Elämä on aika rankka ja vaikea asia. Paljon on hyvääkin, onneksi. Viime aikoina on mennyt ihan silleen ok. Mutta se mieleen palannut muisto on kovasti vaivannut mua. Paljon sen myötä on kyllä asioita selkeytynyt. Olen saanut vihdoinkin ymmärtää, mistä ne kaikki omituiset, seksuaalisuuteen liittyvät oireet on joutuneet. En olekaan järjiltäni, mulle vaan on tehty jotain sellaista, mitä ei lapselle saisi tehdä.
Mua vähän ihmetyttää, suorastaan kauhistuttaa, kun nykyään seksuaalivalistus opettaa, että pienellä lapsellakin on oikeus kokea seksuaalisia kokemuksia. Eihän sellainen kuulu lapsille. Tuollainen opetus saattaa matkaan paljon tuhoa, tuhoutuneita ihmisiä ja paljon tuskaa ja sekasortoa. Tulevaisuudessa saamme sen entistäkin selvemmin nähdä. Terve järkikin jo sanoo, ettei pienten lasten kuulu harrastaa seksuaalisia tekoja. Lapset ei vielä edes ymmärrä asiaa, ja niitä suorastaan painostetaan seksuaalisiin tekoihin. Samalla lasten seksuaalinen hyväksikäyttö helpottuu. Ja jos vielä pedofilia laillistetaan, niin sitten lapsia saa käyttää hyväksi vapaasti ja luvallisesti.
Kuka oikeesti haluaa tämmöistä?!?!
Jos laki turvaa lasten hyväksikäytön, pitää sitä vielä muka lasten oikeutena, voiko sellaisessa maailmassa kukaan elää turvallisesti? Ei voi. Miksi ei mietitä niitä, jotka on jo joutuneet hyväksikäytön kohteeksi, ja sen myötä menneet niin pahasti rikki, etteivät voi elää tervettä elämää?
Jos pedofilia laillistetaan, lapsista tulee irstaiden saalistajien riistaa.
Kuka sellaista haluaa omille lapsilleen? Tuskin kukaan.
Itse olen joutunut hyväksikäytön kohteeksi useita kertoja, ja voin sanoa, että se ei ole hyväksi kenellekään. Sellainen tuhoaa ihmisen. Lapsia pitäisi suojella tällaiselta. Minut tuhottiin jo pienenä, niin pienenä, etten osannut edes vielä puhua, ja se johti minut todella paskoihin kuvioihin vanhempana. Myös hoitamaton ADHD oli taustalla, mutta yhtälailla hyväksikäyttö lapsuudessa johti mut myöhemmin uudestaan hyväksikäytetyksi, johtipa se minut myös huumemaailmaan.
Ei sellaisen kokemuksen kanssa pystynyt elämään. Se oli niin traumaattinen kokemus, että suljin sen pois tietoisuudestani, mutta oireet jäivät. Koko ikäni olen ihmetellyt ja pelännyt oireita, jotka hyväksikäyttö jätti. Ne on olleet pahoja ja ahdistavia oireita, joiden syytä en tiedostanut 31 vuoteen. Kun sitten muistot hyväksikäytöstä palasi mieleen, aloin ymmärtää sen, mistä ne oireet johtui ja miksi mun elämä on mennyt niinkuin on mennyt. Sellaista elämää en toivo kenellekään.
Muhun sattuu se, kun nykyään opetetaan jo lapsille aloittamaan seksuaaliset toiminnat mahdollisimman nuorena, väitetään, että kaikki seksuaalisuuden muodot ja ilmaisut on turvallisia, terveitä, hyviä ja oikeita. Pedofilia mukaan lukien. Onko sellainen seksuaalisuus ja sen ilmaisu muka turvallista, tervettä, hyvää ja oikeaa, joka tuhoaa toisen?
Tällainen paska opetus johtaa monet hyväksikäytön uhreiksi. Tällainen opetus turmelee lapsen ymmärryksen hyvästä ja pahasta. Ei pieni lapsi osaa eikä pysty enää erottamaan, mikä on hyvää seksuaalisuutta ja mikä pahaa. Se helpottaa hyväksikäyttöä entisestään. Eikä pieni lapsi pysty puolustautumaan aikuista vastaan. Lapsista tulee riistaa hyväksikäyttäjille.
Tämä väite, että lapsen kuuluisi saada kokea seksuaalista aktia jo pienenä, perustuu tutkimukseen, joka on tehty tarkkailemalla pedofiilin uhreja. Laitan asiasta linkin tohon tekstin loppuun. Lapset on muka nauttineet siitä, kun pedofiili on tehnyt heille seksuaalista väkivaltaa. Ja tämmöisen perusteella lasten kuuluisi saada seksuaalisia kokemuksia!! Ei voi ihmiset olla näin hölmöjä!! Tai no, näköjään voi.
Minä en ainakaan nauttinut siitä, mitä mulle tehtiin! Se hämmensi mua todella pahasti, se oli pelottavaa ja vastenmielistä. En pystynyt käsittämään, mistä oli kysymys, koska olin vielä niin pieni. Ja millaiset jäljet se muhun jätti... En ole toipunut siitä vieläkään.
Olisi erittäin tarpeellista saada hyväksikäytettyjen ääni kuuluville vastapainoksi tuollaiselle opetukselle, joka hyväksyy lapsiin kohdistuvan seksuaalisen toiminnan. Lapset ei pysty puolustamaan itseään pedofiileiltä, mutta me, jotka ollaan aikuisia, voidaan puolustaa lapsia. Tuskin kukaan hyväksikäytetty toivoo samaa kohtelua toisille. Meidän hyväksikäytettyjen olisi aiheelista tuoda ilmoille se vääryys ja tuska, mitä ollaan jouduttu kokemaan, josko se avaisi niiden silmät, jotka pitää jopa pedofiliaa hyvänä, turvallisena, oikeana ja terveenä seksuaalisuuden muotona. Sitä se ei todellakaan ole!
Tässä linkki aiheeseen:
https://www.oikeamedia.com/o1-75907
Oon pahoillani siitä mitä sulle on tehty, se ei ole mitenkään oikeutettavissa tai hyväksyttävissä.
VastaaPoistaEn ole kuullut juttuja siitä, että pedofilia pitäisi laillistaa. Olen kuullut paljon puhuttavan siitä, että pedofiliaan liittyvä tabu pitäisi purkaa ja avun hakemisesta tehdä helpompaa. Toiset ymmärtävät tämän niin, että pedofiliasta pitäisi tehdä hyväksyttävää.
Omasta mielestäni avun hakemisesta pitäisi todellakin tehdä helpompaa (sama juttu kuin huumeidenkäyttäjien kanssa, heillekin pitäisi ensisijaisesti tarjota apua tuomitsemisen sijaan), koska se saattaisi ennaltaehkäistä heitä tekemästä mitään pahaa (kaikki pedofilithan eivät koskaan elämässään hyväksikäytä lapsia). Olen tosin myös sitä mieltä, että jos henkilö on jo tehnyt rikoksen ja aiheuttanut sillä pahaa muille, tulee häntä rangaista. Vaikka rikoksen taustalla olisi psyykkinen sairaus.
Mutta siitä olen täysin samaa mieltä kanssasi, ettei lapsia tulisi seksualisoida millään tavalla, annetaan niiden olla lapsia. Toki pitää kertoa biologiasta, rakkaudesta jne, ja lapset varmasti kyselevätkin niistä itse, mutta nämä asiat voi kertoa ihan yhtä luonnollisesti kuin vaikka sen että miksi aurinko laskee illalla ja nousee taivaalle taas aamulla. Ei tarvitse kertoa kaikesta häiriintyneestä mitä aikuiset tekee ja häiriinnyttää sillä lastenkin mieliä.
No, tälläinen pohdinta aiheesta. Toivon sulle vilpittömästi valoa ja voimaa tän vaikean ajanjakson keskelle. Se on hyvä, että käsittelet näitä asioita kuitenkin.
Olen samaa mieltä!!
PoistaTässä alkuperäisessä tekstissä ja hieman myös tässä kommentissa ongelmaksi muotoutuu seksuaalisuuden käsittäminen nimenomaan aikuisen näkökulmasta. Ymmärtääkseni seksuaalikasvatuksen keskeinen asia on opettaa lapselle seksuaalisuuden, kuten itsetyydytyksen, olevan aivan normaalia ja tervettä. Sen tarkoituksena ei missään nimessä ole katsella lapsen seksuaalisuutta aikuisen silmin tai näyttää/opettaa lapselle aikuisen seksuaalisuutta. Lapsen ei kuulu hävetä esim. omaan kehoonsa tutustumista. Usein tämä häpeä kohdistetaan luonnolliseen toimintaan, koska aikuinen tarkastelee lapsen seksuaalisuutta aikuisen seksuaalisuuden kautta. On tärkeää ymmärtää, että nämä kaksi asiaa ovat täysin eri asiat.
PoistaSeksuaalikasvatus ei myöskään missään nimessä pyri mahdollistamaan tai tekemään lasten hyväksikäytöstä sallittua tai hyväksyttävää, eikä se myöskään pyri opettamaan lapselle aikuisen seksuaalisuutta. Meidän täytyykin ymmärtää lapsen seksuaalisuus juuri sellaisena kuin se on: erillään aikuisen seksuaalisuudesta, ja turvata sen kehitys ja olemassa olo niin ettei tällaisia traumoja syntyisi. On aikuisen tehtävä suojata lasta aikuisten käyttäytymiseltä, lapsen tehtävä on olla lapsi ja kasvaa aikuiseksi, joka osaa ymmärtää näiden asioiden erot. Se, että lapselle voidaan tunnustaa oma seksuaalisuutensa, joka on kenties hauras ja kuuluu vain lapselle, ei tarkoita, että aikuisen ja lapsen seksuaalisuuden tulisi kohdata millään tapaa.
Suosittelisin tähän nyt malttia ja lähdekriittisyyttä! Ei täällä olla pedofiliaa hyväksymässä, sen tabuisuutta tosin lieventämässä, mutta sekin vain lasten suojelun tehostamiseksi. Edellisessä kommentissa hyvin sitä avattiinkin myös rangaistuksen tärkeyden puolesta. Olen myös todella pahoillani siitä, mitä olet kokenut ja toivon, että pääset työstämään traumaasi osaavan ammattilaisen kanssa.
Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että kaikki ei voi kulkea ihan täysillä. Suurinosa ihmisistä kuitenkin pitää pedofiileja sairaina. Joten ei hätää, ei sitä laillisteta tai mitn. Tulin kertomaan sulle oman kokemukseni jos se auttaisi sua tai jotain muuta. Mä kävin 7 vuotta psykoterapiassa ja toki se auttoi, mutta traumaperäsen stressihäiriön oireet vaan paheni(mulla ei ole vielä diagnoosia, menossa psykiatrille vasta). Nyt mä pääsin TRAUMAterapeutille ja toisen käyntikerran jälkeen en ekaa kertaa pelännyt kävellä kaupungilla! Eli huikeita muutoksia. Eli mun näkemys on, että jos olet kokenut traumatilanteita ja taval. Terapia ei oikein pure, yrittäkää ihmiset päästä traumaterapeutille! Jaksamista ja paljon ilon hetkiä sulle ❤️
VastaaPoistaTodellakin haluaisin päästä traumaterapiaan. Sellaista tuskin täällä vaan on..
Poista