Rajojen asettamista

 Olen viime aikoina joutunut vetämään rajoja, mikä on hyvä asia, vaikka siitä onkin seurannut myös harmia. Muutama viikko sitten yksi tuttava päätti mun selän takana kysymättä lainkaan minulta, että me pidetään yhteisnäyttely. Yhtenä päivänä tämä tyyppi alkoi puhua minulle jostain päivämäärästä, ja mä kysyin, mitä silloin tapahtuu. "No se meidän yhteisnäyttely on silloin!", tyyppi huudahti ikään kuin minun olisi pitänyt jo tietää se. Vastasin: "Minulta ei ole kysytty mitään enkä ole tiennyt koko asiasta." Hän sanoi vain: "No nyt tiedät!" ja alkoi vouhottaa yhteisnäyttelystä, jonka olisi pitänyt olla itsestäänselvyys minulle. 

Kun sitten mietin, että mitä töitä saattaisin sinne tuoda, hän halusi saman tien jättää mun tärkeimmät työt pois. Viime aikoina olen piirtänyt jo 7 valmista piirrustuskirjaa, ja kahdeksas on jo tulossa. Niistä on tykätty tähän mennessä valtavasti ja ihmiset ovat ihastelleet kiinnostuneina mun piirrustuskirjoja. Niitä selvästi arvostetaan, mutta silti tämä tyyppi halusi jättää ne pois. "Ei oteta sinne mitään kirjoja!" hän sanoi, ja kun vastustin, hän selvästi ärtyi siitä. Sitten hän sanoi: "Tehdään yhteinen kirja!" Totesin, että se veisi aivan liikaa aikaa, mutta hänen mielestään se oli mahtava idea ja hän suhtautui minuun kuin typerykseen, koska en innostunut siitä. 

Kun hän sitten kirjoitti minulle ylös näyttelyn päivämäärän, paperiin tuli kaikkiaan kolme eri päivämäärää. Homma alkoi mennä aivan liian sekavaksi, ja sanoin siitä. "Ei tässä mitään sekavaa ole!" hän totesi ja teki homman vieläkin vaikeammaksi alkamalla muuttamaan päivämääriä. Siinä vaiheessa hän oli jo niin ärtynyt, että otin etäisyyttä häneen. Aloin itsekin olla ärtynyt tilanteeseen, ja minusta tuntui pahalta, kun hän ei ollut edes kysynyt minulta, haluanko minä yhteisnäyttelyä ja pystynkö siihen osallistumaan. Sovimme palaavamme asiaan, mutta se jäi vaivaamaan minua. Minua suututti, kun hän ei ollut kysynyt minun tahtoani, vaan päätti puolestani sen, mihin osallistun. Sekin ärsytti, kun hän halusi jättää tärkeimmät työni pois. Asiaa miettiessäni tulin siihen tulokseen, etten halua osallistua näyttelyyn, johon en saisi itse edes valita töitäni. 

Koska minun tahtoni oli kokonaan ohitettu, tahtoni alkoi vastustaa koko asiaa. En halunnut osallistua johonkin tahtoni vastaisesti. 

Kaiken olisi kuitenkin pitänyt mennä kuten hän haluaa, ja minun olisi vain pitänyt olla joku jees jees tyyppi, jolla ei ole omaa tahtoa ja jolle kaikki sopii. Ei onnistu minulta. Vatvoin asiaa viikon ja lopulta uskaltauduin sanomaan hänelle suorat sanat tekstiviestillä. En voinut tehdä sitä kasvokkain, koska hän ei olisi kuunnellut minua kuitenkaan vaan olisi keskeyttänyt minut ja jyrännyt minut. Niinpä ilmaisin asiani asiallisesti ja rehellisesti tekstarilla. Kirjoitin hänelle näin:

"Moi! Mä olen miettinyt sitä näyttely asiaa. Ongelma on siinä, etten ole siinä mukana omasta vapaasta tahdostani. Sä päätit siitä minun puolesta mun selän takana etkä kysynyt ollenkaan minulta, mitä mieltä minä asiasta olen. Sulle oli kuin itsestään selvää, että minulta ei tarvitse edes kysyä. Homma lähti siis käyntiin hieman väärällä tavalla. 

Ei varmaan sinustakaan olisi mukavaa, jos minä päättäisin sun selän takana, mihin sä osallistut. En tekisi niin, koska se ei ole oikein.

Ja kun mietin, mitä töitä sinne olisin mahdollisesti voinut tuoda, sä halusit heti alkuun jättää mun tärkeimmät työt pois, eli ne mun piirrustuskirjat, joista on tykätty valtavasti tähän mennessä. 

Niiden sijaan meidän olisi pitänyt alkaa tehdä yhteistä kirjaa, mihin minulla ei ole aikaa tällä hetkellä. Ja kun olin eri mieltä, tulit heti ärtyneeksi. Mun pitäisi siis vain olla joku jees jees tyyppi, jonka tahtoa ei huomioida.

Jos en edes voisi tuoda mun tärkeimpiä töitä, ei mun ole järkeä osallistua. Kuitenkin kaiken pitäisi mennä niin kuin sinä haluat ja mun näkökulmaa ei otettaisi huomioon. Siitä tulisi aivan liian uuvuttavaa minulle. 

Olisi ollut reilua ensin kysyä minulta, mitä mieltä minä asiasta olen, ennen kuin lähdet sopimaan mitään. Koska homma lähti jo alkuun liikkeelle väärällä tavalla, pelkään, että lopputulos kusee. Siksi olen aika skeptinen asian suhteen"

Ja tietenkin hän suuttui. Hän sanoi: "Ei minultakaan kysytty mitään sun viime näyttelystä. Käskettiin vain ottamaan kuvat pois. Mutta unohdetaan koko yhteisnäyttely." Eihän tuo ole mikään syy olla kysymättä minulta, haluanko pitää yhteisen näyttelyn. Kuulosti siltä, että hän oli kateellinen siitä, että minun näyttely tuli hänen näyttelynsä tilalle. Hän ei omista sitä näyttelytilaa, joten häneltä ei tarvinnut kysyä lupaa minun näyttelyyn, joka tuli hänen pitkään siellä olleen näyttelyn tilalle. Hän ilmeisesti koki tämän loukkauksena, ja nyt hän syyllisti siitä minua. Vaikuttaa siltä, että hän olisi vain halunnut ratsastaa maineellani, koska näyttelyni oli hyvin menestynyt. Ikään kuin minun olisi pitänyt korvata hänelle se, että näyttelyni tuli hänen näyttelynsä tilalle antamalla hänen ratsastaa maineellani. Ja kun näyttelyni oli pystytetty, hän itse halusi välttämättä kuvata mun töitä, vaikka olin sanonut hänelle, että kuvattiin työt jo Mediapajan porukan kanssa. Hän sanoi minulle: "Sulla on kamera, kuvaa ite työs! Minä en kuvaa enää yhtäkään! Kiva kun pilasit mun pyhän." En ollut edes pyytänyt häntä kuvaamaan töitäni, ja nyt hän syyllisti minua siitäkin. Lisäksi minusta tuli pyhän pilaaja. Vastasin hänelle: 

"Ei tarvitse suuttua. Se ei ole tässä tilanteessa lainkaan aikuismaista. Toivoin, että olisit ymmärtänyt pointtini, mutta sen sijaan suutuit aiheetta. Tarkoitukseni ei ollut pilata pyhääsi, vaan olla rehellinen."

Hän vastasi: "Sinäkö saat määrätä sen, mistä voin suuttua. Jätä minut rauhaan ja siunausta sinulle." 

Hän siis suuttui kuin kakara vain, koska olin rehellinen ja puolustin rajojani! Jos toinen suuttuu tuollaisesta, se ei ole oikein. Itse hän pilasi pyhänsä suuttumalla siitä, että olin vain rehellinen. Hän oli jo ehtinyt kehuskella ympäri kaupunkia tulevasta yhteisnäyttelystä, ja nyt se olikin peruttu. Eikä vika ollut minun. Hän itse lähti liikkeelle väärällä tavalla. Jos hän olisi kysynyt minulta, haluanko pitää yhteisen näyttelyn, olisin saattanut suostua. Mutta koska minulta ei edes kysytty, en voinut suostua sellaiseen, mihin tahtoni ei ole päässyt mukaan. 

Oli vain oikein, että puolustin rajojani ja olin rehellinen. Jos toinen suuttuu siitä, se ei ole minun ongelma. Hän vain yritti vierittää oman syyllisyytensä minun niskoille, ja siksi minä jäin miettimään, olenko minä tässä se väärintekijä. Tulin siihen tulokseen, etten ole. Tämän jälkeen tämä tyyppi on ollut kuin ei tuntisikaan minua, on paennut nopeasti paikalta kun ollaan törmätty, eikä hän ole enää sanonut sanallakaan mitään peruuntuneesta yhteisnäyttelystä. Hänen mielestään peruuntuminen on tietenkin minun syy, mutta hän itse perui sen, kun sanoin hänelle asiat rehellisesti, asiallisesti ja suoraan. Hänen on turha syyttää minua näyttelyn peruuntumisesta. 

Olen vain helpottunut, kun puolustin rajojani enkä suostunut tähän juttuun. Olisi ollut väärin itseäni kohtaan suostua, koska samalla olisin joutunut antamaan toisen polkea tahtoani ja päättää puolestani jopa sen, mitä töitä sinne olisin ottanut. Minun ei tarvitse suostua sellaiseen. Jos jo heti alkuun hän halusi jättää tärkeimmät työni pois, ei näyttelyn pitämisessä olisi ollut mitään järkeä. Vaikka rehellisyydestäni seurasikin harmia ja lapsellista raivoa, toimin silti oikein. Mitä järkeä minun edes olisi ollut osallistua, kun minulla ei olisi ollut lainkaan päätäntävaltaa? Hän olisi päättänyt kaikesta ja olisi samalla ratsastanut minun töilläni ja maineellani. En tahdo sellaista. Hankkikoon itse maineensa, minun ei kuulu omaani hänelle antaa. 

Enkä olisi pystynyt olemaan mikään tahdoton jees jees tyyppi, jolle kaikki käy, joka kiltisti alistuu toisen maaniseen päsmäröintiin. Se olisi ollut aivan liian sekavaa ja se olisi aivan varmasti uuvuttanut minut. Onneksi olen vihdoinkin oppinut pitämään puoleni ja puolustamaan rajojani! Vaikka siitä voikin seurata harmia, se on silti oikein. En suostu enää siihen, että rajojani rikotaan. Kenenkään ei tarvitse suostua sellaiseen. 

Ja jos joku ei hyväksy rajojani, se on hänen ongelmansa.