Hemmetin paska juttu

Nyt on todella raskasta ja vaikeaa. On sattunut niin ikäviä asioita. Olen nyt turvassa kuitenkin, onneksi. Ihme, että selvisin. Asian arkaluonteisuuden vuoksi on hemmetin hankalaa kirjoittaa. En tiedä mitä tekisin.
Mun täytyy päästä eteenpäin. Olen niin yksin ja pelkään koko ajan. On niin turvaton olo. En tiedä kauanko jaksan. Tää kaikki on ollut niin raastavaa, niin raskasta. Onneks huomenna on terapia. En vaan oikeen uskalla liikkua missään. Olen vaan linnoittautunut huoneeseeni ja pelkään. Välillä pelko on jopa vainoharhaista. Alkaa mielenterveys olla kovilla. Kunpa vaan pysyisin järjissäni!
Tässä tilanteessa on tullut mieleen lähtee narkkaamaan. Ajatuskin inhottaa, enkä tahdo retkahtaa. Vanha Jenna olisi jo lähtenyt vetää kamaa. Mä en lähde. Pelkään silti retkahtamista, kun noita ajatuksia tulee aika ajoin. Mutta miksi mä lähtisin? Miksi heittäisin kaiken hukkaan? Miksi pahentaisin tilannetta entisestään? Miksi tuhoaisin itseni?
En näe yhtään järkevää syytä tehdä niin. Kunpa vaan pysyisin lujana!

Loikala määrätty lopettamaan + rikostutkinta

Loikalasta on aloitettu rikostutkinta. Tässä linkki juttuun.
https://yle.fi/uutiset/3-10969524

Tässä on myös juttu, joka koskee päätöstä Loikalan  kartanon  lopettamiseen.
https://yle.fi/uutiset/3-11003454

Olen helpottunut, että tuo helvetin esikartano lopetetaan. Kaunishan se on ulkoisesti, hieno ympäristö, mutta sisältä se on helvetti. Noita juttuja lukiessa törmäsin niin moneen tuttuun rajoittamistoimenpiteeseen, joita olen itsekin siellä ollessani kokenut. Siksi mä vähän ihmettelen, et miks Heidi Räyhä (Rauha) väittää, ettei nämä kerrotut asiat muka pidä paikkaansa. Kyllä ne pitää paikkansa. Olen kokenut tuon kaiken itse. Ja tuskin kukaan nuorista keksisi tuollaisia omasta päästään, ne kun vielä täsmää toisten Loikalasta olleiden kertomaan. Yli kymmenen vuotta (ainakin 15v) noi samat sadistiset keinot on olleet käytössä ja tuhonneet monta nuorta. Kauhistuttaa ajatella kaikkia niitä nuoria, joiden elämä Loikalasta on tuhottu näiden vuosien aikana. Miksi se on edes sallittu? Onneksi siihen nyt puututtiin.

Eräs toimittaja oli muhun yhteydessä asiaan liittyen. Maanantaina on haastattelu ja sitä ennen mun täytyy kaivaa Loikalan aikaiset päiväkirjat esiin. Ei varmaan tuu olee helppoa kohdata niitä asioita, mutta koska asia on tärkeä, mä kyllä teen sen. Muistan vieläkin sen tuskan Loikalassa ollessani, kun ei saanut mitään tehdä ilman lupaa ja aina joutui pelkää rangaistusta pienestäkin virheestä. Kerrankin kun kuorin perunaa "väärin päin", sain siitä ihan hirveetä huudot ja vihan. Ja se pelko, mikä oli päivittäin, kun kasvattajilla oli raportti. Sen aikaa oltiin kaikki huonehoidossa ja pelättiin, et kenet ne taas hakee rapsalle kaikkien kasvattajien haukuttavaksi. Sinne kun joutui, se oli ihan hirveetä. Joutui seisoo kasvattajien edessä ihan suorana, kädet sivulla, hiljaa ja kuuntelee yksi kerrallaan jokaisen kasvattajan huutoa ja haukkumista. Kerran jouduin rapsalle siksi, koska muka meikkasin "liikaa".  Siellä sai kuulla, kuinka paska on, siellä nolattiin ja alistettiin ihan pienistäkin "virheistä". Kiellettiin mm. olemasta oma itsensä. Koskaan ei voinut tietää, oliko päivän aikana tehnyt jotain sellaista, että joutuu rapsalle kaikkien haukuttavaksi. Tahallaan meitä pidettiin jatkuvassa pelon ja epätietoisuuden ilmapiirissä. Esim lomille pääsykin oli aina epävarmaa siihen asti, kun olet junassa. Vasta junassa pystyi olee varma, et nyt pääsee lomalle.   Huh huh..

