Sälää

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/   
Tuonne tuli taas uutta sälää. 3 erilaista huivia.

Outoa elämää

Onpas nyt ollu oudon rauhallista oleminen. En ole oikeen tottunu tuohon rauhallisuuteen. Se on outoa. Välillä vähän toivoisin jännitystä elämään. Mut en kyl sellasta jänitystä mitä narkkaaminen aiheutti. Se ei ole edes vaihtoehto. Enemmänki ajattelin jotain harrastusta. Mut en kyl tiedä yhtään et millanen harrastus ois hyvä mulle. On tää vaan outoo. Rauhallinen oleminen. Rutiinit. Arki. Aivan uutta mulle. Mukavaa tää kuitenki on. Paljon mukavampaa kuin ne päivät jolloin vaan lojuin millon missäkin ihan tutkalla. Oon saanu aikaseks aika paljon taas kaikkee. Oon virkannu ihan älyttömästi. Kämppäkin on siisti. Fiiliskin on hyvä. On se vaan niin outoo tää tämmönen elämä. On on on.

Päässä kuuluu sipinää ja kuiskailua ja sunnuntaisin musiikkia kun toukkien huuliharppuorkesteri soittaa.

Vuosi 2010 - Jennan ajatuksia

Jenna Karjalainen

Löysin yhden vanhan tekstin vuodelta 2010. Epätoivo näkyy selvästi. Samoin kyllästyminen ja pelko. Silti en sillon osannu kuvitella toisenlaista maailmaa, se tuntu niin kaukaiselta ja epätodelliselta.. Ja nyt se on totta.

 

20. joulukuuta 2010 ·

narkkarin ajatuksia..

 joo mä olen jenna ja olen narkomaani. kaikkihan sen tietää,enkä häpee kertoo sitä. mä oon vetäny nyt 10v. taas kerran oon joutunu toteamaan itsekseni ettei täs oo mitään järkee. sitä eka kiskotaan siks et menis sekasin,sit huomaa liian myöhään et oho,nyt sitä ollaankin koukussa. sit vedetään siks et pysys terveenä,todellisuuden ja vierotusoireiden pakeneminen jatkuu ja jatkuu. sitä tuntee olonsa normaaliks vaan aineissa. selvänä olo on ihan hirveetä,pelottaa,outoa,uutta. mä toissayönä näin mielessäni niin selvästi sen päihdepolil olevan "huumeiden käyttäjien sairastuminen ja toipuminen" seinäjulisteen. ja siinä oli 2 suuntaa,parantuminen ja jatkuva oravanpyörä joka lopulta vie kuolemaan,tavalla tai toisella. se sai mut toivomaan et tää kaikki ois vaan painajaista ja mä toivoin ihan saatanasti et saisin jostain niin paljon voimii ja tahtoo et pystysin lopettaa tän ennen  kun on liian myöhästä. mä niin toivoin et pystysin olee ilman,et saisin niin kovan tahdonvoiman et pystysin kieltäytyy aineista. vielä mä en oo niin vahva,mut mä pikkuhiljaa yritän saada vahvistettuu itteeni. mä en haluu kuolla viel,mul on elämä edes. parempi elämä. mut mitä se on? mä en muista millast se "normaalielämä" on. sitä et tehään ruokaa joka päivä ja siivotaan,käydään ulkona päivittäin,harrastetaan jotain..? ihan outoo mulle. kuulostaakin niin oudolta. noin tavalliset asiat.. samal se myös pelottaa. lopettaminen pelottaa. vierotusoireet,vierotukseen meno,irti pääseminen.. mitäs sit kun on päässy irti? mitä sen tilalle? onko se sit vaan pelkkää taisteluu haluja ja himoja vastaan? onko se sen helpomaa kun tämä? terveellisempää ainakin. mut millon mä oon siihen valmis? tuunko mä ikinä olee siihen valmis? toivottavasti. ei kaikki voi tapahtuu hetkessä. lopettaminen on niin iso prosessi. ois niin kiva kun vois sanoo rehellisesti faijalle ja kaikille muille et "nyt mä oon ollu jo 5 päivää selvänä". en muista millon oisin niin kauan ollu. pisin putki selvänä täs 12 viikon aikana on ollu 2 päivää. kerran selvänä refloissa mä sanoin faijalle puhelimes et "oon ollu tänää ihan selvänä ja kyl tuntuu hirveeltä" ja vittu mitkä kiksit mä siit sain. tuli ihan saatanan hyvä fiilis. kerrankin puhuin totta. sillon viimeks mä olin ylpee itestäni,ja sitä on jo aikaa. ja aina kun näkee läheisii sitä yrittää olla silleen etei ne tajuis et on vetäny. se tuntuu hirveen pahalle. kyllähän ne on huomannu et millon on pupillit ihan lautaset,millon taas ihan neulankärjet. ja vaik kuvittelee käyttäytyvänsä normaalisti,ei se oo sitä normaalii käytöstä mitä selvänä ois. vittumaista. mä niin vihaan tätä. vituttaa tää viha-rakkaussuhde aineisiin. mul on viel pitkä matka siihen et pystysin sanoo "EI". en mä viel oo lopettanu ees,mä vasta mietin. mä alan olla niin kyllästyny näihin ainaisiin olojen hakemisiin,älyttömään narkkaamiseen,refloihin.. kaikkeen. ehkä viel joskus mä voin sanoo et mä OLIN narkkari. toivottavasti.

Hulttioytön Blogin facebook ryhmä

Noniin! Kaikke face tyypit ohoi! Tein tässä ryhmän blogin lukijoille tonne faceen https://www.facebook.com/groups/942372915798493/  <-- Sinne vaan ketä kiinnostaa.

Lukijoiden haastattelu

Tein haastattelun parille lukijalle. Välillä on heidänkin vuoro avautua :) Kiitos Mylmalle ja Maria M:lle! :)
 

1.Miten löysit blogin?

Mylma 1. Löysin blogin googlailemalla ihan umpimähkää ja törmäsin siihen ja kiinnostuin heti.

Maria M. 1. Löysin blogisi vauva.fi aihe vapaa - keskustelupalstalta.

2. Mitä alussa ajttelit blogista?

Mylma 2. Aihe ei järkyttänyt minua sinällään mutta varsinkin alussa ahdistuin siitä, että hyväksikäytön ja koulukiusaamisen takia Jenna tutustui huumeisiin kun oli ihan lapsi vielä.

Jäin koukkuun (hehe) tarinaan ja halusin tietää enemmän siitä miten kaikki alkoi ja missä pisteessä Jenna on nyt. Suorapuheisuus ja rehellisyys teki minuun vaikutuksen.

Maria M.2. Kun alussa luin keskusteluja sinusta ja blogistasi, ajattelin että mikäköhän huuhaa tyyppi siellä kirjoittelee, sitten kun avasin blogisi, se alkoi vaikuttamaan jännittävältä ja mielenkiintoiselta, rupesin lukemaan sitä ja jäin "koukkuun" . :)

3. Mitä ajattelet nyt blogista?

 

Mylma 3.Blogi on edelleen yhtä kiinnostava kun aiemminkin mutta Jenna on kehittynyt huimasti kirjoittajana (tai sitten on vaan helpompi kirjoittaa selvin päin J ) ja sitä on helpompi seurata. Suurin juttu on kuitenkin se että jenna on onnistunut kääntämään elämänsä ihan täysin! Jenna on saanut oikean ADHD lääkkeen ja käy korvaushoidossa, ei ole tullut retkahduksia ja Jenna on löytänyt elämäänsä uutta merkitystä. Siitä on tosi kivaa lukea. Go Jenna!!

Maria M. 3. Ajattelen blogista edelleen samoin, jännittävä ja mielenkiintoinen!

4. Miten blogi on vaikuttanut sinuun ja ajatuksiisi? 

Mylma 4. Isoveljeni alkoi huumeiden käytön noin 15vuotiaana, olin silloin itse 10 v ja sain (ja saan) todella läheltä seurata sitä sekä tutustua kaikkeen (paskaan) mitä huumeet tuo tulleessaan. Blogin tekstit tuntuu usein hyvin tutuilta eikä suoruudessaankaan järkytä mutta jollakin tapaa silti herättää ajatuksia. Tietysti se, että jenna on päässyt kuiville antaa minulle toivoa että veljeni myös joskus onnistuisi siinä..

Maria M. 4. Blogi ei ole sinällään vaikuttanut minuun ja ajatuksiini mitenkään, koska olen ennen sinuakin tuntenut muutamia huumeidenkäyttäjiä ja alamaailman ihmisiä, joten se meno on siltä osin tuttua..

5. Miksi luet blogia? 

Mylma 5.Tykkään siitä ettei Jenna yritä peitellä tai sillä tavalla häpeä sitä mitä on ollut/mitä on tehnyt ja mitä nyt on. Totta kai on varmasti sata asiaa joita hän häpeää menneisyydestään ja toivoo ettei olisi tehnyt niitä mutta uskaltaa kertoa niistä silti. Huumeidenkäyttö on niin tabu ja häpeällinen asia meidän yhteyskunnassa edelleen että huumeidenkäyttäjän omaiset tai käyttäjä itse ei aina edes kehtaa hakea apua tai kertoa ongelmistaan muille.

Maria M. 5. Luen blogia mielenkiintoisuuden takia ja kun minulla on tylsää niin silloin on esimerkiksi kiva lueskella joitakin blogeja vaikkapa!

6. Mitä mieltä olet bloggarista?

 

Mylma 6.Bloggari on rohkea sisukas tyttö joka vielä tulee pääsemään pitkälle elämässä <3

Maria M. 6. Jenna vaikuttaa oikeen mukavalta nuorelta naiselta, jolla on oma persoonallinen tyylinsä. :)

 

7. Mitä mieltä olet blogin aiheesta? 

Mylma 7.  Aiheet ovat kiinnostavia, henkilökohtaisia, ajankohtaisia ja ajatuksia herätteleviä

Maria M. 7. Blogin aihe on erittäin tärkeä!!! Musta on rohkeaa että uskallat tuoda tälläsiä aiheita esille, yleensä kun tällästä aihetta pidetään vähän "tabuna" ja ajatellaan että päihdeongelmaisten tulisi hävetä itseään ja pysyä vain siellä omassa kolossaan päivän valolta piilossa.. Mitä ei todellakaan tarvitse tehdä!!

8. Oletko lukenut koko blogin? Jos et niin mihin asti?

 

Mylma 8. Olen tainnut lukea sen kokonaan :)

Maria M. 8. En ole lukenut blogia kokonaan, olen käynyt blogia vilkaisemassa aina sillon tällöin, mutta nyt olen lukenut tähän asti uusimpaan postaukseesi saakka eli: Weturi lehti projekti, 10.11.2015.

9. Mihin suuntaan blogi on kehittynyt?

 

Mylma 9. Asiat mistä Jenna kirjoittaa on tasaisesti ollut yhtä kiinnostavia, kielellisesti blogi on mennyt parempaan suuntaan.

Maria M. 9. Blogi on pysynyt minusta aika samanlaisena, mutta jos on pakko jotain vastata niin HYVÄÄN. :)

10. Mikä on parasta blogissa? 

Mylma 10. Blogissa parasta on se, että se on rehellinen, antaa uutta näkökulmaa ja että kaikessa se jollakin oudolla tavalla onnistuu olemaan elämän myönteinen kaiken kurjan keskellä.

Maria M. 10. Parasta blogissa on kirjoitustaidot! Jenna osaa kirjoittaa todella hyvin postauksia!

11. Mikä huonointa? 

Mylma 11. Huonointa on se että tekstin ja taustan väri sekä fontti tekee siitä välillä vaikealukuiseksi.

Maria M. 11. Ei ole oikeastaan mitään huonoa sanottavaa. :)

12. Onko mielipiteesi huumeidenkäyttäjistä muuttunut blogin myötä? Miten? 

Mylma 12.Ei ole muuttunut kovinkaan paljon.

Maria M. 12. Ei ole muuttunut, huumeidenkäyttäjiä, alkoholisteja kuin sekakäyttäjiäkin olen pitänyt ihmisinä aina siinä missä muitakin..

 

13. Mitä haluaisit sanoa bloggarille?

 

Mylma 13. Toivon todella paljon että jaksat tsempata eteenpäin ja pystyisit elämään ilman huumeita. Olet vielä tosi nuori ja sinulla on koko elämä edessä, älä anna himoille periksi. Tulee vielä monta ylä- ja alamäkeä mutta elämä on vaan paljon siistimpää selvin päin J Muista olla armollinen itsellesi, olet käynyt helvetin läpi ja katso miten pitkälle olet silti päässyt.

Maria M. 13. Jenna, pidä tämän hetkisestä polustasi kiinni ja pysy sitkeästi jatkossakin erossa huumeista! Kun muistelet mennyttä elämää, tajuat varmasti suuremmassa mittakaavassa ettei se ollut mitenkään hyvää tai hienoa.. Huumeet saattaa hetkeksi taata hyvän olotilan, mutta se olo mikä niiden käytöstä tulee jälkeen päin on miljoona kertaa pahempi... Ja luin yhdestä postauksestasi kun sanoit ettei sinusta olisi äidiksi. Tiedät kyllä varmasti mihin susta on ja mitä elämältäsi haluat, mutta sen neuvon kuitenkin sinulle antaisin näin lapsirakkaana ihmisenä, että jos sinä vauvan olisit muuten tahtonut jos sulla elämässäsi ei olisi näitä kaikkia ongelmia ollut, niin enpä luovuttais vielä sen unelman suhteen... ;) sun toipuminen on nyt hyvässä vauhdissa ja et tiedä mikä olosi on esimerkiksi 4-vuoden päästä? Jos homma jatkuu yhtä hyvää rataa kuin tähänkin asti... Saatatkin tuntea 30-vuotiaana tai sen jälkeen, että susta olisikin äidiksi! Monista päihdeongelmaisista/entisistä rikollisista on tullut myöhemmin hyviä vanhempia ja jos on mielenterveysongelmia, ei nekään välttämättä estä vanhemmuutta, pääasia on että se mielisairaus on saatu tasapainoon.. Eli älä kiellä joitakin unelmia, jos sinulla niitä on, kuuntele rauhassa kehoasi ja mieltäsi ja katso mikä tilanne on vuosien päästä, koska sinulla on aikaa...! :) saattaa myös työkyky palautua ja saatat löytääkin jonkun unelmaammatin mitä haluaisit lähteä opiskelemaan tai tekemään... :) mieti mikä voisi olla sellainen. Mielekäs työ pitää elämän myös virkeämpänä ja sut vielä paremmin poissa huonoilta teiltä!

14. Entä muille lukijoille?

 

Mylma 14. Älkää tuomitko ketään ennen kun tiedät heidän (koko) tarinansa.

Maria M. 14. Muille lukijoille haluaisin sanoa sen verran, että älkää tuomitko päihdeongelmaisia/rikollisia niin kovalla kädellä! Osahan täällä ymmärtää ja puolustaa Jennaa, mikä on tosi hienoa, mut sit on liian paljon yleisestikin tässä elämässä ihmisiä jotka ovat valmiita lyömään lyötyjä ja tuomitsemaan liian kovasti ihmiset joilla on jo valmiiksi ongelmia..... ! Mistä sellainen on kotosin? Perseestä minun mielestä. Mun omaan luonteeseen kuuluu piirteet: ymmärtäväisyys, avoimuus ja empaattisuus... Ehkä minä sen takia löydän mielestäni/sydämestäni sijaa myös päihdeongelmaisille ja rikollisille. Tiedän että jotkut ihmiset tässä vaiheessa buuaa minulle ja pitää tyhmänä, mutta rehellisesti haluan kuitenkin haastaa teidät kaikki ajattelemaan asioita, vaikka uskon myös sen että en voi kaikkien persoonallisuuksia ja mielipiteitä muuttaa... Monesti vaan ihmiset, joilla on päihdeongelmia ja rikollinen tausta, niin on ollut jo lapsuudesta lähtien ongelmia esimerkiksi kotona, päihdeongelmaiset vanhemmat ja väkivaltaa... Niin onko se mikään ihmekkään jos lapsi tai nuori menee kanssa sekaisin ja rupeaa pelehtimään esimerkiksi huumeiden kanssa??? Kun ei ole tasapainoista kotia, ei rajoja, ei rakkautta, ei kasvatusta.. Niin miten sellaisen pienen ihmisen pitäisi osata käyttäytyä yhtä fiksusti kuin aikuinen ja osata kiertää huumeet ja rikollisuus vielä kaukaa ? Helposti tuommosessa sekavassa elämän viidakossa eksyy lapsi/nuori ja lähtee sitten huonoille poluille... En minä myöskään oo sinisilmänen, kyllä mä tiedän että esimerkiksi nämä narkkarit tekevät paljon pahaa myös muille ihmisille! On väkivaltaista velanperintää tai muutenkin väkivaltaa, saatetaan puukolla uhkailla vaikka kaupan kassaa kun ollaan niin perkeleen sekaisin.......... Enkä minä väkivaltaa hyväksy ulkopuolisia ihmisiä kohtaan!!! Mutta tähän täytyisi löytää joku sovitteleva ratkaisu, jotta kaikilla olisi hyvä olla ja yks minun mielestä on sellanen, että jos jollakin ihmisellä on päihdeongelma ja ongelmia rikollisuuden kanssa, eikä se enää pitkään aikaan oo ollu mitenkään siistiä.. ja tällä ihmisellä on myös erittäin paha olla ja hän haluaisi niistä ongelmistaan ulos... Niin enpä minä ainakaan lähtis tarjoamaan köyttä, että meeppä tuosta narun jatkoks, vaan positiivisella tavalla haluaisin auttaa tätä ihmistä nousemaan takaisin jaloilleen ja kun ihmisellä on ollut rankkaa, tietty se joutuu ite tekee sen työn et pääsee sieltä kuopasta ylös, mutta ei se ole kellekään pahitteeksi että on tukevia käsiä siinä ympärillä... Ihmisellä on aina paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksistaan, kun on tukevia käsiä ympärillään, kuin että joutuisi täysin yksin taistelemaan ! Näin se vaan on. Narkomaani ja rikollinen ansaitsee myös apua ja kun tämä ihminen on saatu tuettua takaisin normaalin elämän kirjoihin ja työelämään, hän voi korvata terapian ihmisille joita hän on satuttanut... Valitettavasti elämä ei mene aina kuin satukirjoissa, viattomiakin ihmisiä sattuu, eikä se ole oikein mutta siitä pitää pyrkiä eteenpäin... ja kaikki me ihmiset tehdään myöskin virheitä, ne virheet on vaan erilaisia... Kukaan ei silti ole virheetön, tämä pitäisi muistaa..... !!! Näin ollen, meillä jokaisella ihmisellä on oikeus nousta sieltä virheistämme, saada taas kiinni hyvästä elämästä, eikä tarvitse mennä narun jatkoksi..... Narun jatkoksi joutaa ehkä sitten, jos on riistänyt toiselta ihmiseltä kylmäverisesti hengen, eli kyse ei ole ollut mistään itsepuolustuksesta. Sitä asiaa ei voi oikein enää mitenkään sovitella kun toinen ihminen ei enää elä, silloin vois ajatella periaatteella että antaa armon käydä oikeudesta ja elämä elämästä. Mutta siinähän jos vaan uhkailee toista puukolla, ei kuitenkaan riistetä kenenkään elämää... Joten tätä narkkariakin voi uhkailla takasin sitten puukolla niin tilit on tasattu ja terapiarahat päälle maksettu, ei siinä enempää voi. Tälläistä on elämä, aina ei mee nallekarkit tasan. Toivottavasti jokainen nyt ymmärsi kuitenkin ajatusteni pointin, eli ei lyödä lyötyä, jokainen meistä tekee virheitä ja autetaan toisiamme nousemaan sitten sieltä suosta ylös, koska kukaan ihminen ei oo lähtökohtaisesti paha ja kun lapsi syntyy, niin se on kuin valkoinen lakana johon elämä maalaa sitten jälkensä ja ruttunsa.

Mua ärsyttää myös, kun aina sanotaan, et narkkari ite on aiheuttanu sen päihdeongelmansa! No niinhän se on, ellei kukaan väkisin kaada pillereitä kurkusta alas ja tökkää huumeita suoneen.. Mutta onko se ihan täysin kuitenkaan keskeneräsen lapsen/ala-ikäisen teinin valinta, jos kotiolot on huonot ja ei rakasteta, anneta rajoja, niin jos lapsi tai nuori lähtee sitten huumeiden ja rikoksen polulle niin onko se täysin tämän ihmisen itsensä vika... No ei tietenkään ole, vanhemmat ovat vastuussa keskenkasvuisesta ihmisestä !!! ja sitten jos heiltä se kasvattaminen ei onnistu, niin jonkun muun täytyy hoitaa sitten se... Asioilla on syy ja seuraus suhteet. Päihdeongelma on myös sairaus, ihan siinä missä diabeteskin tai sydän ja verisuoni taudit... Otetaan taas esimerkki: Jos ihminen on erittäin liikalihava, syö joka päivä jotain hese mättöä ja berliininmunkkeja, ei harrasta liikuntaa, niin sit jos hän sairastuu diabetekseen niin kyllä se on ihan oma vika et on päästäny ittensä tuohon kuntoon ja että ei elä terveellisesti... ! Kummasti se lihava ihminen kuitenkin saa enemmän pään silittelyä, kuin mitä narkomaani... Vaikka on edelleen kans sairastuttanu ite ittensä, omaa tyhmyyttään. Voin vaikka väittää, et pitkällä ajalla on ihan yhtä epäterveellistä syödä hesburger ruokaa ja berliinin munkkeja joka päivä, kuin käyttää päihteitä joka päivä... Meillä on myös onneksi hyvä oikeus/terveydenhuolto järjestelmä, joka langettaa päihdeongelmaisille rikoksistaan tehdyt tuomiot ja antaa myös terveyden hoitoon apua tarvittaessa, tietysti aina nämä asiat ei toteudu niin kuin pitäisi, mutta kuitenkin... pääasia että toteutuu ainakin jossain määrin ja ainahan sitä toteutettavuutta voidaan parantaa, jos ihmiset oikeasti niin haluaa tapahtuvan. Suomi on suht tasapainonen maa ja toivon että ihmiset saavat täällä jatkossakin apua, vielä parannettuna, jos se elämä syystä tai toisesta lähtee keltä tahansa raiteiltaan... Vaikka myöskään ei ois huonot kotiolot, silti sortuis kokeilemaan nuorena ihmisenä huumeita, jäis niihin koukkuun, nii ei se ole sen kummempaa kuin kokeilla alkoholia ja tulla myöhemmin alkoholistiksi, nuorena helposti uteliaisuudestakin kokeilee kaikkea mikä on kiellettyä, eikä täysin käsitä niitä seurauksia mitä siitä voi tulla... Silloin meidän tulee tukea taas toinen toistamme ja auttaa ylös päin niitä ihmisiä jotka ovat pudonneet sinne kuoppaan, ettei tapahtuis se pahin mahdollinen, elämä loppuis turhasta syystä liian aikaisin! :/

Itse en ole käyttänyt huumeita, eikä mulla ole minkäänlaista päihdeongelmaa, mutta nämä olivat minun mielipiteitä tähän haastatteluun. Haluan vielä muistuttaa kaikkia, että pysykäähän erossa huumeista ja kaidalla tiellä! :)

Mikä blogin teksti koskettaa eniten? Miksi? 

Mylma 15. En osaa nimetä yhtä tiettyä tekstiä, suurin osa koskettaa tavalla tai toisella.

Maria M. 15. Eniten blogissasi minua koskettaa teksti, missä kerrot kuinka ex-miehesi pahoinpitelee sinua ja pitää vankina. Miten kukaan voi tehdä noin, rakastamalleen ihmiselle!?

Lukijan kysymyksiä

 Vastaan tässä yhden lukijan kysymyksiin.

1. Olet ilmeisesti ollut aina uskossa? Millainen suhde sinulla on Jumalaan ja miten sen koet vaikuttaneen elämääsi? 
Olen ollut. Ilman uskoa en olis tässä. Siitä on ollu iso apu.
2. Sanoit jossain vaiheessa, että haluat valkoisen hääpuvun. Miksi kuitenkin lopulta päädyit tummaan?
Ei löytyny hyvää valkoista.
3. Pystyisitkö / haluaisitko avata rikostaustaasi? Kiinnostaisi tietää rikosten taustoista ja myös tuomioista. 
Voin avata, mut kaikkee en kerro, nolottaa. Kirjottelen sitten kun pystyn. Ei oo helppoo avautua.
4. Oletko käynyt koulua peruskoulun jälkeen? Haluaisitko opiskella? 
En ja en.
5. Oletko ollut missään vaiheessa asunnoton? 
Oon ollu ja se oli ihan hirveetä. Olin katkolla kun tuli häätö. Menetin koko omaisuuteni kiitos exäni ja kun karkasin katkolta ei enää ollukaan kotia mihin palata. sitä kesti puolisen vuotta ainakin ennen kun sain kämpän.
6. Millainen on miehesi tausta?
10v kuivilla.
7. Haluatteko tai oletteko suunnitelleet lapsia? 
NEVER!!
8. Jos saat lapsia, miten aiot suhtautua heidän menemisiinsä ja tekemisiin? Esim sallisitko pilven polton?
En saa lapsia.
9. Miten löysit virkkaamisen ja oletko saanut paljon myytyä tuotteitasi?
Olin metadoni korvaushoidossa kun alotin virkkaamisen. Olin sellasessa käsityöryhmässä kun innostuin sit virkkaamaan. Onhan noita töitä tullu myytyä ja oon ihan antanu lahjaksikin niitä. Tälläkin hetkellä ois pari tyyppiä tilaustöitä vailla. Hankin jo langatkin yhteen työhön. Eli homma etenee.
10. Mistä pidät eniten ulkonäössäsi ja mistä vähiten?
Eniten.. erotun joukosta, siitä tykkään. Vähiten tykkään pisto arvista, hampaiden kunnosta (paskana!), viiltoarvista, pahoinpitelyvammoista.. Näitä riittää.
11. Millaista koulukiusaamisesi oli? Olen itsekin koulukiusattu, jonka vuoksi kiinnostaa tietää.
Rankkaa. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kerran jopa koittivat saada mua tekee itsemurhan. Yrittivät saada mut hyppää kerrostalon katolta huutelemalla "hyppää susi hyppää". Aina porukalla ne mua kiusas, ei ne yksin uskaltanu.
12. Oletko itse kiusannut ketään koulussa?
En.
13. Oletko ollut tekemisissä kiusaajiesi kanssa myöhemmin?
Joihinkin oon sattumalta törmänny. Osa on jatkanu sitä vielä tässä iässä. Eivät oo kasvaneet näköjään.. Ja osa on pyytäny anteeks ja jopa puolustanu mua.
14. Oletko ollut koukussa muuhun, kuin huumeisiin?
Tupakka, imppaaminen, alkoholi..
15. Pelkäätkö, että avoimuudestasi esim täällä blogissa voisi olla haittaa myöhemmin tulevaisuudessa? 
Jaa-a. Sen näkee sit.
16. Lukeeko läheiset / sukulaiset blogiasi?
Kyllä osa lukee. Muutama sukulainen ja kaverit.
17. Oletko aina asunut Pieksämäellä ja onko aikeita muuttaa joskus pois?
Oon asunu muuallakin mut en pitkä aikoja. Tällä hetkellä ei oo aikomusta muuttaa pois.
18. Millaisia pysyviä vaurioita sinulle on tullut huumeiden käytöstä?
Pää on pehmenny jonkin verran. Fyysinen kunto on huono.
19. Mitä sanoisit nyt miehelle, joka tarjosi sinulle huumeita ollessasi 11-vuotias, jos voisit sanoa mitä tahansa? 
Se on kuollu. Mut jos voisin jotain sanoo niin sanosin et "oliko kiva koukuttaa mut ja käyttää vielä hyväks vitun paska! Pilasit mun elämän. Olin idiootti kun luotin suhun. Oli ihan oikein et sut tapettiin, sait ansios mukaan."
20. Ja vielä viimeinen kysymys, luuletko laitosten pahentaneen vai parantaneen tilannettasi ollessasi nuori?
Ne on vaan pahentanu mun tilannetta. Yks katkopaikka oli kyl kiva, mut eipä siitäkään kyl apua ollu. Homma kun lähtee itsestä, ei kukaan voi lopettaa toisen puolesta. Laitokset ois voinu auttaa, mut se ois vaatinu sitä et mä oisin itekin ollu tosissani.

Riippuvuus

Miten voi rakastaa ja vihata jotain samaan aikaan? Muistan vieläkin kaikki ne vedot joita vetelin itkien. Silti piti painaa mäntä pohjaan. Ja bädäm hetken helpotus ja pian edessä sama tuska. Rakastin aineita. Vihasin aineita. Miten se on mahdollista? Aina sama tuska piikillä ja sit helpotus joka ei kauan kestä. Aamu alko piikillä. Sit hirvee puhelinralli ja armoton odotus että pääsee vetämään. Joka päivä sama ralli. Kaikki vitun vuodet. Mikään muu ei merkinny kun piikki. Kaikki pyöri sen ympärillä. Sen eteen teki mitä vaan. Aina kun sai kamaa kaikki oli hyvin. Tai niin mä luulin. Helvettiä se oli. Kuvittele että joku toimii sun puolesta, päättää mitä teet. Se joku on riippuvuus. Se tekee sut sairaaks. Muuttaa sut aivan toiseksi tyypiksi. Se ohjaa jokaista toimintaa. Mikään muu ei merkitse kuin aineet. Se on hirveetä. Koko todellisuus vääristyy. Helvetti on irti. Mut siitä voi päästä eroon. Sen voi oikeesti voittaa. Kaikki lähtee itsestä. Kukaan muu ei sitä voi tehdä. Oma tahto on tärkeintä siinä että pääsee eroon. Monta vuotta mä kuvittelin et mul on tahtoo. Vaan ei ollu. Ei riittävästi. Mun piti mennä niin pohjalle kuin mahdollista ennen kun tuli se oikee tahto. Piti kokee kaikki mahdollinen paska ennen kun tahtoo tuli. Viha-rakkaussuhde on muuttunu. Enää on vaan viha. Välillä riippuvuus yrittää saada mut valtaansa. Enkä mä anna sen onnistua. Se on ohi. Enää en palaa siihen helvettiin. Jatkan taistelua.

Lehtijuttu

Eilen ilmesty Savon Sanomat ja Sunnuntaisuomalainen lehtiliitteessä juttu meikäläisestä. Blogissakin eilen kävi 22713 kävijää. Jutusta tuli tosi asiallinen. Siinä kerrotaan mun Blogista, mun huumeriippuvuudesta ja nykytilanteesta. Myös ADHD asiat otettiin esille. Päihteiden käyttö EI ole este ADHD-lääkitykselle. Kunpa vaan kaikki päihdealan ihmisetkin tajuais asian. Varsinkin lääkärit. Hyvä että asiasta sentään puhutaan. Kiitos toimittajalle ja kuvaajalle hyvästä jutusta! Oli mukava asioida heidän kanssaan. Juttu ei ollu mikään mässäilyjuttu vaan linja pysyi asiallisena. Paljon parempaa tekstiä kuin eräissä fucking juorulehdissä. http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/jenna-karjalainen-on-elanyt-puolet-elamastaan-narkkarina-nyt-han-kertoo-siita-blogissaan/2173178?pwbi=d7fb45822fed1e1a6b88cbf4e1f440b8

Weturi lehti projekti

Tässä uusin Weturi lehti no8 jonka tekemisessä olin mukana. Mua pyydettiin mukaan tekee tätä lehtee tän blogin ansiosta ja musta tuli sit tän lehden toimittaja. Lehden löytää netistä http://toimipaikka.a-klinikka.fi/vinkki/materiaalipankki/veturi-lehti     (tämä osa ei ole vielä ilmestynyt sivulle, mutta ilmestyy kyllä aikanaan) ja lehden voi myös tilata. Asiallinen lehti joka keskittyy huumeidenkäyttäjien asioihin. Kannattaa tutustua!

 Tässä on meikäläisen kirjottama juttu jossa käyn läpi eri vaiheet huumeiden aloituksesta ongelmakäyttöön ja toipumiseen. Käyn aiheet läpi ja myös kerron omista kokemuksista.

 Mun piirtämä kuva pääs myös lehteen.

 Tässä jutussa kerron suht lyhyesti eri tekijöistä jotka johti mut käyttämään aineita. Koulukiusaaminen, häiriökäyttäytyminen, masennus, ADHD, hyväksikäyttö.. Himo joka lopulta tuhoaa ja vie KAIKEN.

Mun kirjottamat biisin sanat.

Haaste lukijoille

Mä haluisin tehdä sellasen tekstin missä haastattelen paria lukijaa. Lukijat sais kertoo mitä mieltä ovat blogistani, miten se on vaikuttanut lukijaan, miks sitä lukee, jne.. Haastattelisin lukijoita sähköpostin kautta. Anonyyminä voi tietenkin olla jos haluaa. Kaikki halukkaat ilmoittautukaa lähettämällä mulle sähköpostia. Olisin kiitollinen.
jenna.harju89@hotmail.com

Muutos

Mua kyllä ihmetyttää kun ei oo vieläkään ollu syysmasennusta. Nyt on eka syksy kun ei oo armotonta depistä. Oon ihmeissäni. Ehkä yks syy siihen on toi mun ADHD-lääkitys. Elvanse (Lisdexamfetamiini) pitää mielialan tasaisena. Kun se lääke mulla alotettiin, siitä eteenpäin mul on menny helvetin hyvin. Muutos näkyy. Oon paljon paremmassa kunnossa psyykkisesti ja fyysisestikin eron huomaa. Sitä moni on sanonu. En oo retkahtanu kertaakaan ton lääkityksen aikana. Oon ollu maaliskuusta asti ilman retkahduksia. En oo koskaan ennen pystyny samaan. 9kk! Huh huh, en oo ikinä ollu kuivilla näin kauan.. Jos oisin saanu lääkityksen jo 13-vuotiaana (kun ADHD todettiin psykiatrisella) niin tuskin ois menny asiat niin päin vittua kuin ne meni. Ja millanen muutos tässä on tapahtunu korvaushoidon ja ton ADHD-lääkkeen myötä. Mä oon ihan toinen ihminen. En elä enää siinä hirveessä maailmassa. En kaipaa siitä mitään. Se on jo nähty. Liian nähty. Onneks se on ohi. Traumoja ja vammoja on jääny paljon, mut niiden kaa oppii kyl elämään. Välillä on vaikee uskoo tätä nykyhetkee todeks. Ihmettelen usein et miten tää on mahdollista. Huumehimotkin on vähentyny, eikä ne ole enää läheskään niin voimakkaita kuin alussa. Yks päivä oli kyl retkahdus aika lähellä. Kaveri soitti ja oli puhetta et nähtäis. Sillon iski pitkästä aikaa kovat kamahimot ja se tuntu jopa fyysisesti. Onneks sit en nähny sitä vaan kävin nukkuu. Vaikka oli himot, selvisin niistä ja just niiden himojen avulla mä tajusin mitä teen. Eka ajattelin et joo, kai sitä voi ottaa tän kerran. Sit mieleen muistu kaikki se helvetti. Muutin mieleni. Joskus ikävistäkin tunteista voi olla apua. Näköjään.

Persevedot pelastaa OY MAINOS

 -PERSEVEDOT PELASTAA OY MAINOS-

Onko ruiskusi ruosteessa? Ovatko suonesi paskana? Etkö saa osumaa? 
EI HÄTÄÄ! 
Olemme vihdoinkin keksineet mainion vaihtoehdon. Älä enää hukkaa aikaasi suonien etsimiseen, käytä sen sijaan persettäsi! 
UUTUUS! PERSEVEDOT! 
Persevedot pelastaa! Käytä uutta teknologiaamme ja unohda pistojäljet!
1. Väsää vedot tavalliseen tapaan.
2. Vedä aine ruuttaan
3. Jätä piikki pois
4. Työnnä ruutta peseeseen ja paina mäntä pohjaan!
Vaikutus on nopea ainutlaatusten limakalvojen ansoista. Helppo ja nopeakäyttöinen vaihtoehto turhauttavaan tykitykseen. Ei jätä jälkiä! Älä enää pelkää piikittämisestä tulevia ongelmia vaan ota käyttöön Persevedot!

Kuulumisia

Täs on taas tullu yks uus projekti kiitos tän blogin. Pääsen radiohaastatteluun. Siitä tulee noin tunnin mittanen juttu missä mä kerron korvaushoidosta. Pääsen kertomaan miten mua kohdellaan päihdepolilla. Siellä on ollu aika paljon väärinkohtelua. Tänäänkin. Eikä ole eka kerta. Se päihdepolin lääkäri on helvetin vittumainen. Sillä on jotain henkilökohtaista mua kohtaan. Oon tehny jo yhen valituksen missä myös vaadin että lääkäri vaihtuu, mut MITÄÄN ei tapahtunu. Mun on nyt tehtävä toinen valitus. Mua on kiristetty ilman syytä, uhkailtu myös, mun ADHD-lääkärille on valehdeltu, mua ei oteta todesta, keksitään tarpeettomia tutkimuksia jotka on tehnty jo aikaa sitten, ei uskota et mul on ADHD-diagnoosi (vaikka näytin sen!) eikä uskota että olen ollu kuivilla vaikka käyn seuloissa, enkä saa edes omia tietojani, enkä saa kotilääkkeitä (vaikka mun ois pitäny saada ne jo kesäkuussa). Siinä nyt muutama virhe. Toivottavasti ne alkais kohdella mua asiallisemmin jatkossa. Mä nimittäin kerron kaiken yksityiskohtaisesti siinä haastattelussa. Tuo ADHD asia ei edes kuulu päihdepolin lääkärille. Mulla on jo ADHD-lääkäri, mulla on ADHD-diagnoosi ja hyvä ADHD-lääkitys. Asia on siis kunnossa. Ja silti pitää vatvoo sitä päihdepolilla. Vittu mitä ajanhukkaa. Että tämmöstä on kohtelu pieksämäen päihdepolilla!