Kevät ja kuolleet kaverit

Hyvää päivää lukijat!
Hyvää alkavaa kesää ja mennyttä kevättä!

Kevät on ollut mulle hieman synkkää aikaa tän uuden elämäni aikana. Joka kevät tapahtuu yksi sama asia: kaikki ne kuolleet kaverit palaa mun mieleen, yksitellen, kukin vuorollaan ja mä suren heitä.
Siksi mun keväät on aika surullista aikaa.
Tänä keväänä sama juttu. Suren tiettyjä kavereita, jotka oli todella asiallisia ja mahtavia tyyppejä. Näissä oli jotain harvinaista: ne välitti.

Niille en ollut mikään käyttöesine, vaan arvokas ihminen. Ne piti musta huolta, auttoivat, olivat tukena, niitä kiinnosti se, miten mulla menee, ja sellainen on huumemaailmassa harvinaista. Miks just ne parhaat tyypit kuolee ensin?!

Yksikin edesmennyt ystävä, kutsuttakoon häntä vaikka nimellä Mr.Mafia. Hän oli mun Kummisetä. Otti mut hoiviinsa, sanoi mulle: "Älä hanki enää toisilta, mä pidän susta huolen, eikä sun tarvii pelätä mitään." Hän todella piti musta huolta ja piti sanansa kuolemaansa asti.

Hän otti mut suojiinsa ja piti hyvää huolta, vaikka olikin kiireinen bisnesmies. Ei todellakaan oltu parisuhteessa, hän oli enemmänkin kuin isä mulle. Jos tuli hätä, tarve tai joku ongelma, niin pian Mr.Mafia ilmestyi paikalle, ja hoiti asian ja oli tukena muutenkin. Hän todellakin ilmestyi, kuin tyhjästä hän oli ilmestynyt asunnolle, jossa nähtiin. Se oli aika hassua.

En tiedä, miksi hän mut halusi ottaa suojiinsa, mutta olen kiitollinen. Pääsin jopa eroon subusta siksi aikaa, kun Mr. Mafia oli kuvioissa, ja se oli ihme. Hänellä oli paljon parempaa, TODELLA tujua settiä, joka piti mut erossa muusta paskasta. Hänen huolenpidon aikana mulla meni tosi hyvin. Se oli narkkarielämäni parasta aikaa.

Mut sit Mr. Mafia kuoli. Yllättäen.
Näin häntä vielä päivänä ennen kuolemaansa. Hän oli tressaantunut. Eikä ihme. Ei ollut helppoa hänenkään työnsä. Mutta hän oli kunniallinen rikollinen, joka välitti myös mun kaltaisesta heiveröisestä nististä, joka ei ollut mitään. Ikävä jäi.

Kun sain kuulla, että Mr. Mafia on kuollut, mä järkytyin ja menin jonkinlaiseen shokkiin. Se ei ollut itsari. Siitä olen varma. Eikä ollut överitkään, vaikka kama olikin TODELLA kovaa. Hän vaan kuoli yllättäen. Samalla myös mun turvattu, hyvä elämä päättyi siihen.

Palasin takas vetää kaikkea paskaa, mikä vaan pärähtää, jäin taas koukkuun subuun ym paskaan, jouduin kokemaan väkivaltaa kaikissa muodoissaan,  jouduin hyväksikäytetyksi, meinasin kuolla useampaan kertaan.... kaikkea paskaa alkoi tapahtua taas Mr.Mafian kuoleman jälkeen. Se harmitti.

Ja harmittaa edelleen. Miks niin hyvän tyypin piti kuolla? Tätä ystävää jäin kaipaamaan. Samoin niitä muitakin, mut nyt etenkin olen surrut Mr.Mafiaa ja paria toista kaveria. Miks just ne kuolee, jotka on ihan parhaita tyyppejä? Ja miks mä en kuollut, vaikka olis pitänyt? Miks ne kuoli? Miks mä en?

Välillä koen jopa syyllisyyttä siitä, et mä selvisin sieltä. Niin moni kuoli. Ne parhaat tyypit meni kuolemaan, ja mun kaltainen paska selvisi sieltä. En voi käsittää. Vaikka mun olis pitänyt kuolla, en vaan kuollut. Ja nää parhaat tyypit kuoli. Vaikka mä vedin tappavia annoksia, jotta kuolisin, en kuollut. Lääkärikin suuttui, kun heräsin. Raivosi jostain lääketieteen rajojen ylittämisestä. Mut nää tyypit, jotka oli aivan mahtavia ystäviä, ne hemmetti kuoli, ja vielä todella helposti! Miksi? Miksi?! MIKSI?!?!?

Miksi mä selvisin, mut ne ei???
Miks ne kuoli, mut mä en???

Överit

Muistu tässä mieleen yhet ekstaasi överit. Paritkin. Olin kämpillä ja kaveri otti yhteyttä. Essoja. Menin sinne ja rätkäsin essot hihaan. Alko hirvee vapina, sydän hakkas hulluna, tuli epämääräsiä liikkeitä ja eikun vessaan laattaamaan. Tuo tila oli mulle jo tuttu, mut essojen kanssa saa aina pelätä. Monet kerrat painoin mäntää pohjaan hirveen pelon vallassa ja rukoilin etten kuolis. Silti piti painaa mäntä pohjaan. Noh, nää överit pelotti. Jähmetyin paikalleni tunnustelemaan oloja. Silmät oli ihan mustat ja kaverikin totes että tais mennä vähän yli. Siinä sitä oltiin taas. Laattaaminen jatku. Jonkin aikaa siinä tutkittiin tilannetta. Sit olo hyvin vähän parani, huomasin et en ehkä kuolekaan ja uskalsin sit lähtee. Jo pihaan päästyäni mä oksensin taas. Siinä tuli vielä joku tyyppikin vastaan ja katto paheksuvasti. Kadulla kävellessä soitin kaverille (ihan varmuudeks et jos kuolen ni tietää mun sijainnin) ja hölötin siinä kulkiessani. Liikennevaloissa piti taas oksentaa ja sit otinkin suunnan sisustuskauppaan. What the fuck?? Kysyin myyjältä hyvin oudolla lapsen äänellä et "onko täällä niitä tapetteja?". En vieläkään tiedä mitä tapetteja mä kaipasin. Myyjäkin ihmetteli mun vapisevaa olemusta mut silti näytti missä tapetit on. Juoksin ulos. Laattasin. Kaveri puhelimes ihmetteli et mitä helvettiä mä säädän. Kun tietäs. Pääsin sit vihdoinkin kaverin luokse ja se laitto mut sänkypotilaaks. Överit meni pikkuhiljaa ohi. Mielessä kyllä pyöri aikasemmin tapahtunu essomyrkytys joka oli viedä multa hengen. Rännitin jo ties kuinka monetta essoo sinä päivänä ja sit se jonkin ajan päästä iski. Mä luulin et ne oli horkat, mut se oli jotain vitun paljon pahempaa. Kramppeja, kouristuksia, vapinaa, saatanalliset kivut, kova kuume.. Ei voinu kun huutaa. Oli niin kovat tuskat etten voinu kun maata täristen sohvalla helvetillisissä oloissa. Horkat jäi kepeesti kakkoseks siinä tilassa. En onneks ollu yksin. Kaveri hiero mun jalkoja ja selkää ja anto mulle pari rivaa (Rivatril) ja ne todennäkösesti pelasti mun hengen. Noin tunnin päästä alko olo vähän helpottaa. Uskosin että ne rivat todella jeesas. Myöhemmin sain kuulla että se oli ilmeisesti ollu myrkytystila. Oireet täsmäs. Oli kuulemma ihme et olin selvinny. Essoista ei koskaan voi tietää. Vaikka ne ois samaa satsii, ne voi olla täysin erivahvusia. Niistä ei tiedä mitä kaikkee paskaa niissä on. Niitä ei koskaan pitäis rännittää. Se on helvetin vaarallista. En suosittele kenellekään.

Kiinnostaako huumeet?

Haluatko sinäkin kokea huumeiden tuoman nautinnon? Haluatko antaa itsesi ja elämäsi huumeille? Houkuttaako hallusinaatiot? Haluatko vaarantaa henkesi?

Jos vastasit yhteenkään kysymykseen kyllä, niin mieti myös mihin ryhdyt! Oletko valmis...

1. ..Ottamaan ainetta mistä et tiedä edes mitä se TODELLA on?
2. ..Maksamaan sikamaisen hinnan?
3. ..Kestämään ikävät olot kun vaikutus lakkaa?
4. ..Ottamaan riskin että aine on tappavaa?
5. ..Luottamaan diilereihin ja käyttäjiin?
6. ..Myymään kamahimoissa omaisuutesi?
7. ..Ostamaan velaksi vaarallisilta ihmisiltä?
8. ..Tekemään rikoksia että saa aineita?
9. ..Joutua huoraamaan että saa kamaa?
10. ..Pettämään läheisesi?
11. ..Jäämään yksin kun läheiset joutuvat ottamaan välimatkaa takiasi?
12. ..Myllertämään velkahelvetissä joka suuntaan?
13. ..Tulemaan hakatuksi (jopa tapetuksi) kun et pystykään maksamaan velkoja?
14. ..Joutua tekemisiin myös virkavallan kanssa?
15. ..Pitämään suusi kiinni asioista kun olet pidätettynä?
16. ..Kestämään kuolemantuomion JOS vasikoit?
17. ..Vankilakierteeseen?
18. ..Itsemurhaan?
19. ..Vierotusoireisiin?
20. ..Kaveriesi kuolemiin?
21. ..Todellisuuden vääristymiseen?
22. ..Paeta todellisuutta?
23. ..Menettää kaiken mikä oli joskus hyvää?
24. ..Kuolla huumeisiin?
25. ..Kestää vierotusoireet?
26. ..Yrittää kuiville useita kertoja siinä onnistumatta?
27. ..Saamaan narkkarin leiman ja vihat niskaasi?
28. ..Pääsemään eroon siitä helvetistä?
29. ..Voittamaan aineet lopullisesti?
30. ..Jättämään traumat huumehelvetistä taaksesi ja YRITTÄÄ jatkaa elämää?

Jos haluat tehdä elämästäsi helvettiä, käytä huumeita!!!

