Lukko

Moro pitkästä aikaa!
Pahoittelen, etten oo hetkeen kirjoittanut.
En oo pystynyt.
Mulla on ollut jokin kirjallinen lukko. En oo pystynyt kirjoittaa, vaikka olisin halunnut. Nyt yritän. Saanko lukon auki?
Vaikeeta.
Kädet tärisee, kun yritän kirjoittaa. En tajua.
Yritän silti kirjoittaa. Vaikka moni varmasti ajattelee, et olis parempi jos olisin hiljaa, silti mä kirjoitan.
Mun on pakko.

Tää on mulle tarkoitettu työ, tehtävä, jonka olen saanut tahtomattani. Siksi mun on kirjoitettava.
Toissa iltana kun rukoilin, Herra puhutteli mua. Hän sanoi: "Älä lopeta kirjoittamista. Jatka Hulttiotytön blogin ja Ahdas Portti blogin kirjoittamista. Se on sinun tehtäväsi, joten ole rohkea ja kirjoita."
Mun on kirjoitettava.
Eihän se helppoa ole, ei todellakaan.
Mut mä kirjoitan, jos siitä olisi edes joillekin apua. Haluan tuoda toivoa toivottomille.
Ja olen saanut kuulla, että moni on saanut toivoa ja apua mun teksteistä. Se rohkaisee mua jatkamaan. Älkää tekään, rakkaat lukijat, luovuttako!

Moni naureskelee mulle ja pitää mua jonain hölmönä narkkarina (lievästi sanottuna), jota on kiva haukkua. Naurakoon. Haukkukoon. Ei ole mun häpeä.
Hyvähän se on haukkua sellaista, jota ei tunne.
Ennen kuin alkaa haukkua toista toisten puheiden perusteella tai vanhojen asioiden takia, kannattaisi ehkä tutustua ensin tyyppiin ihan kasvokkain, ottaa selkoa nykytilanteesta, tehdä omat johtopäätökset ja sit vasta haukkua jos on oikeesti aihetta.
Niin toimii ne, joilla on järkeä ja ymmärrystä. Hölmöt ei tee niin. Hölmöt haukkuu, kun eivät tunne toista. Vain hölmöt tuomitsee tutkimatta.
Olen ollut joskus ihan HIRVEE tyyppi, tiedän sen. Nykyään olen vaan kamala.🤪

En ole enää se vanha Jenna, mikä olin 4-5 vuotta sitten. Olin silloin aikoinaan ihan haukkumisen arvoinen. En vaan enää ole se sama Jenna kuin ennen. Ne, jotka on lukeneet tätä blogia alusta asti, tietävät sen. Ne on nähneet sen muutoksen, mitä mussa on tapahtunut näiden 5 vuoden aikana. Ja varsinkin ne, jotka ovat eläneet mun kanssa, ovat myös nähneet sen.
Ne on myös nähneet sen, miten rikki mä olen.
Häpeän itsekin sitä vanhaa Jennaa. Se oli raivostuttava kaveri. Helvetin narkkari. Mut onneks sitä ei enää ole. Vanha Jenna on kuollut. Hyvähän kuollutta on haukkua. Ja varmasti elävääkin. En mä vieläkään ole täydellinen, enkä tule olemaankaan.
Viidessä vuodessa ehtii tapahtua paljon, joten kannattaa ottaa selkoa nykytilanteesta ennen kuin tuomitsee toisen ja alkaa mustamaalaamaan.

Ja vaikka nykyäänkin olen enää vain kamala, en jaksa välittää, jos jotkut haukkuu. Kamalia ollaan kaikki. Me kaikki ollaan vajaita ja turmeltuneita ihmisiä, joten jokaisessa meissä on aihetta haukkuihin, jos pitäisi alkaa haukkumaan. Me ei todellakaan olla mitään hyviä ihmisiä, sen todistaa sekin, et pitää haukkua toisia ja puhua paljon paskaa. Kaikki me tehdään virheitä, mut onko se aihe alkaa alentamaan toisia ja ylentämään itsensä toisten tuomariksi? Yleensä pilkka osuu lopulta omaan nilkkaan. Se, miten me haukutaan toisia, kertoo paljon meistä itsestämme. Usein haukkuihin sisältyy projisaatioo omasta itsestä. Ei turhaan sanota hukkuvalle että ite oot. Se nimittäin pitää paikkansa.
Joten, haukkukaa vaan, paljastatte samalla itsenne!😆

Noniin. Lukko on auennut.