Hyvän uuden vuoden teksti

Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijani!🥳 Kiitos, että olette lukeneet tekstejäni ja kommentoineet niitä! On aina mielenkiintoista lukea teidän kommentteja ja vastailla niihin. Ja on ollut mielenkiintoista myös kirjoittaa tätä blogia. Kiitos, että seuraatte Hulttiotytön Blogia! Teen parhaani jatkossakin. 

Tämä vuosi on mennyt taas kerran todella nopeasti. Alkuvuodesta minulla oli Monstera Madness -taidenäyttely, jossa oli peikonlehtiä taiteen eri muodoissa. Töitä oli ainakin 88, jos oikein muistan. Näyttelystä meni töitäkin kaupaksi. Pääsin myös samoihin aikoihin esiintymään erään toisen näyttelyn avajaisiin. Soitin omia sävellyksiäni ja musiikkini sai aikaan kunnon joukkohurmion.😁 Kaikki olivat ihan WAU-elämyksissä ja nauttivat ja hämmästelivät sävellyksiäni. Halusivat vielä, että soitan lisää, ja minähän soitin. Ihmiset tykkäsi aivan valtavasti ja olin itsekin ihan ihmeissäni siitä, millainen vaikutus sävellyksilläni on suurempaan ihmisjoukkoon. Se oli jännittävä ja hauska kokemus. 

Taiteen tekeminen on ollut minulle jokapäiväistä terapiaa. Keväällä oli taas suruaika kuolleiden käyttäjäkavereiden muistolle. Joka kerta kun minulla tulee uusi vuosi täyteen uutta elämää, samalla nousee pintaan suru niistä, jotka eivät sieltä selvinneet. Surun vallassa tein sitten sävellyksen kuolleiden käyttäjäkavereiden muistolle. Sävellyksestä tuli hitti.😃 Olen päässyt soittamaan sen useissa eri tilaisuuksissa. Siitä on tykätty kovasti. Ihmiset ovat itkeneet ja liikuttuneet sävellyksestä, eikä ihme. Sellaisia ne Hulttiksen sävellykset on. Koskettavia.🥲 Ja hyvä niin. 

Olen myös kirjoittanut kirjaa aika lailla, on jo yli 130 sivua tekstiä, ja olen vieläkin huumehelvetin ajoissa.😵‍💫 Alan olla jo lähellä sitä aikaa, kun pääsin korvaushoitoon vuoden 2013 lopussa. Senkin jälkeen narkkaaminen jatkui, vaikka yritin tosissani pysyä erossa aineista. Sellaista se oli vielä silloin, ennen ADHD-lääkityksen saamista. On ollut todella rankkaa kirjoittaa kirjaa todella rankasta elämästä, jonka olen itse elänyt.😵 Onneksi olen saanut kirjaan huumoria mukaan. Huumori on usein mustaa, mutta se sopii parhaiten tähän tarinaan. Huumorista huolimatta on ollut rankkaa kirjoittaa. Välillä jään jumiin ja on vaikeuksia jatkaa. Kai se kuuluu asiaan. Välillä joutuu pitämään taukoa, koska asioita joutuu prosessoimaan ja käsittelemään. En tiedä vielä, koska kirja on valmis. Siihen menee vielä varmasti paljon aikaa. Enkä aseta itselleni mitään aikarajoja, että saan rauhassa kirjoittaa. Kiire on luovuuden tappaja ja minä en halua kiirettä elämääni. Rauhasta käsin on paras edetä. 

Olen myös piirtänyt peikonlehtiä kuin mielipuoli. Olen piirtämässä jo seitsemättä piirrustuskirjaa täyteen peikonlehtiä.👻 Enkä ole vieläkään kyllästynyt!🤪 Niiden piirtäminen ja värittäminen on niin terapeuttista, ja myös työskentelyäni läheltä seuranneet ovat kokeneet touhuiluni terapeuttisena. Myös sitä on moni hämmästellyt, kuinka nopeasti saan aikaan taidetta. Luovuus ryöppyää minusta kuin luonnonvoima, eikä sitä voi pysäyttää. Minä vain teen ja toimin, hyvin intensiivisesti ja vauhdilla.😅 Nyt käytössä ovat olleet geelikynät ja niillä olen saanut aikaan kiinnostavia väriyhdistelmiä ja kokeiluja. Harmillista vain on, kun geelikynät loppuu niin nopeasti. Olen tilannut useita pakkauksia lisää niitä, ja onneksi niitä saa hankittua kohtalaisen edullisesti netistä. Olen myös maalannut akryylimaaleilla ja vesiväreillä. Nyt olen maalaamassa akryylimaaleilla taulua, jossa on susi peikonlehtien keskellä. Kaksi suuresti rakastamaani asiaa yhdessä taulussa. On muuten vaikea. Susi ja peikonlehdet. Siinä on haastetta.🧐 Taulu on vielä kesken, mutta teen sen kyllä valmiiksi. 

Kesä oli kuuma ja meni hetkessä. Otin rennosti ja yritin välttää uutta The Grande Finalea helteessä ja myös sitä ennen ja sen jälkeen. Välillä on uupumus hiipinyt salakavalasti elämään, eikä ihme.🤬 Kun tulee paskamyrskyjä ja muuta stressiä, se vie voimat, varsinkin kun voimia vievät tilanteet toistuvat toistumistaan. Koska en tahdo enää palaa loppuun, olen parhaani mukaan yrittänyt kuunnella kehoani ja välttää uuvuttavia tilanteita ja ihmisiä. Ja tietenkin olen myös levännyt. Senkin oppiminen on vienyt vuosia, mutta onneksi lepääminen alkaa jo onnistua. Koska jos ei lepää, ei jaksa tehdä taidetta eikä olla tekemisissä kenenkään kanssa. Enkä jaksa enää olla jatkuvasti uuvuksissa.

Tänä syksynä pääsin pitämään käsityö ja taideryhmää seurakunnassa. Idea syntyi siitä, kun moni seurakunnan vanhus on varmasti yksinäinen ja kaipaa virikkeitä ja seuraa. Ryhmän nimi on Inspiraation kukoistus.🤗 Kun päätettiin, että alan syksyllä pitämään tätä ryhmää, moni odotti sitä innolla. Ja kun ryhmä alkoi, seurakunnan vanhat rouvat ja monet muut, nuoremmatkin, ovat käyneet ryhmässä uskollisesti. Ja meillä on ollut todella hauskaa siellä!😁 Ollaan juteltu ja tehty kuka mitäkin käsityötä ja taidetta. Olen maalannut seurakunnan ikkunoihin peikonlehtiä, maalannut taulua ja viimeisin työ oli virkkaamaani peikonlehtihuivi, josta tuli iso. Luulin huivin jäävän lopullisesti kesken, mutta kun ryhmässä seurasin vanhojen rouvien käsitöiden tekoa, inspiraatio virkkaamiseen syttyi ja vei minut mennessään.🤭 Ja nyt huivi on valmis ja seuraava virkkaustyö on jo alkanut. Olen tehnyt myös makrameeta paljon tänä vuonna, mutta nyt on virkkaamisen vuoro. Vaihtelu virkistää. 

Olen myös päässyt esiintymään seurakuntiin tämän vuoden aikana useampaankin otteeseen. Olen kertonut tarinaani ja laulanut omia laulujani. Niistä on tykätty paljon.🥰 Vaikka edelleen jännitän kovasti esiintymistä, silti se on sujunut ihan hyvin. Ainakin yleisö on tykännyt paljon ja olen saanut hyvää palautetta jokaisesta esiintymisestä. Mikähän siinäkin on, että edelleen arastelen laulamista? Jotenkin se on niin henkilökohtaista ja myös mun laulut ovat henkilökohtaisia. Kun siinä antaa itsensä täysin ja avoimesti, on hyvin haavoittuva.🥺 Mutta se on myös vahvuutta, kun uskaltaa olla aito ja haavoittuva. 

Syksyllä minut kutsuttiin pitämään näyttelyä Pieksämäen Via Dia kahvilaan. Siellä se näyttely vieläkin on, ainakin hetken aikaa ja siitä löytyy video YouTubesta Jenna Karjalaisen nimellä. Sieltä löytyy myös video Monstera Madness näyttelystä ja mun sävellyksistä. Joulukuussa pystytettiin taidenäyttely myös Pieksämäen One Way seurakunnan kellaritilaan. Siellä on töitä useammalta taiteilijalta. Minulta siellä on makrameetöitä ja peikonlehtimaalauksia sellaisessa hauskassa pömpelissä, jonka nimesin peikonlehtipömpeliksi. Näyttelystä on tulossa lehtijuttu Pieksämäen lehteen. Jännittävää! Tämän vuoden aikana minulla on siis ollut jo 3 taidenäyttelyä. Siistiä!😄

Vaikeuksia tuotti tänä vuonna eniten hankalat ihmissuhteet ja syksyllä yhtäkkiä tullut Elvansen toimituskatko. Saatavuusongelmat tuhosi varmasti monen ADHD:n elämän.😬 Pelkäsin itsekin jääväni ilman lääkkeitä ja mielessä kävi kauhukuvia retkahtamisesta. Olisin aivan varmasti retkahtanut, jos olisin joutunut olemaan ilman lääkkeitä.😱 Minä olin kuitenkin onnekas, kun lääkitys riitti juuri ja juuri koko toimituskatkon ajan. Silti tuli suuria vaikeuksia, kun yhdeltä toiselta läheiseltä loppui lääkkeet. Hänen elämänsä hankaloitui merkittävästi ja se vaikutti negatiivisesti myös minuun. Yritin parhaani mukaan auttaa, mutta enhän minä sille mitään voinut, kun lääkkeitä ei saanut. Onneksi lääkäri auttoi lopulta ja vaikka olikin vaikeaa, siitä selvittiin ja toimituskatko päättyi marraskuussa. Siitä vaan jäi pieni pelko päälle. Eihän tuollaista pitäisi tapahtua. Nyt kun niin kävi, pelkään käydä apteekissa. Olisi kauheaa, jos yhtäkkiä vaan ei saisikaan elintärkeitä lääkkeitä. Ne, joilla ei ole ADHD, tuskin ymmärtävät, kuinka tärkeää sen hoitaminen on. Ja jos sitä ei hoideta, monen ADHD:n elämä menee pilalle. Minäkin olisin todennäköisesti lähtenyt narkkaamaan, jos olisin joutunut olemaan ilman lääkitystä.😮‍💨 Onneksi en joutunut, enkä todellakaan tahdo enää palata huumehelvettiin! Se on vihoviimeinen juttu. Siitä huolimatta pelkään edelleen retkahtamista. Ehkä se on vain tervettä pelkoa. 

Huvittavaa on, että alun perin tästä blogista piti tulla varoittava esimerkki, mutta sitten kävikin niin, että tästä tulikin myös toivoa tuova blogi. Jos toivoton tapaus voi saada elämänsä kuntoon, niin se on mahdollista kaikille muillekin. Olen valtavan kiitollinen, että pääsin pois huumehelvetistä ja sain elämäni kuntoon. Toivon samaa sydämestäni jokaiselle, joka taistelee päihdeongelman kanssa. Jos minä selvisin sieltä, minä, jonka pitäisi olla kuollut ja täysin avun ulottumattomissa, niin kyllä sieltä voi selvitä aivan kuka tahansa!😊 Kun löytää oikean avun ja tahdon lopettaa, se on mahdollista. Kunpa tämä tuleva vuosi toisi mukanaan paljon hyvää ja kaunista. Varmasti tulee myös vaikeuksia ja haasteita, mutta vaikka niitä ei voi estää, voi valita sen, kuinka niihin suhtautuu. Aion pysyä lujana jatkossakin ja tehdä paljon taidetta eri muodoissaan, kohdata ihmisiä ja olla oma aito ja outo itseni. Silloin pystyn parhaiten saamaan aikaan hyvää muiden elämässä.☺️ 