Todellisuus vs Todellisuus

Todellisuus
       Entinen Jenna
1. Vain aineet auttaa. Muuta en tarvitse. Aineet tuo onnen.
2. Ei ole enää muuta kuin huumeet.
3. Olen yksin vaikka kuulenkin ääniä.
4. Kukaan ei ymmärrä, ei halua auttaa, musta ei välitetä, kaikki on kääntyneet mua vastaan, meneillään on joku salaliitto taas.
5. Kehenkään ei voi luottaa.
6. Olen valmis mihin vaan kunhan saan aineita.
7. Mielummin överit kuin vajarit.
8. Olen koukussa, okei, sen jo reflatkin kertoo. Mitä sit? Mun elämää tää on!
9. Mua kohdellaan kuin saastaa missä ikinä olenkin.
10. En uskalla kohdata maailmaa ilman aineita.

Todellisuus
       Nykyinen Jenna
1. Aineet ei todellakaan auta, ne TUHOAA.
2. Mulla on vihdoinkin elämä kun olen jättänyt huumeet.
3. En ole enää yksin.
4. Moni ymmärtää, moni auttaa ja välittää. Kiitos.
5. Liian harvoihin voi luottaa.
6. En tekis enää mitään typerää aineiden takia.
7. Mielummin ilman.
8. Olen koukussa, mutta tilanteeni on aivan toinen (subu korvaushoito ja ADHD lääkitys Elvanse)
9. Mua kohdellaan kuin saastaa missä ikinä olenkin.
10. Maailma on paljon antoisampi ilman aineita.


Kumpaa todellisuutta sinä kannatat?

Ruiskuroskaajat

Mua vituttaa aivan saatanasti. Vitutus on kestäny jo vuosia. Vitutuksen syy: pitkin pitäjiä heitetyt ruiskut. Miten niin moni voi olla niin idiootti et heittelee värkkejä leikkipuistoihin, yleisiin kulkuvälineisiin, puistoihin, vessoihin, kaduille, missä ikinä nyt sen piikkinsä vetääkin. Ja kun kyse ei ole mistään pikkujutusta. Yleensä ne ruiskut on kyllästetty c-hepatiitilla tai jopa hivillä. Sen vielä ymmärrän että tyyppi vaarantaa oman henkensä vetämällä roipetta räpylään, mut sitä en ymmärrä että jätetään ne vitun värkit ihmisten ilmoille ja näin vaarannetaan ulkopuolisten turvallisuus. Monet kerrat oon keränny yleisiltä paikoilta löytämäni ruiskut ja heittäny ne roskikseen. Monet kerrat oon pitäny palopuheita muille käyttäjille. Tuntuu ettei mikään auta. Aina niitä löytyy paikoista mistä niitä ei pitäs löytyä. En tajua miten joku voi olla niin vastuuton. Mitä tälle asialle vois tehdä? Miten vois saada ruiskuroskaajat tajuamaan?

Kuinka tukea toipuvaa addiktia?

- Älä koko ajan epäile hänen puheitaan valheeksi
- Opettele luottamaan häneen uudestaan
- Vietä paljon aikaa hänen kanssaan
- Muistuta että olet tukena ja täysillä hengessä mukana
- Kannusta jatkamaan eteenpäin, ottamaan pieniä haasteita, uusia harrastuksia..
- Auta ja neuvo miten asioita hoidetaan (esim sossut, kela, pankki..)
- Älä painosta
- Älä tuomitse retkahdusta, (se kuuluu paranemiseen) vaan kehoita ottamaan tilanne haltuun (muistuta hyvästä alusta ja huonoista hetkistä mitä huumeet aiheuttivat) ja jatkamaan taistelua
- Älä lannista/lannistu
- Jos takapakit lisääntyy, huomauta siitä, keskustelkaa vakavasti miten tästä eteenpäin (hoitoon vai ei, onko motivaatio tallessa jne)
- Älä kysele usein "oletko käyttänyt" ym vastaavaa
- Älä puhu aina huumeista (ne herättää himoja)
- Anna aikaa ja tilaa
- Pidä kuitenkin tiiviisti yhteyttä (mitä parempi tukiverkosto, paremmat mahdollisuudet)
- Pidä huoli että olet ajan tasalla OIKEASTI ettei kaiki olekaan pelkkää fuulaa, valheet lopettamisesta tulevat kyllä ilmi tavalla tai toisella
- Ehdota mielenkiintoista ja mielekästä tekemistä
- Yllätä hänet jotenkin kun tulee tärkeitä päiviä (eli esim 1kk kuivilla jne)

Läheisten tuska

Miltä tuntuu menettää läheinen huumeille? Se on varmasti hirvee järkytys, pelottava shokki. Läheinen joutuu koko ajan pelkäämään että mitä kaikkea käyttäjälle voikaan sattua. Kyseessä kun on eräänlainen leikki kuoleman kanssa käyttäjällä. Mun faija pelkäs jokaista puhelua ja ovikellon soittoa siks koska se odotti että millon sille tullaan kertomaan että tytär on kuollut. Huoli läheisestä on kova. Se tuo myös pelkoa, surua, epätoivoa.. Sitä tuntee itsensä voimattomaksi kun tuntuu ettei mikään auta vaikka miten yrittää käyttäjää auttaa. Se tuska lamauttaa. Kaikki se huoli, miten vaarallisten tyyppien kanssa käyttäjä pyörii, mitä rikoksia käyttäjä tekee, yliannostukset, laitokset, onnettomuudet, kuolema.. Mitä tahansa voi olla odotettavissa, aina pelkää pahinta. Ja kaikki apu yritykset ja järkipuhe menee kuuroille korville. Käyttäjä valehtelee läheisille, luottamus menee, välit viilenee, käyttäjä etääntyy, läheinen myös koska tuska on niin kova ja tuntuu ettei mikään enää auta. Käyttäjä elää omassa kuplassaan, ei tajuakaan millainen on läheisten huoli. Mäkin tajusin sen vasta jälkeenpäin. Ja miten hirveeltä tuntuukaan se kaikki tuska ja paska mitä läheiseni on joutuneet kokemaan! Oman typerän itsekkään huumehörhöilyni takia. Mun läheiset tekivät kaikkensa mun eteen, enemmänkin. Vaikka heillä oli vaikeaa kestää mun käyttämistä ja käyttäytymistä, ne eivät mua hylänneet. Tietenkin ottivat etäisyyttä, mut kuitenkin jatkoivat mun tukemista ja auttamista. Monet kerrat ne kävi sairalassa mua kattomassa kun olin meinannu kuolla, pitivät yhteyttä tiivisti katkoilla, puhuivat järkeä, toivat ruokaa, pelastivat minut millonkin mistäkin nistiretkiltäni ja pahoinpiteleviltä poikaystäviltä, veivät mut hoitoon useita kertoja.. Lista on pitkä. Vaikka ne kärsi aivan helvetisti mun takia, ne eivät luovuttaneet. Yks syy siihen oli se, että ne usko muhun, että mä vielä pääsisin irti. Se antoi niille voimaa jaksaa mua. Olen siitä kaikesta läheisilleni helvetin kiitollinen, en tiedä miten voisin hyvittää sen kaiken tuskan.. Faija sano kyllä et paras hyvitys on se etten käytä. Mutta silti. Miten voi hyvittää kaiken sen painajaisen mitä ne joutui mun huumeriippuvuuden takia kestämään? Se tuntuu itestäkin ihan hirveeltä kun muistelen mitä kaikkea ne ovatkaan joutuneet näkemään, kuulemaan, kokemaan, tekemään.. Vahvoja ovat, hitto soikoon kun jaksoivat!

Haluisin vielä sanoo..

Huumeidenkäyttäjän läheiset:
Älkää antako periksi! Helvettiä se on, mutta aina on toivoa. Älkää hylätkö käyttäjää kokonaan, se vaan voi pahentaa tilannetta. Puhukaa! Vertaistuki on tärkeää, myös ammattiauttajat. Hankkikaa tietoa riippuvuudesta ja olkaa käyttäjän tukena vaikka se olisi vaikeaa. Käyttäjä ilman läheisiään saattaa menettää viimeisetkin toivon rippeet. Älkää kuitenkaan hyssytelkö, puhukaa suoraan. Ja yrittäkää ymmärtää. Jos tilanne on kovinkin paha, pieni välimatka on ok, mutta pitäkää yhteys. Voimia!

Huumeidenkäyttäjät:
Lopettakaa! Se on ainoa keino saada asiat kuntoon. Ajatelkaa läheisiäänne ja heidänkin tuskaansa. Vaikka koukku on kova, se ei ole voittamaton. Voimia!

Huumeiden käytöstäni

Sain muutamia kysymyksiä lukijalta ja ajattelin nyt vastata niihin. Kyse on ajasta jolloin käytin vielä aineita.

1. miksi käytit?
- Alussa helpottamaan omaa pahaa oloa, loppuvaiheessa käytin pysyäkseni terveenä, eli ilman refloja. Tietenkin myös yks suurin syy oli tää pään sekasin saaminen. Aineissa kaikki oli "hienompaa ja helpompaa" mikä ei kyllä kauaa kestänyt. Ja kun sen tajusin, oli jo liian myöhäistä lopettaa kun olin jo niin koukussa.

2. Mitä sait siitä irti?
- Helpotusta, turvaa, euforiaa, itsevarmuutta, voimaa, uskallusta, iloa, nautintoa, jännitystä.. Lopulta tunsin olevani normsaali vain aineissa.

3. Milloin huomasit että se oli enemmän haitallista kuin hyödyllistä?
- Muutaman vuoden päästä kun aloitin. Se oli niitä aikoja kun tajusin olevani koukussa, mikä oli ensin järkytys, mut sit siihenki tottu ja jatkoin vaan vetämistä samaan tahtiin, aina vaan lujempaa ja lujempaa.

4. Mitä kaipaat huumeiden käytössä?
- Niitä hyviä fiiliksiä, kunnon nousuja, ihan tutkalla olemista, piikittämistäkin joskus.. Vaikka se oli helvettiä, oli siinä ne hyvätkin puolensa. Mut en halua muistella niitä, himot iski jo :D

5. Mitä aineita kaipaat?
- Amfetamiinia. Vaikka mul onkin amfetamiini lääkitys, siinä katupirissä oli se oma hohtonsa. Muita aineita en niinkään kaipaa. Subua kaipaisin varmaan jos en ois korvaushoidossa. Kannabistakin kaipaan sillon tällön.

