Filminauha

Moromoromoo. Olen nyt töissä Mediapajalla ja täällä on mukavaa. Tänään tehtiin äänitys ja video yhdestä mun sävellyksestä. Tällä hetkellä sitä editoidaan. Olen innoissani. Vähämkö tulee hieno video. Jee. Tääl on ollut ihan mukavaa. Oon päässyt valokuvaamaan ja editoimaan kuvia. Ja tekee videoita.

Täytin viime kuun 14. päivä 31v ja sain faijalta synttärilahjaksi järkkärin. Tosi mahtava ja hyvä lahja! Ihan paras. Oon sit sillä kuvaillut paljon viimeaikoina. (Kuvia löytyy instagramista) Kun sain ton järkkärin, olin ihan silleen et jes jes jes JES! Pitkään olin sitä toivonut ja nyt sain sen vihdoinkin. Kiitos faijalle hyvästä ja hyödyllisestä lahjasta! Jee!

Sain myös toisenlaisen "lahjan". Näin pari viikkoa sitten yöllä unen, jossa juttelin pienessä talossa mummoni kanssa ja yhtäkkiä tuli ukkonen ja iso salama iski ihan lähelle. Ukkonen jyrisi ja sit salama iski uudestaan ja tuli telkkarista sisään. Se tuntui niin kauhistuttavalta, et heräsin.

 Se uni jäi vaivaamaan. Oli pakko katsoa, mitä ukkonen ja salama tarkoittaa unessa, vaikka en niin noihin unien selityksiin perustakaan elämää. 
 Ukkonen tarkoitti:

Lähestyvä ukonilma enteilee unennäkijän elämään vyöryvistä muutoksista. Usein muutos on henkistä, elämänläksyjen opettelemista ja asioitten ymmärtämistä. Kova ukkosen jyrinä unessa voidaan toisinaan tulkita varoitukseksi tulevasta vaarasta.

Ja salama: Unen salama symboloi jotain asiaa, joka tulee unennäkijän elämään tai tietoisuuteen “kuin salama kirkkaalta taivaalta”, yllättäen ja varoittamatta ja joka ravistelee elämää ja/tai ajatusmaailmaa järisyttävällä tavalla. Muista unisymboleista voi saada viitteitä tulevien järistysten laadusta ja vaikutuksista.

Ja se, että salama tuli just telkkarista, tarkoitti mun mieltä ja sitä muistoa, joka palasi mun mieleen kuin filminauha. Se muisto todella tuli mun mieleen kuin salama kirkkaalta taivaalta, se todella ravistelee ja järisyttää mun mieltä, tunteita ja koko elämää. Oli kuin olis katsellut elokuvaa, sellainen se muisto oli, filminauha.


Palaset loksahti paikalleen.

Lapsuudesta asti vaivanneet oireet selkeytyi, niiden syy selvisi. Mä arvelinkin, että jotain sellaista on tapahtunut. Nyt se selvisi ja olen järkyttynyt ja täynnä raivoa.

Se muisto on kuin filminauha, jota voin kelata.

Se on hyvin selkeä ja yksityiskohtainen.

Se herättää voimakkaita tunteita, jotka on kauan olleet pinnan alla. Välillä raivoan ja huudan yksin asunnollani. "Miten kukaan voi tehdä mitään tällaista?!?!" Välillä taas itken ja kaipaan turvaa.


Se myös mietityttää. Voiko se olla oikeesti totta?

Mistä saan varmuuden siihen, et onko se totta?

Tää vaivaa mua kovasti. Mistä voin tietää, onko toi muisto totta vai ei? Jos se ei ole totta, niin miksi se nostaa pintaan tukahdutettuja tunteita, jotka ovat kyteneet pinnan alla koko elämäni? Ja jos se ei ole totta, niin miksi kaikki palaset loksahti paikalleen, kun muisto tuli? Niin moni asia selveni, sain useita ahaa-elämyksiä, ymmärsin, miksi mikäkin asia oli niinkuin oli ja miksi reagoin tiettyihin asioihin tietyllä tavalla, miksi olen oireillut niinkuin olen oireillut koko ikäni, jne jne.


Jos se muisto ei ole totta, niin miksi se selittää niin monta asiaa?

Tää hemmetin filminauha saa kaikki palaset oikeaan paikkaansa. Se selkeytti monta asiaa.

Ymmärrys.

Nyt todella ymmärrän paremmin, mikä ja kuka pilasi elämäni.

Mut mistä voin olla varma, et tää filminauha on todellinen muisto?

Ahdistavaa tää epävarmuus.

Ahdistava on muistokin. Oon itkenyt ja raivonnut sitä paljon. Oon kirjoittanut päiväkirjaan siitä, käsitellyt sitä jopa virkatessani. Se filminauha ei jätä mua rauhaan.

Se on pakko käsitellä.

Ja mun on saatava jotenkin varmuus siihen, et onko se totta.

Miten sen saan selville, ei hajuakaan.