Viime aikoina olen ollut hyvin, hyvin väsynyt. En tiedä, mistä on kyse. Väsymyksestä huolimatta olen onnistunut edes jossain: Sain taas äidinkielen kurssista 10! Jee! Hyvä Hulttis! Nyt teen vielä yhden kurssin äidinkieltä, että saan myös todistukseen 10 äikästä. Vähänkö olen tykännyt niistä kursseista! Ihan erilaista ollut opiskelu nyt. Paljon mukavampaa.
Mutta yksi asia mua huolettaa: Mitä hittoa mä teen peruskoulun jälkeen?
En tiedä vielä.
Mun on mietittävä asiaa rauhassa. En halua tehdä huonoa päätöstä tällaisen asian suhteen. Joten, mä mietin asiaa.
Viikko sitten sunnuntaina olin puhumassa ihmisten edessä Kohtaamispaikassa. Se on sellainen hengellinen tilaisuus, joka on hyvin vapaamuotoinen. Mut kutsuttiin sinne todistamaan. Pari viikkoa prosessoin asiaa ja mietin puhettani. Jännitin sitä enemmän, mitä lähemmäs tuo kohtalokas sunnuntai tuli. Sain puheen valmiiksi ajoissa, mutta vähänkö olin jäykkänä jännityksestä, kun tilaisuus alkoi. Olin suorastaan kauhuissani. Lisäksi olin vielä tosi väsynyt.
Mutta sitten, vähän ennen mun puheen pitämistä havaitsin jotain tavallisuudesta poikkeavaa: Joku piti mua kiinni olkapäistä rennosti ja rohkaisevasti ja antoi mulle voimaa. Ketään ei siinä näkynyt, mutta kosketus ja voima todella tuntui. Väsymys oli tiessään ja aloin rohkaistua ja innostua. Puhujanpönttöön mennessäni jännitin kovasti ja sanoin ihan suoraan, että pelottaa ja jännittää aivan vietävästi.
Kun sitten aloin puhua, jännitys vaihtui innostukseen ja iloon. Se puhujanpönttökin liikkui ja kolisi, kun olin niin innoissani. :D Kerroin siitä massiivisesta mielenmuutoksesta ja tästä koko elämän muutoksesta, jonka olen saanut kokea. Kerroin, miten selvisin huumehelvetistä ja sanoin, ettei toivottomia tapauksia ole olemassakaan. Kerroin, kuinka kiitollinen olen tästä uudesta mahdollisuudesta elää. En osannut kuvitellakaan huumevuosina, että voisin saada tällaisen elämän ja tällaisen määrän lahjoja. Olen 100 % kiitollinen! Puhuin myös anteeksiannosta ja myös katkeruuden turhuudesta. Ja siitä, ettei pahaa tapahdu vain pelkkää pahuuttaan, vaan sen on tuotava myös jotain hyvää mukanaan.
Se oli toivontäyteinen todistus tällaiselta Hulttiolta.
Ja siitä tykättiin. Sain raikuvat aplodit ja paljon hyvää palautetta. Moni tuli juttelee ja kiitti puheesta. Vaikutti siltä, että puheeni vaikutti moneen hyvällä tavalla. Olen kiitollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti