Moi!
Tänään on vuorossa aika erikoinen teksti huvittavien kuvien kanssa.
Kuvia ja tekstiä, joka kuvaa Hulttiksen hulvatonta menoa. Ja mitä nyt mieleen tulee.
Oletko valmis?
(Toivottavasti)
Ja eikun menoksi!
Otettiin tänään kuvia Mediapajalla kaverini Rauno Pakarisen kanssa ja niistä tuli niin hauskoja, että halusin jakaa niitä myös tänne blogiin.
Olemme vitsimielessä kehittäneet sellaisen huvittavan ilmiön kuin HulttisKultti.
Se on rikkinäisten häröilijöiden holistinen tukiryhmä, jossa jokainen pääsee löytämään sisäisen taiteilijansa multitalentti Hulttiksen innoittamana.
Ja nyt matkaan!
Hulttiksen rohkaiseva ja innokas asenne saa muutkin lähtemään tekemään mielekkäitä asioita, kehittämään mitä oudoimpaa taiteellista ilmaisua ja löytämään sisäisen luonnonlapsensa.
Jokainen saa olla oma aito itsensä, koska outous on okei!
HulttisKultti kannustaa aitouteen ja luovuuteen. Jokaisella on omat lahjansa, ja niitä olisi hyvä käyttää itse kunkin. Hulttiksen inspiroiva persoona innostaa ja kannustaa toisia käyttämään lahjojaan.
Mielekäs tekeminen tuo mielekkyyttä elämään.
HulttisKultti taistelee luovuuden voimalla vääryyttä vastaan, eikä luovuta koskaan.
HulttisKultissa kukaan ei ole säästynyt haavoilta, ja kun kovia kokeneet yhdistävät voimansa, heistä tulee pysäyttämätön joukkovoima, joka saa ihmeitä aikaan hulvattoman Hulttiksen johdolla.
Kun heikot ja rikkinäiset yhdistävät voimansa, heitä ei voi mikään pysäyttää.
HulttisKultti käsittelee holistisesti kovia kokemuksia ja kääntää traumat positiiviseksi voimavaraksi. Hulttiksen empaattinen läsnäolo parantaa haavoja ja johdattaa ihmisen elämään vilkasta sielunelämää ja kasvattaa hänestä jalosieluisen persoonan, joka voi elää haavoistaan huolimatta.
HulttisKultti on holistinen haavoittuneiden ryhmä, joka tukeutuu henkeen ja vereen Hulttiksen luovuuden ihmeelliseen voimaan.
Hulttiksen seurassa inspiraatio alkaa kukoistaa ja traumojen käsittelykin onnistuu tämän hulvattoman empaatikon seurassa. Koska Hulttis on itse kärsinyt paljon, hän kykenee ymmärtämään niitä, jotka kärsivät.
Hulttis kuuntelee ja myötäelää toisten kertomaa ja kun ihminen tulee kuulluksi, se on iso apu. Hulttis tekee parhaansa ollakseen toisten tukena. Koska hän itse jäi yksin tuskan keskellä, hän ei tahdo muiden kokevan samaa.
Empatian voima on ihmeellistä!
Superkarismaattinen ja empaattinen Hulttis on aito ja energinen luonnonlapsi, joka saa kovimmankin tyypin sydämen lämpenemään ja myöntämään, että Hulttis on symppis.
Tämä totuus on yksi kultin perusta, josta kaikki ovat yksimielisiä:
"Hulttis on symppis!"
Superkarismaattinen Hulttis vetää puoleensa kaikenlaisia kummajaisia ja toteaa: "Outous on okei! Ja aitous hyväksyy kaiken outouden ja arvostaa sitä!"
Tule mukaan kummajaisten kerhoon!
Normal is boring!
Siellä se Hulttis jo ottaa tanssiaskeleita. Ja meno tulee menemään vieläkin koomisemmaksi.
"Mielekäs ja luova tekeminen on parasta traumaterapiaa", toteaa Hulttis. Ja juuri tätä HulttisKultti toteuttaa. Jokainen saa tehdä sitä, minkä kokee itselleen mielekkääksi tekemiseksi ja näin luovuus pääsee valloilleen monessa eri muodossaan.
Hulttiksen innostus on yliluonnollinen voima, joka inspiroi toisia ja auttaa jokaista löytämään sisäisen taiteilijansa. Ei tarvitse olla kuin hetki Hulttiksen seurassa, niin jo alkaa inspiraatio kukoistaa. Tämä on todeksi havaittu myös työpaikalla.
Hulttiksen yliluonnollinen innostus sisältää parantavaa voimaa ja eteerisiä, ihmeellisiä tuntemuksia. Se tuo aitouden lähemmäs ja kasvattaa luovuutta.
Hulttiksen läsnäolo on kuin masennuslääke. Hulttiksen seurassa ihmiset tulevat paremmalle mielelle ja paha olo väistyy, kun symppis Hulttis on paikalla ja on vain sitä mitä on. Tämäkin on todeksi havaittu työpaikalla ja muuallakin.
HulttisKultilla on myös oma ylipappi, joka julistaa Outouden ihmeellistä sanomaa ja johdattaa muutkin syvällisempään Hulttiksen tuntemiseen.
Täysillä mennään, ja hyvä niin!
*into* *into*
HulttisKultin ylipappi (nämä kuvat ottanut kaverini Rauno) on inspiroitunut Hulttiksesta niin voimallisesti, että hänestä tuli HulttisKultin ylipappi. Koska hän on saanut itse apua, hän tahtoo auttaa toisia ja johdattaa heidät Hulttiksen ihmeelliseen vaikutuspiiriin. Koska hän on saanut voimaa Hulttiksen säkenöivästä voimasta, hän tahtoo johdattaa muutkin tämän hulvattoman Hulttiksen ihmeelliseen vaikutuspiiriin.
"Hulttiksen seura on parasta!", toteaa ylipappi.
Hommat hoidetaan aina TYYLILLÄ.
Ja valtavalla innolla.
Hulttiksen holistinen, rohkaiseva ja innokas asenne saa muutkin lähtemään mukaan kultin toimintaan ja kehittämään mitä oudoimpaa taiteellista ilmaisua sekä taistelemaan luovuuden voimalla vääryyttä vastaan.
Vaikka olemmekin kokeneet kovia, voimme kääntää traumamme positiiviseksi voimavaraksi ja olla vapaasti sitä mitä olemme.
Outous on okei!
Aitous on okei!
On parasta olla oma outo ja aito itsensä.
Koska juuri sellaiseksi meidät on tarkoitettu.
Aitous kunniaan!
Nyt meno on kuvissa mennyt jo aika huvittavaksi.
Hulvatonta menoa todellakin!
Nämä kuvat saavat minut edelleen nauramaan.
Ja se on hyvä juttu.
Elämässä täytyy olla myös huumoria.
HulttisKultti on nimenomaan huumoria, ja se kehittyy koko ajan yhä vain hauskemmaksi.
Välillä vähän FLIPPAA!
Pääasia on, että on hauskaa. Hyvällä tavalla hauskaa ja hulvattomalla tavalla huvittavaa.
Hattukin meinasi tippua kuvauksen aikana. Tämä minun hattu on muodostunut jo minun tavaramerkikseni. Usein kun ilmaisen arvostusta, sanon:
"Hulttis nostaa kukkaista hattuaan."
En ole mikä tahansa kukkahattutäti, olen jotain aivan muuta kuin mitä kyseisellä sanalla tarkoitetaan. Yllättävän moni on ihastellut itse modaamaani hattua. Vaikka siinä onkin kukkia, en ole sellainen kukkahattutäti, joka jauhaa netissä paskaa nimimerkin takaa, valittaa milloin mistäkin turhanpäiväisestä aiheesta, kehittelee kriisejä keskustelupalstoilla, kauhistelee ääritapauksia tekopyhyyden vallassa tai haukkuu toisia ihmisiä ihan vain huvin vuoksi ja vielä kuvittelee olevansa "kunnon kansalainen".
Sellainen toiminta ei ole minun juttu.
Vaikka ennen olinkin aikamoinen rääväsuu raivonarkkari.
(Onneksi en ole enää!)
Ensi viikolla tulee täyteen 9 vuotta uutta elämää. Olen vieläkin aivan ihmeissäni siitä, kuinka tämä on mahdollista.
Ja se, mistä olen selvinnyt, ja se, millaisen muutoksen olen saanut kokea, on saanut myös muita lähtemään kasvun ja muutoksen tielle.
