Luonnonlapsi luonnossa. Edelleen elossa, asiat kunnossa. Elämä edessä, huumehelvetti takana. Olen kiitollinen, kun olen saanut tulla näkemään ja kokemaan tämän uuden elämän. Kuinka paljon olisikaan jäänyt näkemättä, kokematta, tekemättä, jos olisin kuollut huumehelvetissä. Tämä maailma on ihmeellinen paikka. Kuinka upeaa onkaan saada nähdä niitä ihmeellisiä asioita, joita luonnossa ja kaikkialla on. On kuin sokea olisi saanut näön. Olen kiitollinen, niin kiitollinen, ettei sanat riitä.
Söpöstelijä. Olen vieläkin kuin kasvava lapsi, joka ihmettelee ja hämmästelee tätä maailmaa. Vieläkin on paljon uusia asioita, joita olen saanut huomata ja oppia. Paljon on söpöjä asioita, olen kova söpöstelemään. Ja kun innostun, mua ei pysäytä mikään. Kun innostun, pieni lapsi sisälläni tulee esiin, ja se on huvittavaa. Saatan jopa hyppiä innosta. :D Sellainen mä olen. Pikku Jenna. Työpaikallakin työkavereita huvittaa, kun Pikku Jenna innostuu. Lapsenmielisyys on vain hyvä asia!
Vakavasti traumatisoitunut. Mutta ei toivoton. Vaikka mulla on PTSD, eikä moni sitä ymmärrä, olen silti järjissäni ja elossa. Jotkut leimaa traumatisoitumisen hulluudeksi, koska eivät sitä ymmärrä. Ei se ole hulluutta. Ihminen on vain särkynyt. Mun maailma on järkkynyt pahasti monet, monet kerrat. On tullut traumaa trauman päälle. Kompleksinen PTSD on tullut mulle vakavien, toistuvien traumaattisten kokemusten seurauksena. Ei se ole ihme, että hajoaa, kun joutuu kokemaan kaikenlaista julmuutta ja vääryyttä toistuvasti. Seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, koulukiusaaminen, huumeet, rikokset, kaikki sellainen tuhoaa ihmistä. Vaikka olen rikki, järkeni olen säilyttänyt. Vai kuulostaako mun tekstit hullun puheilta, hullun, joka on täysin irti todellisuudesta, eikä tajua enää mitään? Olen kysynyt tuota monelta, ja vastaus on ollut "Ei". Hyvähän ymmärtämättömien on leimata toinen hulluksi, koska eivät ymmärrä toista. Tutustuisivat, ennen kuin tuomitsevat. Tai sitten syy on pelkkä ilkeys, tarve lytätä toinen jostain kumman syystä.
Toivo on säilynyt kaikesta huolimatta. Sen huomasin huumemaailmassa, että ne, jotka menettivät toivonsa, ne kuolivat. Älköön kukaan menettäkö toivoaan! Pahimmassakin kriisissä on aina toivoa. Niin kauan kuin on elossa, on myös toivoa. Ihmistä ei ole luotu luovuttamaan. Toivo paremmasta auttaa jaksamaan. Ne, joilla ei toivoa ole, usein luovuttavat ja siitä seuraa kuolema ennemmin tai myöhemmin. Valitettavasti olen joutunut näkemään tätä liikaa. Liian moni menetti toivon, liian moni kuoli. Välillä koen jopa syyllisyyttä siitä, että selvisin, kun niin moni muu kuoli. Se on vähän outoa. Suren vieläkin niitä kuolleita kavereita, jotka huumehelvetissä henkensä menettivät. Rauha heidän muistolleen!
Ennen olin satanisti, nykyään kristitty. Kuinka voikaan ihminen muuttua. Kun olen käynyt läpi ateismin, satanismin ja lopulta päädyin kristityksi, olen saanut huomata, kuinka turhia ja haitallisia nuo aiemmat ismit olivat. Ateismi oli turhuutta, elämää vailla merkitystä. En pystynyt uskomaan evoluutioon edes ateistina, se ei vaan toiminut, Ei ollut mahdollinen. Satanismi oli.. Pahuutta. Inhottavaa, vastenmielistä pahuutta, ja olen kiitollinen, että pääsin pois siitä touhusta! Kun tulin uskoon, palaset loksahti paikalleen. Elämälle tuli merkitys, järki, mielekkyys, rauha, turva, pelastus, ikuinen toivo ja elämä. Sain kokea valtavan mielenmuutoksen, muuttua todelliseksi itsekseni. Ehkä se näkyy täällä blogissakin, kuinka olen muuttunut ajatuksiltani, asenteiltani, arvoiltani jne.
Entinen narkkari, nykyinen taiteilija. On käsittämätöntä, kuinka monia lahjoja olen saanut. On ollut hienoa päästä käyttämään lahjojani ihmisten iloksi. Moni saa voimaa ja rauhaa mun musiikista, on ollut ilo nähdä, kun äidit tulee lastensa kanssa tanssimaan, kun soitan sävellyksiäni flyygelillä. Ihmiset tykkää mun musasta. Se on suuri ilo. Samoin mun taide on kiinnostanut monia. Tälläkin hetkellä Poleenissa on tauluja minulta kahdessa näyttelyssä. Mun makramee töitä kehutaan myös kovasti, ja nyt oon päässyt tekee makramee vaatteita. Siistiä! Myös mun teksteistä on ollut hyötyä ihmisille. En tee tätä turhaan. Vielä kun pääsisi käyttämään laulamisen lahjaa Jumalan kunniaksi. Olen laulanut paljon täällä asunnolla, mutta harva sitä kuulee. Eräs kristitty, joka ei edes tiennyt laulun lahjastani, sanoi mulle :"Sinusta tulee laulava evankelista." Jännittävää. Aika näyttää, miten käy.
En ole uhri, olen selviytyjä. Vaikka olen joutunut kokemaan monenlaista julmuutta ja kaltoinkohtelua, en suostu olemaan uhri. Olen selvinnyt niistä hirveyksistä hengissä, eikä mun minuutta ei ole onnistuttu tuhoamaan, joten olen selviytyjä. Katson eteenpäin, kuljen eteenpäin, menneisyys takana, eikä se määrittele minua. Olen mitä olen kaikesta huolimatta. Myös ne kovat kokemukset kasvatti mua ja olen iloinen siitä, että olen selvinnyt. Rikkinäinen ja haavoja täynnä, mutta elossa. Opin ymmärtämään elämän arvon vasta käydessäni lähellä kuolemaa. Ennen halusin kuolla, nykyään kuolemanhalu on vaihtunut elämisen iloon. Elämä on arvokas lahja, jota ei tule heittää hukkaan!
Hirvittävistäkin asioista voi selvitä ja toipua. Ei elämä ole koskaan helppoa, mutta vaikeuksilla on sekin hyöty, että ne kasvattavat meitä ja niistä voi oppia. Ei täällä mikään tapahdu turhaan. Eikä pahaa tapahdu vain pelkkää pahuuttaan. Sen on tuotava myös jotain hyvää mukanaan.
Todella kauniita kuvia, kaunis Jenna niin sisältä kuin ulkoa <3 Tämä oli hyvin koskettava teksti. Tuntuu, että tämä helvetti, minkä olet käynyt läpi, on tehnyt suhun hyvin voimakasta syvyyttä ja ymmärrystä. Hienoa, että jaat sitä kirjoittamalla blogiasi ja taiteesi kautta <3
VastaaPoistaTuot mulle hyvin vahvasti mieleen mun oman veljeni. Hän on jo nelikymppinen, käyttänyt huumeita teini-ikäisestä saakka. Hän on aivan äärimmäisen herkkä ja todella kiltti. ADHD myös on hänellä. Meillä on ollut todella vaikea lapsuus vakavasti mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöisen, julman päihdeisän lapsina. Hän on meitä molempia nujertanut ja lyönyt maahan pohjamutiin. Veljeäni on sen lisäksi koulukiusattu todella vakavasti. Hänelle kävi huonommin, hän joutui huumehelvettiin ja rikoskierteeseen. Jokaista hyvää kautta on seurannut uudet repsahdukset eikä hän saa kiinni elämästä. Vanhat jutut seuraa, kaikkialla kohdellaan narkkarina ja rikollisena. Ei ole luottotietoja, ei koulutusta. Vaikeaa on päästä kiinni elämään. Niin ja vanhat kaverit ei jätä rauhaan. Hänkin on taiteellisesti äärimmäisen lahjakas, ja tuntuu niin pahalta, että hän ei ole koskaan saanut mahdollisuutta ilmaista kunnolla itseään taiteen kautta. Rukoilen, että vielä joku päivä hän pääsisi kiinni elämään kuten sinäkin olet päässyt.
Olisiko sinulla mitään vinkkejä, miten huumeidenkäyttäjän tukena voisi olla kauempaa? En ole hirveästi veljen kanssa tekemisissä ihan oman hyvinvoinnin ja jaksamisen takia, mutta myös tuntuu, että hän pitäytyy etäällä... Niin kovasti toivon, että hän pääsisi kiinni elämään kaiken jälkeen.
En tiedä, mikä mut on pelastanut, miksi mulle ei käynyt kuten hänelle tai sulle. Ongelmani ja vaikeuteni on minullakin, mutta huumehelvettiin en sentään ole joutunut. Tuntuu kamalalta, mitä sinunkin kannettavaksi on laitettu. Muista, että et ole ne asiat, mitä on tapahtunut tai mitä olet tehnyt. Olet arvokas Jumalan lapsi <3
Oli pakko hieman vuodattaa, tunnen niin suurta tuskaa veljen takia. Samalla iloitsen sun puolesta vaikken sua tunnekaan. Annat pikkuriikkisiä toivonrippusiakin tähän pimeyteen <3
Kaikkea hyvää loppuvuoteen ja valoa jouluun! Kiitos kun kirjoitat, tämä antaa vähän toivoa ja koskettaa todella syvältä.
Kiitos, että avauduit! Tekee hyvää, kun voi puhua välillä vaikeistakin asioista. Mä muistan sun veljeä rukouksissa! Kunpa hän pääsisi vielä irti! Todella toivon niin. Kukaan, ei kukaan ole toivoton tapaus. Sun veljellä on toivoa. Kannattaa hänelle sanoa aina välillä, kuinka tärkeä ja rakas hän on. Se, että hän saa kuulla, et häntä kaikesta huolimatta rakastetaan, sekin merkitsee paljon. Kun ei ole tuomitseva eikä syyllistävä, vaan rakastava ja ymmärtäväinen, sekin on tärkeää. Se antaa toivoa.
PoistaEhkä veljesi pitää etäisyyttä siksi, ettei toisi ongelmiaan eikä huumemaailmaa teidän lähelle. Etäisyyttä pitämällä sun veli suojelee teitä kaikelta siltä paskalta,mitä huumemaailmaan kuuluu.
Käyttäjää voi tukea kauempaa pitämällä yhteyttä tavalla tai toisella, samalla kertoen, että välittää, kuten aiemmin sanoin. Kannattaa aina välillä vaikka soittaa ja kysellä kuulumisia. Avoimuus ja myötätunto on tärkeitä. Mua helpotti, kun pystyin puhuu läheisilleni avoimesti asioistani, ilman, että ne tuomitsi.
Ei oo helppoo olla käyttäjän läheinen.. Mua surettaa kaikki se tuska, mitä aiheutin läheisilleni huumevuosina. Varmasti koet suurta tuskaa, mutta älä anna periksi!
Se, mikä auttoi mut eroon narkkaamisesta, oli se, kun tulin uskoon ha sain ADHD-lääkityksen. Oikeasti, ADHD on hemmetin tärkeä saada hoidettua! Kun mä sain lääkityksen, valtava huumeongelma jäi pois ihan itsestään. ADHD on helvetti pään sisällä. Kun sen sai kuriin, mun ei enää tarvinnut vetää päätä sekaisin. Sanoit, et sun veljellä on ADHD, se kannattaa hoitaa hyvällä lääkärillä, joka on perehtynyt ADHD:n hoitoon. Suurin osa julkisen terveydenhuollon lääkäreistä ei tahdo hoitaa ADHD:tä ja aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Kannattaa siksi hakeutua yksityiselle lääkärille, joka on perehtynyt ADHD:n ym neurologian hoitoon. Kannattaa hankkia sellainen lääkäri ja mennä sen ajalle keskustelee asiasta. ADHD:n hoito on elintärkeää, vaikka se onkin suht kallista, mutta se ihan oikeasti kannattaa, jos haluaa saada oikean elämän huume elämän sijaan. Mulle se oli ratkaiseva tekijä siihen, et sain elämäni kuntoon. Kannattaa edes kokeilla tätä, koska jos veljesi saa lääkityksen, siitä on varmasti suuri apu hänelle. Parempi edes kokeilla, kuin jättää kokonaan väliin. Jos se auttoi mun kaltaista paskakasaa, jolla on todella paha ADHD, niin varmasti se auttaa veljeäsikin.
Siunausta ja voimia paljon!! Hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta!
Kiitos pitkästä ja ajatuksella kirjoitetusta vastauksesta <3 Saa taas voimia olla edes jollain pienillä tavoilla tukena. Joskus sekin tuntuu turhalta, ja kun veli katoaa, tuntuu että millään ei ole mitään väliä, mutta ei auta kuin kestää ja ajatella että ehkä kuitenkin viesti tai soitto merkitsisivät jotain, vaikkei niillä pelkästään saakaan toisen elämän suuntaa muutettua. Mutta jos ne edes viestisivät, että hän on kaikesta huolimatta arvokas eikä se huono ja arvoton ihminen joka hän uskoo olevansa. Kyllä on huumeongelma vain yksi helvetti maan päällä...
PoistaKiitos kun kirjoitat blogia ja vastaat kommentteihin! Sun esimerkki antaa oikeasti todella paljon toivoa ja voimaa <3
Paljon siunausta ja valoa myös sinun uuteen vuoteen <3
Oot ihana ❤️
VastaaPoista