Aistiharha

Mulla on tullu jännä aistiharha joka toistuu hyvin usein. Haistan sen millon missäkin enkä tiedä syytä et miks Se tulee.
Haistan amfetamiinin.
Vaikka sitä ei ole.
Silti mä haistan sen usein.
Outoo.
Äskenkin taas tuli Sellanen aistimus ja Kyl alko himottaa. Mut himot menee ohi.
Kovasti vaan ihmettelen että mistä tuo johtuu?
Miks just Pirin tuoksu?
Mikä juttu Tää on?
Ja miks mä niin rakastan sitä vitun tuoksua?

A-vitamiini

Mä en ymmärrä miks amfetamiinia pidetään huonona lääkkeenä. Amfetamiinilääkitys muutti mun elämän niin paljon paremmaks. Ei enää katukamaa. Mieliala on hyvä. Elämä on tasottunu paljon. Eli ADHD on hoidossa ja sen myötä elämäkin parani. Oon onnellinen. Mä tarviin lääkkeeni ihan niinkun sydänvikanen tarvii sydänlääkkeensä. ADHD on neurologinen sairaus joka vaatii hoitoa jos haluaa elämänsä kuntoon. Se on sairaus siinä missä muutkin. Mut sitäpä vaan ei tahdota oikein hoitaa. Ja siinä on Yks suuri tekijä siihen et päihdeongelma rehottaa. Paras lääke ADHD:n hoitoon on amfetamiini. Samoin masennukseen. Sitä vaan ei käytetä. Mielummin syötetään potilaille sellasia myrkkyjä et potilas saa kemiallisen lobotomian ja hirveet sivuvaikutukset. Onhan sivuvaikutuksia pirisäkin, mut ei (ainakaan mulla) niin pahoja kuin masennuslääkkeissä. Eikä Se lamauta niin et valuu kuola poskella, päinvastoin Se piristää ja kohottaa mielialaa. Se on tutkittu juttu et piri auttaa depikseenkin parhaiten. Miks sitä ei sit käytetä? No, koska Se on amfetamiinia. Vaarallista! HUI!! Huumeeksi luokiteltuna hyvästä lääkkeestä tulikin paha lääke. Ja miten paljon Se paha ja vaarallinen lääke on muakin auttanu. Ilman Elvansee en olis saanu elämääni näin hyvin kuntoon. Vai onko Se muka sattumaa etten oo retkahdellu sen jälkeen kun Elvanse alotettiin? Enpä usko. Oon varma siitä et mäkin saan jotain paska kommentteja siitä et syön amfetamiini lääkettä ADHD:n hoitoon ja siks olen muka huumeiden käyttäjä. Juupajuu.

Muutos

Mua kyllä ihmetyttää kun ei oo vieläkään ollu syysmasennusta. Nyt on eka syksy kun ei oo armotonta depistä. Oon ihmeissäni. Ehkä yks syy siihen on toi mun ADHD-lääkitys. Elvanse (Lisdexamfetamiini) pitää mielialan tasaisena. Kun se lääke mulla alotettiin, siitä eteenpäin mul on menny helvetin hyvin. Muutos näkyy. Oon paljon paremmassa kunnossa psyykkisesti ja fyysisestikin eron huomaa. Sitä moni on sanonu. En oo retkahtanu kertaakaan ton lääkityksen aikana. Oon ollu maaliskuusta asti ilman retkahduksia. En oo koskaan ennen pystyny samaan. 9kk! Huh huh, en oo ikinä ollu kuivilla näin kauan.. Jos oisin saanu lääkityksen jo 13-vuotiaana (kun ADHD todettiin psykiatrisella) niin tuskin ois menny asiat niin päin vittua kuin ne meni. Ja millanen muutos tässä on tapahtunu korvaushoidon ja ton ADHD-lääkkeen myötä. Mä oon ihan toinen ihminen. En elä enää siinä hirveessä maailmassa. En kaipaa siitä mitään. Se on jo nähty. Liian nähty. Onneks se on ohi. Traumoja ja vammoja on jääny paljon, mut niiden kaa oppii kyl elämään. Välillä on vaikee uskoo tätä nykyhetkee todeks. Ihmettelen usein et miten tää on mahdollista. Huumehimotkin on vähentyny, eikä ne ole enää läheskään niin voimakkaita kuin alussa. Yks päivä oli kyl retkahdus aika lähellä. Kaveri soitti ja oli puhetta et nähtäis. Sillon iski pitkästä aikaa kovat kamahimot ja se tuntu jopa fyysisesti. Onneks sit en nähny sitä vaan kävin nukkuu. Vaikka oli himot, selvisin niistä ja just niiden himojen avulla mä tajusin mitä teen. Eka ajattelin et joo, kai sitä voi ottaa tän kerran. Sit mieleen muistu kaikki se helvetti. Muutin mieleni. Joskus ikävistäkin tunteista voi olla apua. Näköjään.

Vainot

Kaikki paikat pitää tukkia ja peittää mistä mut voidaan havaita. Ikkunat, peilit, ilmastoinnit.. Kaikki aukot ettei kukaan voi vakoilla mua. Ovi pitää teljetä kunnolla. Kukaan ei saa päästä sisään! Kaikki on kääntyneet mua vastaan. Kukaan ei ole enää luotettava! Kaikki kusettaa, valehtelee, suunnittelee jotain mua vastaan, yrittää harhauttaa mua, päästä musta eroon. En haluu nähä ketään. Paras paikka on bunkkeriksi tuunattu kämppäni. Kaikki aseeksi kelpaava on pidettävä käden ulottuvilla. Mielellään ympäri kämppää piilotettuina et ne on aina saatavilla. Pitää olla varautunu kaikkeen. Kuka tahansa voi hyökätä! Se on varmaa että joku yrittää käydä mun kimppuun, se on vaan ajan kysymys. Ei voi nukkua, pitää vahtia. On oltava koko ajan varuillaan. Ei uskalla syödäkään kun joku on voinu myrkyttää ruuatkin perkele. Ne on kieroja, on oltava helvetin varuillaan! Koska nehän aikoo vahingoittaa, vangita, kiduttaa, tappaa... Mitä tahansa voi tapahtua. Puhelimeenkaan ei voi vastata. Ne yrittää saada mut kiikkiin. Ja kytät kuuntelee, nekin on mukana tässä. Varmasti. Soittaja voi olla kuka tahansa, mut se on varmaa et soittaja on PETTURI! Ne juonittelee tälläkin hetkellä jotain mun pään menoks. Mut mä en antaudu! Kämpästä on tehty bunkkeri, aseita on lähistöllä joka huoneessa, olen linnottautunut. Mut silti.. Ne voi kuunnella! Pitää alkaa etsii mikrofoneja mitä tänne on varmasti piilotettu. Ja kamerat! Niitäkin on varmasti. Vittu mitä porukkaa. Mua ne ei lannista. Mä tiedän tasan tarkkaan mitä ne yrittää. Mut mua ne ei tule saamaan. Mulla on kuitenkin apuvoimia: Amfetamiini. Se on minun salainen aseeni. Muiden aseiden lisäksi. Vain Amfetamiini voi auttaa.

JailMail:)

Ystäväni (ystävistäni parhain) joka istuu vankilassa elinkautista halusi kertoa teille lukijoille millainen minä olen hänen silmissään. Kirjotan nyt tänne mitä hän mulle kirjeessä kirjoitti.

"Jenna on minulle ystävänä korvaamaton. Kuten blogista käy ilmi, Jennan elämä ei todellakaan ole ollut helppoa. Tietysti osan vatoinkäymisistä hän on elämäntapansa sivutuotteena aiheuttanut itse itselleen mutta Jenna on joutunut kokemaan vastoinkäymisiä, kaltoinkohtelua ja suoranaista julmuutta enemmän kuin kenenkään pitäisi elämässään kohdata. Tästä huolimatta Jennalla on todella suuri sydän ja jaksaa aina tukea ja tsemppaa muita ja pitää päätä pystyssä. Ei siis todellakaan mikään heikko ihminen! Ja kuinka moni uskaltaa olla yhtä avoin ja rehellinen kuin Jenna, ei sitä voi kun arvostaa! Tästä tytöstä/naisesta löytyy tarpeen vaatiessa myös asennetta ja periksiantamattomuuta, ja voin luottaa häneen täysin. Kai Jennassa on jotain huonojakin puolua kuten meissä kaikissa, ne on tosin minulta pysynyt piilossa. Täyden kympin arvoinen ystävä!"

Tuo oli kivasti sanottu tältä hyvin tärkeältä ystävältäni joka istuu vankilassa ja saa paljon iloa minun kirjeistäni. Hän jopa nimesi minut tärkeimmäksi asiaksi hänen elämässään kun kysyin että mitkä 3 asiaa ovat tärkeimpiä hänelle. Meillä on hyvin syvällinen ja avoin ystävyys suhde vaikka hän onkin lukkojen takana. On mukavaa aina kun JailMail:) kolahtaa postista :) Ja musta on mahtavaa että voin olla tukena ja ilona hänelle noin karuissa olosuhteissa. Hän on vuorannut sellinsä minun kuvilla ja piirrustuksillakin :) Olen kertonut hänelle itsestäni ja kokemuksistani kaiken (kuten hänkin minulle) ja hän ymmärtää mua aivan älyttömän hyvin. Ja miten iso tuki hänestä onkaan ollut, vaikka vankilasa onkin. Aivan mahtava tyyppi, minun rakas murhamies joka on ystävänä korvaamaton ja yksi luotettavimmista henkilöistä joita tunnen. On vaan ikävää että hänen tuomionsa kestää vielä pitkään. Haluaisin niin tavata hänet ja ollaan me suunniteltu tuota vankilassa vierailua, toivottavasti se onnistuu.

Viime kirjeessä virkkasin hänelle kannabis lehden jonka kovetin sokerilla. No, se lehtihän joutui sellaiseen syyniin että.. Ja kappas: siitä oli löytyny JÄÄMIÄ amfetamiinista! :D Enkä todellakaan ollu siihen mitään piriä liuottanu. Tähän on yksinkertainen syy: mulla on amfetamiini lääkitys ja niitä jäämiä on kai sitten tullu mun käsistä kun oon virkannu sitä lehtee. Kuka nyt noin näkyvästi yrittäs saada vankilaan aineita lähetettyä :D Todennäkösesti joudun tästä asiasta vielä kuulusteluihin, mut eipä tuo haittaa, mullahan on ihan laillinen lääkitys.

Kun tää ystävä kävi viimeks saatetuilla lomilla, hän vilkaisi blogiani ja tykkäsi kovasti. Siks hän kirjoittikin tuon tekstin ja halusi että julkaisen sen. Ollaan puhuttu että tehtäis vankila haastattelu missä hän kertoo millaista vankilassa on jne. Ollaan tämä jo tehtykin, mut en oo löytäny sitä kirjettä missä haastattelun vastaukset on. Koitan ettiä sitä kirjettä. Jos ei löydy niin pyydän häntä vastaamaan uudestaan. Sen voin sanoo että se vankila haastattelu on aika mielenkiintoinen kun tää ystävä kertoo siitä meiningistä siellä. Toivottavasti löytäisin kirjeen pian. Mut nyt siirryn koneelta kirjottamaan kirjettä tälle mun murhamiehelle. <3

Tuhosin itseni täydellisesti

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/ <-- Tänään lisäsin tohon blogiini lisää tuotoksiani.

Nyt kun Concertat (metyylifenidaatti) vaihdettiin tohon Elvanseen (lisdexamfetamiini) niin olo ja elämä on ollu paljon mukavampaa ja toiveikaampaa. Jaksan touhuta ja pystyn olemaan ilman aineita. Syön lääkkeeni ohjeen mukaan ja on kyl pakko todeta et toi Elvanse on parempi kuin Concerta. Ja sit on vielä se Suboxone-hoito myöskin ja sekin on hyvällä tolalla. Tuntuu että lääkitys on nyt just eikä melkein kohdallaan. Tuntuu jopa liian hyvältä ollakseen totta.. Pelottaa että jotain ikävää tapahtuu pian.. En tiedä mistä se johtuu, en vaan oo tottunu elämään hyvää elämää. Aina ennen kaikki oli päin vittua. Joka aamu itkien painoin mäntää pohjaan hirveän suonien metsästyksen jälkeen. Ei mulla ollu oikein enää paikkoja mihin pistää. Piti piikittää sormien ja varpaiden väleihin, kaulaan, ranteisiin, rystysiin, sormiin.. Ja nekin oli kaikki ihan pienenpieniä suonia. Käsitaipeisiin en oo saanu menemään vuosikausiin. Nyt kun en oo piikitelly niin suonetkin on alkanu pikkusen palautua. Hirveet rustottumat niissä on ja vaalenneita pistoarpia on joka puolella käsissä ja jaloissa. Ne muistuttaa mua siitä helvetistä missä elin. Palautuukohan mun kroppa koskaan normaaliks? Tuskin. Ja mitähän kaikkee mun aivoillekin on tapahtunu..? Taitaa olla jokunen aivosolu kadoksissa. Lopullisesti. Ja sitten se vitun C-hepatiitti. Ai että on ihanaa. Huumeet ei ole tuoneet mun elämään mitään hyvää. Hetkellisen helpotuksen tuottamat elinikäiset jäljet ja sairaus joka voi tappaa. Oliko se sen arvoista? EI!!!! Miks mä sit käytin? Olin NIIN helvetin koukussa. Aineet oli koko mun elämä. Mulla ei ollu MITÄÄN muuta kuin aineet. Ja nyt saan kärsiä loppu elämäni itse aiheutetusta paskasta. Vittu mä olen IDIOOTTI!!!

Tilannekatsaus

Mulla on menny ihan hyvin. Oon virkannu paljon. Laitoin tonne Hulttiotytön Tekeleet blogiin uusia töitäni ja ajattelin lisätä niitä taas kunhan jaksan kuvata.

Oon taistellu huumehimoja vastaan. Yks päivä oli niin pahat himot että ihan itketti ja hajosin. Mutta tästä selvitään. Lisdexamfetamiini eli Elvanse on auttanut tosi hyvin. Se on siis se mun uus ADHD lääke. Oon jaksanu touhuta ja innostua tekemään kaikenlaista. Pystyn keskittyy ja silleen. Enkä vedä niitä yli, syön ihan annokseni mukaan ne. Samoin Subut. Moni ajattelee etten mä oo kuivilla kun oon subu korvaushoidossa ja syön amfetamiini lääkkeitä. Se ei pidä paikkaansa. Mä en käytä lääkkeitäni väärin. Ne on lääkärin määräämiä ja syön ne ohjeen mukaan valvotusti. Sekö tekee musta narkkarin? Ehei, ne on lääkkeitä siinä missä muutkin. Eihän sokeritautisetkaan pärjää ilman insuliinia, esimerkiksi. Nuo lääkkeet on mulle kuin insuliini sokeritautiselle. Pystyn elämään normaalia elämää ja mun päivissä on jopa sisältöäkin. Kuten tuo virkkaaminen. Siihen olen nyt ihan hulluna.

 http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/ <-- Tossa linkki tonne mun toiseen blogiin missä on noita virkkausjuttuja. Päivittelen sitä taas piakkoin. Paljon on tullu hienoja tekeleitä.

Mun mielentilakin on ollu ihan hyvä. Välillä iskee kauheet vainot ja ahdistus, mut niistäkin selviää. Tunnen vaan itseni niin huonoks.. Tunnen ettei musta ole mihinkään ja etten ole riittävän hyvä. myös menneisyyden haamut kummittelee. En voi antaa itselleni anteeks kaikkea sitä tuskaa mitä mun läheiset ovat joutuneet kestämään mun takia. Kaikki se huopli ja pelko.. Ja mun huono käytös. Mä olin nuorena tosi paha. Onneks oon rauhoittunu. Ehkä sitä oppii elämään noiden ikävienkin asioiden kanssa vielä joskus. Voimia mulla on taistella, en luovuta. Oon jo näin hyvässä alussa. EN enää palaa siihen kamahelvettiin. Se on jo niin nähty.

Uusi lääkitys

Kävin Tossa keskiviikkona stadissa ADHD lekurilla ja Concertat (löytyy testilabrasta) vaihdettiin Elvanseen (löytyy testilabrasta), eli lisdexamfetamiiniin. Oon tosi Ilonen kun sain paremman lääkkeen. Annos on 70mg mikä on aika tuju setti, mut auttamaanhan Se on tarkoitettu. Kerroin sille lekurille kaiken mun aineiden käytöstä, aloittamisesta 11-vuotiaana ja siitä tähän päivään. Lekuri meni hiljaseks. Se järkytty vaikka on nähnyt paljon. Eikä ihmekään, onhan mun tausta järkyttävä. Onneks pahin on jo takana. Oon pysyny kuivilla ja fiiliskin ollu ihan hyvä. Kyllähän tuo menneisyys kummittelee (paljon) niin sen kaa on vaan opittava elämään. Toivoisin teiltä lukijoilta kysymyksiä ja aihe vinkkejä. Mitä haluatte tietää minusta? Sivut osiossa on alue mihin voi kirjotella lukijoiden kysymyksiä ja vastaan niihin kyllä.

Testilabra - Elvanse

Testilabra esittelee eri lääkkeitä eri vaikutuksineen joita Hulttiotyttö käyttää ja on käyttänyt.

Tällä kerta vuorossa on uusi lääke: Elvanse, vaikuttava aine Lisdexamfetamiini. ADHD lääke. Kapseleita jotka voidaan nauttia myös liuottamalla veteen.

Vaikutus: Piristävä vaikutus, päivä lähtee hyvin käyntiin. Ajatus selkenee, keskittymiskyky paranee, itsehallintakyky paranee jonka seurauksena itsetunto kohoaa. Tulee sosiaaliseksi ja itsevarmaksi. Pupillit saattaa lajentua, ympäristöön kiinnittää enemmän huomiota ja kyllä jaksaa toimia. Kunnon höökypulveria joka ei toimi piikittämällä (testattu on, turha rännittää) vaan se alkaa vaikuttamaan parhaiten syömällä tai juomalla. Tarkkaavainen ja varma olo, tunteet helpommin hallittavissa. Jaksava ja aktiivinen olo kestää koko päivän. Unentarve katoaa, vaatii siis aikaa että tottuu unensaantiin illalla, ruokahalu katoaa, joten kannattaa syödä vaikka ei tekisikään mieli. Masennus katoaa, huolet unohtuu ja toimintakyky on hyvä. Juttua tulee, eli puheripulia saattaa ilmetä. Mieli on kirkas ja askel keveä. Perus amfetamiinin vaikutuket pidempivaikutteisena.

Haittavaikutukset: Eli kun lääkkeen vaikutus alkaa kadota. Unettomuus, ruokahalun katoaminen, voimakkaat mielialavaihtelut lääkkeen vaikutuksen loppuessa, pelkotilat, himo ottaa lisää (riippuvuus), keskittymisvaikeudet, ärtyminen, masentuneisuus ja ahdistus. Haittavaikutukset kuitenkin lievempiä kuin perus amfetamiinissa.

Oma mielipide lääkkeestä: Hyvä lääke joka toimii toivotulla tavalla. Haittavaikutukset vähän ärsyttää mutta apu minkä Elvanse antaa on mahtava. Auttaa siis hyvin ADHD oireisiin ja on tasoittanut mun mieltä ja elämänhallintaa. On jotenkin selkeempi olo, mutta päivät ilman Elvansea pelottaa koska tasainen olo herpaantuu. Ne päivät yleensä meneekin nukkumalla. Väärinkäyttöpotentiaali vähäinen, onneksi. Ei siis toimi rännittämällä mikä on hyvä asia. Toleranssi kasvaa aika nopeasti, mutta en käytäkään tätä päihtymistarkoitukseen vaan hoitolääkkeenä. Hyvin elämää tasaava lääke mun mielestä.

Eräs amfetamiinipsykoosi

Jokunen vuos sit näihin aikoihin mul oli kunnon amfetamiinipsykoosi :D tuli mieleen vaan kun lueskelin vanhoja tekstejäni. Tässä yhden piripsykoosin tapahtumia.

Mä koko ajan kuulin että musta puhutaan. Koko ajan oli porukkaa toisis huoneis ja mua stalkattiin myös kämpän ulkopuolel ikunoista. Yhes vaihees kun pari tyyppii oli käymäs, sellasii isoi miehii, mä olin keittiös kaverin kaa jonka piti vahtii mua, mut sepä nukahtikin. Mä sit kuulin miten ne puhu musta kaikkee paskaa ja vähä välii kurkin keittiön ovelta olkkariin ja kommentoin ettei se niin menny, ei mul mitää psykoosii oo ym. Sit mä yhes vaihees kävelin selkä edellä sinne olkkariin kun nää herrat oli kylässä. Sillon jo toinen niist sano exälleni että pyytää mut sinne olkkariin kun mä vaa skitosoilin pahemmin keittiös.

Parevekkeel röökil käydessäkin piti olla matalana ettei mua nähä. Kuulin koko ajan kun porukka puhu minusta jotain kovaäänisesti ja sanoin exällekin että tulee siinen lattialle mun kaa kun ihmiset ei saa nähä mua, ja tottakai puhuin kuiskaten ettei ne kuullu. Aamul koitettii nukkuu, exä saiki nukuttuu, mä en. Mä näin ja kuulin miten mun kaikki kaverit oli makuuhuoneen ikkunan takana ja kattovat mua verhojen läpi. Mä esitin nukkuvaa, hengitinkin tiettyyn tahtiin enkä uskaltanu liikkuu milliäkään. Ihan älyttömii paskapuheita kuulin ja sitä miten ne väitti että mul on psykoosi. Sit mä herätin exäni ja juoksin parvekkeelle kun kuulin että kaveri kiipes sinne. Mentii sit partsille eikä siel ollu ketää. Mä näin ne tyypit sit vähän matkan pääs ja sanoin exälle et tuol ne on ja ihan varmasti yks niistä tuli parvekkelle. Exä ei nähny ketään ja sano et on aika taitavia kavereita kun eivät oo jalanjälkiäkään lumeen jättäneet, en uskonu siltikään ettei niit ollu oikeesti siinä.

Koko päivän mä kuulin miten kaverit oli kämpän ulkopuolella stalkkaamassa mua ja mä pyysin exää sanoo yhelle puhelimes että lopettasivat jo, mä en jaksa enää. Mä olin sillon myös vetäny essoja ja näin vessan seinäs naamoja, parvekkeen alla oleva lumihanki oli rankin, siel näky kaiken näkösii naamoja ja pääkalloja, ruumiita ym, ja ne muuttu pelottavammiks.. Sit oli pakko juosta sisään kun näin että se saatanan naamalumipenkka jatkuu vielä pitkälle siit parvekkeen alta eteenpäin.

Meno vaan paheni iltaa kohti mentäes. Exä nukku taas ja mä kävin röökillä. Olin matalana ja kurkkasin ulos ja näin että sieltä tulee pari prätkäjätkää aseiden kanssa. äkkiä juoksin matalana sisälle. Oikeesti ne oli vaan mopopoikii joilla oli jääkiekkomailat tangolla :D Sit kuulin mootoripyörien äänii ja puhetta. Kämppä oli piiritetty. Mä kuulin et jos must nähään vilauskin niin mut ammutaan. Ja kuulin miten laukauksii ammuttiin seinään. En enää uskaltanu istuu ees sohvalla. Exä kun heräs se ihmetteli että mitä helvettiä mä teen lattialla ja ensimmäinen asia mitä se kuuli mun suusta oli että mikä ase tulee seinän läpi. Exä parhaansa mukaan koitti mua rauhotella, mut eihän se auttanu,mä konttasin lattioilla ihan paniikissa :D

Jotenki exä sit sai mut nukkumaan, pelotti ihan hirveesti enkä meinannu saada unta mitenkään kun kuulin ääniä ja tunsin miten mua tuijotettiin ikkunasta. Sit se uni tuli viimeinkin ku tarpeeks seroquelii vedin. Mut sitten yöllä mä heräsin siihen kun naapuri huus mun kavereille että siel se Jenna pilaa päänsä pirillä ja on ihan psykoosissa ym ym ja herätin exäni ihan paniikissa kuiskaamalla että ollaan ihan hiljaa ettei naapuri kuule ja että kavereita on taas täällä, tuolla pihalla. Käytiin sit parvekkeel tupakal ja mä näin miten kaverit juos pois siitä. Ei siinä oikeesti ollu ketään. Sitten lisää seroquelii ja unta palloon taas äänien ympäröimänä.

Seuraavan kerran kun heräsin, mä olin normaali taas ,vähän oli omituinen olo, pelokas ja säikky, mut ei enää psykoosii. Ja aloin tajuta että noi tapahtumat oli ollu pelkkää kuvitelmaa ja sit tajusin että ahaa, taas kerran amfetamiinipsykoosi. Sillon se ei ollu hauskaa kun se oli päällä mut näin jälkeenpäin kyllä huvittaa :D

Terveisiä vuodelta 2012

ei vittu,kyllä kauhulla muistelen sitä aikaa kun vedin ihan hulluna pirii ja essoi putkeen reilu puol vuotta. päivittäin. ihme että oon hengissä. mä kestin ne,diileri ei. R.I.P. se meno oli sellasta että ei ihmekkään kun nään vieläkin kaiken maailman naamoja seinillä,tauluissa ym..

ensinnäkin se piri. se oli niin priimaa,sitä ei tarvinnu kun ihan snadi murunen vetää ja olot oli huikeet. jo 0.2 ois ollu överikamaa. ja se crystal metamfetamiini,huh huh.. ihan hulluu settii. puhtaampaa pirii ei varmasti ollu liikkeellä näillä main. ja ne essot. aivan helvetin kovia,suoraan labrasta tulleita. niitä kun rännitti niin kyllä pelotti. aivan eri luokkaa kun aiemmin vetämäni,ne eiemmat uskalti kokonaisina vetääkin,näitä ei.

ekalla kerralla joku vaisto varotti ja mä ehotin että ottaa vaan yks neljäsosan ja kattoo mitä tapahtuu. ja alko tapahtuu. siitä meni niin kuutamolle että huh huh. alko seinät valuu,palloja pomppii ja muuta mukavaa. makasin vaa sohvalla ja tuijotin seinii ja kattoi ja näin miä ihmeellisempii asioi. pari kaverii ei uskonu varotuksii ja vetivät kokonaisena ja sekosivat niistä. niitä essoja tuli vaikka minkälaisia ja värisiä. mut yks niis oli samaa,ne oli aina ihan vitun kovia.

katukaupassa oli liikeellä timantteja,toiselta nimeltään armaneja,eikä ne ollu läheskään niin kovia kun tältä diileriltä ostetut timantit. siinä itekin sen eron huomas. kerran kävi hullusti kun en ollu tarpeeks tarkka. eka vedin yks neljäsosan euroo (ekstaasii sekin siis,ei rahaa,mut vihree väriltään),se kolahti kyllä,mut ois voinu enempikin sanoo. seuraavilla vedoilla päätin että otan puolikkaan. sepä olikin dollari(ei rahaa sekään,vaan vihree esso). se oli vittumainen kurssinvaihto. en huomannu eroo kun vasta vedettyä sen. sillon meni yli. olin kaverin luona ja tuijootin peloissani ympärilleni. mua pelotti ihan vitusti. nimittäin se että kuolenko mä. ja ihan kaikki muukin pelotti. kaveit kysy monesti oonko kunnossa,oli olin. mä en ees uskaltanu ajaa polkupyörällä sillon.

sit mä monesti aina juoksin yhtäkkii kaverin asunnosta ulos kauhuissani kun näin sen kämpän ihan veressä ja joka paikas oli ihmisen ruumiin osia. mä skitsoilin kaikkii salaliittoteorioita ja olin varma että mut yritetään tappaa. sit mä myös vaan tanssin,tanssin ja tanssin. makasin myös vaa lattialla ja tunsin miten olin osa musiikkii,mä elin sitä musiikkii. mä itkin,mä nauroin,raivosin,sekosin.. sit kun alko mennä touhu liian oudoks ni oli pakko nukkuu pari yötä ja jatkaa taas. kaveritkin oli kauhuissaan kun ne katto sitä touhua.

monesti mä itkin sitä etten jaksa. mä pelkäsin ihan vitusti jokaista piikkii. aina samaan aikaan kun vedin mäntää pohjaan mä rukoilin etten kuollis. ja silti itkien oli vaan pakko vetää se mäntä pohjaan vaikka miten pelotti että kuolenko. se oli han kamalaa. ja ihan vitun hullua. yli puol vuotta tuota kesti. onneks oon hengissä. diilerille kävi pikkusen ikävämmin. siltä pysähty sydän. vittu että hajottiin kun tuli puhelu että se on kuollu. ja siitä kun ei ois uskonu että se menee kuolemaan. se oli myös kaveri,ja aina kun kaveri kuolee se on niin rankka paikka. sitä pysähtyy miettimään että onko ite seuraava. toivottavasti selviin hengissä tästä kaikesta kuiville.

essojakin niin paljon vähätellään. oikeesti ne on ihan vitun vaarallisii,mun mielest jopa vaarallisempaa kun piri. kun ei niistä ikinä tiedä että mitä ne ees ylipäätään on,kuinka vahvoja ja samaa merkkii oleva samasta setistä tullu voi olla vaikutukseltaan ihan erilainen kun se toinen samanlainen. (mun päihdepolityöntekijäkään ei tienny tätä). ja kun niihin vielä sekotetaan muita huumeita niin ei voi ikinä tietää mitä vetää. voi vaan arvella. ja jo se 1 vitun nappi voi tappaa. kannattaa siis miettii kahteen kertaan että ottaako vai ei.

Huumetestit

Mä käyn joka viikko huumeseulassa. Pari vuotta sitten kun kävin seuloissa mulla oli 10 aineesta 9 positiivisia. Aikamoinen värisuora. Nykyään mulla on näkynyt vain bentsot, subu, amfetamiini ja kannabis. Bentsot, subu ja amfetamiini saa näkyä minulla koska mulla on niihin reseptit. Alussa seulojen antaminen oli vaikeaa kun hoitaja katsoi vieressä. Nykyään se on tosi helppoa koska olen niin tottunut. Huumeseuloilla seurataan että onko mulla oheiskäyttöä. Koska olen subu korvaushoidossa joudun käymään seuloissa joka viikko. Se on aikamoinen pallo jalassa. Siis subu ja seuloissa juokseminen. Subut joudun hakemaan joka ikinen päivä sairaalalta kävellen n.3km suuntaansa. Se on rankkaa. Joka päivä sama juttu, aikamoinen pallo jalassa. Mut ymmärrän kyllä noi jokaviikkoiset seulat. Eihän korvaushoidon aikana sais oheiskäyttää, mutta se onkin hyvin yleistä. Seuloissa on hyvin vaikea kusettaa. Itse en ole koskaan kusettanut seuloissa. En tiedä miten sen voisi tehdä, jotkut siinäkin onnistuu. En koe että mun tarviis kusettaa, haluan olla rehellinen. Käyn siis kiltisti seuloissa joka viikko.

