keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Nistitaidetta ja kuulumisia

Hehee sainpas vihdoinkin ylitettyä hyvin korkean kynnyksen ilmestyä tähän koneelle! Netti ja hiiri takkuilee niin ettei meinaa pystyy käyttää tätä ja kännykkä temppuilee ihan sikana. 
Vähemmästäkin nousee korkeita kynnyksiä herkälle ihmiselle!
 
Uusi maalaus nimeltä Lehtisade.
Maalaaminen on terapeuttista. Ja kivaa.Tää nyt vaan on tämmönen terapiamuoto jossa käyn läpi entistä elämääni. Tulee sitä muutakin maalailtua. Laitan sit kuvia kun oon saanu projektin valmiiks.


Sit kuulumisia.
Oon viime aikoina ollu tosi innoissani. Jotenki ollu hyvin idearikasta aikaa. Pari uutta biisiä oon säveltäny syntikalla, virkkaus ideoita tulee niin paljon et ihmettelen miten saan kaiken toteutettua :D Ja maalaamis ideoitakin tulee. Ja valokuvaus.
Paljon ideoita siis.

Mut on täs ollu vähän vaikeuksiakin.
Mut saatettiin hyvin hankalaan tilanteeseen viime viikolla. Ilmeisesti tarkotus oli saada meikäläinen retkahtaa. Enkä ymmärrä miks.
Koko juttu tuli puun takaa. Iski hirvee ahdistus ja vastenmielisyys, mut silti tuli myös himot. Inhottavaa.
Paska fiilis oli viel parin päivän päästäkin. Koko homma vaikutti tahalliselta.
Onneks en retkahtanu. Kyl käväs mieles et kelle soitan, keltä kysyn, mut hylkäsin ajatuksen koska tunsin voimakasta inhoa. En tahdo palata siihen.
Jännä vaan kuinka silti se narkkarin mieli tuli pintaan.
Mut onneks selvisin.
Sen tajusin et todellakin joutuu olee varuillaan jokaisen ihmisen suhteen. Jopa itsensä. Ei tässä maailmassa voi luottaa kehenkään.
Jatkossa pidän etäisyyttä. En haluu et mua kiusataan. Kyseessä on kuitenki mun kuivilla pysyminen.

Sit mul vihdoinkin alko terapia. En muista mainitsinko asiasta jo aikasemmin.
Jo ekalla käynnillä löyty keinoja paniikin hallitsemiseen. Ja niistä on ollu vähän apuakin. Mun oireet natsaa täysin ahdistuneisuushäiriöön. Kuulemma yleistä päihteiden väärinkäytön jälkeen. Se on hiton harmillista ja se rajottaa mun elämää. Pelkoja kehittyy asiasta kuin asiasta, paniikkitiloja tulee hyvin herkästi ja ne fyysiset oireet on ihan kamalia. Vapinaa, kurkkua kuristaa, päässä pyörii, kädet hikoo, tuntuu hirvee paino rinnassa, hengitys ei kulje..
Tosi kivaa.
Mut kyl se varmasti siitä helpottaa ajan kanssa. Ainakin mul on pätevä terapeutti ja Rakas on tukena. Ja ennenkaikkea Herra Jeesus! Hänestä minä riemuitsen vaikeinakin hetkinä, ja se riemu on sellasta ettei sitä oikeen voi kuvata sanoin. Se ei vaan ole tästä maailmasta.

Tämmöstä tänään.
Palaan taas asiaan kun tulee sitä asiaa.
(..ja pääsen ylittää kynnyksen)
((.. tai saan uuden kännykän/netin/hiiren)

15 kommenttia:

  1. Hienoa että on menny hyvin ja et retkahtanu! Asiat kyllä selvii, se vie vaan aikaa (ja voimia). Mutta sä pystyt siihen <3

    Olis yks kysymys kun en löytänyt netistä tähän oikeen kunnon vastausta ja aattelin et osaisit vastata. Vedin tossa yks päivä ihan normaalin määrän subua iv. Heti kun mäntä oli pohjassa, kurkkuun tuli TODELLA VAHVA "henkäys" (ihanku ois vetäny vauhti tai pv mutta paljon kovempi), aloin yskimään ja lopulta makasin maassa enkä saanut henkeä. Sain suusta ulos vaan että "soita 112" koska henki ei yksinkertasesti kulkenu, en saanu henkeä ja luulin että kuolen siihen. Makasin maassa hiestä märkänä ja oksensin. No,lanssi tuli ja jonkun ajan päästä olo helpotti (ei antanu mulle mitään, ei ees tippaa). Olin sairaalassa 7h tarkkailussa. Nyt vasta tuli mieleen että löin tosi vaikeessa asennossa ja se veri oli ihan vaaleaa, ja käytin 0,45 kärkeä niin sujahti nopeasti loppuun. Onkohan mulla osunu valtimoon, onko kokemusta? Ei oo ollu käsissä mitään erikoisia oireita, joten taisin selvitä säikähdyksellä. En tiiä mikä muu se olis voinu olla, ikinä tullu MISTÄÄN tollasta. Jos on kokemusta niin olis ihana jos voisit vähän valasta :x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin omituiselta. Olitko ennen vetoja ottanu jotain mikä ei sovi subun kanssa? Metkua? En oo varma, mut toi vois olla vastareaktio. Se just iskee yllättäen ja on voimakas, ikävä juttu ja menee ohi omia aikojaan jokusen tunnin päästä. Valtimolyönnitkin voi aiheuttaa hyvin ikäviä oireita. Valtimon tunnistaa kirkkaan vaaleesta verestä, ja mäntäkin saattaa liikkua paineen voimasta taaksepäin. Voi olla et iskit valtimoon ton nainitsemas vaaleen veren takia. Varma en tietenkään voi olla. Mut hyvä ettei tullu mitään oireita käteen. Kannattaa olla varovainen noiden suonien kanssa, valtimolyönnin takia voi menettää koko raajan. Mua ei "kaverit" halunnu uskoo kun kerran varotin asiasta kun yks löi valtimoon ja oli tosi tuskanen. Onneks ei menettäny kättään, mut kyl oltiin huolissaan. Pärjäile!

      Poista
    2. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suonensisäinen_käyttö

      Kuulostaa anafylaktiselta shokilta.

      Poista
  2. Hei! Mukava lukea kuulumisia piiiiitkästä aikaa :) hyvää kesän odotusta ja toivottavasti ehdit taas kirjoittelemaan.

    VastaaPoista
  3. Hyvin kiteytit sen millaisia tuntemuksia ja houkutuksia on addiktin elämä Itse olen 30 vuotias toipuva alkoholisti ja pari vuotta ollu raittiina ei se helppoa ole kas aina löytyy näitä itsensä kavereina esitteleviä tyyppejä jotka haluaa toisen kanssaan siihen samaan kuraan :-( Itsellä kun juomahimo iski niin välillä kävi myös mielessä kokeilla ekaa kertaa esim. kannabista tai kovia aineita Kannabis on ilmeisesti aika mieto huume Ei mulla oo mitään kokemusta muusta kuin alkoholista Ihmettelen et mitä se viihdekäyttö on ja missä raja kulkee En koe sitä viihteenä tai hyödyllisenä mutten halua olla kukkahattutätikään :-) Ja olen ylpeä sinusta että olet päässyt pois siitä pahasta maailmasta ja että olet kuivilla ja että tällainen blogi on olemassa Nuorisolle pitäisi saada lisää realistista tietoa ja tämä blogi olisi hyvä monen lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikees et nuorisolle Pitäis saada tietoo asiasta. Valistus kun on mitä on. Kannabista en ite pidä minään hirveenä myrkkynä, siitä on tehty Sellanen koska siitä olis liikaa hyötyä ihmisille. Mut sanopa Tää valistajille, ne sanoo et "Sä oot huumemyönteinen", joopajoo. Otan vaan tosiasiat tosiasioina. Valistus on saanu aikaan Tän väärinkäyttökulttuurin. Painotetaan ihan vääriä asioita, sanotaan et "älä vaan, älä vaan käytä" ja toihan on selkeetä käänteispsykologiaa. Harmillinen juttu.
      Paljon voimia teikäläiselle! Pysy vahvana!

