Tänä aamuna mieleen muistui repaleinen menneisyys. Etenkin ne ajat, kun ei ollut asuntoo.
Yleensä kun jostain sain kämpän, tuli paikalliset narkkarit auttaa muutossa. Pian ne sit tulikin auttaa häädössä. Jos olikin asunto, sitä oli kuitenkin epävarma et kauanko asunto pysyy. Vähän väliä tuli häätö milloin mistäkin.. En edes muista, mitkä oli syitä milloin mihinkin häätöön. Ei varmasti olleet aiheettomia ne syyt.
Raskain häätö oli viimeinen häätö. Se taisi olla vuoden 2012 alussa. Siinä meni koko omaisuus, kaikki. Olin sillon katkolla, ja vain siellä mukana olleet asiat jäi.
Katkolta lähdinkin sit uuteen "kotiin", kadulle. Ei ollu paikkaa mihin mennä. Sitä kierteli kavereiden kämpillä, ettei ulkona tarviis nukkua. Mut kyl se lehtiroskis tutuksi tuli. Elin jatkuvassa hädässä ja epävarmuudessa. Ilman turvaa, suojaa, lämpöä, ruokaa.. Ei ollut helppoo olla asunnoton, vailla vakituista asuinpaikkaa. Se oli hirveen turvatonta. Kaman hankinnan lisäksi oli huolena että missäs sitä sitten asuisi. Tai ylipäätään: kuinka selvitä seuraavaan päivään.
Epätoivo kulki varjona mukana. Siinä tuli sitten övereitäkin kiskottua, että kuolisi pois. Vaan enpä kuollut, mut sairaalaan pääsin. Tämä toistui. Epätoivoissani hankkiuduin usein tahallani putkaan, ettei tarviis nukkua kylmässä taivasalla. Alkoholisteille tarkoitettu asunnottomien asuntola tuli myös tutuksi. Se oli aika rämä paikka, mut olipahan katto pään päällä ja lämpöä. Nykyään tää asuntola on purettu.. Enkä ollut ainoa, joka siellä asui.. Missähän he ovat, jotka sieltä joutui pois, kun paikka purettiin?
Lopulta sit pääsin asumaan hoitokotiin Liisa kodille. Se pelasti mun hengen. En sillon ennen sitä tajunnut, enkä osannut olla kiitollinenkaan. Venkasin ja valitin vaan, kun eivät antaneet mun narkata rauhassa, vaan katsoivat perään ja pitivät huolta. Vähänkö olin hölmö! Onneksi näin jälkeenpäin oon sen tajunnut ja olen todella kiitollinen.
Elämäni asunnottomana päättyi kiitos Liisa kodin. Vaan vieläkin on useita asunnottomia ympäri Suomea. En toivoisi kellekään asunnottomuutta. Harmittaa ja surettaa kaikki ne, jotka on vailla vakituista asuintoa. Se on hemmetin raskasta ja kuluttavaa. Kunpa he vaan selviäis! Täällä entinen asunnoton on hengessä mukana ja toivottaa kaikille asunnottomille tsemppiä ja toivoa! Asiat voi järjestyä! Älkää luovuttako! Hulttis muistaa asunnottomia rukouksissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti