Syksyn saapuminen tuo usein mukanaan kutsumattoman vieraan. Se koputtelee jo ovelle ja kovasti haluaisi päästä kylään, tuo ikävä, ahdistava tyyppi: Masennus. En todellakaan tahdo päästää sitä sisään.
Joka syksy sama juttu.
Vaikka en avaisikaan ovea, Masennus ei luovuta. Se koputtaa, hakkaa ovea ja usein se lopulta murtautuu oven läpi, ja silloin Jenna on kauhuissaan.
Menisi pois, tuo kutsumaton vieras.
Kyllähän se tietää, etten mä tykkää siitä yhtään.
Menisi vaan pois ja antaisi mun olla.
Usein Masennus ei tule yksin. Kun se saa oven auki, se kutsuu mukaansa myös herra herra Ahdistuksen ja Kamahimon. Ne eivät ole mitään mukavia tyyppejä. En tahdo nähdä niitä, en tahdo näitä kolmea mielipuolta luokseni. Ja vaikka en tahdo niitä luokseni, ne tulee silti. Väkisin tunkeutuvat tänne kiusaamaan mua.
Pelottava porukka, häipykää täältä!
Jättäkää mut rauhaan!
Mut vaikka miten yritän estää, ne yleensä tulee.
Ei ne kysy, et onko ok, jos ne tulisi käymään, ne vaan tulee välittämättä mun estelyistä.
Jättäisivät mut vaan rauhaan.
Menisivät vaan pois ja antaisivat mun olla.
Masennus sanoo: "Turhaa on yrittää vastustaa, tiedät itsekin et kaikki on turhaa, eikä ole järkevää tehdä mitään, ei millään ole mitään väliä.."
Ahdistus sanoo: "Ei tässä maailmassa voi elää rauhassa, kun kaikki on niin pelottavaa ja sua kytätään missä ikinä liikutkin. Elämä on pelkkää tuskaa, pelkkää tuskaa on elämä.."
Kamahimo sanoo: " Hanki kamaa, kamaa, KAMAA, niin kaikki helpottaa!"
Sanon kaikille yhteisesti: "Valehtelijat!!! Jättäkää mut rauhaan ja antakaa mun vaan olla!! En jaksa kuunnella teidän valheita! Turhia tyyppejä olette kaikki!"
Niinkun joku edelliseen postaukseen kommentoi, että onko sulla joku kelle jutella. Niin toivon oikeesti sydämmeni pohjasta, että sulla on hoitosuhde johonkin. Jos ei ole, niin ole kiltti ja kävele lähimmälle terveyskeskukseen ja hae apua. Oma terapeutti antoi ahdistuksen kanssa painimiseen toisen näkökulman(se ei välttämättä sovi sulle, tai sun tilanteeseen, mutta kirjoitan sen silti tähän). Että mitä enemmän yritän pyristellä jotain tunnetta vastaan, sen lujemmin se yrittää sisään. Mutta jos päästän sen sisään ja sanon "tervetuloa, mikä sulla on hätänä? Miten voisin sua pientä auttaa? Sulla on selvästi paha olla, tule tänne otan sut syliin." En kyllä osaa sanoa onko tämä auttanut minua. Hahahahha. Ehkä en nykyään mene ihan paniikkiin siitä jos vaikka ahistaa. Mietin, että se on tunne joka kuuluu elämään, siinä ei ole mitn pahaa. Se menee ohi ja nyt voin ainakin keskittyä hyvillä mielin itseni hoitamiseen. Että mikä mun oloa parantaisi. Kun ennen oisin panikoitunu ja koittanu tehdä kaikkeni, että se tunne häviää ja ei tartte kohdata sitä. Nyt kohtaan sen ja se menee kyllä ohi. Toivottavasti ei ollut turhaa "jäkätystä" tässä, haha :D Jaksamista ja voimia kuitenkin <3 <3
VastaaPoistaEi ollut turhaa jäkätystä! :) Kokeilen näitä sun neuvoja. Arvostan suuresti sitä, kun te lukijat olette mun tukena. Kiitos!!💞 Siitä on suuri apu.
Poista