Narkkarin mieli

Huumeet,huumeet,huumeet. Niidrn hankinta,käyttö,ahdistus,masrnnus.. Mirli ihan hajalla. Kaikki pyörii aineiden ympärillä ja itsetunto on nollassa. Sitä haukkuu,vihaa ja kiroaa itseään ja elämäntilannettaan. Kuinka tähän onkaan päädytty? Se kysymys on varmaan jokaisrn käyttäjän mirlessä. Mirli on matalana ja ajatusmaailma suppea. Arvomaailma katoaa,päihteet ovat etusijalla. Ne vievät kaiken ajan. Moraali katoaa ja itsetunto romahtaa. Tekee asioita jotka eivät ole oikein. Tunteet katoaa tai ne turrutetaan ettei tarvitsisi kestää itseään. Sitä yrittää paeta kaikkea siinä onnistumatta. Ihmissuhteet katkeaa päihteiden käytön myötä. Tukea on vaikea saada. Kukaan ei arvosta, kaikki tuomitsee. Itseinho hallitsee. Tuntee itsensä niin huonoksi. Tuntuu ettei toivoa ole. Haluaisi lopettaa mutta ei pysty. Aineet hallitsee ja ympärillä vallitsee inhottava alamaailma jossa on vaikeaa elää, Päätöksenteko on vaikeaa. Elämä ja mieli ovat täysin rikki. Kaveripiiritkin ovat usrin epäluotettavia. Kehenkään ei voi luottaa, toiminta on armotonta. Sitä on täysin yksin. Ainoa vääristynyt valopilkku on aineet. Niitä samalla vihaa ja rakastaa. Ne tunteet ovat hyvin ristiriitaiset. Päätökset johtavat usrin ikäviin tilanteisiin. Aineiden eteen on valmis tekemään mitä vaan. Kaikki on yhtä ongelmaa. Ulospääsyä ei näy. Kaikki on niin etäistä, on niin yksin. Tämä ei sitten ole mikään yleistäminen,kerron vain itseni ja tuttavieni ajatusmaailmasta.

Matkalla katkolle

Olen nyt matkalla katkolle. Vaikuttaa ihan mukavalta paikalta. Keskityn nyt hoitamaan itseäni. Motivaatiota löytyy. Piti kyllä ottaa rohkasuks 10 dexamfetamiini tabua. Vähän vielä jännittää. Toivottavasti saisin oikean avun ja ADHD lääkityksen. Vähän pelottaa että tuleeko viekkareita ja silleen. Mut panostan nyt päihteettömään tulevaisuuteen ja oikeaan lääkityksen saamiseen. Katotaan josko hulttiotyttökin oppisi elämään kunnolla.

Minä ja Amfetamiini

Amfetamiini oli mun ensirakkauteni jo 11-vuotiaana. Syy siihen että otin sitä oli ahdistus ja tuskastuminen itseen ja koulukiusaamiseen. Ekat vedot oli mahtavat! Tuli niin voimakas itsevarmuuden tunne ja kaikki ongelmat oli poissa. Huomasin myös että Se auttoi minua pysymään rauhallisena ja keskittyneenä. Ja Se euforia. Olin onneni kukkuloilla aina vauhdeissa. Kuten edelleenkin. Amfetamiini on mulle lääke ADHD:n hoitoon. En mene siitä silleen sekaisin että toimintakykyni katoaisi,päinvastoin. Olen normaali ja pystyn toimimaan ilman ongelmia. Jos saisin dexamfetamiinilääkityksen,voisin elää ilman subuakin ennenpitkää. Amfetamiini on vastaus lähes kaikkiin ongelmiini. Se on minulle polttoainetta jolloin ei tule ongelmia selviytymisen kanssa. Laskut on vaan vittumaiset. Mieli ja kroppa hajoilee. Ja kunnolla. Mutta Se on vaan kestettävä,itseaiheutettua ja tarpeellista minulle. Tuskin olisin hengissä ilman amfetamiinia. Niin kornilta kun Se kuulostaakin. Se aine on pelastanut mut lukuisia kertoja eri tilanteista. Tänäänkin amfetamiini pelasti päiväni. Nukuin pommiin subujaosta ja olin vierotusoireissa. Sitten mietin tilannetta ja totesin että amfetamiini on paras apu. Olin oikeassa.

Treffit Lusiferin kanssa

Tänään oli ihan hirveen karmee fiilis joten oli sit taas hankittava jokunen gramma piriä. Johan helpotti. Tuli käytyä myös vankilassa moikkaamassa ystävää. Pitäs olla ilman aineita mut en mä vittu pysty. Maanantaina ois pitäny katkolle lähtee mut en lähe koska mul on täällä asiat ihan kesken. Kaikenlaista tapahtuu. Tänään on pyöriny mielessä aineiden lisäks suhteeni sukulaisiin. Tuntuu et ne on hylkäämässä mut. Ei vastata puheluihin/viesteihin ja silleen. Enkä tajua mitä olen tehny väärin! Enkä mä edes narkkaa päivittäin. Sillon tällön. Mut mulla on nyt näkyny joka seulassa amfetamiini+ ja vähän pelkään et subuhoito lopetetaan. No,sit lopetetaan. Siirryn kokonaan piriin sit. Jouluna päätin lopettaa piikittämusen. No,tänää oon piikitelly sit.. Miks mikään ei onnistu? Lusifer,(yks paha henki jonka kaa juttelin jokunen vuos sit exäni kautta) sano mulle:"seuraavan kerran kun katsot noita amfetamiinin laajentamia pupillejas Sä näät jotain mistä et pääse koskaan eroon". En Sillon tajunnu,mut joku aika sit tajusin mitä Se tarkoitti: mä en Tuu koskaan pääsemään eroon amfetamiinista. Toivottavasti Se ei oo oikeessa. Sen kanssa keskustelu oli hirvittävä,pelottava,traumatisoiva mutta mielenkiintoinen. Se siis ilmesty mun exään,eli Se riivaa mun exän. Se yritti saada mua psykoosiin ja kyseli haluunko tietää millon ja miten kuolen. Puhuttiin ja narkattiin monta tuntia. Onneks mä lopulta sain ajettua sen pois. Helppoo ei ollu Se sano mulle jotain niin hirveetä mitä en onneks muista. Mut sen muistan et Se oli jotain mitä mun psyyke ei kestä. Siks en muista. Lusifer,ässällä kitjotettu kuten hän sanoi. Kuulostaa varmaan ihan hullulta mut Tää on ihan totta,ei mikään harha eikä trippi. Erotan ne kyllä. Se sano myös että näkee mut aina kun vedän huumeita. Heijastavista pinnousta kuulemma näkee hyvin tähän maailmaan. Lusifer sai mut tajuaa monta asiaa,mut jouduin mä kyllä tappelemaankin sitä vastaan,Se niin kovasti yritti saada mut sekoamaan lopullisesti. Ja kun Se lähti me exän kaa nähtiin ikkunoissa vilahduksia ja kuulu pelottavia ääniä. Huh,Se oli aikamoinen keskustelu. Siinä oli pelon ja vihan tunteiden lisäks vähän puolernsavetävä,tyyliin paha poika,mut paljon pahempi. Se osas esittää mun exää hyvin,mut mä opin tunnistamaan sen silmistä. Se sano myös et seuraavalla kerralla Se tulee Sillon kun haluaa,esim seksin aikana ja sit Se tulee jäädäkseen jos exä ois syöny yhenkin sienen. Se yritti ottaa niitä sieniä salassa,mut onneks ei innostunu. Exä oli siis syönt yhden ainoan sienen mistä ei olis pitäny tulla mitään. Mä olin vetäny vaan subua,pilvee ja piriä. Olin siis järjissäni. Niinhän sitä sanotaan että sienet on pirtti jumalien maailmaan. Ite en ton jälkeen oo uskaltanu koskee yhteenkään sieneen. En halua tavata Lusiferia uudestaan. Eikä tämä todellakaan ollut mikään sekoilu vaan ihan todellinen tapahtuma,niin vaikee kun sitä on uskoakaan.

Amfetamiinista...

Tänää on ollu kiva päivä. Aloin virkkaa kaulahuivia sateenkaaren värisestä langasta ja Kyl tulee hieno. Jo 100g virkattu (ei narkattu :D) ja eilen virkkasin faijalle kaulahuivin joululahjaks. Laitan näistä sitten kuvia kun pääsen kotiin. Nyt ollaan miehen ja ystävän kanssa lähdetty puun kaatoon. Toimin seuraneitinä. Eilen mun faija tapas mun rakkaan ekaa kertaa ja ne tuli hyvin toimeen. Onneks. Tekee kovasti mieli päihteitä tällä hetkellä. Piri menis.. Mut en ota. Piri oli mun ensirakkaus. Mullahan on ADHD ja amfetamiini on ainut lääke mikä siihen auttaa. Pystyin paremmin opiskelemaan ja elämään "normaalimmin". Se tekee olon selkeeks ja pystyy keskittyy ja toimimaan paremmin. Mä en tajua niitä jotka tappelee kaduilla piripäissään. Mulle tulee vaan hyvä ja selkee olo. Antaahan Se vauhtiakin ja kirkastaa ajatukset mut laskut onkin sit vittumaiset. Pää hajoilee oikein urakalla. Tunteet nousee pintaan ja kaikki ahdistaa. Siks sitä pitikin ottaa aina lisää ja lisää ja isompia annoksia. Ja riippuvuus on syntynyt. Hyvää Se on lääkemuodossa kuten concertat,dexedrinet.. Niistä ei Tuu laskuja. Saisinpa mäkin oikeen lääkityksen ADHDseen niin pystyisin elämään varmasti jopa ilman subua. Lähes kaikki ADHD potilaat käyttää jossain vaiheessa päihteitä. Se on tutkittu juttu. Amfetamiini on ainoa toimiva lääke ADHDseen. Kukaan ei vaan uskalla myöntää sitä koska pitihän on huuuuuume. Siitä vaan oikein käytettynä saa hyvän lääkkeen. Apteekeissakin jo on amfetamiinia huumereseptillä saatavana mut sitä on niin vaikee saada. Sitä ADHD hoitoa siis. Mäkään en oo saanu apua siihen koska mulla on huumeongelma. Se ongelma ois ratkaistu ADHD lääkityksellä. Mutta eihän sellasta voi narkkarille antaa.