sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kuulumisia

Anteeks taas kun en oo saanu aikaseks kirjotella. Oon virkannu niin innoissani etten oo muuta malttanukaan tehdä.
Käytiin anopin kaa kattoo sitä näyttely paikkaa naarajärveltä ja alettiin jo suunnittelee projektia. Innostuin tosi paljon. En malta Oikeen muuta ku virkata :D
Näyttely on sit kesäkuussa. Ilmotan täällä siitä sit tarkemmin. En malta odottaa! Paljon on vielä tekemistä, toivottavasti saan kaiken valmiiks ajoissa.
Muutenki mul on menny hyvin. Rauhallista on ollu. Ja turvallista. En oo koskaan aikasemmin elänyt näin rauhallista ja turvallista elämää. Välillä ihmettelenkin et miten Tää on mahdollista, voiko Tää olla totta.
Oon ekaa kertaa elämässäni oikeesti onnellinen. Se on rakkaan ansiota. Ja Oikeen lääkityksen myös.
Silti mä usein pelkään et menetän Tän kaiken ja alan taas käyttää. Pelkään sitä kovasti. En enää halua palata siihen helvettiin mut jos jotain tosi kamalaa tapahtuu esim et rakas kuolee, mitä pelkään ihan sikana, niin oon varma että alan käyttää. Mä pelkään vaikka ei tarviis, kaikki on paremmin kuin hyvin. Mut kai toi menettämisen pelko on ihan normaalia. Mulla vaan Se pelko on tosi voimakas. Pitää vaan toivoo ja rukoilla ettei mitään kamalaa tapahdu.

5 kommenttia:

  1. Ota vaan iisisti. Ei tuollasia kannata miettiä, pitää ajatella että te molemmat elätte pitkään, vanhuuteen saakka ja et sinä ala käyttää vaikka miehesi kuolisi, tuossahan se just haaste on addikteilla.. Kun jotain raskasta tapahtuu, uhkaa helposti retkahtaminen, sillon sun pitää ajatella et miten pitkälle oot päässy ja et sitä kaikkea ei kannata heittää hukkaan!!! ja jos raskaita asioita tapahtuu, sillon pitää turvautua muihin läheisiin... :) ja kyllähän sä tiedät toisenkin tärkeen asian, minkä takia sun on pysyttävä kuivilla, nimittäin D <3. You know what i mean! - Mariel

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla että kaikki menee hienosti. Voimia Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Mulla oli toi sama menettämisen pelko aikaisemmin ja ajattelin silloin myös, että alan käyttää varmasti jos mies kuolee. Miehellä on vakavia sairauksia joihin yleensä kuolee. Sitten se pelko vain hälveni. Nyt ajattelen vain, että surullista, jos kuolee, mutta se olisi silti helpotus mulle ja lapselle, kun ei tarvitsisi enää pelätä että se hakkaa mua tai itkeä joka päivä siksi, kun se loukkaa mua ja jonain päivänä vielä lastakin. Multa ei enää vaadittaisi niin paljon kaikkea. Sulla tietenkin tilanne aivan toinen ja hyvä niin. Ole onnellinen. :)

    VastaaPoista
  4. Kuka on D, jonka Mariel mainitsee?

    VastaaPoista