keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Narkkarin mieli

Huumeet,huumeet,huumeet. Niidrn hankinta,käyttö,ahdistus,masrnnus.. Mirli ihan hajalla. Kaikki pyörii aineiden ympärillä ja itsetunto on nollassa. Sitä haukkuu,vihaa ja kiroaa itseään ja elämäntilannettaan. Kuinka tähän onkaan päädytty? Se kysymys on varmaan jokaisrn käyttäjän mirlessä. Mirli on matalana ja ajatusmaailma suppea. Arvomaailma katoaa,päihteet ovat etusijalla. Ne vievät kaiken ajan. Moraali katoaa ja itsetunto romahtaa. Tekee asioita jotka eivät ole oikein. Tunteet katoaa tai ne turrutetaan ettei tarvitsisi kestää itseään. Sitä yrittää paeta kaikkea siinä onnistumatta. Ihmissuhteet katkeaa päihteiden käytön myötä. Tukea on vaikea saada. Kukaan ei arvosta, kaikki tuomitsee. Itseinho hallitsee. Tuntee itsensä niin huonoksi. Tuntuu ettei toivoa ole. Haluaisi lopettaa mutta ei pysty. Aineet hallitsee ja ympärillä vallitsee inhottava alamaailma jossa on vaikeaa elää, Päätöksenteko on vaikeaa. Elämä ja mieli ovat täysin rikki. Kaveripiiritkin ovat usrin epäluotettavia. Kehenkään ei voi luottaa, toiminta on armotonta. Sitä on täysin yksin. Ainoa vääristynyt valopilkku on aineet. Niitä samalla vihaa ja rakastaa. Ne tunteet ovat hyvin ristiriitaiset. Päätökset johtavat usrin ikäviin tilanteisiin. Aineiden eteen on valmis tekemään mitä vaan. Kaikki on yhtä ongelmaa. Ulospääsyä ei näy. Kaikki on niin etäistä, on niin yksin. Tämä ei sitten ole mikään yleistäminen,kerron vain itseni ja tuttavieni ajatusmaailmasta.

9 kommenttia:

  1. itsekin enemmän tai vähemmän amfetamiinia ja muita nopeita käyttäneenä tiiän että se on puhdasta tuskaa pidempiaikaisen käytön jälkeen koittaa tehdä yhtään mitään ilman sitä ainetta. tuntuu että on väsynyt kokoajan ja aina kun pitäisi tehdä jotain niin mieleen juolahtaa se "pakko saada vauhtii jostain että jaksaa" melkein automaattisesti. se muuttaa persoonallisuutta aika tehokkaasti. mutta mitä kauemmin on ilman/mitä vähemmän käyttää niin sitä enemmän pystyy oman tahdonvoiman mukaan pakottamaan itseensä tekemään kaikenlaista ilman huumeita.

    tsemii katkolle ja koko toipumisprosessiin. se on pitkä aika ja siinä tulee paljon pienempiä ja suurempia retkahduksia matkan varrella mutta kunhan löytää sen punaisen langan ja seuraa sitä rohkeasti niin löytää itsensä ennen pitkään paljon mukavemmasta ja vähemmän päihdevetoisesta elämästä. sitten voit alkaa keskittyä siihen miksi sinä synnyit tänne oikeasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä sanoista. Järkipuhetta. Nyt vaan tuntuu etten pääse eroon dexamfetamiinista.. Ja koitan saada ne respallekin. Koukussa ollaan.

      Poista
  2. Tsemppiä Jenna! Pysy vahvana :)

    VastaaPoista
  3. Fiksu kirjotus! Se että oot tossa "tilassa" ei oo sun oma syy, oot ollu ehkä vaan niin vietävissä, kiltti tai aina huonon itsetunnon omaava nuori. Kaikki järjestyy vielä, hoe sitä niin se auttaaa. Ootko miettinyt että mikä ois paras vaihtoehto lopettamiselle tai mitä siihen vaaditaan esim. Jätät nämä sun "kaverit" ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kaveripiiri täytyy jättää. Onneks on muutto edessä niin ei tarvi kertoo niille uutta osoitetta. Taistelen nyt viekkareita vastaan ja yritän kuntoutua. En ole täällä katkolla turhaan. Pitää vaan jaksaa.

      Poista
  4. Tuo sun kirjotus on just niin kuin mun pääkopasta otettu...Huumeet vain pyörii päivästä toiseen mielessä josta taas seuraa suuri ahdistus ja itseinho. Miksi ei voi vain elää niin kuin muutkin Ns. "normaalit" ihmiset? Pelottaa eniten ajatus siitä, että onko mulla koko loppuelämä tämä ahdistus, jossa päässä vain pyörii huumeet. Itellä loppui korvaushoito noin.kuukaus sitten ja sen jälkeen jokaikinen päivä on ollut aikamoista taistelua huumehimoa vastaan. Fyysiset vieroitusoireet olen kärsinyt, mutta mulle ne pahemmat eli psyykkiset oireet ei tunnu katoavan ollenkaan. Sattumalta eksyin tänne sun sivuille ja olen lukenu melkein kaiken sun kirjoituksista. En tiedä onko tämä väärin tai pöljästi sanottu, mutta tuntuu jotenkin eden hiukan helpottavalta tietää, ettei vain itsellä ole tälläisia tuntemuksia, vaikka tietenkin toivoisin että sulla ei olisi tälläistä tuskaa mitä itelläni huumeet on tuoneet mukanaan. Todella paljon voimia sulle! Älä sinäkään anna huumeiden viedä sua, koska turhan monen ne on vieneet mukanaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Tää on vittumaista. Ikävää et sullkin on sama tilanne. Mut kun kerran ollaan samassa veneessä niin voin kyllä olla tukena vaikka sähköpostilla jos haluat. Toivon todella että pääset irti! Voimia!

      Poista
  5. Oletko asunut missäin maailmaa elämäsi aikana? Kannustan sua!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Oon asunupääasiassa täällä savossa, mut oon myös pyöriny pohjanmaalla ja etelä suomessa.

      Poista