Elämäni selvästi inspiroi ja koskettaa ihmisiä, ja se on ihan parasta, kun muutkin haluavat lähteä kasvun ja muutoksen tielle.
Ja juuri se on yksi HulttisKultin periaate. Lähteä kulkemaan kasvun ja muutoksen tielle ja tulla omaksi aidoksi itsekseen traumojensa ja menneisyytensä takaa.
Menneisyys ei määritä meitä, vaan se, mitä olemme tällä hetkellä.
Emmekä ole yhtä kuin traumamme.
Ja olemalla oma aito ja outo itsensä ihminen voi parhaiten ja saa myös parhaiten aikaan hyviä ja hyödyllisiä asioita.
Tässä kuvassa on jotain aistillista.
Hulttis fiilistelee intuitiivisesti.
Ja meno menee hassuksi.
Energiavirrat kulkevat ja ne täytyy saada balanssiin.
Sanon "SEIS!" kaikelle negatiiviselle energialle ja tuon sen tilalle positiivista energiaa.
Vapauta Hulttioenergiasi!
Tässä siirretään näkymätöntä voimaa jonnekin ja samalla taistellaan vastavoimaa vastaan. Ja vapautetaan Hulttioenergiaa. (Ei nyt ihan tosissaan kuitenkaan, tämä on edelleen vitsimielessä tehtyä, mutta Hulttioenergia on todellista.)
Ja sitten tapahtuu syvällinen vapautuminen.
Hulttis on mennyt ekstaattiseen transsiin.
Ekstaattinen transsi kulminoituu voimalliseen liikkeeseen, joka saa Hulttiksen palaamaan tähän maailmaan.
Tämä oli hyvin transsendenttinen kokemus.
Mieleni avautui ja laajeni suureksi kokonaisuudeksi, joka sai palaset loksahtamaan paikalleen.
LOKS LOKS LOKS!
Ja sitten Hulttis lähettää tsemppiä kaikille.
Ja vielä tuplasti lisää tsemppiä ihan kaikille!
Sitten on aika rauhoittua.
Ottaa rennosti.
Levätä välillä, perhana vieköön!
Lepo on tärkeää, sitä ei tule väheksyä.
Ja niin minä vajosin syviin mietteisiin. Syvällinen prosessointi on minulla jatkuvaa mielen sisäistä toimintaa. Se on yksi erityisen herkän persoonan ominaisuus.
Välillä vaan syvällinen prosessointi menee liialliseksi vatvomiseksi, ja se ei ole mukavaa.
Rajansa kaikella, myös prosessoinnilla.
Mutta sanopa se mun aivoille!
Ne vaan jatkaa prosessointia, enkä mahda sille mitään.
Mutta vatvomisen osaan onneksi jo lopettaa, vaikka se on välillä vaikeaa.
Rentoa meininkiä hulvattoman hassuttelun jälkeen. On hyvä levätä välillä. Hulttis ei ole mikään yli-ihminen, ja tietää rajansa. On hyvä tiedostaa oma rajallisuutensa ja keskeneräisyytensä. Ei ole järkeä kuvitella olevansa kaikkivoipa, suorastaan yli-ihminen. Sellainen on pelkkää harhaa ja kipeän mielen kuvitelmaa.
Suuruusharhaa.
Ja suuruusharhan vallassa olevat tyypit ovat vastenmielisiä. Kun ihminen kuvittelee olevansa joku hemmetin yli-ihminen, se karkottaa toiset luotaan nopeasti. Sellainen kun kuvittelee olevansa niin paljon muita korkeammalla tasolla ja katsoo toisia vain alaspäin ja vähättelee toisia.
Ja samalla tyyppi korottaa itseään ja liioittelee kykyjään ilmiselvillä valheilla, jotka ylittävät ihmisyyden rajat ja menevät terveen järjen käsityskyvyn ulkopuolelle. Jutut alkaa mennä lievästi sanottuna hulluiksi.
Ja kun suuruusharhainen jauhaa juttujaan, joissa ei ole päätä eikä häntää, se kuulostaa ihan älyttömältä. Mutta jos minä en ymmärrä sellaista puhetta, vika on muka minussa, en ole riittävän korkealla tasolla ymmärtääkseni sekavia mielettömyyksiä. Mikä minussa onkaa vialla, kun aiemmin vielä ymmärsin (järkeviä) puheita, mutta nyt en enää ymmärrä (järjettömiä) puheita?