      Poista
  4. En oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä, mä en jaksa tätä enää. En ole kovin sosiaalinen ihminen ja olen parisuhteessa nyt neljättä vuotta ja mies pyytää tai välillä suorastaa käskee näkemään joka päivä enkä kestä sitä. Mies siis käyttää enkä mä saa kuin harvoin, haluaisin useammin etten joutuisi vain vierestä katsomaan. Haluaisin puhua tästä asiasta miehelleni kun tuntuu että pää sekoaa kohta lopullisesti. Mä en saa itse käyttää kuin yhtä lääkäriä niin en voi ottaa toiseen lääkäriin yhteyttä että saisin sen minkä tarvitsen.. Olen tän systeemin orja eikä mua kukaa auta, ties mitkä sanktiot sais jos jäis kiinni hoitavalle lääkärille että on käyttänyt toista lääkäriä, en enää tiedä mitä pitäisi tehdä.. Miehen mielestä mun pitäisi olla vain tyytyväinen että saan häneltä harvoin, en saisi kuulemma vaatii liikaa.Että tosi kivaa, välillä se tarjoaa ja sillon saan olon edes normaaliksi (mulla vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö) ja meillä hommat sujuu niinkun normaaleissakin parisuhteissa. Mutta auta armias jos en saakaan mitään, mä lamaannun ja tylsistyn ja tekee mieli lähteä vittuun, joudun katsomaan toisen vetämistä ja sitten vielä kehtaa seksiä pyytää, ikäänkuin mua ei jo tarpeeksi vituttaisi vierestä katsominen ja selvänä olo. En mä tunne mitään iloa selvinpäin, en mä välttämättä haluais ees elää, mä en jaksa sitä että kukaan ei ota tosissaan eikä jeesaa, en mä selvii tästä yksin.
    Lääkkeitä olen syönyt monia vuosia ja nyt mielialalääkettäkin ollaan lisäämässä mutta onko siihenkään mulla sananvaltaa? Tiedän kyllä mistä tämäkin johtuu, ne on lisäämässä mun mielialalääkettä sen takia kun olen nyt joutunut syömään enemmän rauhottavia. Pelkään että jos en suostu siihen lääkityksen nostoon niin ajavat bentsot alas. Oon tavallaan tän mielenterveyshuollon vankina. Haluaisin joskus olla irti asiakkuudesta mutta en pysty siihen, en saa korjattua mun ongelmia itse vaan tarvin ammattiapua. Mä oon vaan ihan hukassa, yritän ajatella positiivisesti mutta miehen luo kun menee niin sama helvetti alkaa. Enkä mä uskalla puhua paljon kellekään kun pelkään seurauksia, esim juuri toi mielialalääkejuttu, ja bentsoja ne ei anna ellei mene itse paikanpäälle valittamaan oloaan. Mun ainoa tehtävä elämässä tuntuu olevan pakolliset lääkkeen otot syöminen (sillon kun ruoka maistuu) peseytyminen laskujen maksut kaupassa käynti siivoaminen ja miehen luona käyminen. Mies tosiaan pyytää tai suorastaan käskee mut sen luo melkein joka päivä ja sinne on sitten vähän niinkun mentävä, on uhkaillut erolla yms, ja on kuitenkin tunteita häntä kohtaan sekä tuo edellämainittu juttu. Mut mä en silti oo sille mitään. mä oon vaan mitätön surkimus jolle saa kiukutella niin paljon kuin haluaa ja vetää kamaa/olla kamoissa mun edessä niin paljon kuin haluaa, antamatta mulle. Ei oo reilua peliä todellakaan. Sitte mies vaan totesi mulle että "kyllähän säkin juot" ei se ole ollenkaan sama asia eikä auta mun oloon toivomallani tavalla mutta juon kun en muutakaan saa. Mies ei myöskään tee mun kanssa ylensäkään mitään kivaa, ("ei ole rahaa" ym) ainut tekeminen tuntuu mun kanssa olevan vaan seksi. Tukihenkilö sanoi että kyllä mä sen miehen jättämään pystyisin jos vaan haluaisin. Ei se kyl niinkään oo, ja varsinkaan kun se ei tiedä koko totuutta eikä saakkaan tietää, mä en ole mikään kalvi mikä kertoo joidenki vetämisestä hoitaville tahoille. Mut mä todella haluaisin muutoksen tähän, en tiedä kenelle muullekaan tämän viestin oisin kirjoittanut, kuitenkin oon blogisi aktiivinen lukija. <3
    Mutta asiaan, sängystä nouseminen on välillä niin ylivoimasta kun vaan tietää mitä samaa paskaa päivä tuokaan taas tullessaan. Miehen luo meno ja siellä oleminen on yhtä tuskaa, masentaa ja ahdistaa jatkuvasti ja mietin koko ajan vaan että kuinka kauan mä kestän tätä. En jaksa enää jos ei muutosta ala tulla ja kun ei ole ketään kelle kertoakaan tämänkaltasia asioita, kaikki on päin helvettiä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miks et voi käydä toisella lekurilla? Senhän Pitäis olla mahdollista. Onko tehty joku sopimus tai jotain vai minkä takia et sais käydä toisella lääkärillä?
      Toi sun miehen käytös kuulostaa ihan hyväksikäytöltä. Ootko miettiny et tekisit sille selväks sen et miltä susta tuntuu noin törkee kohtelu? Kun Se pyytää/käskee sua tulee luokseen niin suosittelen sanoo suoraan ettet viitti tollasta kattella. Älä anna sen pitää sua itsestäänselvyytenä, äläkä alistu tollaseen. Tää on vaan mun mielipide asiaan, sun täytyy ite päättää mitä teet. Toi vaan kuulostaa henkiseltä kidutukselta kun Se vetää sun edes ja jättää sit ilman. Ja sit Viel vaatii seksiä! Törkee tyyppi. Ite tos tilantees ottasin välimatkaa jokskin aikaa ja kattosin et muuttuuko sen käytös. Tietty kertosin et mikä mättää.
      Mua ittee käytettiin sikana hyväks ja hitto et se vieläkin vaikuttaa mun elämään. Jos haluut jutella, niin laita mulle sähköpostii, osoite aivotukaani@gmail.com

