Tyypit katkokävelee kuola poskella pitkin seiniä ja örisee niin ettei puheesta saa selvää, ei sitten millään.
Päivät kuluu seiniä tuijotellen ja puolikoomassa. Kuola vaan valuu.
Viiden metrin matkaan menee kymmenen minuuttia ja välillä pitää pysähtyä lepäämään.
Aika matelee mut ei Se haittaa. Aina voi tuijottaa tyhjyyteen.
Porukkaa kuolee ympäriltä vähän väliä (puolentoista vuoden sisällä 4) mut ei sekään haittaa, lisää vaan lääkkeitä.
Ei välitetä enää mistään. Tyhjyyteen tuijottamiseenkin tottuu. Pää asia että ollaan harmittomia zombeja.
Tämä on kemiallinen lobotomia, mut eihän ne sitäkään tajua kun ovat niin täynnä neurolepteja.
Eikä sekään haittaa yhtään.
Mikään ei haittaa.
Kaikki on helvetin hyvin.
ootko osastolla?
VastaaPoistaEn oo osastolla. Käyn vaan sellasessa avohoitolaitoksessa jossa noihin törmää.
PoistaHei!
VastaaPoistaLöysin vasta tänään blogisi ja koko päivän olen vain miettinyt ja ajatellut elämääsi (Voiko noin sanoa, en osaa selittää). Itselläni oli muutama vuosi sitten hyvin lähellä, ettei homma lähtenyt käsistä (kokeilin kaikkea mitä vaan käsiin sain ja samalla join valtavasti ja meinasin koko elämäni sekoittaa), mutta jotenkin viime hetkillä pystyin lopettamaan ja nyt elämä aivan erilaista..Onneksi.
Olisi mukava saada sinulta sellainen tilannepäivitys, että miten menee nykyään (= Ja superkivoja nuo sinun videot!
Tosi hyvä juttu että pystyit lopettaa! Oon Ilonen sun puolesta.
VastaaPoista