Mutta jos korkeampi älykkyys näyttäytyy meille "tavallisille" ihmisille älyttömyytenä, eihän se ole mitään älykkyyttä, vaan sairaan mielen harhaisia houreita.
On mukavampaa elää todellisuudessa ja olla rajallinen, vajavainen, erehtyväinen, keskeneräinen ja rikkinäinen ihminen.
Olla samalla viivalla kaikkien kanssa eikä kuvitella liikoja itsestään.
Jokainen on yhtä arvokas juuri sellaisena kuin on.
Yli-ihmisiä ei ole olemassakaan. Yli-ihmisyysharha on täysin perusteeton. Kaikki me ollaan rajallisia ihmisiä, kaikki me ollaan samalla viivalla. Yli-ihminen on vain ylpeän ihmismielen konstruktio, jolla ei ole totuuspohjaa.
Yli-ihmisyys ei perustu todellisuuteen, vaan sairaan mielen harhakuvitelmaan.
Se on pelkkää itsepetosta.
Joka itsensä valheen varaan korottaa, tulee vielä kovalla rytinällä alas. Jossain vaiheessa todellisuus iskee vastaan väkisinkin.
Mietin näitä asioita siksi, koska törmäsin (valitettavasti) tällaiseen suuruusharhan vallassa olevaan tyyppiin, joka alkoi piinata minua hirveällä tekstaripommittamisella useamman päivän ajan. Viesteissä ei ollut järjen hiventäkään, ja se teki siitä vain pahempaa. Se alkoi tuntua jo henkiseltä väkivallalta, varsinkin, kun viesteihin sisältyi manipulointia, mielipelejä, syyllistämistä, omien vikojen projisointia minuun, hirveää vainoharhaa ja jopa minun persoonallisuuden ja aitouden kyseenalaistamista.
Hulttiksen persoonan kimppuun ei muuten hyökätä! Ja joka kyseenalaistaa aitouteni, ei itse kykene elämään todellisuudessa.
Ja juuri siksi hän kyseenalaisti aitouteni, koska jos hän olisi hyväksynyt sen, hän olisi joutunut kohtaamaan oman kieroutensa ja epäaitoutensa. Siihen hän ei pystynyt, ja niinpä hän projisoi minuun juuri sen kaiken itsestään, miten hän minua kohteli.
Se oli todella loukkaavaa ja vastenmielistä.
Hänen vainoharhaiset epäilyksensä minua kohtaan antoivat minusta niin ruman ja vääristyneen kuvan, että koko tyyppi alkoi oksettaa minua. Ja aivan sama mitä sanoin, hän ei uskonut minua, vaan uskoi ennemmin vainoharhaisia ajatuksiaan, jotka antoivat minusta täysin väärän kuvan. Eläköön sitten valheessa, jos kerran niin haluaa.
Lopulta hän kyseenalaisti minun persoonani niin rankasti, että piti itsekin katsoa peiliin ja tarkastaa, olenko minä vielä se minä, joka oikeasti olen. Hänen mielestään kun en ollut. Se oli jo niin törkeää ja loukkaavaa, että mittani täyttyi ja blokkasin koko tyypin.
Kukaan ei ole aiemmin kyseenalaistanut aitouttani ja persoonallisuuttani noin röyhkeästi. Ja vielä täysin aiheetta! En ollut antanut siihen mitään aihetta, mutta sairas mieli kyllä löytää syyt vainoharhaisille epäilyksilleen, jotka olivat osittain myös omien vikojen projisointia minuun.
Oksettaa edes ajatella tuota tapausta.
Onneksi se ei enää voi piinata minua.
Minä annan jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden näyttää, millainen tyyppi hän on, ennen kuin teen johtopäätöksiä. Suhtaudun ihmisiin avoimesti, mutta terveen varovaisesti, syystäkin. Tämä tyyppi pommitti minua valtavasti ja olisi halunnut viettää aikaa kanssani JATKUVASTI. Jos en ollut samassa tilassa hänen kanssaan, hän ei voinut luottaa minuun. Muka saman katon alla oleminen saisi hänet luottamaan.
Ja paskat!
Koska tyyppi oli jo lähtökohtaisesti noin vainoharhainen ja ilmeisen kyvytön luottamaan, ei sitä luottamusta olisi tuonut saman katon alla oleminenkaan. Tyyppi olisi vain pyrkinyt eristämään minut kokonaan ja olisin joutunut olemaan jatkuvien epäilysten alaisena siitäkin huolimatta.
Hyi helvetti sentään.
Ei kiitos tuollaista!
Hän oli ihastunut minuun ja olisi halunnut eristää minut kaikesta ja kaikista. Minun olisi pitänyt jättää puolisoni ja alkaa olla hänen kanssaan. Kauhea ajatuskin. Hän olisi halunnut "olla minulle se ykkönen". En ikinä alkaisi olemaan tuollaisen tyypin kanssa. Minun olisi pitänyt olla vain hänen kanssaan, ja koska en ollut, hän epäili minua vainoharhaisesti ja täysin aiheetta. Ja koska en ymmärtänyt hänen hulluja juttujaan, minussa muka oli jotain vikaa, en muka ollut enää edes sama ihminen.
Terveen järjen rajoissa olevia asioita ymmärrän kyllä hyvin, mutta kun jutut alkaa mennä terveen järjen ulkopuolelle, suorastaan skitsofreenisiksi, en voi sellaista sekavaa hulluuspommitusta ymmärtää. Enkä halunnut laskeutua samalle hulluuden tasolle hänen kanssaan. Ja siksi minä en muka enää ollut minä, koska en ymmärtänyt hänen sekopäisiä juttujaan!
Ja kun sanoin hänelle suoraan jo ties kuinka monetta kertaa, etten todellakaan halua mitään suhdetta, hän muuttui lopulta ilkeäksi. Ja ilkeät sanansa hän väitti pelkiksi faktoiksi (jotka eivät pitäneet paikkaansa minun kohdallani) ja hän muka halusi vain auttaa. Minä muka käsitin väärin hänen loukkaavat ja ilkeät sanansa. Hän ei muka ollut ilkeä, vaikka olikin ilkeä. Vitun mindfuckingia!
Se päiväkausien pommittaminenkin oli muka vain minun omaksi parhaaksi! Se oli olevinaan jokin testi, jonka joku ensin yliluonnollinen pakotti hänet tekemään, ja jonkin ajan kuluttua hän kielsi yliluonnollisen kokonaan ja väitti, että "kun signaali tulee, siinä ei ole omalla tahdolla mitään valtaa, keho vain alkaa toimia". Ensin muka jokin yliluonnollinen pakotti hänet pommittamaan minua, ja pian kyseessä olivatkin jotkin signaalit, jotka pakottavat hänet toimimaan vastoin omaa tahtoaan. Jos jotkin signaalit pystyvät ohittamaan hänen tahtonsa ja saamaan hänet toimimaan tahtonsa vastaisesti, se kuulostaa todella vaaralliselta. Aivan sairasta.
Kyseessä taisi olla vain huono yritys siirtää oma vastuu jonnekin muualle.
Raukkamaista touhua.
Koko juttu oli helvetin uuvuttavaa ja kuluttavaa minulle. En ole vieläkään täysin palautunut siitä. Sen pommituksen keskellä olo oli kuin olisin kokenut väkivaltaa. Ja siihen kyllä sisältyi myös henkistä väkivaltaa. Siedin sitä liiankin kauan, ja yritin jopa selvittää asiaa (siitä ei tullut mitään), mutta onneksi lopulta blokkasin koko tyypin. Eipähän tarvitse kuunnella hulluuksia enempää.
Minun persoonallisuuden aiheeton kyseenalaistaminen on helvetin törkeää ja väärin! Minun mielellä ei leikitä! Ja minuahan ei hemmetti vieköön testata noin sairailla tavoilla! Minua ei saa kohdella paskamaisesti!
Ja jos joku kohtelee minua paskamaisesti, heitän hänet ulos elämästäni. Minun ei tarvitse sietää paskamaista kohtelua!
Annoin tällekin tyypille mahdollisuuden näyttää, millainen hän on, ja hän näytti ja todeksi todisti, ettei hän todellakaan ole minulle turvallista eikä tervettä seuraa. En todellakaan kaipaa tuollaista elämääni.
Siispä blokkasin hänet.
Osasin vetää rajat ja kuunnella hälytyskelloja.
Edistystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti