Jännittäviä asioita, joista iloitsee

Nyt on ollut paljon jännittäviä asioita.
 Viime viikolla laitettiin Pieksämäen kulttuurikeskus Poleeniin kevätnäyttely, johon pääsi myös multa 3 maalausta. Hämmästyin kun ne pääs parhaalle paikalle. Aika jännää.
 Kun sitä näyttelyä ripustettiin, mä siinä soittelin flyygeliä, ja yllätyin kun mua pyydettiin esiintyy kesällä tulevaan näyttelyyn! Suostuin.
 Viime perjantaina oli sit näyttelyn avajaiset ja kyl oli paljon upeita töitä siellä! Enpä olis uskonut joku vuosi sitten et mulla tulee olee töitä näyttelyissä.. Tää on jo kolmas näyttely, jossa mun töitä on. Ja kesällä on tulossa neljäs. Jossa mä viel soitan pianoa sen näyttelyn avajaisissa.
 Olen vähän ihmeissäni.
 Ja myös iloinen.

3vko sit alkoi kuntouttava työtoiminta. Ekana päivänä olin aika jännittynyt ja pelokaskin. Mut ihan hyvin meni. Viime viikolla katsottiin leffa. Eilen oli taas kuntouttava työtoiminta ja alan pikkuhiljaa sopeutua. Maalasin eilen 8 työtä ja virkkasin myös. Uskalsin jo jutellakin siel olevien kanssa. Mukavan oloinen porukka.   Toi keskiviikon työtoiminta on kyl mukavaa! Siel voi tehdä vaikka mitä! Olen innoissani. Mut kyl olin eilen väsynyt työpäivän jälkeen, eikä ihme. Niin paljon sain aikaseks kaikkee.
 Opiskelu juttukin on etenemään päin. Lähetettiin Otavan opistolle mun todistukset ja asia etenee. Varmaan aika pian pääsen sit aloittaa opiskelun.
 Jännittävää.
 Kun oon 9.luokan käynyt loppuun, niin mähän voin sit alkaa miettii et mitä sen jälkeen. Vielä en uskalla ajatella. Meen päivä ja asia kerrallaan. Se vaan oli erikoinen havainto, kun todistuksessa oli jo osa 9.luokkaa käyty. Paljon on käymättä, mut oli siinä enempi suoritettuja opintoja kuin muistin. Kaikkee sitä onkin jäänyt unholaan..

Pahin masennuskin on alkanu helpottaa. Ulkona liikkuminen, taide ja säveltäminen on auttanut. Ja varmaan sekin auttoi kun viime viikolla romahdin. Mieli ei enää jaksanut, joten romahdin. Se oli aika raskasta, mut alan olla paranemaan päin. Paniikkihäiriö oireita kyl vieläkin ilmenee, mut ei oo enää ihan niin paha olla kuin viime viikolla ja sitä edellisellä. Alkaa näkyä jo valoa tunnelin päässä.
 Siitä iloitsen.
 Eiköhän tää tästä!