Oi voi voi. Niin koitti uusi päivä taas. Kädet tärisee ja on vaikea olla. Viime yö oli kamala, koska näin painajaista narkkaamisesta. Olin siinä vanhojen kavereiden kanssa vetämässä kassikaupalla kamaa. Koko uni oli pelkkää piikittämistä. Todella vastenmielistä. Voin pahoin vieläkin kun muistan sen niin selvästi. Hyi hemmetti. Kun heräsin, piti tarkistaa käsivarret että onhan ne varmasti puhtaat. Olihan ne.
Näköjään kun on paljon stressiä ja tuskaa, tulee sit noita painajaisia. Onneksi ne on vaan unia. Ja toisaalta on hyvä, et ne unet ahdistaa ja on vastenmielisiä. Jos niistä nauttisi, se olisi jo huolestuttavaa.
Olen viime aikoina (tai oikeastaan aina) ollut todella epäonnistunut vaimo. Aivan sama mitä mä teen, se ei riitä. Vaikka yritän kuinka, en vaan täytä mittaa. Olen viime aikoina panostanut entistä enemmän ruuan laittoon ym kodin hoitoon, mutta kaikki valuu hukkaan. Tuntuu että kaikki mitä mä teen, on turhaa. Välillä mietin, et miks mä edes yritän, koska ei se kuitenkaan riitä. Olen alkanut vihata itseäni entistä enemmän. Olen jo aika turhautunut ja toivoton. Koska mikään ei riitä, en minäkään riitä. Olen kuulemma vain pelkkä paska, ja alinta kastia. Tosi mukavaa kun näin "paljon" mua arvostetaan. Vähemmästäkin masentuu. Olen totaalisen pettynyt itseeni ja elämään. Ei vaan jaksa.
Pari viikkoa sit jouduin käymään verikokeissa. Se oli kamalaa. Eka hoitaja yritti etsiä suonta ja ei onnistunut. Se kaivoi ja kaivoi, mut ei löytänyt. Se piikki meni pohjaa myöten mun käsivarteen kun se etsi suonta. Hyi hemmetti. Olisin varmaan itsekin onnistunut paremmin. Lopulta se luovutti ja kun se veti sen piikin pois, se viilti kivan haavan siihen pistokohtaan, jonka näen vieläkin siinä. Todella vastenmielistä.
Sit tuli toinen hoitaja ja tökkäsi mua toiseen käteen ja onneksi sai otettua sen verikokeen. Olin ihan paniikissa siinä, vapisin ja mua oksetti. Voin niin pahoin, et totesin, etten varmaan enää pystyisi tykittää. Onneksi. Toi kokemus oli jotain niin kamalaa, niin kamalaa, etten tahdo enää mennä verikokeisiin.
Ja ne jäljet. Tuli taas niin liattu olo ja ahdistaa ne jäljet. Toinen on jo parantunut kokonaan, toisen jäljen mä näen vieläkin. En tahdo enää yhtään reikää itseeni!! En hemmetti tahdo!!
PS. Pahoittelen näin negatiivispainotteista tekstiä. Tämmöistä tää vaan valitettavasti nyt on ollut. Kunpa asiat vaan menisi parempaan suuntaan!
Kuka sanoo sua paskaksi?
VastaaPoistaSaan kuulla tuota eräältä hyvin läheiseltä henkilöltä silloin kun se on vihainen. Ja se on vihainen usein. :( On se pyytänyt anteeksi ja ollut pahoillaan, mut jälkensä tuollainen jättää.
PoistaAnteeksipyyntö on tyhjä jos toinen toistaa tekoaan/sanojaa eikä muuta käytöstään. Se kannattaa muistaa.
PoistaMuista myös sellainen että et ole vastuussa muiden tunteista.
Tekosyy tuo, että on vihainen. Niin olemme muutkin, mutta ei silti voi käyttäytyä miten vaan. Ole kiltti ja älä anna kenenkään kohdella itseäsi noin <3
PoistaOot oikeassa.
PoistaVoi Hulttis! Ikävä lukea, että sinulla on paha olla. Olet vahva ja herkkä nainen. Tekstisi sen ovat kertoneet. Sinä riität sellaisena kuin olet. Voimia sinulle toivon huonoihin aikoihin.
VastaaPoistaKiitos!!🥰
PoistaKukaan ei saa sanoa sua tai ketään muutakaan "paskaksi" tai "alimmaksi kastiksi". VARSINKAAN joku kenen pitäisi hyväksyä ja rakastaa sua just tommosena, kun olet. Jos joku sua haukkuu semmoiseksi, niin hänen kuuluu olla totaalisen pettynyt itseensä ja elämäänsä. Ei sinun. Se on hänen tunteensa, ei sinun. Mä olen kotona(mies töissä)ja en ole kahteen vuoteen siivonnut, tehnyt ruokaa tai edes saatana antanut seksiä! Silti hän on onnellinen minun kanssa ja riitän tämmöisenä, kun olen. Hän rakastaa minua vaikka minulla on ollut vaikeaa. (Nyt on asiat jo muuttumassa parempaan suuntaan ja väsymys vähän siirtynyt) Toivottavasti tämä ei ollut liian suora viesti, tai et loukkaantunut tästä. En toki tiedä ollenkaan mitä siellä sinun elämässäsi tapahtuu, mutta halusin vaan kertoa, että olet tärkeä ja arvokas juuri nyt, juuri siinä. Jos joku väittää jotain muuta, niin hän on väärässä.
VastaaPoistaEn todellakaan loukkaantunut! Tää tuli tarpeeseen ja olen kiitollinen sanoistasi. Kiitos! Olet ihan oikeassa tuossa mitä sanot. Mun pitäisi olla riittävä tämmöisenä kuin olen, ja jos en ole, olen ilmeisesti väärä puoliso. Sellainen ajatus mulle on tullut, etten ole oikea enkä sopiva, koska en riitä omana itsenäni. Sulla on hyvä mies! Arvostan!
PoistaMiksi pettyä itseensä jos toinen haukkuu? Tee asiat itseäsi varten ja ilahdu niistä!
VastaaPoistaNiinpä! On outoa, kuinka pahat sanat satuttaa ja lannistaa. Kunpa vaan osaisin olla välittämättä! Välillä näitä aina tulee, onneksi ei joka päivä. Kun vähän pääsen helpompaan olotilaan, se pian lytätään.
PoistaNiinpä! On outoa, miten ne sanat voikaan satuttaa. Kun pystyisi vaan olee välittämättä sellaisista.
PoistaLainaus: Välillä näitä aina tulee, onneksi ei joka päivä. Kun vähän pääsen helpompaan olotilaan, se pian lytätään.
Poista*Ei joka päivä*... _aika usein kuitenkin_. *Kun vähän pääsen helpompaan olotilaan, se pian lytätään.*... _Sinun ei haluta voivan hyvin_.
Mietippä nyt mitä kerroit... Mieti ihan rehellisesti. Ja mieti mitä vastaisit jos joku ystäväsi kertoisi sinulle samoin omasta parisuhteestaan... Niinpä.
Kyseessä on haitallinen suhde, jos toinen toista lyttäämällä huolehtii omista eduistaan.
VastaaPoistaEi ole mielestäni oikea tapa ajatella niin että kun pystyisi vaan olemaan välittämättä siitä jos toinen sanoo pahasti. Muista että tuo mistä kerroit on henkistä väkivaltaa ja voi olla että siitä ei ole enää pitkä matka ensimmäiseen lyöntiin! Miehesi (näin ymmärsin rivien välistä) puhuu sinulle kauhean rumasti. Joku tuolla sanoi tämän "Anteeksipyyntö on tyhjä jos toinen toistaa tekoaan/sanojaa eikä muuta käytöstään. Se kannattaa muistaa." Se kannattaa muistaa - ei uskovan ihmisenkään tarvitse sietää ja antaa toistuvasti anteeksi sitä jos kohdellaan väärin eikä varsinkaan sitä jos kotona pitää pelätä.
VastaaPoistaMene vaikka yksin puhumaan tilanteestasi/tilanteestanne papin, terapeutin,kirkon perheasiainneuvottelun kanssa. Hae itsellesi apua, olet selvinnyt elämässäsi pitkän matkan selviät sinä tästäkin! Olet _ansainnut_ parempaa kohtelua älä alistu tuohon miten sinulle nyt puhutaan.
En anna periksi enkä tahdo enää alistua. Taistelen vastaan ja haen apua. Kenelläkään ei ole mitään oikeutta tuhota minua, ei millään tavalla! Ei, vaikka joku väittäisin et se olisi mulle muka oikein. Ei hemmetti ole oikein ketään kohtaan se, että satutetaan sanoilla tai ylipäätään mitenkään. En suostu sellaiseen! Rajat on minunkin sietokyvyllä ja raja on mennyt yli.
PoistaArrrgh, viestini katosi. Siinä oli asiaa ja kiitoksia myös sinulle.
PoistaOi, jos jaksan koitan kirjoittaa uudelleen.
Voisimme yhdessä naishenkilöinä tehdä jotain hyvää.
Voisimme tavata ja tehdä jotain.
Luulisin, että se olisi hyvä juttu.
Samantyyppisiä historioita meilläkin on.
Jonain päivänä tehdään, jooko.
♡
Sairastuin rakastaessani ja kuluttaessani voimani loppuun.
PoistaSen jälkeen kuljin traumatisoituneena lopettamatta kulkemista muutamaan vuoteen.
Rakastaminrn on hyvä asia, ymmärtäminen myös, ja paras on avun etsiminen ja hakeminen ennen kuin itselle tapahtuu jotain sellaista mitä ei olisi voinut kuvitellakaan itselleen tapahtuvan. Ja suuren paineen alla se voi tapahtua ihan oman itsensä sisällä ja silloin sitä on todella vaikeaa ja mahdotonta yrityksistä huolimatta päästä pakoon.
Kannattaa rauhoittaa oma tilanne miten vain se on mahdollista ja mahdollisimman nopeasti.
Myös puhelut ja viestit kannattaa hetkeksi jättää kokonaan pois tai ylirasitus saattaa jatkua niiden kautta ja rakastamisen näyttämisen yritys voi kaatua oman itsen päälle traumaattisin ja vaikein seurauksin.
Jos ymmärrät mitä yritän kirjoittaa, niin hyvä.
Päätösten ei tarvitse olla lopullisia, itsensä täytyy silti koittaa pelastaa silloin kun siihen vielä kykenee.
Kiitos kaikista kirjoituksistasi, jatkathan. Ja videot on tosi hyviä myös.
Rakkautta sinulle, ilman vaatimuksia! ♡
Kiitos vinkeistä! Olenkin tehnyt niin, et puhelin ollut hiljaisuudessa. Nyt alkaa olla ehkä jo parempaan päin.
PoistaJa kyllä, jatkan kirjoittamista! Voisi olla ihan mukava tutustua suhun muutenkin! :)
Juu, välillä olen näköjään kirjoittanut vähän epämääräisesti.
VastaaPoistaYmmärsit silti kai. :)
Se taitaa johtua myös siitä, että vaikeista ja traumaattisista asioista on vaikea kirjoittaa. Huomaan, että kirjoittaessani olen ikäänkuin vain jakanut neuvoja, jotta en joudu kirjoittamaan mitään liian henkilökohtaista, tai selkeämpää omasta historiastani. Joku trauma ja pelko siinä näyttää olevan edelleen, vaikka nyt jo pystyn senntään jotain kirjoittamaan.
...ok..
Puhuminen on helpompaa. Minulle ainakin.
Tuonne toiseen kirjoitukseesi kommentoin k-hoidosta kuinka se lopetettiin viikon jälkeen.
Kunhan saan jotain voimia, niin koitan ottaa yhteyttä sinuun. Ja kiitos paljon kun oot tehnyt sen mahdolliseksi. ♡
Kiitos rukouksista myös ja minä rukoilen kanssa sun puolesta.
Kiitos, että rukoilet! Arvostan. Sit kun jaksat niin laita mulle vaikka sähköpostia osoitteeseen aivotukaani@gmail.com niin jutellaan. :) Tsemppiä!!
PoistaKiitos ja samoin tsemppiä!
VastaaPoistaJa kiva kun voi kirjoitella tätäkin kautta ajatuksia ja tosi kiva, että vastailet kommentteihin.
Jossain on tietysti sitten ehkä jonkinlainen raja täällä kommenteissa jutteluun, että pitää tosiaan koittaa jaksaa ottaa yhteyttä privaatimmin. :)
Tottakai voit kirjoitella! Mustakin on mukavaa jutella lukijoiden kanssa!:)
Poista