Luonnonlapsi luonnossa

Hulttis täällä moi taas! Käytiin ystävän kanssa Läsäkoskella valokuvaamassa viime viikon torstaina.

Olin ihan *into* *into* päästessäni pitkästä aikaa luontoon. Tässä siis kuvia valokuvausreissulta. Kuvat on ottanut ystäväni Raneth. 

Läsäkoski on yksi mun suosikki. Se on hyvin laaja ja ihmeellinen paikka. Kaunis säällä kuin säällä. Vähänkö teki hyvää päästä luontoon! Siellä mä herään henkiin ihan eri tavalla kuin kaupunkiympäristössä. Luonnossa Luonnonlapsi pääsee luovasti valloilleen. 

Koskimaisemat on ihania. Ja se veden liikkeen ääni on niin rauhoittava. Se rentouttaa ja lataa akkuja. Koskikuvaus on terapiaa! Veden liikettä on tosi hauskaa kuvata. Räpsin aina useita satoja kuvia kuvausreisuilla, kokeilen eri suljinaikoja ja kamera käy kuin konekivääri. :D

Ja sitten löytyi kasveja. Vähänkö innostuin lisää, kun huomasin, että maasta on alkanut kasvaa vihreitä kasvien alkuja. Niitä oli tosi paljon ja kuvasin niitäkin ihan innoissani. Ne kasvien alut oli tosi söpöjä, ja kun huomasin, että koko maa-alue oli niitä täynnä, meinasin mennä sekaisin innosta.

Ihmettelin näitä söpöjä kasvien alkuja ja kuvasin niitä. Olin ihan omissa maailmoissani ja yhtä kasvien kanssa. Söpöstelin ja kuvasin. On siistiä nähdä, kuinka kasvit alkaa kasvaa pitkän talven jälkeen. Se sykähdytti mua kovasti. Vaikka maailma on vaarallinen paikka, se on myös ihan mielettömän kaunis ja ihmeellinen paikka!

Siellä se Hulttio kuvaa ja laulaa. Luonnossa mua aina alkaa laulattaa. Laulan siis ja otan kuvia. Ihmettelen kaikkia yksityiskohtia ja kokonaisuutta. Haluan tallentaa kaiken mahdollisen ja kiinnostavan. Ja kun olen innoissani, kaikki on tosi ihmeellistä ja kiinnostavaa! :D

Veden liike on hypnoottinen. Pitkällä suljinajalla saa siistejä kuvia veden liikkeestä. Pitkä suljinaika on mun suosikki. Sillä kikkailen aina. Kokeilen myös lyhyttä suljinaikaa ja silläkin saa siistejä kuvia veden liikkeestä, joka on täysin pysähtynyt valokuvassa. Jokainen yksittäinen roiskuva pisara näkyy kuvassa. Usein kuvissa näkyy vesiolioita, ikään kuin erinäköisiä olentoja, jotka muodostuu vedestä. Vaikea selittää, mutta joskus niitä näkyy kuvissa.

Tässä löysin puunrungon, jossa on pahkoja. Pahkat on söpöjä. Ne on jotain sieniä tms. Tosi hulvattoman näköisiä. Ja tietenkin innokas Hulttio söpöstelee niitä.

Luonnonlapsi luonnossa. Olen yhtä ympäristöni kanssa. Erityisherkillä ihmisillä on sellainen taito, että pystyy tavallaan sulautumaan ympäristöönsä. Olemaan yhtä sen kanssa. Vähän sama kuin musiikin kanssa. Kun soitan sävellyksiäni, olen musiikkia, yhtä musiikin kanssa, elän musiikkia sitä soittaessani. Sama tapahtuu luonnossa.

Sähkötupakka höyryää. Luonnossa ei meinaa malttaa pitää edes röökitaukoja. Niin innoissani siellä olen. Otan välillä muutamat pikaiset hönkäisyt ja sitten kuvaamaan taas. On jännää, miten instensiivisesti siellä keskityn luontoon ja sen kuvaamiseen. Siellä olen tässä hetkessä. Ei ole muuta kuin se hetki. Olen siinä ja elän sen täysillä.

Taikametsä. Läsäkoskella on sellainen veden ympäröimä metsä. Nimesin sen Taikametsäksi. Siellä vesi jakautuu moneen eri haaraan ja veden keskellä on pieniä metsäalueita, melkein kuin saaria. Se on niin upea paikka, ettei sitä riitä sanat kuvaamaan.

Taikametsä on yksi mun suosikkeja Läsäkoskella. Koko paikka on niin laaja, että siellä voisi viettää useita päiviä, että voisi käydä läpi koko alueen. Se on moninainen ja todella upea paikka. Siellä sieluni lepää ja riemuitsee.

Hulttis kuvaamassa Taikametsässä. Siellä onkin paljon kuvattavaa. Oli vuodenaika mikä tahansa, paikka on todella kaunis. Ja siellä on niin monia ykstyiskohtia, ettei aika riitä niitä kaikkia kuvaamaan. :D

Innokas Hulttis iloitsee. Miten voisinkaan olla iloitsematta tällaisessa paikassa!

Tässä on Taikametsän sisäänkäynti. Mun takana alkaa Taikametsä. Koski haarautuu moniin haaroihin, ja sinne jää väleihin Taikametsä veden keskelle. Ihmeellinen paikka! Suosittelen käymään katsomassa, ei sen hienoutta voi sanoin kuvata, se täytyy nähdä.

KummajaisHulttis. Olenhan minä aikamoinen kummajainen. Ja olen vielä ylpeä siitä! :D

Kosken äärellä mieleni rauhoittuu. Se tasoituu, se latautuu, se eläytyy, se keskittyy, se toipuu. Täällä ei ole pahemmin traumaoireilua. Täällä ei tarvitse pelätä, eikä olla jatkuvasti varuillaan. Täällä saa olla rauhassa ja kaikki paha ja ikävä jää jonnekin taakse. Täällä saa olla innoissaan!

Kaiken kaikkiaan reissu oli erinomaisen mukava. Se virkisti mieltä ja kehoa. Vaikuttaa siltä, etten voi tulla toimeen ilman luonnossa olemista. Sinne on hyvä päästä välillä olemaan. Ei Luonnonlapsi voi hyvin kaupungin metelin ja hälyn keskellä. Se raastaa sieluani riekaleiksi.

 Viimeinen kuva. Hulttis Taikametsässä. Sinne kun voisi rakentaa jonkinlaisen piilopirtin, jonne voisi aina paeta kaikkea meteliä ja hälyä, stressiä ja huolia, stalkkereita ja vainoajia sekä vaaroja ja katastrofeja pakoon. Usein mulla on sellainen olo, et haluan vain mennä piiloon ja olla yksin kaikessa rauhassa. Tämä tunne on varmasti hyvin yleinen, jopa luonnollinen. Kukapa ei välillä haluaisi mennä piiloon kaikelta pahalta?

Tämmöistä tällä kertaa.