sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Elämää rikkinäisenä ihmisenä

Pelkoja.
Paljon pelkoja.
Ne vääristää koko elämän.
Tuntuu etten ole sovelias elämään ihmisten enkä edes eläinten kanssa.
Pelkään et mulle halutaan tehdä lisää pahaa.
Pelkään myös itteeni.
En ole vieläkään tottunu rauhalliseen ja normaaliin elämään, jota nyt yritän elää.
Sen olen tajunnut, että olen mennyt pahasti rikki. Niin pahasti, et mietin, voinko edes elää.
Kaikki mun pelot liittyy menneisyyden tapahtumiin. Eikai ne tapahdu uudestaan?
Voinko mä luottaa ihmisiin?
Entä itteeni?
Voinko mä antaa anteeks ihmisille, jotka mua on satuttanu?
Entä itelleni?
Ainakin mä yritän.
Miten voisin päästä eroon peloistani?
Miten voisin elää eheämpänä?
Vai kuuluuko mun olla näin rikki?
Mistä mä voin olla varma?
Kaikki on niin ristiriitaista.
Jos sulle sanotaan "kyllä" ja "ei" samassa lausessa, mistä voi tietää kumpi on oikee vastaus?
Jos sua mitätöidään ja pidetään arvokkaana, kumpi on totta?
Mä olen niin rikki, et en voi olla mistään varma.
En edes itestäni.
En osaa tehdä päätöksiä, olen niin epävarma ja pelokas.
Tuntuu, et olen vaan yks iso ongelma, häiriötekijä, rasite, saasta.
Silti mua rakastetaan.
Tunnen itteni niin huonoks, mitättömäks, arvottomaks.
Vaikka en ole.
En saa aikaan kuin kaaosta, surua, murhetta, hämmennystä, ahdistusta, epätoivoa, myötähäpeää, vaikeuksia, ongelmia.
Vaikka eihän se niin taida olla.
Vai onko?

2 kommenttia:

  1. Jenna! sä oot rohkee, vahva, lämmin, fiksu, lahjakas ihminen. ja sun virkkaamas huivi on mun ihan lemppari! t. katariina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee :) Mukava kuulla. Oon taas virkannu paljon kaikkee ja joulukuussa on näyttely. Sen piti olla nyt kesällä mut siel on tilaa vasta joulukuussa. Ajattelin sinne laittaa myyntiin kaikenlaista.
      Vähän erikoista kun mul on viime aikoina ollu itsetunto nollassa, niin nyt on tullu tänne blogiin useita tämmösiä kommentteja :D kiitos, tuli hyvä mieli ja aamukin tuntuu siedettävämmältä.

      Poista