Mul on meneillään joku traumojen käsittelyvaihe. On paljon pelkoja, jotka tavalla tai toisella liittyy menneisyyden hirveyksiin. Pelkään et ne toistuu. Näen painajaisia, saan paniikkikohtauskia ihan tavallisistakin asioista, oon tosi huolissani kaikesta, aivan kaikesta, pelkään ja pelkään ja pelkään.
Kuitenki tuntuu et pahin saattais olla jo takana. Pelot ei enää ole koko ajan päällä, ne tulee vähän kohtauksenomaisesti.
Vitsi et nautin näistä selkeemmistä hetkistä.
Pelot kun on iskeny niin projisoin menneitä tapahtumia muihin. Oon Sillon ihan varma et mua aiotaan pahoinpidellä, mun mieli aiotaan tuhota, mua aiotaan käyttää hyväks, pettää, jättää jne..
Kaikki noi liittyy menneisyyden tapahtumiin. Pelot kun iskee, ei mikään meinaa mennä perille. Se on rasittavaa. Mut kun olo selkenee, sit ymmärrän mistä on kyse.
Traumaattiset kokemukset voi saada kaikenlaista aikaan. Toivottavasti mua ei pidetä ihan pimahtaneena. Sitäkin pelkään, et mua pidetään hulluna. Siks on vaikee edes kertoo tästä.
Mut onneks on hyviäkin hetkiä. Kaikenlaista oon touhuillu, jopa järjestelly kämppää ihan huvikseen. Virkkaaminen, lukeminen, maalaaminen, syntikan soitto, kirjottelu pitää mut järjissäni. Ja Rakas. Ei oo hänellekään ollu helppoo tää vaihe. Mut onneks on tukenu mua ja ymmärtäny. En vaan viitti kaikesta aina puhuu kun en haluu kuormittaa. Toivon vaan kovasti et pahin olis jo ohi. Ainaki nyt on pari päivää ollu tasasempaa.
Eiköhän tää tästä. Mun terapeuttikin sano et tää vaihe on vaan käytävä läpi.
Helppoo ei oo mut yritetään.
Et todellakaan ole yksin näiden asioiden kanssa ja tuollaiset traumareaktiot syntyvät ihan muuten terveillekin ihmisille tuon tasoisista kokemuksista. Oikeastaan jos sinulla ei olisi tuollaisia oireita niin olisit "hullu". Kannattaa käydä tutustumassa tähän foorumiin, siellä on paljon kohtalontovereita ja tietoa trauma-asioista. http://foorumi.traumajadissosiaatio.fi
VastaaPoista