Aion myös pitää etäisyyttä niihin ihmisiin, jotka aiheuttavat kriisejä ja uuvuttavat minua. Minun ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka haavoittavat minua. En kaipaa enempää haavoja enkä kriisejä. En yksinkertaisesti jaksa enää sellaista energiaa riistävää toimintaa.😡 Ja koska nytkin minut jätettiin yksin toisen itse aiheuttaman paskamyrskyn keskelle, se ei jättänyt minulle muuta vaihtoehtoa kuin lakata välittämästä. Oli pakko sanoutua irti koko jutusta. Muuten olisin uupunut täysin. Vedän selkeät rajat ja pidän energiavarkaat loitolla. Koska tiedän, että olen liian kiltti ja siksi helposti hyväksikäytettävissä, suojelen itseäni asettamalla rajoja ja pitämällä etäisyyden niihin ihmisiin, jotka uuvuttavat minut ja haavoittavat minua. Kenenkään ei tarvitse sietää paskamaista kohtelua!😠 Kun ihminen haavoittaa omalla käytöksellään toista yhä uudestaan, hän osoittaa samalla sen, millainen hän oikeasti on. Sellaisten haavoittavien tyyppien kanssa on vaarallista olla tekemisissä. Ja kun kuvioon astuu vielä manipulointi, kyse on hyvin vakavasta asiasta. Hänen oma toimintansa todistaa, ja on todistanut monet kerrat, etten ole väärässä. Katsoisi ennemmin peiliin kuin alkaisi manipuloida minua. Olen välillä vieläkin epäillyt omaa mielenterveyttäni, koska se vähän aikaa sitten kyseenalaistettiin ja minusta tehtiin väkisin henkisesti sairas ihminen. Ja kun kyselin kaikilta minut hyvin tuntevilta ihmisiltä, että olenko heidän mielestään henkisesti sairas, he hämmästyivät kysymystä ja totesivat, että "Et todellakaan ole!" Heidän mielestään oli törkeää leimata minut sellaiseksi. Mutta silti välillä epäilen itseäni, mielenterveyttäni ja todellisuudentajuani, vaikka terapeuttini ja läheisteni mielestä se on aiheetonta. Ja niin oli aiheetonta sekin, että mielenterveyteni ja todellisuudentajuni kyseenalaistettiin ja minusta tehtiin henkisesti sairas ihminen.🤬 Siihen ei ollut minkäänlaista aihetta! Mutta koska kyseenalaistaja ei kestä kohdata totuutta itsestään, oli helpompi kyseenalaistaa minun mielenterveys ja todellisuudentaju, kuin kohdata asioita sellaisina kuin ne ovat. Ja tämä aiheutti minulle aivan liikaa paskaa ja tuskaa. Eläköön sitten itsepetoksessa, jos kerran haluaa. Ei ole minun ongelma. 

Taas lähti vuodatus käyntiin. Ikäviäkin asioita joutuu käsittelemään, mutta alan olla jo niin täynnä tätä paskaa, että haluaisin ajatella ja käsitellä aivan muita asioita. Koska olen niin herkkä, haavoitun myös helposti. Mutta luulisi, että ketä tahansa suututtaisi ja haavoittaisi kyseinen narsistinen toiminta. Varsinkin kun se toistuu ja toistuu. Ja koska se toistuu, minun on parempi pysyä kaukana sellaisista ihmisistä, jotka toistavat haavoittavaa käytöstään. Kenenkään ei tarvitse sietää minkäänlaista kaltoinkohtelua! 

Noniin. Ehkä tämä oli tässä. Mietiskelin kulunutta vuotta useamman päivän ajan ja koostin muistoistani tekstin. Ei ainakaan nyt tule mieleen mitään muuta lisättävää. Hulttis kiittää ja kuittaa. Ja palaa taas asiaan.🤪