Mitä järkeä on yrittää keskustella sokean kanssa, joka ei halua nähdä?
Ei yhtään mitään.
Se on turhaa.
Itselleen sokea ihminen haluaisi, että toinen olisi yhtä sairas ja sokea kuin hänkin, koska muuten tämä toinen on uhka.
Siksi toisesta on tehtävä sairas vaikka väkisin. Koska kun toinen on terveempi, hän näkee jotain, mitä sokea ei halua nähdä itsessään: hänen toistuvan narsistisen käytöksensä, joka haavoittaa toista osapuolta yhä uudestaan.
Ja tässä tapauksessa se haavoittunut osapuoli olen minä. En jaksa enää sietää toistuvaa haavoittamista. En jaksa enää sietää toistuvaa narsistista käytöstä, joka myrkyttää minua. Minun ei kuulu sietää sellaista.
Eikä minun tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka haavoittavat minua yhä uudestaan.
Tietenkin haavoittaja väittää, että ei hän tahallaan, kyseessä on jälleen kerran vahinko.
Niinpä niin.
Aina vain muka vahingossa hän haavoittaa minua ja kohtelee kaltoin.
Just joo.
Juuri noin narsistisesti käyttäytyvät ihmiset puhuvat. Heidän haavoittavat toimintansa on aina yhtä suurta vahinkoa. He eivät muka ikinä satuta toisia tahallaan! Kaikki on vain yhtä suurta, toistuvaa vahinkoa. Näin heidän ei tarvitse ottaa vastuuta toiminnastaan, eikä nähdä sitä sellaisena kuin se todellisuudessa on. Ja niin jatketaan samaa paskamaista toimintaa. Paetaan vastuuta ja kielletään todellisuus toisen ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella.
Tällaisilla ihmisillä on voimakas kieltämisen tila päällä. He eivät kykene näkemään totuutta itsestään, ja siksi he vääristelevät, vähättelevät, selittelevät ja pehmentävät tekojaan. Kaikki selvitellään parhain päin ja väännetään asia niin kieroon, että sitä onkin itse se uhri. Pahimmillaan syyllistetään sitä, jota itse on loukannut. Aloitetaan hirveä itsesäälidraama, jonka avulla syyllistetään sitä, jota itse loukkasi. Kehtaakin vielä kritisoida! "Voi minua raukkaa! Katso nyt, mitä sait minut tuntemaan! On sinun syy, että voin näin pahoin!" Ja näin todellinen asia jää käsittelemättä. Eikä loukatun sanoja enää tarvitse ottaa vakavasti. Näppärää.
Sama kuvio toistuu samalla kaavalla kerta toisensa jälkeen. Tehdään siitä syyllinen, joka antaa asiallista kritiikkiä haitallisen käytöksen vuoksi. Ja itse vedetään uhrin viitta ylle ja vajotaan itsesääliin. Manipuloidaan toista ja projisoidaan omat viat toiseen. Kunhan vain asiaa ei tarvitse selvittää, kaikki keinot sallitaan! Yritetään yhä uudestaan vältellä asian selvittämistä ja jätetään keskustelu kesken. Paetaan ennemmin itsepetokseen kuin kohdataan totuus. Ja kun totuus meinaa tulla liian lähelle, sitten paetaan sitä ihmistä, joka totuuden sanoo. Samalla hänet jätetään yksin sotkun kanssa, jonka narsistinen käytös aiheutti. Jälleen kerran.
Niin kauan kuin kieltäminen ja itsensä pettäminen jatkuvat, muutosta ei tapahdu.
Näin toimivan ihmisen sanat ja teot ovat pahasti ristiriidassa. Puhutaan yhtä ja tehdään toista.
Tämäkin kaveri väittää, että arvostaa minua enemmän kuin ketään muuta ystävää.
Mutta silti hän kohtelee minua kuin ei arvostaisi minua lainkaan. Toistuvasti vieläpä!
Hän sanoo myös, ettei tahdo satuttaa minua ja väittää haluavansa minulle pelkkää hyvää.
Mutta silti hän satuttaa minua yhä uudestaan ja kohtelee minua kaltoin. Missä on hyvä tahto? Teot eivät sitä ainakaan ilmennä.
Hän sanoo, että haluaa ottaa vastuun käytöksestään eikä enää toista virheitään.
Mutta yhä vain hän toistaa virheitään, haavoittaa minua ja kun vastuun ottamisen aika tulee, hän katoaa kuin pieru Saharaan.
Hän sanoo yhtä ja tekee toista.
Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, sanat menettävät merkityksensä, koska teot puhuvat enemmän kuin sanat. Ihminen voi sanoa mitä tahansa, mutta teot puhuvat puolestaan.
On turha luottaa sanoihin, kun teot puhuvat toista kieltä. Ja kun ihmisen sanat ja teot ovat ristiriidassa keskenään, hän ei todellakaan ole turvallista eikä luotettavaa seuraa. Vaikka hän kuinka hokisi haluavansa toiselle hyvää, hänen satuttavat tekonsa osoittavat todellisuuden. Jos ihminen haluaisi aidosti hyvää toiselle, ei hän silloin kokisi minkäänlaista tarvetta satuttaa toista.
Mutta kun ihminen ei ole kohdannut pimeää puoltaan eikä ole käsitellyt menneisyyttään, hänellä on pakottava tarve satuttaa toisia.
Hänellä on toistamispakko, jonka vallassa hän toimii sokeasti ja arvaamatta. Usein hän ei sitä itse edes tiedosta. Hän vain toimii, satuttaa ja haavoittaa toisia, ja kokee siitä vielä salaista mielihyvää, jota tuskin edes myöntää itselleen. Miksi hän muuten toisia satuttaisi, jos hän ei saisi siitä itselleen jotain helpotusta?
Kun ihminen kieltää pimeän puolensa, se ottaa hänessä vallan. Ja vaikka toinen kuinka yrittäisi kertoa, kuinka hänen toimintansa satuttaa, tämä vain jatkaa haavoittavaa toimintaansa ja uskottelee itselleen, ettei ole niin sairas kuin oikeasti on.
Tätä on itsepetos ja tahallinen sokeus.
Ja tämän vuoksi muut joutuvat kärsimään.
Hän ei kykene näkemään sitä, mikä haavoitetulle on ilmeistä: hän kohtelee toista narsistisesti kaltoin ja käyttää tätä emotionaalisesti hyväkseen. Ja tällainen toiminta traumatisoi kohdettaan, varsinkin pitkään jatkuessaan. Ja vaikka tästäkin sanotaan, mikään ei muutu. Toisen kärsimys on toissijaista. Narsistisesti käyttäytyvä ei kykene näkemään toisen tuskaa, koska on niin täynnä itseään.
Edelleen haavoittaja kieltää todellisuuden ja näkee, että vika on toisessa. Toisen täytyy olla väärässä, ei hän voi olla sellainen kuin toinen sanoo. Vaikka toisella on häntä rikkonut haavoittava toiminta todisteena. Haavoittajan oma käytös puhuu puolestaan. Mutta sitä hän ei halua nähdä. Hän vähättelee toimintaansa toisen tuskan kustannuksella. Eihän vika voi olla hänessä.
Hän mieluummin jopa kyseenalaistaa haavoitetun mielenterveyden ja todellisuudentajun, kuin suostuisi näkemään ikävää totuutta. Ja näin hän aiheuttaa vain lisää tuskaa toiselle. Hänen on tehtävä haavoitetusta yhtä sairas kuin hän itse on. Ettei haavoitettu vain voisi olla oikeassa. Mutta hänen oma narsistinen toimintansa todistaa, ettei haavoitettu ole väärässä.
Hänen on turha yrittää manipuloida toista. Toiminta on ollut jatkuvaa ja usein toistuvaa, sitä ei voi enää kutsua vahingoksi. Kun narsistinen käytös on toistuvaa, kyse on patologisoituneesta toiminnasta. Siinä on nähtävissä toistuva haitallinen kaava. Haavoittaja ei vain halua nähdä omaa vääristynyttä käytöstään. Ja kun hän ei pysty tätä kohtaamaan, haavoittaja jättää uhrinsa yksin aiheuttamansa paskamyrskyn keskelle. Jälleen kerran.
Vaikka oli luvannut, ettei tee enää niin.
Jälleen kerran yksi katteeton lupaus on petetty ja loukattu osapuoli on jätetty yksin inhottavaan tilanteeseen. Sama kuvio yhä vain toistuu.
Tällaiset ristiriidat ovat uuvuttavia. Varsinkin, kun ne jätetään selvittämättä. Selvittämättömät ristiriidat voivat ajaa yksin jätetyn uupumuskierteeseen ja loppuunpalamiseen. On helvetillistä piinaa olla viikkotolkulla selvittämättömän paskamyrskyn keskellä, jonka toinen on itse aiheuttanut. Eikä hän tee elettäkään selvittääkseen asiaa, vaan pakenee yhä uudestaan. Minua se vaivaa jatkuvasti ja aiheuttaa valtavaa stressiä ja henkistä piinaa. Ja selvittämätön sekasotku uuvuttaa varmasti, mitä pidempään se jätetään selvittämättä.
Mutta mitä tekee paskamyrskyn aiheuttaja?
Ei yhtään mitään! On kuin mitään ongelmaa ei olisikaan! Hän pakenee koko asiaa, lähtee pitämään hauskaa ja viettämään aikaa muiden ystävien kanssa. Hän laittaa kaiken muun etusijalle, ettei hänen tarvitsisi selvittää aiheuttamansa sotkua ja kohdata ikävää totuutta. Eikä häntä näytä vähääkään kiinnostavan, miltä sotkun keskelle jätetystä loukatusta ystävästä tuntuu. Ja näin ystävä, jota hän niin kovasti on väittänyt arvostavansa, on jätetty yksin inhottavan sotkun keskelle kuin häntä ei olisi olemassakaan. Joten se siitä arvostamisesta.
Ei kukaan, joka oikeasti arvostaa toista, tekisi toiselle näin.
Aito ystävä ei toimisi näin. Aito ystävä ei pystyisi jättämään toista itse aiheutetun paskamyrskyn keskelle. Aito ystävä selvittäisi tilanteen niin pian kuin mahdollista, koska hänelle ystävän tunteet merkitsevät paljon, eikä hän halua aiheuttaa toiselle niin mittavaa tuskaa, joka johtaa väistämättä uupumukseen. Aito ystävä tekisi kaikkensa korjatakseen tilanteen. Hän ei pakenisi, vaan ottaisi vastuun ja korjaisi tilanteen.
Jos aidosti arvostaa toista, silloin häntä ei kohdella kuin tätä ei olisi olemassakaan, kuin koko hemmetin sotkua ei olisi olemassakaan. Mutta itsekäs ihminen tekee niin, koska hän ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan eikä näytä kykenevän empatiaan senkään vertaa, että tajuaisi, kuinka törkeää ja julmaa hänen toimintansa toista kohtaan on. Kuinka se satuttaa ja uuvuttaa toisen ihmisen pysyessään pitkään selvittämättä. Vain välinpitämätön ihminen kykenee tällaiseen. Ja kun asiaa yrittää selvittää, hän pakenee yhä uudestaan milloin milläkin verukkeella!
Rauha, rauha! Vaikka rauhaa ei olekaan.
On jo hyvin selvää, ettei näin toimivaa ihmistä voi pitää aitona ystävänä. Hän kun toimii juuri päinvastoin kuin aito ystävä toimisi.
Eikä minun tarvitse sietää tällaista kohtelua! Koska minua on kohdeltu toistuvasti välinpitämättömästi, myös minä aion jatkossa olla välinpitämätön näin toimivaa tyyppiä kohtaan. Kenenkään ei tarvitse sietää paskamaista kohtelua! Mittani on täynnä.
Vaikka kaveri oli luvannut, ettei enää tekisi näin, silti hän teki näin. Taas kerran. Olin hölmö, kun suostuin antamaan hänelle vielä yhden mahdollisuuden, kuten hän viimeksi pyysi. Hän viimeksi lupasi, ettei enää jätä minua yksin aiheuttamiensa sotkujen keskelle. Ja silti hän teki niin! Se lupaus on petetty ja haavoja on tullut jo tätäkin ennen ihan liikaa. Nyt hän on mahdollisuutensa käyttänyt.
Minun oli pakko irtisanoutua tästä "ystävyydestä", ettei se enempää haavoittaisi minua. Ja etten uupuisi tuon raskaan taakan alle, jonka kaveri jätti jälleen kerran minulle. Minun ei kuulu kantaa hänen vastuutaan eikä selvittää hänen sotkujaan. Hoitakoon velvollisuutensa itse!
En voi enää välittää, koska se veisi viimeisetkin voimani. En jaksa enää tuota selvittämättä jätettyä sekasotkua, jota en ole itse aiheuttanut. Eikä hän edes yritä sitä korjata. Hän ei antanut minulle muuta mahdollisuutta kuin lakata välittämästä. Koska hän ei tahdo korjata sotkujaan, en minäkään voi enkä jaksa enää välittää. Terveys siinä vain menisi.
Siksi en välitä enää paskaakaan, koska asiaan ei tulla saamaan selvyyttä kuitenkaan. Olen irtisanonut itseni tästä, koska häntäkään ei kiinnosta.
Niin kauan kuin kaveri ei halua nähdä ikävää todellisuutta ja jatkaa itsensä pettämistä, asiaa ei voi selvittää. Pettäköön sitten itseään ja jääköön tahallisen sokeaksi. Pysyköön sokeana hautaan asti! Jos ei tahdo nähdä, ei tarvitse nähdä. Olkoon sitten sokea. Mutta silloin minun on pidettävä etäisyys, etten saisi enempää haavoja. Eikä ole minun tehtäväni yrittää saada toista näkemään, varsinkaan, kun hän ei edes halua nähdä. Minun ei tarvitse ottaa enempää haavoja vastaan. Ja niitä tulisi aivan varmasti, jos jatkaisin tätä vinoutunutta ihmissuhdetta. En jaksa enempää haavoja!
Rajansa kaikella. Myös raukkamaisuudella. Ainakin pitäisi olla, mutta näyttää siltä, ettei raukkamaisuudella ole rajoja tässä tapauksessa.
Ainiin, olen sanonut tämänkin jo monta kertaa aikaisemmin. Sama paskamainen kaava tuottaa samoja sanoja, jotka tuskin koskaan tulevat kuulluksi hänelle, joka tuota haitallista kaavaa toistaa.