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi, merkitsee mulle paljon.. Asiaan. En voi käyttää toista lääkäriä sen takia koska asuin aiemmin mt/päihdeongelmaisten laitoksessa (oot varmaan itsekin asunut vastaavassa, ainakin oon muistavani kun kerroit täällä Liisa-kodista, nii vähän vastaava paikka. Mulla on siis masennus ja suht paha ahdistuneisuushäiriö..) Kiduin siellä vuosia, nyt asun omillani, mutta mulla on sinne paikkaan vielä jonkinmoinen asiakkuus, ne huolehtii mun lääkityksestä ja mulla on siellä yksi nimetty tukihenkilö. Mun bentsotkin on niiden takana, joka ikisen bentson käyn hakemassa sieltä. Alan olemaan jo epätoivonen, en voi siis käyttää muuta lääkäriä kuin tuota tuon laitoksen, koska tietokoneet niin jäisin siitä hyvin nopeasti kiinni. Lisäksi saan yhden bentson päivässä, ja senkin tarvittaessa, en joka päivä. Ja siellä paikassa on vaan ehkä 2 hoitajaa jotka oikeesti kuuntelee ja juttelee mun kanssa, nyt jäi tukihenkilökin pitkälle lomalle ja pelottaa ettei se tulekaan takaisin, pelottaa että bentsot lopetetaan kokonaan, en tiedä mistä nää pelot tulee, varmaan siitä kun mulla on hirvittävä luottamuspula, kaikki pettää mut lopulta enkä pysty luottamaan kehenkään. en ole koskaan käynyt töissä (oon 28) ja tämän masennuksen takia on viimeisetkin mielenkiinnon rippeet menneet jo oikeastaan koko elämään. Mä vihaan itteeni, vihaan olla heikko, monesti mietin pitäisikö mun kuolla koska ajattelen vaan kokoajan aineita, millä turruttaa tämä masennus ja kaikki paska. Tuntuu että mun pää hajoaa lopullisesti, kun joudun päivästä toiseen katsomaan miehen aineiden vetoa ja sillon yleensä kaadan alkoholia kurkkuun ihan hulluna, toivoen että vaikuttaisi samalla tavalla, vaan kun ei vaikuta. mutta ei toivoakaan että kattelisin tota sen meininkiä selvinpäin, saati että pystyisin seksiin kun olo on helvetin kamala. välillä se antaa mulle ihan säälittäviä annoksia, mitkä ei vaikuta juuri mitenkään ja alkaa vaan vituttaa entistä enemmän. Ei se näköjää pysty ees kuvittelee kuinka pahalta musta tuntuu. Vaan kun en uskalla puhua asiasta miehelleni, kun pelkään että sitten menetän ne harvatkin kerrat, kun saan jotain. Mä en jaksais kitua enää. Sitte en tiedä kenelle juttelisin.. En ees uskalla. Oon jo harkinnut kamahuoran uraa, niin epätoivoinen olen, ei kukaan välitä tällaisesta turhasta ja hyödyttömästä ihmisestä joka tarvii huumeita selvitäksen arjesta ja elämästä. Olo paheni taas entistä enemmän, kun näin mieheni ja sen kaverin vetämässä mun silmien edessä , tuntui tyhmältä vaan olla niiden seurassa kun mä en saa mitään, melkein tuli itku. Ja joka päivä toisaalta kadun sitä että aloin ton miehen kanssa seurustelee, en silloin tiennyt että asiat tulee näin menee.. Eihän siitä eroamisestakaan mitään tuu, kun rakastan kuitenkin miestäni, tiedät varmaan tunteen. Tekis mieli vaan lähtee täältä maan päältä, saisivat sitte miettii minkä takia, jos edes siihen kykenevät. Tuskinpa vaan kykenevät. Haluaisin vaan jättää kaiken taakseni, mut kun en pysty, ei ole kanttia. Taidan olla umpikujassa..

