torstai 8. tammikuuta 2015

Minä ja Amfetamiini

Amfetamiini oli mun ensirakkauteni jo 11-vuotiaana. Syy siihen että otin sitä oli ahdistus ja tuskastuminen itseen ja koulukiusaamiseen. Ekat vedot oli mahtavat! Tuli niin voimakas itsevarmuuden tunne ja kaikki ongelmat oli poissa. Huomasin myös että Se auttoi minua pysymään rauhallisena ja keskittyneenä. Ja Se euforia. Olin onneni kukkuloilla aina vauhdeissa. Kuten edelleenkin. Amfetamiini on mulle lääke ADHD:n hoitoon. En mene siitä silleen sekaisin että toimintakykyni katoaisi,päinvastoin. Olen normaali ja pystyn toimimaan ilman ongelmia. Jos saisin dexamfetamiinilääkityksen,voisin elää ilman subuakin ennenpitkää. Amfetamiini on vastaus lähes kaikkiin ongelmiini. Se on minulle polttoainetta jolloin ei tule ongelmia selviytymisen kanssa. Laskut on vaan vittumaiset. Mieli ja kroppa hajoilee. Ja kunnolla. Mutta Se on vaan kestettävä,itseaiheutettua ja tarpeellista minulle. Tuskin olisin hengissä ilman amfetamiinia. Niin kornilta kun Se kuulostaakin. Se aine on pelastanut mut lukuisia kertoja eri tilanteista. Tänäänkin amfetamiini pelasti päiväni. Nukuin pommiin subujaosta ja olin vierotusoireissa. Sitten mietin tilannetta ja totesin että amfetamiini on paras apu. Olin oikeassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti