Ihan jees juttu

https://ahdasportti.blogspot.com/2020/05/syyllisyyskysymys.html?m=1
Tuossa linkki uuteen tekstiin.


Tuli mieleen yksi juttu. Vähän aikaa sitten, ehkä noin kuukausi sitten törmäsin sairaalassa yhteen koulukiusaajaan, joka oli niitä pahimpia kiusaajia. Kun huomasin sen, teki mieli mennä lyömään sitä. Olin jo nousemassa, kunnes muistin kristillisen vakaumukseni, joten pysähdyin ja en mennyt lyömään sitä. Jonkin verran jouduin itseäni pidättelemään, niin paljon tuskaa se tyyppi mulle aiheutti, vielä pitkällä aikavälillä. Vaikka olin antanut anteeksi tällekin, silti viha nousi pintaan.. Ei ollut helppoa olla hyökkäämättä, mut onnistuin hillitsee itseni. Kun se näki mut, se selvästi säikähti mua. Saattoi olla hyvin vihainen katse meikäläisellä, ja oon saanut kuulla, et kun olen vihainen, mä näytän ihan paholaiselta. Silmät on kuulemma hurjan näköiset, kun Jenska raivostuu. Anyway, jäin tarkkailemaan tätä paskiaista ja havaintojeni perusteella hän ei ollut muuttunut pätkääkään asiallisemmaksi. Edelleen se oli se sama typerä kakara, joka heikkouttaan kiusaa toisia ja nauttii siitä. Meitä on moneen junaan..
 Mutta en ole menettänyt toivoani hänenkään suhteen. Ehkä se vielä joskus tulee tajuamaan toimintansa järjettömyyden. Jos mun kaltainen hullu sosiopaatti voi muuttua, niin kyllä voi kuka vaan. Kristittynä eläminen todella muuttaa ihmistä. Nykyään olen hyvin käyttäytyvä, empaattinen sosiopaatti. En kyllä enää havaitse itsessäni sosiopaattisia piirteitä. Mihin ne on kadonneet? Vai onko ne vielä tuolla jossain syvällä minussa? Toivottavasti ei.
 Ainakin se on selvää, et olen muuttunut. Ennen olisin mennyt ja hakannut sen tohjoksi, nyt ajattelin vain yhtä lyöntiä, enkä tehnyt sitäkään. Jälkeenpäin se tuntui oudolta. Ihmettelin tätä muutosta. Se on hyvä juttu, kun saa havaita, että on muuttunut parempaan suuntaan. Pahuutta minussa edelleen on, tietysti. Voi kuinka sitä onkaan.. onneksi on myös paljon hyvää. Ei kukaan tuu täydelliseksi tässä elämässä. Mut tämmöinen muutos on kyllä ihan jees juttu.