Överit

Muistu tässä mieleen yhet ekstaasi överit. Paritkin. Olin kämpillä ja kaveri otti yhteyttä. Essoja. Menin sinne ja rätkäsin essot hihaan. Alko hirvee vapina, sydän hakkas hulluna, tuli epämääräsiä liikkeitä ja eikun vessaan laattaamaan. Tuo tila oli mulle jo tuttu, mut essojen kanssa saa aina pelätä. Monet kerrat painoin mäntää pohjaan hirveen pelon vallassa ja rukoilin etten kuolis. Silti piti painaa mäntä pohjaan. Noh, nää överit pelotti. Jähmetyin paikalleni tunnustelemaan oloja. Silmät oli ihan mustat ja kaverikin totes että tais mennä vähän yli. Siinä sitä oltiin taas. Laattaaminen jatku. Jonkin aikaa siinä tutkittiin tilannetta. Sit olo hyvin vähän parani, huomasin et en ehkä kuolekaan ja uskalsin sit lähtee. Jo pihaan päästyäni mä oksensin taas. Siinä tuli vielä joku tyyppikin vastaan ja katto paheksuvasti. Kadulla kävellessä soitin kaverille (ihan varmuudeks et jos kuolen ni tietää mun sijainnin) ja hölötin siinä kulkiessani. Liikennevaloissa piti taas oksentaa ja sit otinkin suunnan sisustuskauppaan. What the fuck?? Kysyin myyjältä hyvin oudolla lapsen äänellä et "onko täällä niitä tapetteja?". En vieläkään tiedä mitä tapetteja mä kaipasin. Myyjäkin ihmetteli mun vapisevaa olemusta mut silti näytti missä tapetit on. Juoksin ulos. Laattasin. Kaveri puhelimes ihmetteli et mitä helvettiä mä säädän. Kun tietäs. Pääsin sit vihdoinkin kaverin luokse ja se laitto mut sänkypotilaaks. Överit meni pikkuhiljaa ohi. Mielessä kyllä pyöri aikasemmin tapahtunu essomyrkytys joka oli viedä multa hengen. Rännitin jo ties kuinka monetta essoo sinä päivänä ja sit se jonkin ajan päästä iski. Mä luulin et ne oli horkat, mut se oli jotain vitun paljon pahempaa. Kramppeja, kouristuksia, vapinaa, saatanalliset kivut, kova kuume.. Ei voinu kun huutaa. Oli niin kovat tuskat etten voinu kun maata täristen sohvalla helvetillisissä oloissa. Horkat jäi kepeesti kakkoseks siinä tilassa. En onneks ollu yksin. Kaveri hiero mun jalkoja ja selkää ja anto mulle pari rivaa (Rivatril) ja ne todennäkösesti pelasti mun hengen. Noin tunnin päästä alko olo vähän helpottaa. Uskosin että ne rivat todella jeesas. Myöhemmin sain kuulla että se oli ilmeisesti ollu myrkytystila. Oireet täsmäs. Oli kuulemma ihme et olin selvinny. Essoista ei koskaan voi tietää. Vaikka ne ois samaa satsii, ne voi olla täysin erivahvusia. Niistä ei tiedä mitä kaikkee paskaa niissä on. Niitä ei koskaan pitäis rännittää. Se on helvetin vaarallista. En suosittele kenellekään.

Eräs amfetamiinipsykoosi

Jokunen vuos sit näihin aikoihin mul oli kunnon amfetamiinipsykoosi :D tuli mieleen vaan kun lueskelin vanhoja tekstejäni. Tässä yhden piripsykoosin tapahtumia.

Mä koko ajan kuulin että musta puhutaan. Koko ajan oli porukkaa toisis huoneis ja mua stalkattiin myös kämpän ulkopuolel ikunoista. Yhes vaihees kun pari tyyppii oli käymäs, sellasii isoi miehii, mä olin keittiös kaverin kaa jonka piti vahtii mua, mut sepä nukahtikin. Mä sit kuulin miten ne puhu musta kaikkee paskaa ja vähä välii kurkin keittiön ovelta olkkariin ja kommentoin ettei se niin menny, ei mul mitää psykoosii oo ym. Sit mä yhes vaihees kävelin selkä edellä sinne olkkariin kun nää herrat oli kylässä. Sillon jo toinen niist sano exälleni että pyytää mut sinne olkkariin kun mä vaa skitosoilin pahemmin keittiös.

Parevekkeel röökil käydessäkin piti olla matalana ettei mua nähä. Kuulin koko ajan kun porukka puhu minusta jotain kovaäänisesti ja sanoin exällekin että tulee siinen lattialle mun kaa kun ihmiset ei saa nähä mua, ja tottakai puhuin kuiskaten ettei ne kuullu. Aamul koitettii nukkuu, exä saiki nukuttuu, mä en. Mä näin ja kuulin miten mun kaikki kaverit oli makuuhuoneen ikkunan takana ja kattovat mua verhojen läpi. Mä esitin nukkuvaa, hengitinkin tiettyyn tahtiin enkä uskaltanu liikkuu milliäkään. Ihan älyttömii paskapuheita kuulin ja sitä miten ne väitti että mul on psykoosi. Sit mä herätin exäni ja juoksin parvekkeelle kun kuulin että kaveri kiipes sinne. Mentii sit partsille eikä siel ollu ketää. Mä näin ne tyypit sit vähän matkan pääs ja sanoin exälle et tuol ne on ja ihan varmasti yks niistä tuli parvekkelle. Exä ei nähny ketään ja sano et on aika taitavia kavereita kun eivät oo jalanjälkiäkään lumeen jättäneet, en uskonu siltikään ettei niit ollu oikeesti siinä.

Koko päivän mä kuulin miten kaverit oli kämpän ulkopuolella stalkkaamassa mua ja mä pyysin exää sanoo yhelle puhelimes että lopettasivat jo, mä en jaksa enää. Mä olin sillon myös vetäny essoja ja näin vessan seinäs naamoja, parvekkeen alla oleva lumihanki oli rankin, siel näky kaiken näkösii naamoja ja pääkalloja, ruumiita ym, ja ne muuttu pelottavammiks.. Sit oli pakko juosta sisään kun näin että se saatanan naamalumipenkka jatkuu vielä pitkälle siit parvekkeen alta eteenpäin.

Meno vaan paheni iltaa kohti mentäes. Exä nukku taas ja mä kävin röökillä. Olin matalana ja kurkkasin ulos ja näin että sieltä tulee pari prätkäjätkää aseiden kanssa. äkkiä juoksin matalana sisälle. Oikeesti ne oli vaan mopopoikii joilla oli jääkiekkomailat tangolla :D Sit kuulin mootoripyörien äänii ja puhetta. Kämppä oli piiritetty. Mä kuulin et jos must nähään vilauskin niin mut ammutaan. Ja kuulin miten laukauksii ammuttiin seinään. En enää uskaltanu istuu ees sohvalla. Exä kun heräs se ihmetteli että mitä helvettiä mä teen lattialla ja ensimmäinen asia mitä se kuuli mun suusta oli että mikä ase tulee seinän läpi. Exä parhaansa mukaan koitti mua rauhotella, mut eihän se auttanu,mä konttasin lattioilla ihan paniikissa :D

Jotenki exä sit sai mut nukkumaan, pelotti ihan hirveesti enkä meinannu saada unta mitenkään kun kuulin ääniä ja tunsin miten mua tuijotettiin ikkunasta. Sit se uni tuli viimeinkin ku tarpeeks seroquelii vedin. Mut sitten yöllä mä heräsin siihen kun naapuri huus mun kavereille että siel se Jenna pilaa päänsä pirillä ja on ihan psykoosissa ym ym ja herätin exäni ihan paniikissa kuiskaamalla että ollaan ihan hiljaa ettei naapuri kuule ja että kavereita on taas täällä, tuolla pihalla. Käytiin sit parvekkeel tupakal ja mä näin miten kaverit juos pois siitä. Ei siinä oikeesti ollu ketään. Sitten lisää seroquelii ja unta palloon taas äänien ympäröimänä.

Seuraavan kerran kun heräsin, mä olin normaali taas ,vähän oli omituinen olo, pelokas ja säikky, mut ei enää psykoosii. Ja aloin tajuta että noi tapahtumat oli ollu pelkkää kuvitelmaa ja sit tajusin että ahaa, taas kerran amfetamiinipsykoosi. Sillon se ei ollu hauskaa kun se oli päällä mut näin jälkeenpäin kyllä huvittaa :D

Terveisiä vuodelta 2012

ei vittu,kyllä kauhulla muistelen sitä aikaa kun vedin ihan hulluna pirii ja essoi putkeen reilu puol vuotta. päivittäin. ihme että oon hengissä. mä kestin ne,diileri ei. R.I.P. se meno oli sellasta että ei ihmekkään kun nään vieläkin kaiken maailman naamoja seinillä,tauluissa ym..

ensinnäkin se piri. se oli niin priimaa,sitä ei tarvinnu kun ihan snadi murunen vetää ja olot oli huikeet. jo 0.2 ois ollu överikamaa. ja se crystal metamfetamiini,huh huh.. ihan hulluu settii. puhtaampaa pirii ei varmasti ollu liikkeellä näillä main. ja ne essot. aivan helvetin kovia,suoraan labrasta tulleita. niitä kun rännitti niin kyllä pelotti. aivan eri luokkaa kun aiemmin vetämäni,ne eiemmat uskalti kokonaisina vetääkin,näitä ei.

ekalla kerralla joku vaisto varotti ja mä ehotin että ottaa vaan yks neljäsosan ja kattoo mitä tapahtuu. ja alko tapahtuu. siitä meni niin kuutamolle että huh huh. alko seinät valuu,palloja pomppii ja muuta mukavaa. makasin vaa sohvalla ja tuijotin seinii ja kattoi ja näin miä ihmeellisempii asioi. pari kaverii ei uskonu varotuksii ja vetivät kokonaisena ja sekosivat niistä. niitä essoja tuli vaikka minkälaisia ja värisiä. mut yks niis oli samaa,ne oli aina ihan vitun kovia.

katukaupassa oli liikeellä timantteja,toiselta nimeltään armaneja,eikä ne ollu läheskään niin kovia kun tältä diileriltä ostetut timantit. siinä itekin sen eron huomas. kerran kävi hullusti kun en ollu tarpeeks tarkka. eka vedin yks neljäsosan euroo (ekstaasii sekin siis,ei rahaa,mut vihree väriltään),se kolahti kyllä,mut ois voinu enempikin sanoo. seuraavilla vedoilla päätin että otan puolikkaan. sepä olikin dollari(ei rahaa sekään,vaan vihree esso). se oli vittumainen kurssinvaihto. en huomannu eroo kun vasta vedettyä sen. sillon meni yli. olin kaverin luona ja tuijootin peloissani ympärilleni. mua pelotti ihan vitusti. nimittäin se että kuolenko mä. ja ihan kaikki muukin pelotti. kaveit kysy monesti oonko kunnossa,oli olin. mä en ees uskaltanu ajaa polkupyörällä sillon.

sit mä monesti aina juoksin yhtäkkii kaverin asunnosta ulos kauhuissani kun näin sen kämpän ihan veressä ja joka paikas oli ihmisen ruumiin osia. mä skitsoilin kaikkii salaliittoteorioita ja olin varma että mut yritetään tappaa. sit mä myös vaan tanssin,tanssin ja tanssin. makasin myös vaa lattialla ja tunsin miten olin osa musiikkii,mä elin sitä musiikkii. mä itkin,mä nauroin,raivosin,sekosin.. sit kun alko mennä touhu liian oudoks ni oli pakko nukkuu pari yötä ja jatkaa taas. kaveritkin oli kauhuissaan kun ne katto sitä touhua.

monesti mä itkin sitä etten jaksa. mä pelkäsin ihan vitusti jokaista piikkii. aina samaan aikaan kun vedin mäntää pohjaan mä rukoilin etten kuollis. ja silti itkien oli vaan pakko vetää se mäntä pohjaan vaikka miten pelotti että kuolenko. se oli han kamalaa. ja ihan vitun hullua. yli puol vuotta tuota kesti. onneks oon hengissä. diilerille kävi pikkusen ikävämmin. siltä pysähty sydän. vittu että hajottiin kun tuli puhelu että se on kuollu. ja siitä kun ei ois uskonu että se menee kuolemaan. se oli myös kaveri,ja aina kun kaveri kuolee se on niin rankka paikka. sitä pysähtyy miettimään että onko ite seuraava. toivottavasti selviin hengissä tästä kaikesta kuiville.

essojakin niin paljon vähätellään. oikeesti ne on ihan vitun vaarallisii,mun mielest jopa vaarallisempaa kun piri. kun ei niistä ikinä tiedä että mitä ne ees ylipäätään on,kuinka vahvoja ja samaa merkkii oleva samasta setistä tullu voi olla vaikutukseltaan ihan erilainen kun se toinen samanlainen. (mun päihdepolityöntekijäkään ei tienny tätä). ja kun niihin vielä sekotetaan muita huumeita niin ei voi ikinä tietää mitä vetää. voi vaan arvella. ja jo se 1 vitun nappi voi tappaa. kannattaa siis miettii kahteen kertaan että ottaako vai ei.