Lukija ehdotti että kerron miten oppia elämään virheidensä ja ikävien kokemusten kanssa. En ole mikään guru, mut yritän.
Okei, miten siis?
Antamalla anteeks.
Itselleen ja toisille.
Tiedän, Se on hankalaa, helvetin hankalaa. Mäkin oon katkera itselleni ja niille jotka on mua satuttanu, mut oon yrittänyt antaa anteeks. Ja jatkaa elämää.
Omissa virheissä on Se hyvä puoli että niistä voi ottaa oppia. Virheitä ei kannata jäädä suremaan, sitä ei saa kuitenkaan tekemättömäks. Fiksumpaa on oppia Se ettei tee enää samaa virhettä.
Ja antaa itelle anteeks.
Mun on vaikeinta antaa itelleni anteeks. Pystyin antaa anteeks kaverille joka raiskas mut, mutta itelleni on vaikeeta antaa anteeks kaikkea sitä typeryyttä ja vääryyttä mitä tein.
Ehkä mä vielä opin antaa anteeks itellenikin, aika näyttää. Mut vaikeeta Se on.
Helpompi on antaa anteeks naistenhakkaaja-exälleni kuin itelleni.
Tunnen vihaa, katkeruutta ja häpeää itteeni ja mulle pahaa tehneitä kohtaan aika ajoin, mut aina kun niitä tunteita tulee, mä koitan niistäkin huolimatta antaa anteeks. Sillä niistä pääsee yli.
Viha, katkeruus ja häpeä on tunteita, niitäkin voi hallita. Ne voi sysätä syrjään ja ottaa tilalle järjen.
Tunteet on vaan tunteita, asioita kannattaa ajatella järjellä.
Ja anteeks antaminen ei tarkoita sitä että hyväksyy teon. Vaan Se tarkottaa sitä että pystyy jatkamaan elämää teosta huolimatta.
Mun mielestä anteeks antaminen auttaa oppimaan elämään omien virheiden ja ikävien kokemusten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti