Antisosialistit ja paskamyrskyjä

 Parempaa kuin sosiaalisuus on antisosiaalisuus. 

Oletko sinäkin eristäytyvä, ihmiskontakteja parhaasi mukaan välttelevä persoona? Oletko yksin viihtyvä kummajainen? Ei hätää! Tule mukaan Antisosialisteihin!

Antisosialistit ovat vetäytymisen ja piiloutumisen mestareita, jotka välttelevät kaikenlaista sosiaalisuutta, koska he eivät yksinkertaisesti pidä sosiaalisesta kanssakäymisestä. Antisosialistit pitävät eristäytymistä ja yksinäisyyttä kunniassa. Kun pakollisia sosiaalisia tilanteita ilmenee, he vetäytyvät piiloon johonkin hiljaiseen ja rauhalliseen nurkkaan välttyäkseen kokemasta sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaa voimakasta kauhua. Mieluiten he pakenevat paikalta mahdollisimman pian. Jos heidän täytyy olla sosiaalisia, he ovat sitä vain välttämättömissä tilanteissa ja pakosta. Ja pakenevat tilanteesta heti kun se vain on mahdollista.

Antisosialistit eivät ole misantrooppeja. He eivät vihaa ihmisiä eikä heillä ole pahoja aikeita. He vain välttelevät sosiaalisia tilanteita, koska he yksinkertaisesti pelkäävät niitä. He eivät pidä sosiaalisesta kanssakäymisestä, koska heidän erikoinen  ja hieman tavallisuudesta poikkeava persoonallisuutensa saattaa aiheuttaa pahennusta ja väärinkäsityksiä. He eivät ole tahallaan hankalia, he ovat vain erilaisia. Suojellakseen toisia omalta outoudeltaan ja suorasukaisen kummalliselta huumoriltaan (jota harva ymmärtää), he vetäytyvät sosiaalisista tilanteista ASAP. 

He ovat mestareita pilaamaan juhlat (tahtomattaan), aiheuttamaan hämmennystä ja he puhuvat usein turhankin suoraan (totuus vapauttaa). Heitä harvoin ymmärretään, koska heidän huumorinsa on mustaakin mustempaa ja oudompaakin oudompaa. Moni uskookin, että heillä on foliolla vuorattu hattu ja että he ovat hiukan tärähtäneitä. Heidän kokemustaustansa on kaukana normaalista, hyväksyttävästä elämästä. He ovat niitä sukujen mustia lampaita ja yhteiskunnan syrjäytyneitä laitapuolen kulkijoita, joita paheksutaan ankarasti ja tuomitaan armottomasti. Koska useat ihmiskontaktit ovat haavoittaneet heitä, he mieluiten välttävät ihmiskontakteja.

Niinpä Antisosialistit vetäytyvät taktisesti kaikista sosiaalisista tilanteista, koska se on kaikille osapuolille paras mahdollinen ratkaisu. Vältellessään sosiaalisia tilanteita Antisosialistit suojelevat toisia itseltään. Koska heitä ei ymmärretä, he mieluummin vaikenevat ja vetäytyvät. Kokemuksensa mukaan he ovat aiheuttaneet tahattomasti (ja joskus tahallaan) monia hämmentäviä tilanteita, aiheuttaneet paljon pahennusta sutkauttelemalla poliittisesti epäkorrekteja vitsejään (josta toiset usein ovat järkyttyneet) ja he ovat epäsosiaalisuudellaan pilanneet monet juhlat ja kokoukset. He ovat ottaneet näistä opiksi (tai sitten eivät) ja siksi he pakenevat sosiaalisia tilanteita kuin ruttoa. 

Jo pelkkä sana "sosiaalisuus" aiheuttaa heissä sydämentykytystä ja muita paniikkioireita. Ihmisten ilmoilla oleminen on heille kauhistus ja siksi he saavat äärimmäisiä paniikkikohtauksia sosiaalisissa tilanteissa. Tietenkin äärimmäinen paniikkikohtaus on heille hyödyksi (vaikka myös haitaksi): Se auttaa heitä pakenemaan paikalta tavallistakin nopeammin. Samalla se vahvistaa heille sen totuuden, etteivät he ole kykeneviä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Siksi he vetäytyvät mieluiten omiin oloihinsa. Antisosialistit viihtyvät parhaiten yksin, koska heistä yksin on parasta olla. Silloin ei tarvitse olla sosiaalinen, ei tarvitse sietää kenenkään seuraa, vaan voi olla ihan rauhassa ja vapaasti omissa oloissaan. 