      Poista
    3. En yhtään ihmettele et sul on masennusta ja ahdistusta. Toi tilanne kuulostaa kauheelta. Älä nyt kuitenkaan tee mitään typerää. Onko sul tietoo et mikä sut ajoi käyttää? Se asia ois hyvä saada selvitettyä ja hoidettua. Mulla Se oli ADHD.
      Mullakin on edelleen hoitoyhteys siihen hoitokotiin ja ei ne mua estäny menemästä toiselle lääkärille, joka on yksityinen ja erikoistunut ADHD:n hoitoon. Kyllähän sunkin Pitäis apua saada! Jos toi lääkäri ei sua pysty auttaa niin kyl mun mielestä sun Pitäis päästä sellaselle lekurille joka hoitaa.
      Mullakin oli hyvin samantyylinen olotila käyttöaikoina. Masennus, ahdistus jne. Sun ajatukset kuulostaa ihan mun sen aikasilta ajatuksilta. Mul alkoi asiat pikkuhiljaa muuttua kun aloin rukoilee. Ja nyt, tässä ollaan. Herra Jeesus muutti mun elämän kun aloin turvata Häneen. En mä yksin olis selvinny siitä kaikesta. Suosittelen sullekin et turvaisit Herraan, koska Hän haluaa auttaa jokaista.
      Ootko muuten koittanu et pääsisitkö korvaushoitoon? Sitä kannattais yrittää. Ja olis kyl hyvä jos pystyisit kertoo miehelles miltä susta tuntuu. Jos et uskalla puhuu, niin kirjota sille kirje? Ehkä ois hyvä ottaa siihen hetkeks välimatkaa et se tajuis miten vaikee sulla on olla siellä sen kaa kun se jättää sut ilman. Sitä kannattais yrittää, vaik ei helppoo oliskaan.
      Sanoit et oot harkinnu kamahuoran uraa. En suosittele, hitto se tuhoaa ihmisen. Mulle tyrkytettiin kamaa ja sit käytettiin hyväks ja arvaa vaan miten se rikkoi mut! Se oli ihan hirveetä ja hirveeltä se tuntuu vieläkin. Jos en halunnu, niin sit otettiin väkisin. Älä sellaseen lähe. Ymmärrän ton epätoivon hyvin koska itekin elin epätoivossa. Turvaa Herraan Jeesukseen, Hän voi sun elämäs muuttaa. Muuttihan Hän munkin elämän. Enkä mä ole yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan, Hän haluaa pelastaa jokaisen meistä vähäisistä. Jos haluut jutella niin laita mul sähköpostii tohon: aivotukaani@gmail.com

      Poista
    4. Niinpä, mä oon ollu masentunu siitä saakka kun olin n. 13v, oon ollut osastollakin ja edelleen syön lääkkeitä, mut mistään ei vaan ole ollut apua. En yhtään ihmettele kun mulla on myös neuropsykiatrinen diagnoosi, ei tosin adhd vaan asperger... Nytkin tää surkee parisuhdetilanne saa mut masentumaan entistä enemmän, narsistinen mies ja sen kaveri jotka vetää mun edessä eikä välitä yhtään miltä musta tuntuu, en mä vaan kestä sitä että jättävät ilman, paitsi joskus ihan aniharvoin, joka kerta kun saan niin pelkään että se on viimeinen kerta, mun elämä on aivan täyttä helvettiä. Jokin aikaa sitten viiltelin, eivätkä huomanneet sitäkään, kukaan ei huomannut. En tiedä kenelle puhuisin, en edes uskalla kirjoittaa sulle sähköpostia kun tulisi sitten ilmi henkilöllisyyteni, sitä en halua. Joka päiv ä painin näiden samojen ongelmien kanssa. Musta tuntuu nytkin että hajoan, mä en jaksa enää tätä henkistä kidutusta. Oon vaan niin vihanen miehellenikin, miksi pitää jättää toinen ilman vaikka aivan selkeesti tarvisin parantavaa tähän mun oloon. Mä en tiedä mitä järkee täs mun elämässä on, kun tää on joka päivä tätä. En ikinä usko että mulle käy niin hyvin ku sulle, haluaisin vaan lähteä kauas pois enkä palata enää ikinä, varsinkin kun mies suutahtelee koko ajan ja jättää tämän tästä ilman. En tajua miten se voi noin käyttäytyä mua kohtaan, oonko mä joku pelkkä seksikone. En mä varmaa muuten jaksaisi tätä kaikkee mut koitan ammentaa voimaa niistä hetkistä, kun saan jotain, aivan, mä olen ihan rappiolla kun en mistään muusta toivoa parempaan saa. Mulla on ihan varmaan vakava masennus kun olo on ihan karmea melkein koko ajan. Tän kaiken jälkeen ihmisiin luottaminen on todella vaikeaa, aina mä mietin onko joka kerta ku saan kamaa viimeinen. Mistähän tuommoset pelot kumpuaa?? En mä jaksais miettii tätä kaikkee aina yksin hiljaa. Mies ei ymmärrä, en tiedä mitä teen, oon ihan ihmisraunio. Oon nii rikki et on vaa saatava kamaa. Liian kauan oon tätä kestäny, en jaksa enää.

      Poista
    5. Mulla on syvä huoli sun voinnista. Käytkö missään terapiassa? Ootko miettinyt et jos ottaisit välimatkaa miehestäs joksikin aikaa ja kertoisit miten pahalta susta tuntuu sen käytös ja kohtelu? Jos ottaisit välimatkaa niin se ehkä saattais saada sen miettii omaakin käytöstään. Sun ei tarvii katella ja kestää tollasta toimintaa. Älä anna sen käyttää ittees hyväks. Tollases tilantees välimatkan ottaminen saattais olla hyvä ratkaisu ihan sunkin kannalta. Saisit etäisyyttä. Vaikutat olevan jo niin rikki, et jo senkin kannalta suosittelen pientä aikalisää. Ja jos ei oo ketään kelle puhuu, niin mulle voit. Suosittelen Kyl jotain terapiaakin, jos vaan itse koet sen tarpeelliseks. Mäkin olen sun tukena jos vaan haluat.

