Kattelin tossa tänään jonkin verran näitä kommentteja mitä ajan kuluessa tänne on ilmaantunu ja samalla onnistuin syväluotaa myös itteeni.
Huomasin miten te lukijat ootte mua tukenu ja kannustanu. Olen siitä kiitollinen.
Ei näistä asioista oo todellakaan ollu helppoo puhuu, mut sillä on ollu myös terapeuttinen vaikutus.
Oon täs käyny läpi noita menneisyyden traumoja ja se on ollu hiton rankkaa. Nyt on jokusen päivän ollu jo huomattavasti tasasempaa.
Varmasti mua aina tulee varjostaa ne ikävät kokemukset, mut uskon et opin elää niiden kanssa. Vähän voisin valaista paria traumaa jotka riivaa mua.
En tiedä pystyykö sitä kuinka hyvin käsittää, miten hirveeltä tuntuu se, et tyypit joita sä luulit kavereiks, antaa sulle aineita ja käyttää törkeesti hyväks, jos ei hyvällä niin.. Inhottaa vieläkin. Onneks en muista kuin pätkän sieltä ja toisen täältä. Olin vaan joku hiton lelu, jonka voi rikkoo käytön jälkeen. Tollanen tuhoaa ihmisen. Seksuaalista väkivaltaahan se oli. Vieläkin pelkään et ei kai sellasta vaan tapahdu uudestaan.
En tiedä pystyykö sitä kuinka hyvin käsittää, miten hirveeltä tuntuu se, kuinka vieläkin sä pelkäät et sua lyödään, potkitaan, tönitään, revitään hiuksista, kuristetaan, alistetaan, nöyryytetään, mitätöidään, halveksitaan, uhkaillaan, sun vapautta rajotetaan, sua vainotaan.. Entisten suhteiden väkivalta vaikuttaa vieläkin mun elämään, pelkään et se tulee tähänkin parisuhteeseen ja vie mukanaan kaiken hyvän pois.
Vaik ei oo syytä sellasta pelätä, pelkään sitä silti. Usein öisin herään siihen kun huudan. Kidutus jatkuu vielä unissa. Mut nyt on ollu vähemmän pelkoja muutaman päivän ajan, voisko se tarkottaa et pahin ois ohi?
Hei Jenna.
VastaaPoistaHalusin tulla vain kiittämään sinua rohkeudestasi. Blogisi on valtavan koskettavaa (ja karmaisevaa) luettavaa. Tuntuu hirveältä, että ihmiset joutuvat tätä helvettiä elämään. Sinusta tulee vaikutelma todella herkkänä ja taiteellisena ihmisenä. Toivottavasti herkkyytesi kääntyy vahvuudeksi tulevalla matkallasi. Paljon myötätuntoa ja lämpimiä ajatuksia ja iloa kesääsi täältä anonyymilta lukijalta <3
Kiitos! Kyl mä oon tosi herkkä. Välillä tuntuu et liiankin :D Ja kai mä taiteellinenkin oon. Ainakin saan paljon aikaseks. Ja musta tuntuu etten ole turhaan kaikkii niitä hirveyksiä kokenu, tuntuu et niillä on joku tarkoitus. Et nekin viel kääntyis voimavaraks.
PoistaHei Jenna,
VastaaPoistaKiitos kun kirjoitat tätä blogia. Olet valanut teksteilläsi minuun toivoa, olet helpoittanut tuskaani. Olet auttanut minua ymmärtämään addiktin elämää, jota rakas pikkuveljeni elää tälläkin hetkellä. Hänen taistelunsa päihteiden kanssa jatkuu edelleen, mutta sinun taistelusi ja raittiin elämäsi seuraaminen antaa minulle paljon toivoa rakkaan pikkuveljeni kärsimystä seuratessa. Toivoa on aina.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi, olet selviytyjä. Toivon sinulle onnen ja raittiuden täyttämiä päiviä! <3
Tosi mukava kuulla et blogi antaa toivoa! Siks mä tätä kirjotankin. Ja siks myös et ihmiset alkais ymmärtää käyttäjiä, maailmaa missä käyttäjät elää ja sen et siitä voi päästä irti.
PoistaTuun aina niin iloiseks kun tulee tämmösiä kommentteja. Nää on aikamoisia motivaatiopiikkejä :D