maanantai 8. elokuuta 2016

Paniikki ja pelko

Mul on ollu vähän viime aikoina vaikeuksia. Mul on pelkoja ihan helvetisti ja oon saanu paniikkikohtauksia ihan tavallisissakin tilanteissa.
Rakas sanoo et pelot ja paniikkikohtaukset on ihan tyypillisiä kun on lopettanu aineet.
Muutos on niin suuri et mielellä ja keholla menee aikaa tottua siihen ettei enää käytä. Ja kaikki on ihan uutta. Kyllähän Sellanen pelottaa.
Oon ollu nyt 15kk kuivilla ja vieläkin Tää kaikki on mulle uutta. Usein ihmettelen et voiko Tää olla totta.
Toivottavasti noi pelot ja paniikkikohtaukset helpottais pian. On niin noloo kun pelkää ihan tavallisia asioita, esim automatkoja. Ja on niin noloo kun iskee paniikkikohtaus. Kädet tärisee ja hikoilee, sydän hakkaa ihan hulluna, rintaa puristaa, kurkkua kuristaa, on pakko päästä pois. Tyypit ihmettelee et mikä ihme Tota vaivaa.
Ton takia en liiku missään enää mielelläni. Mut kun niitä kohtauksia tulee kotonakin.
En tiedä mitä tässä tekis.
Ehkä ne ajan kanssa helpottaa. Toivottavasti.

15 kommenttia:

  1. Taidan kommentoida nyt enimmäistä kertaa, en ole täysin varma, mutta kuitenkin ! Samaistun täysin pelkoihisi ja paniikkikohtauksiisi. Täällä on sama tilanne. Pelkään melkein kaikkea ja kaikkia, ja paniikkikohtaukset ovat jo melkeinpä arkipäivää. Se puhdas kuolemanpelko on niissä kamalinta. Tiedät sen varmasti itsekin. Lääkärille tai jollekkin pitäisi puhua, mutta en sitten tiedä mikä tällaiseen auttaisi.

    Olet upea ♥ !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Se on hirveetä kun luulee et kuolee. Ne fyysiset olot vielä pahentaa sitä pelkoo. Voimia sulle! Eiköhän tämä tästä.

      Poista
  2. mua auttoi joskus sellanen että mietin tilanteet etukäteen. esim. junamatka ahdisti ja pelotti=kirjotin paperille aikataulut ja vaihdot, mitä teen jos myöhästyn/eksyn. sitten keskityin mielessä vaan siihen listaan. kandee myöa miettii asiat jotka rauhottaa. sä kun tykkäät virkkaa, niin ala miettii vaikka seuraavaa työtä minkä haluaisit tehdä, tekniikan ja langat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä! Ehdottomasti kokeilen.

      Poista
  3. Kyllä ne ajan kanssa helpottaa. Mulla ei ole ollut moneen vuoteen enään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, ehkä ne joskus vielä helpottaa. Toivottavasti.

      Poista
  4. Ite kärsin paniikkihäiriöstä et jos toi jatkuu viel pitkään niin kannattaa mennä lääkärin juttusille, itel autto mielialalääke (citalopram) jota syön päivittäin. Hienosti oot kyllä jaksanu, Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. En vaan Oikeen luota noihin lekureihin. Muutenkin ovat jo mun nykyistä lääkitystä vastaan. Eivätkä kuitenkaan ottais mua todesta. Ei ois Eka kerta. Ehkä mä voisin puhua mun ADHD lääkärille, Se ainakin ymmärtää.

      Poista
  5. Kotiin jääminen ei auta. On paniikki kohtauksia käyviä jotka käyvät töissä mutta taas arastelevat lähteä jonnekin missä paljon ihmisiä. Miehesi on varmaan ihan oikeassa.Puhu lääkärillesi mutta ei sun kannata taas uutta lääkekuuria aloittaa jos selviät ilman.

    VastaaPoista
  6. Itsellä ei ole paniikkikohtauksia, mutta jatkuva ahdistus kyllä. Minulla diagnosoitiin juuri adhd, sain lääkitykseksi concertan... En ollut lääkärille ihan rehellinen päihteiden käytöstä, koska pelotti. Päivittäin menee 1-2milliä buprea. Avokatkoa ajattelin kokeilla, tai mitä päihdelääkäri nyt suositteleekaan. Olen kuitenkin onnellinen adhd diagnoosista koska ehkä viimein saan siihen apua. Harmittaa vaan kun teininä nuorisopsykiatri ei uskonut vanhempia ja jätti koko sairauden tutkimatta :/ olisin luultavasti säästynyt päihderiippuvuudelta jos olisin saanut tähän sairauteen apua aikaisemmin :( noh, pakko tästä on puskea läpi kaiken paskan. Blogistasi on ollut minulle suuri apu ja turva! Ihana tunne kun tietää etten ole vain kuvitellut kaikkia ongelmiani tai en ole vain tyhmä.

    VastaaPoista
  7. Hienoa et Blogista on ollu apua. Se Tän tarkotus onkin et ihmiset Sais tästä edes vähän apua ja toivoa. Jos haluut niin voit kirjottaa mulle sähköpostia Jenna.harju89@hotmail.com
    Hyvä et sait diagnoosin, mahdollisuudet kunnon hoitoon paranee. Ja ehkä sitä ymmärtääkin itteesä vähän paremmin kun tietää mistä on kyse.

    VastaaPoista
  8. Voi kulta rakas!! Itelläkin noita, mut ei samasta ku sulla...kerron sitte joskus. Tsemppiä vaan sulle, ja väkisinkin tulee mieleen ett ekkö sää saa mitään sitä paniikkia varten...sitähän varten ne lääkkeet on olemassa..? Itellä ollu just sen takia muista syistä, mutta kyllä ne siitä hepottaa, usko mua. Halauksia sulle Jenna!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Teidän lukijoiden tuki on mulle mahtava apu!

      Poista
  9. Älä eristäydy kotiin. Ehdollista itsesi positiivisen kautta pärjäämään tilanteissa. Mieti, mikä niissä pelottaa/aiheuttaa paniikkikohtauksen. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Onko se lopulta niin paha? Järkeile pelko pois ja ota mukaan joku luotettava ihminen, johon voit tarvittaessa turvata.
    Itselläni ei ole kokemusta paniikkikohtauksista eikä huumeista, mutta jatkuvan ahdistuksen kanssa elävänä käytän itse näitä keinoja.

    Tsemppiä, oot kulkenut pitkän matkan :)

    VastaaPoista
  10. Varmasti vähenee ajan kanssa kohtaukset. Itse kärsin kans aikoinaan paniikkikohtauksista, ei voinut juuri kovin julkisissa paikoissa edes käydä. Lääkärillä kävin sittemmin, yritti tyrkyttää jotain hemmetin mielialalääkkeitä (SSRI, SNRI) joista tietenkin kieltäydyin. En halua moisia "aivoja syöviä" myrkkyjä vetää päivittäin, koska ei kohtauksetkaan päivittäisiä olleet. Lopulta lääkäri myönsi bentsot, jotka toimivat kuten halusin rauhoittaen mieltä pahassa paikassa. Kun rasia oli syöty loppuun, huomasin etten enää tarvitsekaan näitä ollenkaan. Paniikkikohtaukset olivat poissa. Ehkä se, että bentson avulla sitä oppi tiedostamaan ettei oikeasti ollut mitään hätää vaan se oli pelkkää psyykkistä harhaa, auttoi pääsemään kohtauksista eroon - ainakin toistaiseksi. Zemppiä sinnepäin! :)

    VastaaPoista