      Poista
    6. Tää ei nyt kuulu mulle mitenkään, mutta tulin nyt vaan lukeneeksi nuo tekstit ja halusin vaan tulla sanoo, että ei sähköpostista saa henkilöllisyyttä selville :) toki jos se lukee osotteessa tai oot sen sun johkin tietoihin sinne laittanut, mut aina voi tehdä uudenkin osotteen :) tämä Anonyymille siis.

      Poista
    7. Mä en saa erikseen mitään terapiaa juurikin siksi, kun on se hoitoyhteys entiseen asuinpaikkaan. Nykyään en tosin uskalla/viitsi vaivata niitä, ihan riippuen siitä kuka työntekijä on vuorossa, jotkut juttelevat mun kanssa mutta osa taas ei.. Sitten osa pihtaa niitä lääkkeitä. Mä en vaan tiedä mitä tekisin sitten sensijaan, kun on niin paha olla, suuri osa mun pahasta olosta liittyy parisuhteeseen, oon ihan todella väsynyt mun miehen käytökseen. Mutta ne käskee vaa jättää sen eikä sitten sen kummemmin juttele mun kanssa. En vaan tiedä mitä enää tehdä, tänäänkin makasin sängyssä vaan itkien ja mietin milloin ja miten asiat alkaa selkeytyä. Musta vähän tuntuu että ei koskaan, se ahdistaa ihan sietämättömästi. Joskus monia vuosia sitten teininä viiltelin mutta sitä en onneksi tee enää. Mut sitäkin mä pelkään että multa lopetetaan bentsot, en tiedä mistä moinen pelko johtuu, ja sekin lisää mun ahdistusta. Haluaisin vaan mahd. nopeesti eroon tästä kamalasta elämäntilanteesta. Ehkä mä joskus uskallan mailata sulle, kunhan ensin saisin tehtyä jonkun anonyymin sähköpostiosoitteen, kun mun nykyisessähän on mun nimi. Tuo anonyymi vähän neuvoi mua, kiitokset siitä, mä nyt sitte yritän tehdä jonkun uuden osotteen. En vaan tiedä kun aina ku yritän luoda osotetta nii kyllähän siinä nimi kysytään jne. Haluaisin kyl kirjotella sun kanssa sähköposteja, mutta perseelleen taitaa mennä sekin...

      Poista
    8. Koita vaan saada aikaseks jos koet tarvetta jutella. Siis tehdä Se sähköposti. Toi sun tilantees ei muutu, ellet Sä tee ite jotain asian eteen. Älä jää tuleen makaamaan. Jos haluut etäisyyttä, ota sitä. Jos haluut apua psyykkisiin ongelmiis, niin hae sitä. Jos et jaksa enää miehes käytöstä, sano se sille suoraan ja ota etäisyyttä jos koet sen tarpeelliseks. Älä alistu hyväksikäytettäväks. En ois itekään uskonu miten pahasti se tuhoaa ihmistä, ellen olis ite sitä joutunu kokee. Jälkeenpäin mua kaduttaa ja harmittaa et annoin sen kaiken tapahtua. Ja minkä vuoksi? Hiton aineiden. Mikä syy antaa ihmisten tuhota ittensä! Älä Sä tee samaa virhettä. Kärsin siitä vieläkin. Mut se, jolta mä olen parhaimman avun saanu, on Herra Jeesus Kristus. Kun mä aloin rukoilee, asiat alko pikkuhiljaa muuttua. Ja nyt oon toipumassa kaikesta siitä karmeudesta. En ois uskonu et pääsen viel tähän tilaan, mun ois putäny kuolla monet kerrat. Mut tässä mä oon, vain ja ainoastaan Herran Jeesuksen armosta. Hän voi muuttaa ihan kaiken, mä oon siitä vaan Yks todiste. Hän voi tehdä saman sullekin, jos Sä haluut antaa hänelle luvan siihen. Ei Herra väkisin pelasta, ihmisen täytyy antaa siihen suostumuksensa.

      Poista