Ei kiitos 2

Päivitin harrastusblogini, käykää katsomassa -> http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/

Mulle tossa yhtenä päivänä tultiin tarjoomaan aineita. Mies oli jo kahen vaiheilla, mut sit mä huusin että EI!! Suutuin. Lähettiin. Ilman aineita. Oli kyllä ihan hirveet himot koko sen päivän. Onneks tuli hyvä ystävä käymään samana päivänä niin sen seura piristi vähän, kiitokset hänelle tuesta! :) Vituttaa kun porukka tietää etten mä enää käytä ja silti tullaan vittu tyrkyttää aineita! VITTU!!! Mä en halua enää palata siihen helvettiin. Mut onnistunpas nyt jo toista kertaa kieltäytymään aineista vaikka sitä oli nenän edessä! Hyvä minä! Yllätyin itekin et miten mä noin voimakkaasti reagoin kun ihan suutuin. Mut loppu hyvin kaikki hyvin. Toivottavasti pysyn jatkossakin yhtä vahvana.

Pesänrakentaja

Tässä yksi hauska trippistoori. Yhtenä kauniina päivänä aAstronautti nautti DXM:ää (dextrometorfaani) 1600mg noin about. Tämä annos on normaali ihmiselle vaarallinen määrä, ÄLKÄÄ VETÄKÖ!! Oli sovittu että Astronautti menee leffaan muiden astronauttien kanssa, mutta päättikin mennä kahvilan vessaan laajentamaan tajuntaansa. Siellä Astronautti meni syvälle vessan koloon ja tunsi olevansa lisko. Olo oli lämmin ja tuli tunne etä tähän täytyy tehdä pesä. Se tuntui niin hyvältä. Ja tuumasta toimeen. Astronautti havaitsi vessapaperin sopivaksi rakennusmateriaaliksi ja pyöritteli siitä itselleen suuren liskon pesän johon oli niin mukava käpertyä kerälle. Siellä olisi voinut viettää loppuelämän. Oli niin hyvä olla. Lämpimäsä pesässä vaipui liskomaiseen horteeseen, mutta sitten tulikin mieleen että muut astronautit odottavat. Pesää ei olisi halunnut jättää. Mutta oli mentävä. Muut astronautit olivatkin jo hieman hätäisiä että mistä on kyse, kun Astronautti viipyi vessassa niin pitkään. Leffailta jatkui ja toimintaleffa tuntui niin hidastetulta. Pesä pyöri mielessä enemmän. Mitä tästä opimme?  DXM on kovaa kun sitä tarpeeksi paljon kiskoo.

Tuhosin itseni täydellisesti

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/ <-- Tänään lisäsin tohon blogiini lisää tuotoksiani.

Nyt kun Concertat (metyylifenidaatti) vaihdettiin tohon Elvanseen (lisdexamfetamiini) niin olo ja elämä on ollu paljon mukavampaa ja toiveikaampaa. Jaksan touhuta ja pystyn olemaan ilman aineita. Syön lääkkeeni ohjeen mukaan ja on kyl pakko todeta et toi Elvanse on parempi kuin Concerta. Ja sit on vielä se Suboxone-hoito myöskin ja sekin on hyvällä tolalla. Tuntuu että lääkitys on nyt just eikä melkein kohdallaan. Tuntuu jopa liian hyvältä ollakseen totta.. Pelottaa että jotain ikävää tapahtuu pian.. En tiedä mistä se johtuu, en vaan oo tottunu elämään hyvää elämää. Aina ennen kaikki oli päin vittua. Joka aamu itkien painoin mäntää pohjaan hirveän suonien metsästyksen jälkeen. Ei mulla ollu oikein enää paikkoja mihin pistää. Piti piikittää sormien ja varpaiden väleihin, kaulaan, ranteisiin, rystysiin, sormiin.. Ja nekin oli kaikki ihan pienenpieniä suonia. Käsitaipeisiin en oo saanu menemään vuosikausiin. Nyt kun en oo piikitelly niin suonetkin on alkanu pikkusen palautua. Hirveet rustottumat niissä on ja vaalenneita pistoarpia on joka puolella käsissä ja jaloissa. Ne muistuttaa mua siitä helvetistä missä elin. Palautuukohan mun kroppa koskaan normaaliks? Tuskin. Ja mitähän kaikkee mun aivoillekin on tapahtunu..? Taitaa olla jokunen aivosolu kadoksissa. Lopullisesti. Ja sitten se vitun C-hepatiitti. Ai että on ihanaa. Huumeet ei ole tuoneet mun elämään mitään hyvää. Hetkellisen helpotuksen tuottamat elinikäiset jäljet ja sairaus joka voi tappaa. Oliko se sen arvoista? EI!!!! Miks mä sit käytin? Olin NIIN helvetin koukussa. Aineet oli koko mun elämä. Mulla ei ollu MITÄÄN muuta kuin aineet. Ja nyt saan kärsiä loppu elämäni itse aiheutetusta paskasta. Vittu mä olen IDIOOTTI!!!

Huumetestit

Mä käyn joka viikko huumeseulassa. Pari vuotta sitten kun kävin seuloissa mulla oli 10 aineesta 9 positiivisia. Aikamoinen värisuora. Nykyään mulla on näkynyt vain bentsot, subu, amfetamiini ja kannabis. Bentsot, subu ja amfetamiini saa näkyä minulla koska mulla on niihin reseptit. Alussa seulojen antaminen oli vaikeaa kun hoitaja katsoi vieressä. Nykyään se on tosi helppoa koska olen niin tottunut. Huumeseuloilla seurataan että onko mulla oheiskäyttöä. Koska olen subu korvaushoidossa joudun käymään seuloissa joka viikko. Se on aikamoinen pallo jalassa. Siis subu ja seuloissa juokseminen. Subut joudun hakemaan joka ikinen päivä sairaalalta kävellen n.3km suuntaansa. Se on rankkaa. Joka päivä sama juttu, aikamoinen pallo jalassa. Mut ymmärrän kyllä noi jokaviikkoiset seulat. Eihän korvaushoidon aikana sais oheiskäyttää, mutta se onkin hyvin yleistä. Seuloissa on hyvin vaikea kusettaa. Itse en ole koskaan kusettanut seuloissa. En tiedä miten sen voisi tehdä, jotkut siinäkin onnistuu. En koe että mun tarviis kusettaa, haluan olla rehellinen. Käyn siis kiltisti seuloissa joka viikko.

Huumekierteestä

Kokeiluaste/ihastuminen huumeisiin
Joku ehdottaa huumeiden kokeilemista. Aletaan tutkia eri aineiden vaikutuksia ja etsintä alkaa. Joko mielenkiinto herää tai sitten ei. Jos mielenkiinto herää, sitten ainetta testataan. Joko se miellyttää tai sitten ei. Jos se miellytti, silloin ajattelee että "voihan tuota ehkä joskus ottaa toistenkin". Ongelma alkaa syntyä kun mielenkiinto ja ihastuminen huumeisiin herää. Moni on jäänyt koukkuun jo ekasta kerrasta. Toiset taas ovat pystyneet jättämään sen yhteen kokeiluun. Jos kokeillun aineen vaikutus ihastutti, sitä haluaa varmasti vielä toistenkin ottaa. Ongelma on siis syntynyt.

Hulttiotyttö kertoo: Minulle tarjottiin ensimmäisenä amfetamiinia ja rakastuin aineeseen heti. Ihannoin aineita ja sitä kulttuuria. Olin rakastunut huumeisiin. Pyysin heti lisää kun vaikutus oli loppunut. Olin löytänyt helpotuksen pahan olooni.

Viihdekäyttö
Käyttäminen sijoittuu yleensä viikonloppuihin. Käyttäminen on satunnaista, mutta sitä tapahtuu kuitenkin tietyin aikavälein. Usein viihdekäyttö lisääntyy ajan myötä. Tulee otettua esim viikonloppuisin ja sitten pitkin viikkoa. Jotkut pystyvät pitämään sen viikonloppukäyttönä. Mutta useilla käyttö lisääntyy. Sitä ei edes itse tajua että tilanne alkaa kehittyä ongelmakäyttöön. Moni viihdekäyttäjä sanoo että "otan silloin tällöin". Todellisuudessa käyttö on jo aiheuttanut riippuvuutta ja käyttäminen vaan jatkuu ja lisääntyy. Jos ongelman huomaa, kannattaa itse vähentää ja jopa lopettaa ennen kun on liian myöhäistä.

Hulttiotyttö kertoo: Käytin amfetamiinia jatkuvasti, mutta kuvioon astuivat muutkin aineet (kannabis, ekstaasi, lääkkeet, hallusinogeenit jne) ja niitä käytin "silloin tällöin" eli aina kun niitä tuli vastaan. Kusetin siis itseäni. Käyttönihän oli jo tuolloin säännöllistä.

Ongelmakäyttö
Käyttäminen on ajautunut siihen pisteeseen että tarve hallitsee ja aineita ottaa päivittäin. Vierotusoireita alkaa ilmetä jos ainetta ei ole, ja sitä on hankittava lisää,käyttö on itsetuhoista. Sitä vaan käyttää ja käyttää. On rakastunut huumeisiin. Huumeet hallitsevat koko elämää. Yleensä käyttäjä tajuaa riippuvuutensa liian myöhään, eli on jo huonossa jamassa. Tulee vahingollisia yliannostuksia, rikoksia tehdään aineiden hankkimisen takia ja koko ihminen on muuttunut aineen orjaksi. Tilanne on epätoivoinen. Joko hakeutuu hoitoon tai jatkaa käyttämistä. Yleensä käyttö jatkuu, apua on vaikeaa pyytää. Kun menee pyytämään apua lääkäreiltä, saa heti nistin leiman. Mutta onko maine tärkeämpi kuin oma henki? Yleensä apua ei saa terveydenhuollosta. Lääkkeitä ei määrätä, käyttäjä joutuu hakemaan aineensa kadulta. Terveydenhuolto siis tukee katukauppaa. (minullekin eräs lääkäri sanoi että "osta katukaupasta") Hyvällä tuurilla voi päästä katkolle hoitoon. Mutta onko käyttäjä valmis lopettamaan?

Hulttiotyttö kertoo: Käyttöni oli todella itsetuhoista. Kipeiden asioiden pakenemista. Piikitin itseäni useita kertoja päivässä ja suonet olivat niin huonossa kunnossa että jouduin pistämään jopa kaulaani, sormiini ja varpaiden väliin. En päässyt sängystä ylös ilman aamupiikkiä. Käytin kaikkea mitä vain käsiini sain ja vedin monia övereitäkin. Olin rakastunut ja samalla vihasin huumeita. Halusin eroon mutta en halunnut. Ristiriitaista. Aloin jo kyllästyä aineisiin ja sen lieveilmiöihin. Olin todella huonossa kunnossa. Painoin 43kg/170cm olin pitkä. En vain jaksanut välittää mistään muusta kun aineiden hankinnasta ja samalla yritin taistella riippuvuuttani vastaan. Aloin hakea apua.

Hoitoon hakeutuminen/pakottaminen
Jos päätyy hakemaan apua, on mahdollisuus päästä katkolle. Jotkut tapaukset jopa pakotetaan hoitoon (kuten minä). Monet katkot jäävät kuitenkin kesken ja narkkaaminen jatkuu. Hoitoon hakeudutaan yhä useammin ja keskeytyneitä hoitoja tulee lisää. Ihminen ei ole silloin vielä valmis lopettamaan. Kun haluaa tosissaan lopettaa, silloin katko voikin auttaa irti pääsemiseen. Kaikki lähtee itsestä. Joko tahtoa on tai sitten ei. Katkokierre voi jatkua vuosikaudet kun käyttäjä yrittää lopettaa mutta ei siihen pysty. Joko sitten kuolee tai saa sen oikean tahdonvoiman taistella irti päästäkseen.

Hulttiotyttö kertoo: Kävin monen monta katkohoitoa joista suurion osa keskeytyi koska en pystynyt sietämään refloja ja halusin käyttää. Minut jopa heitettiin pihalle järvenpään sosiaalisairaalasta kun sain kouristuksia ja kramppeja. Takaisin kadulle narkkaamaan ja se vei oireet pois. Ainoat onnistuneet katkot olivat nämä: 1. kun pääsin metadoni korvaushoitoon joka sitten lopetettiin oheiskäytön takia. 2. Kun pääsin suboxone korvaushoitoon. Korvaushoidon aikana mulla oli oheiskäyttöä ja minut kiristettiin katkolle (viimeisin katko käyntini) Kangaskartanoon. Mulle sanottiin "joko sä menet katkolle tai sun korvaushoito lopetetaan. Pakkohan se oli lähteä, mutta eipä siitä mitään apua ollut.

Toipuminen
Käyttäjä on onnistunut lopettamaan ja palaa hoidosta siviiliin. Ainehimot valtaa mielen varsinkin alkuvaiheessa. Se on kovaa taistelua. Retkahduksia sattuu. Joko retkahtaa takaisin ongelmakäyttöön tai pystyy lopettamaan retkahtamisen. Tämä vaatii luonteen lujuutta. Ei ole helppoa totutella täysin uuteen elämään: päihteettömään elämään. Se herättää paljon pelkoa ja stressiä (muun muassa), mutta siitä selviää jos on tarpeeksi vahva. Vanhat kaverit pitää jättää, paikkakunnan vaihdos olisi hyvä myös. Pitäisi päästä pois vanhoista kuvioista ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei ole helppoa. Liian moni retkahtaa takaisin käyttämään, mutta selvytyjiäkin on paljon. Vahvimmat selviää.

Hulttiotyttö kertoo: Olen saanut siis suboxone hoidon ja ADHD lääkityksen. En ole pitkään aikaan käyttänyt muita aineita kuin nämä ja kannabista poltin vähän. Enää en aio koskea katukaupan tavaraan. Mutta kun pääsin subu hoidon aloituskatkolta, alku oli todella vaikeaa. Himoja aineisiin oli paljon ja kiristelin hermojani niiden kanssa. Retkahtelin piriin vähän väliä ja muitakin tuli otettua. Palasin siis oheiskäyttöön. Kun pääsin katkolta ja tuli aika ADHD lääkärille, sain concertat ja totesin että "nyt mun narkkaamiset on narkattu". En palaa enää entiseen. Olen kuitenkin edelleen hyvin heikona ja toipumisen alkumetreillä. Saa nähdä miten minulle käy..

Narkkarin mieli

Huumeet,huumeet,huumeet. Niidrn hankinta,käyttö,ahdistus,masrnnus.. Mirli ihan hajalla. Kaikki pyörii aineiden ympärillä ja itsetunto on nollassa. Sitä haukkuu,vihaa ja kiroaa itseään ja elämäntilannettaan. Kuinka tähän onkaan päädytty? Se kysymys on varmaan jokaisrn käyttäjän mirlessä. Mirli on matalana ja ajatusmaailma suppea. Arvomaailma katoaa,päihteet ovat etusijalla. Ne vievät kaiken ajan. Moraali katoaa ja itsetunto romahtaa. Tekee asioita jotka eivät ole oikein. Tunteet katoaa tai ne turrutetaan ettei tarvitsisi kestää itseään. Sitä yrittää paeta kaikkea siinä onnistumatta. Ihmissuhteet katkeaa päihteiden käytön myötä. Tukea on vaikea saada. Kukaan ei arvosta, kaikki tuomitsee. Itseinho hallitsee. Tuntee itsensä niin huonoksi. Tuntuu ettei toivoa ole. Haluaisi lopettaa mutta ei pysty. Aineet hallitsee ja ympärillä vallitsee inhottava alamaailma jossa on vaikeaa elää, Päätöksenteko on vaikeaa. Elämä ja mieli ovat täysin rikki. Kaveripiiritkin ovat usrin epäluotettavia. Kehenkään ei voi luottaa, toiminta on armotonta. Sitä on täysin yksin. Ainoa vääristynyt valopilkku on aineet. Niitä samalla vihaa ja rakastaa. Ne tunteet ovat hyvin ristiriitaiset. Päätökset johtavat usrin ikäviin tilanteisiin. Aineiden eteen on valmis tekemään mitä vaan. Kaikki on yhtä ongelmaa. Ulospääsyä ei näy. Kaikki on niin etäistä, on niin yksin. Tämä ei sitten ole mikään yleistäminen,kerron vain itseni ja tuttavieni ajatusmaailmasta.

Eri päihteiden vaikutuksia

kannabis
Auttaa kun ahdistaa ja on levoton olo. Vie kipuja pois ja rentpouttaa mukavasti mieltä parantaen. Itse käytän kannabista viihteellä ja ahdistukseen,myös hyvä laskuvarjo pirilaskuihin.

Amfetamiini
Auttaa psyykeen ja toimintojen hallinnassa hyvin. Tekee mielen ja kehon virkeäksi jolloin jaksaa touhuta paljonkaikkea ja fiiliskin on mahtava. Itse käytän amfetamiinia juurikin näihin oireisiin ja helpottamaan ADHD oireitani. Laskuvarjoja olisi hyvä hankkia koska laskuissa kaikki muuttuu helvetiksi. Parhaita laskuvarjoja on bentsot,sirkat,pilvi,norpat,maaseutu,oma rauha,oopium ja muut opioidit

Ekstaasi
Auttaa tamppaamaan koko yön amfetamiinin lailla. Nostaa tunteet pintaan ja tekee empaattiseksi. Överit saa pelkäämään kuolemaa todella. Itse käytän ekstaasia viihteellä enää hyvin harvoin koska ne on niin pelottavia kun ei tiedä koskaan vahvuuksia/sisältöä varmaksi. Parhaat laskuvarjot samat kuin pirissä. Ekstaasia EI PIDÄ ottaa SSRI eikä muidenkaan mielipidelääkkeiden kanssa koska silloin voi henki lähteä.

Opiaatit (buprenorfiini, oopium, heroiini, morfiini, oksikodoni...)
Auttaa kipuihin ja tekee hyvän pumpulimaisen euforian joka koukuttaa TODELLA nopeasti. Annos kasvaa huomaamatta ja tauon pitämisen jälkeen tulee överit. Hengenvaarallinen sekakäytössä. Aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden ja rakkauden aineeseen. Irti pääsy lähes mahdotonta. Itse käytän opiaatteja koska olen buprenorfiinikoukussa ja väärin hoidettu. toimivat myös hyvänä laskuvarjona. En suosittele kenellekään!

Hallusinogeenit (sienet,LSD,salvia divinorum,meskaliini....)
Auttaa tajunnanlaajentamiseen. Halpa ulkomaanmatka josta ei koskaan tiedä onko se hyvä vai huono. Voi olla joskus hyödyllistä itsetutkiskeluun,mutta heikko psyykeisille en suosittele koska matka voi jäädä pälle. Pidemmän päälle heikentää psyykettä ja aiheuttaa mielenterveysongelmia sekä itsemurhia. Vaarallista settiä. Itse en uskalla enää käyttää näitä koska pääni ei enää kestäsisi.

Muuntohuumeet (MDPV,etyylifenidaatti,2CT7,PZP...)
Auttaa samoihin vaivoihin kuin amfetamiini,mutta vaikutus on voimakkaampi ja laskut pahemmat. Vaikutukset ovat ennakoimattomissa koska näitä on todella paljon. Porukka on tappanutr itsensä näiden seurauksena ympäri maailmaa. Voi saada helposti överit koska annostelu on niin pientä muihin verrattuna. Tuhoaa laskuissa mielen ja kehon täysin. Näitä on niin paljon että yleistäminenkin on vaikeaa. Itse käytin näitä paremman puutteessa,mullehan meni kaikki mitä eteen tuli. Hyvät nousut,lyhyt vaikutus ja tappolaskut joka kestää pitkään. Kuolemanvaarallisia aineita,en suosittele.

Imppaaminen (eetteri,butaani,bensa,liimat..)
Auttaa aivojen tuhoamisessa. Täysin tyhmää toimintaa joka johtaa riippuvuuteen ja jopa äkkikuolemaan. Eetteri on turvallista,kaikki muu tappaa aivosolut tehokkaasti. Voimakkaita hallusinaatioita. Pikainen vaikutus ja halpa hinta,mutta ei ole sen arvoista. Yleensä hallutkin ovat ikäviä. Itse käytin epätoivoissani silloin kun ei ollut muutakaan,enää en ottaisi mistään hinnasta.

Bentsot yms (Diapam,Opamox,Xanor,Tenox...)
Auttaa ahdistuneisuuteen,unettomuuteen,pelkotiloihin,paniikkihäitriöön jne. Voi aiheuttaa myös aggressiivista käytöstä varsinkin sekakäytössä. Muisti menee ja säännöllinen käyttö aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden ja toleranssi kasvaa. Itse otan näitä tässä lueteltuihin oireisiin ja päihtymiseen + laskuvarjona.


Nukahtamislääkkeet (Stella,Stilnoct,Imovane...)
Auttaa samoihin oireisiin kuin benmtsotkin. Suurilla määrillä hallusinaatiot mahdollisia,mutta niitä tuskin muistaa koska muistikin pätkäisee. Näitä käytetään paljon raiskauksissa. Riippuvuus on mahdollinen säännöllisellä käytöllä. Itse otan näitä päihtymiseen ja lueteltuihin oireisiin,mutta harvoin.