Antisosialistit viihtyvät vain kaltaistensa seurassa, koska vain toinen antisosialisti ymmärtää kaltaistaan. He kokoontuvat Antisosialistien koteihin ja milloin minnekin ja yhdessä he jakavat antisosiaalisia kokemuksiaan. Yhdessä he miettivät uusia antisosiaalisia ideoita ja suunnittelevat sosiaalisten tilanteiden välttelyä jo hyvissä ajoin etukäteen. Yhdessä he kehittävät uusia sosiaalisten tilanteiden välttelyn metodeja ja tekevät paniikinsietokokeita. He yrittävät jalostaa paniikkihäiriön yhteisen hyvän edun tavoitteluun. Koska paniikki auttaa pakenemaan ja kirkastaa ajatukset ja näkökentän, se on antisosialisteille hyödyllinen työkalu. 

Yhdessä he saavat monenlaisia ahaa-elämyksiä ja he toteuttavat yhteistyössä antisosiaaliset ideansa. He ovat sosiaalisten tilanteiden välttelyn mestareita. Ja kun Antisosialistit lyövät viisaat päänsä yhteen, he keksivät parhaat keinot sosiaalisten tilanteiden välttelyyn.

Jos olet yksi meistä, tule siis mukaan Antisosialisteihin! Yhdessä olemme vahvempia! Yhdessä keksimme parhaat keinot sosiaalisten tilanteiden välttelyyn! 

Antisosialistit ovat yksinäisten kummajaisten klubi, johon jokainen antisosiaalinen persoona on erittäin tervetullut.

 

Tämä oli yksi keksimäni mainos. Yllätys, että keksin sen juurikin sosiaalisessa tilanteessa. Tai itseasiassa vältellessäni sitä puolisoni kanssa. Minä ja mieheni olemme todellakin Antisosialisteja. Yhdessä välttelemme sosiaalisia tilanteita ja olemme siinä taitavia. :D

Viime aikoina olen ollut aika antisosiaalinen. Koska jotkut sosiaaliset tilanteet ovat aiheuttaneet minulle haavoja, olen vetäytynyt yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. Pitää saada pää kasaan. Ja siihen tarvitaan aikaa ja yksinäisyyttä. Viime viikolla en saanut olla yksin yhtenäkään päivänä, en voinut levätä enkä olla vain omissa oloissani lataamassa akkuja. En yhtenäkään päivänä. Ja se oli minulle liikaa. Ja niinpä minä väsyin ja uuvuin ja masennuin. Hemmetin traumatisoituminen on tehnyt minusta heikon ja helposti uupuvan tyypin. Ja se suututtaa. En tahtoisi olla tällainen. En tahtoisi väsyä niin nopeasti, niin helposti ja niin vähästä. Vaikka onhan tässä viime aikoina ollut kyllä paljon rasittavia tilanteita ja vittumaisia tapahtumia, jotka ovat haavoittaneet minua ja jääneet jylläämään käsittelemättöminä. 

Paskamyrskyjä siis. 

Vitun paskamyrskyjä.

Niitä on kaikkialla. 

Olen joutunut sietämään jo liiankin kauan kaikenlaista paskaa, ja raja tuli vastaan jo ajat sitten. Mutta paskamyrskyt valitettavasti kuuluvat elämään. Kun yksi on mennyt, toinen tulee. Ja sitten taas toinen ja niin edelleen. Vittumaisinta on se, kun paskamyrskyjä tulee saman aikaan usealta suunnalta. Ja on itse ihan yksin niiden keskellä. 

Se on todella, todella PERSEESTÄ. 

Ja se on helvetin UUVUTTAVAA.

Kun useampi tyyppi tökkii samoihin haavoihin samaan aikaan, iskujen aiheuttama kipu on infernaalinen. Ja kun useampi antaa samaan aikaan vielä ymmärtää, että vika on minussa, siinä alkaa itsekin uskoa niin. 

Vika on tietenkin aina minussa. 

Aina.

Se on itsestäänselvyys. 

Tai sitten ei. 

Eihän vika voi olla aina minussa. 

Vai voiko?

 

Olen ollut ihan jumissa viime aikoina. Niin jumissa, etten ole pystynyt edes kirjoittamaan blogia. Vieläkin se tuntuu vaikealta, koska en tiedä, mitä uskallan sanoa ja mikä kannattaa jättää sanomatta. Vaikeaa. En tahtoisi joutua sensuroimaan itseäni vain siksi, että joku voi ottaa itseensä. On vaan ollut helvetin vaikeaa sietää paskaa usealta suunnalta samaan aikaan. Siinä väkisinkin etääntyy, vetäytyy ja eristäytyy. Lisäksi luottamus on mennyt. Täysin. On niitä, joihin voi luottaa, ja niitä, joihin ei voi luottaa. Ja ihmisen teot kertovat sen, voiko häneen luottaa. Teot kun puhuvat enemmän kuin sanat. Ja jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, silloin hälytyskellojen tulisi soida. 

Kun joku väittää, ettei halua satuttaa, ja silti satuttaa, mitä siitä tulisi ajatella? Jos toinen sanoo, ettei halua satuttaa, mutta silti omalla toiminnallaan satuttaa, eikö siinä ole aikamoinen ristiriita? 

Kumpaa tulisi uskoa? 

Sanoja? 

Vai tekoja? 

Minä uskon enemmän tekoja kuin sanoja. 

Sanoja voi suoltaa suustaan vaikka millä mitalla ja ihminen voi valehdella mennen tullen sanoillaan. Ihminen voi sanoa mitä vain tarkoittamatta sitä ja ihminen voi manipuloida sanoillaan. Mutta teot puhuvat enemmän. Teot antavat luotettavamman kuvan ihmisestä kuin sanat. Jos ihminen puhuu yhtä ja tekee toista, silloin teot puhuvat enemmän kuin sanat. Ja kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, silloin sanat menettävät merkityksensä. Niihin ei pysty uskomaan, kun ne ovat ristiriidassa tekojen kanssa. On turhaa sanoa, ettei halua satuttaa, jos kuitenkin satuttaa. Toistuvasti vieläpä. 

On turhaa sanoa, ettei halua satuttaa, kun samalla polkee toisen jalkoihinsa yhä uudestaan. Ja samalla riistää kaiken voiman ja energian niin, että maahan poljettu ei jaksa enää nousta ylös. 

Minua on pidetty kuin jonain helvetin likasankona, johon voi tyhjentää omat ongelmat, vaikeat tunteet ja kokemukset, johon voi projisoida kaikki huonot puolensa ja jota voi kohdella omien selviytymiskeinojen nyrkkeilysäkkinä. Ja minun olisi vain otettava kaikki vastaan. Sehän on minun osa (ja paskat ole). Minut on voinut imeä täysin kuiviin. Minut on voitu uuvuttaa yhä uudestaan, ikään kuin en edes saisi voida hyvin. Minun tulisi olla se heikko ja uupunut osapuoli, joka ei jaksa mitään eikä pysty mihinkään. Sen tulisi olla itsestäänselvyys, että minä olen jatkuvasti väsynyt, uuvuksissa ja helvetin heikko. Ja jos en ole, minusta halutaan tehdä sellainen. Mutta se ei ole itsestäänselvyys. En ole ollut näitä muiden seurassa. Koska muut eivät ime minusta energiaa eivätkä riistä voimiani pelkällä läsnäolollaan. 

En ole enää aikoihin pystynyt olemaan vapautunut, iloinen ja oma herkkä ja aito itseni sellaisessa ympäristössä, jossa minua on kohdeltu haavoittavasti. 

Eikä ihme. 

Kun joku kohtelee huonosti, TraumaJenna nousee suojelemaan LuonnonlapsiJennaa. Ja koska haitallinen tilanne on jatkunut kauan, TraumaJenna on ollut eniten pinnalla, suojelemassa herkkää LuonnonlapsiJennaa mahdollisilta haavoilta ja kaltoinkohtelulta. LuonnonlapsiJenna kun on liian kiltti, liian empaattinen, liian herkkä ja aito, liian haavoittuva, liian luottavainen ja liian hyväuskoinen. 

Siksi TraumaJennan on suojeltava sitä. 

 

Onneksi on niitäkin tilanteita ja ympäristöjä, joissa LuonnonlapsiJenna saa olla vapaasti esillä ja olla rohkaisemassa ihmisiä. Sellaisia tilanteita ja ympäristöjä, joissa ei ole niitä, jotka satuttavat minua. Vasta hetki sitten kuulin, kuinka yksikin tyyppi sanoi, miten häneen vaikutti voimallisesti rohkaisu, jonka olin vuosia sitten hänelle antanut. Sanani olivat rohkaisseet häntä niin, että sanani innoittivat hänet toimimaan ja ne sanat jäivät hänen mieleensä, kuten myös rohkaiseva persoonallisuuteni. Olen rohkaissut monia kokeilemaan uusia asioita ja olen myös ollut tukena useammalle ihmiselle. Yksikin sanoi, kuinka tärkeää tukeni on ollut hänelle. Hän arvosti suuresti sitä, että sanon asiat suoraan. Joitakin toisia rehellisyyteni häiritsee, ja siksi olikin mukava kuulla, että suorapuheisuuttani myös arvostetaan. Moni on iloinnut rohkaisevasta ja aidosta LuonnonlapsiJennasta, ja se on ilo myös minulle. 

Uskallan olla oma aito itseni vain niiden seurassa, jotka arvostavat minua niin, etteivät he satuta minua. 

Mutta jos joku satuttaa minua, silloin sulkeudun kuoreeni kuin simpukka. 

Enkä avaudu helposti. 

Se on yksi TraumaJennan suojamekanismi.

On hassua puhua itsestään kahdessa eri osassa, mutta niin se on minulle selkeämpää. Olen hajonnut pirstaleiksi ja on kuin minussa olisi kaksi puolta tai moodia. Vaikka TraumaJenna ja LuonnonlapsiJenna ovat kaksi eri puolta minussa, ne ovat silti molemmat vakiintunut osa minua, yhtä tärkeitä kumpikin. Ja kummallakin on omat tehtävänsä. Koska olen niin herkkä ja aito, minulla on oltava myös keino suojautua haavoittamiselta. 

TraumaJenna on syntynyt nimenomaan siksi, kun minua on haavoitettu. 

Ilman sitä LuonnonlapsiJenna olisi jatkuvassa vaarassa. Ja jos LuonnonlapsiJennaa satutetaan, se aiheuttaa pahaa tuhoa ja paljon tuskaa. Siksi TraumaJennaa tarvitaan suojelemaan herkkää LuonnonlapsiJennaa. Ja jos joku satuttaa LuonnonlapsiJennaa, TraumaJenna suuttuu ja mustaksi muuttuu. TraumaJennan yksi käyttövoima on viha. 

Viha on ratkaisukeskeistä. 

Viha suojelee ja auttaa asettamaan rajat. 

Vihan vimmalla TraumaJenna ei päästä ketään sellaista LuonnonlapsiJennan lähelle, joka on haavoittanut LuonnonlapsiJennaa. Myös LuonnonlapsiJenna haluaa pysyä kaukana haavoittajista. Mutta LuonnonlapsiJenna on liian hyväuskoinen. Siksi TraumaJenna muistuttaa, että niihin ei voi luottaa, jotka satuttavat. Jos ihminen satuttaa toistuvasti, siihen ei voi luottaa. LuonnonlapsiJenna tietää tämän, ja suree sitä.

Maailma on julma ja vaarallinen paikka, jossa missään ei ole turvassa. 

Kuka tahansa voi hyökätä koska tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, mistä syystä tahansa, täysin mielivaltaisesti. 

Siispä varo hyökkääjää!