Kuolemanvarjon laaksosta elävien kirjoihin. Toipuvan addiktin tarina. Paistaa se päivä ruiskukasaankin!
maanantai 19. tammikuuta 2015
Kiva päivä
Tänään on ollu kiva päivä. Ollaan vaan oltu rakkaan kanssa lähekkäin ja juteltu. Läheisyys tekee niin hyvää. Muistakaa tekin suhteessa olevat vaalia läheisyyttä. Me aina mun miehen kanssa pidetään läheisyyshetkiä joka päivä. Tänään varsinkin ollaan oltu lähekkäin ja nautittu toisistamme. Pitää kerätä läheisyyttä ennen katkolle lähtöä. 2 viikkoo menee nopeesti mut kyllä siinä ikäväkin tulee. Mut onneks siel saa pitää puhelinta ja nettiä. Pystyn olee yhteydessä mieheeni ja bloggaamaan aktiivisesti hoidon etenemisestä ja muusta,mitä nyt mieleen tuleekaan. Jännittää lähtö. Ainut harmillinen asia on ettei rakas voi tulla mukaan. Mut kyllä hän jaksaa odottaa <3 ja minä myös. Olen onnellinen ja odotan innolla ja kauhulla katkoa. Hyvin se menee, vaikuttaa ainakin asialliselta paikalta. Onneks pystyn sieltäkin bloggaamaan. Tää on mulle niin hyvää terapiaa ja muutenkin mukavaa. Nyt kun lukijoitakin on mukavasti (ihmettelen sitä kylläkin) niin on mukavampi kirjotella kun tietää ettei tee tätä turhaan. Kiitos teille jotka tsemppaatte,kommentoitte ja luette tätä blogia!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
onnea matkaan hyvin se 2 viikkoa menee :) pitää muistaa vaan että vitutus ja kitkutuskin on ohimenevää
VastaaPoistaMoi!
VastaaPoistaAjattelin vaan tulla kommentoimaan, että blogisi on todella mielenkiintoinen ja vaikka aihe ei olekaan lainkaan pirteä tai muuta, niin se on mukavaa vaihtelua ainaisille tylsille muoti- ja pintaliitoblogeille, joissa esitellään tarkasti aseteltua salaattilautasta ja teemukia kera merkkilaukun.
Paras ystäväni on pikku hiljaa luisumassa viihdekäytöstä päivittäiseen käyttöön (piriä useita kertoja viikossa ja erilaisia lääkkeitä, kannabista päivittäin lähes jatkuvasti kotonaoloajan) ja olenkin viime aikoina lukenut paljon huumeidenkäyttäjien kirjoituksia. Ihan saadakseni näkökulmaa. Ystävääni haluaisin auttaa, mutta ilmeisesti mitään ei ole tehtävissä ennen kuin hän itse haluaa ottaa apua vastaan.
Muutenkin hienoa kun kirjoitat tätä, koska tuntuu että narkomaaneilla ja ei-narkomaanien välillä melkoinen kuilu, eli narkomaanin elämä on niin kaukana ei-käyttäjän elämästä. En ole itse koskaan nähnyt muuta kuin sivustakatsojana narkomaanien sekoilua ja aina olen miettinyt, että ollaan niin kujalla ettei päässä liiku varmaan muuta kuin aineet. Eli on tuntunut siltä, ettei esimerkiksi rakkautta ole. Mutta tekstejäsi luettuani oli hienoa huomata, että huumeet eivät turruta tunteita. Vaikea selittää mitä haen takaa.
Toivon että katkosi menee hyvin, ja onnea kihlauksesta :) Ansaitset terveen elämän, eli nyt tsemppiä.
Kiitos. Toivottavasti ystäväsi pääsisi eroon aineista. Se on helvetillistä elämää,täysin toinen maailma joka on julma. Toivon todella että ystäväsi saisi tahdon lopettaa. Itsestähän Se lähtee,mutta aina kannattaa olla toisen tukena ja kannustaa kohti parempaa. Voimia!
Poista