D Ja muutenkin on paljon raikkaampi olo. Vähänkö mun faijakin ilahtui kun kerroin sille et viikon ollu polttamatta. Kyl mäkin oon iloinen siitä.
Kyl sähkötupakka on jees.
Vähän vaan ollu erikoista vainoilua meikäläisellä kun oon liikkunu ulkona ja polttanu sähkötupakkaa (banaanin makuista vieläpä), niin oon sit alkanu vainoilee et eikai toi tai toi tai kaikki kuvittele et mä polttaisin jotain aineita! :D
Kipeetä vainoilua.
Tänäänkin mä vainoilin kun olin ruokapöydässä ja otin eka antibiootin kahvin kaa ja sit ruokailun yhteydessä otin särkylääkettä (buranaa ja panadolii), niin siinäkin vainoilin, et eikai noi luule et mä otan jotain ihan muuta.
Tommosia vainoiluja on ollu jo jonkin aikaa meikäläisellä. Pelkään et ihmiset pitää mua vieläkin narkkarina, vaik oon tässä kuussa ollu 3v selvänä.
Vaikka mul on korvaushoito ja ADHD-lääkitys, en mä niistä mene rappiolle/sekaisin. Otan ne niinkun ne kuuluukin ottaa. Ei se tee musta narkkaria kun otan lääkkeeni lääkärin määräyksen mukaan, subut sulatan kielen alla ja Elvanset syön. Elvanset meniskin vaan hukkaan tykittämällä, ja pelkkä ajatuskin piikistä saa mut ahdistuu.
Siitä tulikin mieleen eräs järkytys. Multa pitäis taas ottaa joku verikoe! Viime viikolla kun kävin taas seulassa, niin siel sanottiin et joku verikoe pitäis ottaa.
Vähänkö menin paniikkiin. Kerroin sit sille labratyypille edellisen verikokeen vastenmielisistä traumaattisista reaktioista, joista taisin mainita täällä blogissakin marraskuun paikkeilla.
Verikoe siirtyi myöhempään, mut en mä sitä voi paeta loputtomiin. En vaan haluu yhtäkään pistojälkee itteeni enää!
Se viimeksikin aiheutti niin karmeita oireita mun hajonneessa mielessä ja kehossa. Harha-aistimuksia muunmuassa. Välillä tuntui kuin vasta olis pistetty ja ihan kuin verikin olis valunut, vaikka sitä jälkeäkään tuskin enää näki.
Mutta, mun olis hyvä uskaltautua siihen verikokeeseen. Vaikka ajatuskin saa sydämen tykyttää ja kurkkua kuristaa.
Hui hui hyi hyi mua pelottaa.
Ja paniikki oireet iski.
Ääääää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti