maanantai 9. maaliskuuta 2020

5 vuotta

Oon huomannut, miten ihmisten suhtautuminen minuun on muuttunut. Ennen, kun ihmiset törmäsi muhun kaupungilla, multa kysyttiin: "Mitä sä oot vetänyt?", "Et ole näköjään selvin päin tänäänkään". Nykyään, kun ihmiset törmää muhun kaupungilla, multa kysytään: "Ootko tehnyt taidetta?", "Mitäs sulla on työn alla?". Ennen mua pidettiin narkkarina, ja sitähän mä olinkin. Nykyään mua pidetään taiteilijana. Aikamoinen muutos. Olen siitä iloinen. Mua ei enää pidetä narkkarina, ja se on helpottavaa. 
Tässä kuussa tulee tasan 5v täyteen selvää elämää. Se on mahtava asia, jota on vaikea käsittää itsekään. En oo ikinä ollut näin kauan pää selvänä. Joku voi ajatella, mut entäs ne lääkitykset, joita mulla menee? Ei lääke itsessään ole huume. Väärinkäytettynä siitä tulee huume. Ei se mitä sä vedät, vaan miten. Jos käyttäisin läänikseni väärin, olisin edelleen narkkari, mutta mä en tee niin. Enkä mä ole edes sekaisin. Mikä sellainen narkkari on, joka ei ole edes sekaisin? Ei vedä lääkkeitään kaksin käsin, vaan ottaa ne niinkuin on määrätty, ja on tarkka asian suhteen, onko narkkari sellainen? Ei mun mielestä. Jos lääke itsessään olisi huume, täällä olisi ihan sikana narkkareita. Vanhukset mukaanlukien. Sellainen ajatus on järjetön. 
Anyway, 5 vuotta selvänä on iso asia meikäläiselle. Mut vaikka aikaa on mennyt näin pitkään, pelkään edelleen retkahtamista. Ihan sikana. Oon katsonut Braking Bad nimistä sarjaa, ja selvisin hyvin kakkoskaudelle asti. Sit tapahtui jotain kamalaa. Siinä piikitettiin. Se tuli yllättäen, ja mä järkytyin. En voinut katsoa, aloin itkemään ja sanoin ei, ei, ei, ei. Kädet hikosi ja alkoi tärisee. Vanhat pistokohdat alkoi vaatimaan kamaa, ja se oli kamalaa. Pelkäsin, et rerkahtaisin, se oli niin voimakas kokemus. Ihan kuin Vanha Jenna olis hetkeksi tullut takaisin, vaatimaan seuraavaa annostaan, joka oli PAKKO saada. Hyi hitto, se oli kamalaa. Sitä kesti noin 3-5 minuuttia, ja sit se oli ohi. Se oli hemmetin pelottavaa ja inhottavaa. En varmaan uskalla katsoa sarjaa loppuun tän jälkeen. En todellakaan ollut varautunut tuollaiseen. En halua retkahtaa, ja jos noin pienestä tulee noin voimakas reaktio, niin mun on oltava varovainen. Olis kamalaa jos rerkahtaisin näin pitkän ajan jälkeen. En tahdo sitä. Vanha Jenna pysyköön poissa. En varmana anna periksi. Jos oon näin kauan pystynyt olee narkkaamatta, niin pystyn kyllä jatkossakin. 

2 kommenttia:

  1. Tosi mahtavaa, että sulle kuuluu hyvää! Oot upea taiteilija :) Breaking bad on kyllä hyvä sarja, mutta en suosittele sitä sulle, koska kuten huomasitkin, niin Jesse ja Jane alkaa vetää kamaa siinä ja se voi olla liian triggeröivää. Ei kannata ottaa riskiä. Kaikki tsemppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! On kyllä onneksi ollut rauhaisaa ja seesteistä tää eläminen viime aikoina. Pelkään vaan, että jotain ikävää tapahtuu, kun on mennyt niin hyvin. Eikö kuulostakin ihan hassulta? Silti pelkään, mut en anna pelon hallita.
      Braking Bad on kyl ollut aika hemmetin rankka sarja.. On ihme, et oon selvinnyt jo viimeiseen jaksoon asti! Se on helpotus. Ihan liian rankka sarja mulle, mut kun jotain aloitan, se pitää saada loppuun. Usein se on hyväkin asia, mut joskus se tuntuu kiroukselta, kun on pakko saada sarja kokonaan katsottua. :D

      Poista