Ei voi kuin ihmetellä tuota sadismia mitä Loikalassa harjoitettiin/harjoitetaan. Eikö kasvattajilla omatunto kolkuta? Eikö ne tajua mitä ne tekee? Vai nauttiiko ne siitä? (Usein näytti siltä, et kyllä nauttivat) Miksi kasvattajat edes suostuivat tuollaiseen toimintaan? Tunteeko ne edes katumusta teoistaan? Vai eikö edes hävetä? Tää on vähän sama ilmiö kuin natsi-Saksassa, jossa ihan tavalliset ihmiset suostuivat hirmutekoihin, kun FUHRER käski. Ja nämä ihan tavalliset ihmiset muuttuivat hirviöiksi olosuhteissa, joissa hullu johtaja pääsee valtaan. Ja vieläpä nauttivat sadistisista julmuuksistaan. Näin myös Loikalassa.  Toivottavasti saavat ankaran rangaistuksen ja kiellon tehdä työtä lasten ja nuorten parissa. Ja aikuisten, vammaisten ja vanhusten parissa myös. Koska jos tuollaiset pääsee jatkamaan "työtään", sama helvetti vaan toistuisi uudessa ympäristössä, uudessa muodossa ja uusien kohteiden kanssa.

Kaikenlaisia projekteja

Moroo! Täällä taas Hulttis kirjoittaa pitkästä aikaa. Viime aikoina on mennyt ihan ok. Pari viikkoa sitten alkoi valokuvauskurssi ja olen siitä ihan innoissani. Se on ollut todella antoisa kurssi jo tähän mennessä. Ei aina malttaisi odottaa seuraavaa kertaa, se on niin mukava. Tää eka kuva onkin mun ensimmäinen viikkotehtävä. Kuvan tarkoitus on kertoa minusta jotain. Ja tämähän kertoo. Paskaa tapahtuu, mut olen selvinnyt. Olen mennyt pahasti rikki, siksi rosoinen tausta. Lehdet kuvastaa sitä et olen aika värikäs persoona. Sellainen kuva meikäläisestä. Shit happens.

Viime aikoina on ollut taas kovemmat kivut selässä. En tiedä miksi, mutta hemmetti kun sattuu. Pelkään, et siellä on taas jotain mennyt hajalle. Toivottavasti ei. Yritän siis tulla toimeen kipuni kanssa. Ei oo helppoa, mut yritän hyväksyä sen, et kipu kulkee aina mukana. Onneksi olen kehittänyt uusia, erilaisia projekteja. Olen hankkinut vitutus päiväkirjan ja pienen pahan mielen kirjan. Ne on todella hauskoja ja hyödyllisiä. Niitä työstämällä pystyn suhtautuu ikäviinkin asioihin huumorilla. Suosittelen kaikille!

 Sit on sellainenkin projekti meneillään, missä mun pitää pikkuhiljaa tuhota kirja, jota työstän. Sen nimi on Tuhoa tämä kirja väreissä. Suosittelen sitäkin kaikille, se on erittäin terapeuttinen. Olen muun muassa kastellut kirjan, töhrinyt sitä väreillä, pureskellut kirjaa, laahannut sitä pitkin käytävää ja mutaista maata jolloin siitä irtosi sivuja, olen viillellyt kirjaa, tökkinyt reikiä siihen, maalannut ja tehnyt painokuvioita, rypistellyt sivuja jne.. Se on erittäin terapeuttista! Moni on varmaan pitänyt mua hulluna, kun ovat nähneet mut työstämässä tuhokirjaa, mut eipähän tuo haittaa. Pieni hulluus on vain hyvä asia.

Nämä pienet tärkeät projektit ovat auttaneet mua selviää kipujen ja syysmasennuksen kanssa. Myös töissä käyminen ja opiskelu on olleet tärkeitä. Olen jo kahdesta englannin kurssista saanut arvosanan 8. Olisin toivonut parempaa (hemmetin perfektionisti). :D 8 on mun huonoin numero tähän mennessä. On se vaan outoa, miten voi arvosanatkin näin muuttua. Ennen ne oli yleensä 4-5 välillä. Parhaimmillaan 6. Paitsi kuvis ja musiikki oli 9-10. Nyt on tullut muistakin aineista parempia arvosanoja. Se vähän hämmästyttää.

Haluan vielä kiittää niitä lukijoita, jotka kannustivat mua käymään 9-luokan loppuun ja vinkkasivat nettiperuskoulusta! Kiitos, kiitos ihan sikana tyypit!! Teidän ansiosta Hulttis opiskelee ja onnistuu. Kiitos, että potkitte mua perseelle! Olen miettinyt jatko-opintoja, ja ajattelin ehkä mennä tän jälkeen nettilukioon. Kiitos kaikille, jotka ootte kannustaneet mua! Suurkiitos!