Rauhaisaa ja mukavaa

Olen töissä. Odotan, että tabletin akku lataa itsensä käyttövalmiuteen, että pääsisin opiskelee. Nyt on menossa englanti. Edellisestä englannin kurssista sain arvosanan 8. Ihan jees siihen nähden et mulla oli toi englannin kieli ihan ruosteessa.

Mulla alkaa ensi kuussa taidepiiri ja sit alkaa myös uusi työjuttu: pääsen valokuvauskurssille! Siistiä! Ei meinaa malttaa odottaa. Mut kyllä se siitä.

Viime viikolla oltiin Kuusamossa. Käytiin Kuusamon suurpetokeskuksessa ja Rukalla. Siellä suurpetokeskuksessa oli paljon karhuja. Yksi melkein 500-kiloinen karhu flirttaili mulle! Se teki sellaisia liikkeitä, joita se tekee naaraskarhuille kiima aikaan ja katseli mua hyvin kutsuvasti.😆 Enkä ollut ainut, joka sen näki. Tilanne oli aika koominen. Erikoinen tapaus.. Jäipähän ainakin hassu muisto!
Rukalla kun käytiin, mulla iski korkean paikan kammo Juhannuskalliolla. Mentiin sen kallion reunalle, josta alkoi suora pudotus ja kun mä näin siellä alhaalla liikenneympyrän ja autoja, mä pelästyin sitä, kuinka korkealla oltiin. Pelko tuntui polvissa asti ja mä en hetkeen pystynyt liikkuu. Se oli aika siistiä, vaikka pelotti.
Sit mentiin Rukan huipulle. Hississä pelkäsin ihan sikana. Oli pelottavaa olla siinä tyhjän päällä vaijerin varassa. Hui. Onneksi vaijeri ei katkennut ja selvisin ylös asti. Siellä oli upeat maisemat. Alas tultiin kesäkelkalla. Se oli tosi hauskaa!
Kaiken kaikkiaan koko matka oli tosi hyvä. Tykkäsin olla siellä. Tykkäsin mennä matkailuautolla. Tykkäsin käydä Lapissa. Tykkäsin koko lomasta.

Viime aikoina on siis ollut ihan mukavaa. Vaikka olenkin tottunut vaikeuksiin ja ahdistaviin oloihin, ei tämäkään haittaa, että on mukavaa ja rauhaisaa. Se, et on mukavaa ja rauhaisaa, on paljon parempaa, kuin jatkuvat vaikeudet ja ahdistavat olot. Kyllähän niitäkin on, mut onneksi välillä saa levätä.
Mut jos mä alkaisin miettii vaikeuksia ja ahdistavia oloja, niitä tulisi ihan varmasti. Siksi en niitä ajattele, vaan keskityn nyt rauhaisaa elämään ja opiskeluun.