Olen hämmentynyt. On jotenkin irrallinen olo, on kuin olisin, mutta en kuitenkaan. Olen täällä, mutta kuitenkin kaukana.
En tiedä kuinka suhtautua.
Enää mihinkään.
On vaikeaa olla olemassa. On vaikeaa hoitaa asioita. On vaikeaa olla tekemisissä ihmisten kanssa. On vaikeaa odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. On vaikeaa liikkua ulkona.
Näen vaaran kaikkialla, olen jatkuvasti varuillani.
Tämä maailma on vaarallinen paikka.
En uskalla luottaa enää oikein kehenkään, mihinkään. En edes itseeni. Kaikki on niin epävarmaa, koska tahansa voi taas tapahtua jotain pahaa. Olen eristäytynyt jälleen.
En ole turvassa missään.
Pelkään jatkuvasti, mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu.
Sulkeudun siis sisälle ja piiloudun.
Yksin on hyvä olla. Ei tarvitse suhtautua mihinkään, ei tarvitse riittää kellekään, saa vaan olla.
Nää on taas näitä traumaattisen mielen tuotoksia..
Mutta olen kiitollinen siitä, kun on olemassa myös paljon hyviä asioita. Olen kiitollinen myös siitä, että selvisin huumehelvetistä ja pääsin jatko ajalle.
Vaikka olen traumatisoitunut, olen silti erittäin kiitollinen siitä, etten kuollut huumemaailmassa, vaan pääsin sieltä pois ja sain uuden elämän.Olen kiitollinen myös niistä lahjoista, joita olen saanut ja päässyt käyttää.
En ole turhaan täällä. Olen saanut havaita, että jopa meikäläisestä on ollut apua joillekin toisille. Se on mahtavaa, kun on voinut auttaa ja rohkaista toisia ihmisiä. Olen aika hyvä siinä. Siitäkin olen kiitollinen.
Aikanaan mun haavat paranee.
Vaikka ne nyt on syvät ja pahasti auki, ne tulee vielä paranemaan.
Vain arvet jäävät, koska ne ovat tarpeelliset.
Ne arvet ovat tarpeelliset siihen tehtävään, joka mun osaksi tulee.
Ne ovat tarpeelliset myös mulle.
Ilman niitä arpia en olisi sama Jenna, kuin mitä olen nyt.
Niistä voi seurata myös aikanaan jotain hyvää.
Se jää nähtäväksi.
Vaikka nyt siis on vaikeaa, synkkää ja tuskantäyteistä aikaa, olen kuitenkin myös toiveikas. Ei tämä tähän jää. Tää on vaan yksi kausi mun elämää. Paljon on edessä myös hyvää.
Mitä jos hakisit apua? Joku ammattilainen, jonka kanssa keskustella ja avata solmuja. Yksin on hyvä olla, mutta tuo voisi auttaa.
VastaaPoistaHei, tiedätkö mitä on dissosiaatio? Siihen kuulu tietty irrallisuuden tunne trauman sulkemiseksi pois mielestä. Tieto dissosiaatiosta ja sen synnystä auttaa ymmärtämään oloa ja selittää osin, kuinka toimii. Dissosiaatiota kokeville on myös vertaistukifoorumi, jos kiinnostut katsomaan. Traumaattisesta dissosiaatiosta voi myös palautua. On myös "normaalia dissosiaatiota", jokaisen ihmisen normaali tapa selviytyä ihan arkisissakin tilanteissa.
VastaaPoistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatio_(psykologia)
Joo, olen alkanut perehtyä dissosiaatioon just näiden oireiden myötä. On ollut omalla tavallaan helpottavaa, kun selkeytyy oireiden syy. Samalla se on myös aika pelottavaa. Ihmismieli on hauras ja käsittämätön. Ja sit suututtaa, kun jotkut leimaa mut hulluksi vain siksi, että olen rikki!
Poista