Tatuointi ym

Minä täällä moi. Kun vihdoinkin on aikaa, laitan tänne taas kuulumisia. Viime viikolla sain uuden tatuoinnin synttärilahjaksi puolisolta. Vihdoinkin se kammottava pentagrammi kauhistus on poissa! Tilalle tuli susi, jonka piirsin itse. Kauan olin tätä kuvaa halunnut, ja nyt se on siinä. Jes!

Tämmöinen. Kuva otettu just kun tatuointi valmistui. 2 tuntia kuvaa hakattiin, ja tunsin mitä ihmeellisempiä aistimuksia sitä tehdessä. Se oli hupaisaa! Välillä tuntui, että vain hierottiin. Välillä kone resonoi kropassa niin, että tuntui et se tulee läpi mun rinnasta. Se oli hauska aistimus. Sit välillä viilsi ja nipisti ilkeästi. Loppuvaiheessa varsinkin, kun iho oli jo herkistynyt kunnolla, kipu tuntui aika voimakkaasti. Kovimman kivun aikana sanoin vain: "Taas tuntuu aika jännältä" tai: "Kylläpäs taas tuntuu voimakkaasti". En itkenyt enkä huutanut kivusta, melkein jopa nautin siitä tavallaan, vaikka en olekaan mikään masokisti. Hyvin kestin tämän siis! Ja nyt olen iloinen ja helpottunut siitä, että edellinen Kauhistus on poissa ja tilalla on kuva, jota ei tarvii hävetä.

Tää on tänään otettu. Juuri äsken. Pääsin just töistä ja ajattelin alkaa kirjoittaa tänne taas. Tänään Mediapajalla äänitettiin ja kuvattiin yksi mun sävellys. Musavideoo on siis tulossa lähiaikoina. 

Tatuointi alkaa pikkuhiljaa parantua. Olen rasvaillut sitä ja välttänyt raapimasta kun kutittaa. Kertaakaan en oo raapinut! (HYVÄ JENNA!) 

Siinä se on ja paranee pikkuhiljaa. En ole mieltäni malttanut, vaan olen innoissani ollut tästä kuvasta ja halunnut näyttää sitä tuttaville. Kai se on ihan normaalia. Olen erittäin helpottunut, että se vanha Kauhistus on poissa! Hävettää, että edes otin sen. Olin silloin noin 18v ja ihan sekaisin, olosuhteet olivat vähän sekavat ja olin hölmö. No, se oli silloin. Hölmö olen vieläkin, mutta yritän oppia virheistäni. 

 En vaan oikein osaa pitää itsestäni.. Häpeä vaikuttaa edelleen.. Yritän piilotella ja peitellä itseäni. Ihan kuin en saisi näkyä tai jotain.. Liikaa saanut kuulla itsestään ikävää. Koulukiusaamisesta lähtien tähän hetkeen asti. Vaikka sellainen muutos on tapahtunut, että kyllä moni minut hyväksyy tällaisena kuin olen ja jopa pitää minusta, mistä olen kiitollinen. Mutta sitten on sellaisia, joilta saa vähän väliä kuulla olevansa pelkkä paska ja saasta. Sanojahan ne vain on, mutta sattuu kuin miekan pistot. Vaikka yritän olla välittämättä ilkeiden ihmisten ilkeistä puheista, silti ne sanat vaikuttaa, ja sitä en tahtoisi. Paskamyrskyjä tulee ja menee, mutta minä en luovuta koskaan. Olen mitä olen, ja jos en kelpaa omana itsenäni, ei voi mitään.