Jee! 2kk ollu polttamatta normaali tupakkaa. Sähkötupakalla oon pärjännyt hyvin. Paljon raikkaampi olo, ja aistit parantunut huomattavasti.
Siitä iloitsen.
Vähän on ollut alavireistä viime aikoina.. Meinaa olla joku kevät masennus. Sit kun viel mieleen tulee kaikkee paskaa menneisyydestä, meinaan romahtaa. Vähän aikaa jo ollut hermoromahduksen oireita.
En haluu sitä!!
Mutta minkäs teet, jos romahdan, niin sit romahdan. En kyl haluis. On vaan niin hiton vaikeeta kaikki.
Ei meinaa jaksaa.
En haluu muistaa niitä vanhoja juttuja.
En haluu pyöriä menneessä, mä haluun päästä eteenpäin. Menneet on menneitä, asiat meni kuten meni, turha mun on niitä miettiä. Nyt on nyt.
Mut hemmetti kun niitä muistoja vaan tulee! En todellakaan haluis muistaa..
Paniikkihäiriö oireetkin on pahentunut ihan sikana viime aikoina. Lähes jatkuvasti kädet vapisee, sydän tykyttää, kurkkua kuristaa, kädet hikoaa, rintaa painaa hirvee möykky, pyörryttää niin et melkein taju lähtee.. Tai henki. Varsinkin ihmisten ilmoilla liikkuessa noita tulee ja pelkään et kuolen. Joskus jopa toivon.
Noi oireet on ulkona liikkuessa niin pahat, et tekis mieli mennä pyytää bentsoja lääkäristä, mut eihän ne anna kuitenkaan. En kyl haluais kadultakaan etsiä. Se on liian suuri riski.
Joudun siis vaan kestämään.
Vaikka se on sietämätöntä.
Hemmetti.
Pakko vaan koittaa jaksaa.
Vaikka ei jaksais.
Terve Jenna!
VastaaPoistaTuo keväinen ahdistus ja masennus on melko tavallista. Tunnen monia, jotka meinaavat samaa ja huomaan tuon itsekin. Johtunee valon lisääntymisestä ja aivokemiasta. Ei ole vaarallista.
Nuo sun ikävät muistot tulee nyt pintaan, kun ollessasi vaikutuksen alaisena, et päässyt käsittelemään niitä kunnolla. Ne ovat huumeiden tukahduttamia muistoja, joita selvät aivot nyt joutuvat kohtaamaan. Puhuminen auttaa, mutta asiat on myös kohdattava. Jos ne jää käsittelemättä, ne vaan roikkuu jossain mukana painolastina, kuten tähänkin asti.
Tuohon kevätmasennukseen mulla on antaa mitä mahtavin vinkki. Toimii muuten ympäri vuoden, ja antaa erittäin hyvän mielen. Yleinen vireystila pomppaa kattoon ja jaksaa paremmin.
Pikku bonuksena peilikin alkaa imarrella ;)
Nimittäin rehti ja reipas raataminen. Fyysinen työnteko uupumukseen asti.
Teki sen sitten salilla, lenkkipolulla, tukkisavotassa tai missä vain. Omasta mielestäni liikuntaa parempaa mielialankohottajaa ei olekaan. Se on luonnollista, terveellistä, hauskaa ja halpaa. Siinä saa tyhjennettyä ajatukset kaikesta ja olla vain hetkessä. (Musisoidessa toistuu sama ilmiö, mutta liikunnan kanssa tämä on kokonaisvaltaisempaa.)
Ja voi veikkoset mikä fiilis on, kun treenin jälkeen kömpii suihkusta sohvalle hörppimään palautusjuomaa ja rauhoittumaan. Siihen päälle vielä kunnon ruoka ja yöunet, niin ei paremmasta väliä.
Terve sielu terveessä ruumiissa ei ole mitään paskapuhetta.
Vaikkakaan ei se liikunta ole mikään poppakonsti jolla ongelmat maagisesti katoaa. Kohdattava ne on, mutta liikkuminen auttaa jaksamaan. Henkisesti ja fyysisesti.
Voimia & Siunausta!
Ps. Kirjoittele sitten koulukuulumisia, kun on ajankohtaista.
Kiitos! Olen todella kiitollinen näistä vinkeistä! Sain intoa ja toivoa. Tästä selvitään! En osaa sanoin kuvata kuinka paljon mulle merkitsee se, kun saan tukea teiltä lukijoilta. Vaikka onkin vähän vaikeeta, mulla on tukijoukko olemassa :) Kiitos sulle kovasti, arvostan tätä!
PoistaKannaattaahan sun ainakin puhua noista oireista lääkärille/hoitajalle? Propral on varmaankin sulle tuttu, ootko sitä kokeillut? Uskoisin että vois auttaa kun et juo tms. mikä veis Propralin hyödyt pois ja yleensä sitä lääkärit helposti määrää. Minulla on auttanut kun ei tarvitse pelätä vapinoita, käsien tärisemistä, punastelua ja sydämentykyttelyä enää. Itse joudun ottaan joka päivä 2 kertaa 40 mg jos aion pystyä käymään töissä tai kaupassa. Siitä harmillinen lääke että pitää ottaa jo etukäteen jos menee esim. kaupungille, kohtauksen tullessa on vähän myöhäistä. Tuota olen syönyt vuosia ja ainakaan tähän asti ei ole ollut haittaa. Kun vielä join niin ei auttanut Propral mitään paniikkioireisiin mutta nykyään saa olla kuin normaali ihminen ja se on niin tärkeä asia että lääkkeen syöminen tuntuu pieneltä pahalta. Itse en halunnut bentsoja kun olen niihin joskus ollut pahasti koukussa. Joskus olen johonkin 10 kpl saanut reseptin jos on ollut tiedossa esim. matka tms poikkeavaa niin tilapäisesti uskallan itsekin ottaa mutta en arkena kun tiedän että sitten lähtisi helposti käsistä.
VastaaPoistaSitten vielä vinkki että kannattaa syödä säännöllisesti ettei matala verensokeri tuo heikotusta ja sitä myötä niitä paniikkioireita. Itselläni auttaa myös kun pukeudun niin että näytän mielestäni hyvältä ja meikkaan. Tuo itsevarmuutta kun näyttää omasta mielestään hyvältä. Tiedän kyllä ettei pahaan paniikkihäiriöön auta pelkästään tällaiset vinkit vaan vaatii toki lääkityksen, mutta ainakin lievemmissä tapauksissa tälläiset pienetkin jutut voi auttaa vähän.
Moi! Kiitos hyvistä vinkeistä! Tulin niin hyvälle mielelle kun vilkaisin saapuneet kommentit, ja huomasin että en ole yksin ja saan neuvoja ja tukea. <3 Kiitos! Tämä rohkaisi mua ja antoi toivoa. :)
Poista