Kuvasarja ennen vapautumista osa 2

Kuvasarja osiin jaettuna jatkuu. Tämä on kuin dokumentti elämästäni ennen vapautumista henkisen riiston tuhokierteestä ja siitä vapautumisen jälkeen. Ero tulee olemaan merkittävä. Tämä yllätti minutkin (olen äimänä vieläkin). Jos en olisi vetänyt rajoja, en olisi koskaan tullut tuntemaan syvintä olemustani, en olisi päässyt käyttämään lahjojani täydessä potentiaalissaan, en olisi koskaan tullut tuntemaan vapautta, en olisi päässyt palvelemaan Jeesusta palavalla sydämellä, enkä elämään todeksi kutsumustani. Monet kohtaamiset olisivat jääneet väliin vain, koska elämäni kului väärän vallan alaisuudessa. En olisi saanut edes huomioida toisia ilman passiivista rangaistusta. Oli kuin olisin tehnyt  rikoksen osoittaessani huomiota kenelle tahansa toiselle. Se johti ikäviin seurauksiin yhä uudestaan. Toisten kohtaaminen on vaikeaa, jos joutuu pelkäämään uutta kohtausta. Eipä myöskään vangittu olemukseni olisi voinut koskettaa sydämiä kroonisen uupumuksen kuluttamana varjona itsestään. Jos en olisi vetänyt rajoja, olisin antanut elämäni kuihtua toisen ihmisen hukkakäyttöön. Yhden ihmisen omistushaluinen kontrollointi ja siihen alistuminen olisi estänyt Jumalan työn elämässäni - se olisi estänyt vapautumisen myös toisilta. 

Tämän oivaltaminen oli varsin murskaavaa, mutta vapauttavaa.

Ei ole mikään vähäinen asia vangita toista ihmistä toimimaan oman avuttomuuden kannattelijana ja emotionaalisena kaatopaikkana.😦 Mikään viaton uhri ei vangitse toisen elämää oman egonsa polttoaineeksi. Energiavarkaus on pahimpia varkauden muotoja - siinä ei varasteta materiaalista omaisuutta, vaan ryöstetään ihminen henkisesti. Salaa riistetään toisen voimavarat, vapaus, elämänvoima, lahjakkuus, syvin olemus, kutsumus, kasvu, armolahjat, sielun eheys, vapaus, jumalasuhde ja identiteetti vain, koska "minä vain tarvitsen". 😵

Käyttäisi omiaan - mutta eihän sitä voi, kun oma minuus kumisee tyhjyyttään kroonisen totuuden torjunnan seurauksena. Tällainen tyhjiö ei täyty koskaan, koska se ei ole luonnollinen. Sitä ei voi täyttää kukaan, vain ihminen itse voi vapautua siitä kohtaamalla totuuden itsestään. Koska tällainen tyhjiö syntyy ihmisen katkaistessa yhteytensä todellisuuteen ja sen Luojaan, hän alkaa vaatia toisia antamaan itselleen kaiken sen, minkä yksin Jumala voi antaa. Samalla hän pakottaa muita kantamaan kaiken sen, minkä yksin Kristus on sovittanut. Hän vaatii toisilta mahdottomia, koska ei tahdo kohdata itseään totuudessa.

Tällöin ihminen korottaa itsensä toisten yläpuolella olevaksi erityistapaukseksi, jota muiden tulisi palvella ja kannatella. Tämä on eri asia, kuin särkynyt ihminen, joka tarvitsee tukea voidakseen kasvaa ja toipua. Jos ihminen on päättänyt jättää kasvun väliin ja uskoo oikeudekseen heittäytyä toisten kannettavaksi, hän on tehnyt itsensä epäjumalaksi. Sellaisen kantaminen on tappavaa touhua, joka ei hyödytä ketään - päinvastoin, toisen vastuuttomuuden kannattelu johtaa molempia turmioon. Minun piti käydä lähellä kuolemaa oppiakseni tämän. Ja nyt kadun, että annoin käyttää vilpittömyyttäni hyväksi yhä uudestaan. 

Jos motivaatiota  muutokseen  ei ole, vaikka toiset kärsii oman vastuuttomuuden johdosta, silloin on jokin hyvin pahasti vinksallaan. Ei ole tervettä käyttää toista ihmistä vähät välittäen toisen hyvinvoinnista. Yksi vain vaatii ja huutaa koko olemuksellaan "anna vielä, anna vielä" - toinen antaa, koska muuten hän tuntisi olevansa "paha ihminen". Vaikka todellisuudessa sydämetön on se, joka riistää toista ilman aikomustakaan toimia vastavuoroisesti. 

Tämä on äärimmäisen vaarallinen asenne, joka voi riistää toiset hitaasti hengiltä, jos sille ei vedä rajoja.😨 Se vain ottaa ja vaatii lisää, jopa auttamisen nimissä. Se tekeytyy auttamishaluiseksi ja on antavinaan jotain, mutta jättää jälkeensä entistäkin pahemmin uupuneen ja tyhjäksi riistetyn "avun" kohteen. Se ylistää avuliaisuuttaan ja kerjää kehuja, vaikka käyttää toisia hyväkseen.🤯

Jos minuus on rakennettu valheen varaan, silloin ei ole mitään annettavaa toisille. Ja jos ihminen ei tahdo kohdata itseään totuudessa, hän jää ainaiseksi ottajaksi, joka käyttää muita hyväkseen kuvitellen sitä oikeudekseen.😵 Tässä ei ole kyse mistään vähäisestä petoksesta, vaan itsepetoksen äärimuodosta, jossa ihminen on valehdellut itselleen niin kauan, ettei enää koe väärää vääräksi, ei kadu tekojaan, ei tahdo kasvaa eikä muuttua, koska vihaa totuutta, joka voisi hänet vapauttaa. 

Ja kun joku ei tahdo kohdata itseään, hän pakottaa aina jonkun kantamaan kaiken sen, mitä ei tahdo kohdata ja tunnustaa. Tämä on ihmisten uhraamista oman itsekkyyden alttarille.🫨 Eikä sillä ole mitään merkitystä, millaista tuskaa se tuottaa toiselle. Koska kaikki tuho tehdään näkymättömissä, henkisellä tasolla, on helppoa vähätellä sitä sielun väkivaltaa, jossa toista syödään salakavalasti elävältä, riistetään tyhjiin, uuvutetaan omien taakkojen painon alle, vyörytetään oma sisäinen kaaos toisen niskaan, projisoidaan oma pimeys ja vääryys toisen syyksi ja vangitaan toisen olemus hukkumaan tuohon kaaokseen. Tällaista on helppo vähätellä, jos ei ole itse joutunut sitä kokemaan. 😖

Se on helvetillinen henkinen tuska, joka kuluttaa ja vääristää sisintä kroonisesti. Se on turmiollinen toimintalogiikka, johon vangittu vyöryttää toisen niskaan vääriä taakkoja. Siinä käytetään sääliä ja myötätuntoa sitomaan kohde mielivaltaisen tuhotaakan alle. On ollut järkyttävää kohdata näin kieroa pahuutta, jossa hyveitä manipuloimalla vangitaan vilpittömien sydämet. On äärimmäisen itsekästä pakottaa toinen kantamaan tahallisen vastuutonta ihmistä, jolla ei ole aikomustakaan kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi.🤯 Ja vaikka motivaatiota muutokseen ei ole, silti luodaan valheellista toivoa, teeskennellään parannusta samalla kun tuhoisa toiminta vain pahenee. Yhä uudestaan tekijä lupailee muutosta petollisesti, tekee parannuksesta performanssin, ylistää "nopeaa etenemistään" samalla kun jälleen takertuu salakavalaan kuristusotteeseen. On julmaa varastaa toisen elämä itselleen, vangita salaa toinen oman vastuuttomuuden taakankantajaksi. Eikä vangittu haluaisi uskoa näkemäänsä ja kokemaansa todeksi - on vaikea uskoa, että kukaan haluaisi alistaa salaa lähimmäisen sijaiskärsijäksi omaan itsesäälisirkukseen, joka kiertää samaa tuhoisaa paskarumbaa yhä uudestaan.😵‍💫 Se uuvuttaa toisen hitaasti elävältä ja saattaa epäilemään omaa todellisuudentajuaan - koska jos toinen uskaltaisi luottaa havaintokykyynsä, petos paljastuisi. Siksi tämä toimintalogiikka murskaa toisen ihmisen todellisuudentajun vääntämällä kieroon todellisuutta uhrin äänellä - valitettavasti se vääristää eniten tekijänsä sielua. 

Jokainen totuuden vääristys ja torjunta muovaa sydäntä yhä syvempään totuuden vihollisen mielenlaatuun.🥶 Toinen on aina pahantekijä, jos sanoo totuuden, vetää rajoja ja kutsuu parannukseen. Silloin sitoo sielun (omansa ja toisen) vangiksi valheeseen näyttelemällä parannusta, vaikka jatkaa yhä röyhkeämmin riistoa. Ajan myötä riisto pahenee ja kohteen elämästä tulee yhä syvempää henkistä kärsimystä (jota kukaan ei näe eikä välitä ottaa todesta): kipu kalvaa yhä syvemmältä, tuska tuntuu sielun ytimessä asti, henkinen riisto kuluttaa elämän säästöliekille, krooninen uupumus riistää elämänhalun ja tappaa sielun hitaasti - mutta silti riisto vain jatkuu. Tämä tuska on helvetillistä, koska se ei lopu, vaan pahenee. Tämä mielenlaatu ei kuule eikä näe toisen hätää, vaan torjuu kaikki vetoomukset lopettaa riisto.😣 Se on molemmille epätoivon vankila, josta ainut tie ulos on totuuden tunnustaminen. Tämä mielenlaatu ei välitä, vaikka olisi lähellä tappaa toisen uupumukseen vastuuttomuudellaan - jos toinen yrittää kertoa, millaista tuskaa tällainen toiminta aiheuttaa, se heittäytyy uhriksi.😵‍💫 Eikä tee elettäkään lopettaakseen toiselle tuottamaansa piinaa, vaan pitkittää sitä tahallaan. "Mitään ei ole enää tehtävissä", kun olisi syytä ottaa vastuu ja lopettaa toisen paskamainen piinaaminen.🤯

Jos toinen kehtaakin vetää rajat, hänet vääristetään syylliseksi tekoihin, joita hänelle on tehty vuosia. Syyttömästä tehdään syntipukki, joka uhrataan hauraan egon viattomuusharhan alttarille. Tällainen reagointi rajoihin on kaukana terveestä.🥴 Jos toisen rajat, vapautuminen ja hyvinvoinnin paraneminen on niin sietämätöntä, että toinen täytyy vääristää ja murhata sosiaalisesti, vääristelijä paljastaa vain todellisen luontonsa. 

Tämä kuvasarja tekee näkyväksi, kuinka valtavasti yksi tahallisen vastuuton toisten kustannuksella eläjä voi riistää muiden elämää. Valitettavasti tällaista toimintaa ovat todistaneet muutkin. Siksi tuhoisa dynamiikka on sitäkin tärkeämpää tehdä näkyväksi, jotta siitä voisi vapautua niin tekijät kuin tekojen kohteetkin.

❗️Tässä toimintalogiikassa on aste-eroja, jotka ilmenevät yksilöllisesti.❗️ 

Älkäämme siis niputtako kaikkia samaan tilaan, vaan tunnustakaamme yksilölliset erot tarkkailemalla yksilön toimintaa. Mitä kroonisempaa toimintakaavojen toisto on, sitä kroonisempaa on myös itsepetos. Jos ihminen ei enää tahdo kohdata itseään, ei tahdo kasvaa eikä muuttua, vaan useista lupauksista huolimatta käytös menee vain sairaammaksi, silloin on tervettä vetää rajat, jotta ei hukkuisi toisen sielun entropian sijaiskärsijänä.

Muutos on mahdollista jokaiselle, joka tahtoo. On murheellista, ettei kaikki tahdo muutosta, ei edes silloinkaan, vaikka olisi ollut lähellä uuvuttaa toisen hengiltä. Sellaiseen tilaan en tahtoisi yhdenkään hukkuvan. Kuitenkaan en voi auttaa sellaista, joka ei tahdo vapautua sielun vankilastaan. Heittäisin vain vaivannäköni hukkaan, ja mahdollistaisin molempien tuhon (voi, miksi en tajunnut tätä aikaisemmin?). 😓

On tekijästä itsestään kiinni, haluaako hän parantaa tapansa, vai haluaako jäädä toistamaan itsetuhon kierrettä loputtomiin.  Kukaan muu ei voi muuttaa toista ihmistä. Kenenkään ei kuulu kantaa toista ihmistä taakkanaan. 

Tuhoisasta toimintastrategiasta voi vapautua, kun sen tiedostaa ja tunnustaa. Se vain edellyttää motivaatiota työstää ongelmiaan, mikä kuuluu luonnollisesti ihmisen kasvuun. Valitettavasti monelta on murskattu tämä motivaatio, mutta sen voi löytää uudelleen, kun kohtaa totuuden. Totuus syyttää motivaation ja antaa voimaa toteuttaa muutoksen. 

On mahdollista muuttaa käytöstään terveemmäksi. Jos vain haluaa. 

Usein vakavimmilla tapauksilla ei ole aikomustakaan lopettaa toisten elävältä syömistä - eiväthän he tee mitään väärää, vaikka kalvavat toisia elävältä, ja estävät toisia elämästä todeksi kutsumustaan. Jos tällainen henkinen kannibalismi ei muka ole väärin, onko Jumalasta tullut valehtelija, ja saatanasta hyväntekijä? 🤔

Vaikka toisen orjuuttaisi kuinka viatonta näytellen, uskottelisi tekevänsä kaiken "puhtaista motiiveista" ja "hyvästä tahdosta", väärä ei muutu oikeaksi oman egon oikeudella. Paska pysyy paskana, vaikka sitä siunaisi hyvillä aikomuksilla. Paska ei muutu pyhäksi, vaikka uskoisi itse paskan pyhyyteen.💩 Kun toiminta tuhoaa toista systemaattisesti, se ei ole viatonta, ei hyväntahtoista eikä motiivit ole silloin puhtaita. Jos haluaa toiselle vilpittömästi hyvää, silloin ei hemmetti vieköön kohtele toista tavoilla, jotka tappaa, varastaa ja tuhoaa.😤 Jos ei tarkoita mitään pahaa, silloin ei myöskään ole tarvetta harjoittaa systemaattista piilopahantekoa. 

Tällainen toiminta ei ole mikään tiedostamaton vahinko - koska se ei loppunut, vaikka toin näkyviin yhä uudestaan tuhoisan toiminnan ja sen tuskalliset seuraukset minulle. Olin yhä uudestaan pahantekijä, kun nimesin väärän vääräksi ja annoin mahdollisuuden muutokseen.😖 Tuskani vain kasvoi sitä mukaa, kun toiminta meni yhä sairaammaksi. Ja vaikka olin lähellä kuolla uupumukseen sen seurauksena, sekään ei herättänyt uuvuttajaa kauhistumaan omaa tilaansa.😨 Sen sijaan minusta vääristettiin kauhistus, toisen varjojen irvikuva, jonka uhrattiin syntipukkina itsepetoksen alttarille. En voinut jäädä tuhoutumaan vain, jotta toinen voisi pysyä katumattomana uhripetoksessaan.

 

Tekee pahaa nähdä, kuinka vangittu olin tuolloin. Tässä kuvassa on jo nähtävissä pietä vastarintaa - peikonlehden takaa kurkistaminen on symbolinen ele (vaikka en sitä tuolloin tajunnut). Kätkeydyn piiloon kasvillisuuteen, mikä viestii tarpeesta suojella itseäni. Jos kaikki olisi hyvin, minun ei tarvitsisi suojautua. Katse on arka ja pelokas, aivan kuin olemassaoloni olisi luvanvaraista - tai kyseenalaista. Silti tahto taistelee ja etsii tietä vapauteen. Tutkin paljon Raamattua ja muuta kirjallisuutta terveisiin rajoihin, energiavarkauteen, henkiseen väkivaltaan, itsepetokseen ja itsekkyyden äärimuotoihin liittyen. Vaikka katseeni on hieman kirkkaampi, siinä on yhä nähtävissä sisäinen tuska, uupumus ja varovaisuus - aivan kuin pelkäisin tekeväni väärin etsiessäni tietä ulos uuvuttavasta tunnesumusta.🥺 Aivan kuin varjo odottaisi selän takana vaatien: "Sinulla ei ole oikeutta elää omaa elämääsi, sinulla ei ole oikeutta olla oma itsesi, sinun kuuluu palvella minun tarpeitani hyläten itsesi." Mutta sisimmässäni on syttynyt liekki, joka tutkii, koettelee ja pohdiskelee asioita Äärettömän Äärellä - itseään säästelemättä. Rehellinen itsereflektio, Jumalan Sana ja kipeiden kokemusten kohtaaminen toimivat aseena petoksen mekansimeja vastaan.🧐 

Alan oivaltaa, miksi minusta tehdään pahantekijä aina, kun sanon totuuden, joka kutsuu mielenmuutokseen - totuuden torjunta ja vääntely on kaukana totuuden rakkaudesta. Tunnen hätää kaverin sielusta, mutta en vielä huomaa, että sitäkin käytettiin hyväksi. Alan myös hahmottaa tuhoisan toiminnan kaavoja, nähdä niitä ohjaavia motiiveja ja toiminnan todennäköisimpiä juurisyitä - joita kukaan muu ei voi ratkaista kuin se, joka toistaa tuhoisaa toimintastrategiaansa kroonisesti. Vaikka sain kuulla usein tunnustuksen juurisyistä, niiden selvittäminen kaatui minun niskaani. Tämä esti omaa kasvuani ja vangitsi minut hukkaamaan aikani ja voimani mahdottoman tehtävän äärelle: oman helvetillisen elämäni lisäksi minun olis pitänyt vielä selvittää ja hoitaa kuntoon toisen ihmisen elämä, vieläpä ilman, että toinen edes tahtoo oikeasti muuttua ja kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi. Ei ihme, että The Grande Finale kierre vain syvenee ja oma elämä jää salakavalasti taka-alalle. 

Vaikka olen alkanut jo vetää rajoja, ei mene kauan, kun väärien taakkojen paino uuvuttaa elämääni ja tiukka kuristusote kiristyy uudestaan.🫩 Kun kipeä kuvio toistuu toistumistaan ja menee vain kipeämpään suuntaan, alan oivaltaa, että lupaukset muutoksesta ovat katteettomia. Silti en vielä halua uskoa, että paatumus petokseen olisi pysyvä tahtotila. Koska olen itsekin ollut aikoinaan syvällä pimeydessä, omistautunut palvelemaan saatanaa - ja ollut saatanan sätkynukke, täysi paskiainen, pilkkaaja ja totuuden vihollinen🫣 - Jumalan armosta sain silti vapautua kasvamaan aidoksi itsekseni.  Koska en halunnut jäädä paskiaiseksi, suostuin nöyrtymään mielettömyydestäni mielenmuutokseen. 

Yhdyn koko sydämestäni tähän Sanaan: 

"Ennen kuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi. - Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin, niin minä opin sinun käskysi."❤️‍🔥 (Ps. 119:67,71)

Koko elämäni todistaa, että muutos on mahdollista jokaiselle, joka haluaa. Koska olin kokenut omakohtaisesti, millainen helvetti on elää totuuden vihollisena palvellen valheen isää, joka vihaa ihmisiä yli kaiken, siksi minun oli vaikea uskoa, että joillekin muuttumattomuus olisi mielekkäämpi valinta kuin vapaus valheiden vankilasta.😰 Itsepetos on juurikin se, millä sieluja sidotaan pimeyteen. Totuus on tehokkain ase murtamaan nuo kahleet - ja siksi sen torjuvat vain ne, jotka rakastavat kahleitaan. Onneksi Jumala ei luovuta meidän suhteen. Hän näki paljon vaivaa johtaakseen kaltaiseni öykkärin katumukseen - miksi ei näkisi muidenkin eteen? Kunpa emme torjuisi kipeitä totuuksia loputtomiin! Vaikka valhe voi tuntua mukavalta jonkin aikaa, lopulta se on tuhon tie. 

Vaikka valhe voi verhoutua viattomuuteen, se tappaa hitaasti siinä elävät. Yritin varoittaa ja kutsua vapauteen, mutta vastassa oli aina katumaton uhrin ääni, joka kielsi pahat tekonsa ja vyörytti kaiken syyllisyytensä minun niskaan.😵‍💫 Asiat kääntyivät päälaelleen pakonomaisesti aina, kun totuus tuli ilmeiseksi. Todellisuudentajuni ja mielenterveyteni kyseenalaistaminen oli systemaattista - se vain tehtiin sääliä kerjäävän ja hauraan uhrin roolista. Sitten tuli valheellinen tunnustus ja egosentrinen katumusnäytelmä, jonka jälkeen en olisi enää saanut palata asiaan - vaikka ainut, mikä muuttui, oli entistäkin salakavalampi piilopahanteko, jonka mahdollisti entistäkin tehokkaampi itsepetoksen rakennelma hauraan egon suojaksi. Silti en olisi enää saanut palata "anteeksiannettuun", mutta yhä jatkuvaan kaltoinkohteluun. Ikään kuin anteeksianto olisikin oikeutus pysyä lujana paatumuksessaan ja vaientaa se, jota satuttaa teoillaan. Ei ole! Se on anteeksiannon irvikuva, joka orjuuttaa vapauttamisen sijaan.

Toistuvat parannusperformanssit eivät jääneet vaille seurauksia. 

Sanojen ja tekojen ristiriita kävi yhä ilmeisemmäksi, mikä on järkyttävä seuraus valheellisen parannuksen ja totuuden kohtaamisen torjuntateatterin toistuvista uusintanäytöksistä.😧 Mieli meinasi mennä raiteiltaan sellaista todellisuuden vääntöä seuratessani. Paloin loppuun niin monta kertaa, etten pysty edes laskemaan. Elin kaiken aikaa kroonisen uupumuksen vallassa, kun toinen käytti minua itsekkäästi kulutustuotteena - ja lopulta olin lähellä kuolla. 😓

Olemukseni, elinvoimani, sielun eheyteni, potentiaalini, lahjakkuuteni, armolahjani, kutsumukseni, kaikki, mikä oli tarkoitettu minulle elämiseen, meni toisen ihmisen hukkakäyttöön. Ja vaikka tunsin helvetillistä tuskaa, kun minua syötiin elävältä ja uuvutettiin The Grande Finaleen yhä uudestaan, minä hölmö halusin uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Halusin vuimeiseen asti uskoa, ettei toinen voi olla niin julma, että valehtelee haluavansa muuttua ilman aikomustakaan lopettaa minua tuhoavaa toimintaa.😳 Olisi pitänyt luottaa jo aiemmin havaintoihini, joita minut oli saatettu epäilemään systemaattisesti (eikä vain yhdeltä suunnalta).  Olisi pitänyt jo aiemmin luottaa intuitiooni, joka kaiken aikaa varoitti minua. On vaikea edes sanoittaa tätä kipeää kuviota. Vasta siitä irtauduttuani tulin huomaamaan, millaisen henkisen hyväksikäytön vankina olin elänyt vuosia. Suru on ollut sydäntäsärkevää. Mutta samaan aikaan olen kiitollinen, että vapauduin tuhokierteestä. On järkyttävää, miten valtavasti yhden ihmisen tahallinen vastuuttomuus ja itsekkyys riisti minua. Lopulta se oli lähellä tappaa minut uupumukseen. Ja silti uhrinäytelmä jatkuu: "En ole koskaan tehnyt sulle mitään pahaa!"

Kun havaintokykyni vapautui tunnesumusta, oli kuin olisin herännyt pitkästä painajaisesta, jossa todellisuuteni ja olemassaoloni oli kyseenalainen, epäilyttävä, ohitettava, mitätöity ja aina väärin käsittänyt, väärässä oleva, liioitteleva, kuvitteleva pahantekijä.😵‍💫 Tässä painajaisessa minusta oli tehty sijaiskärsijä jonkun toisen kohtaamattomalle pimeydelle. Tämä on jotain niin karua ja julmaa, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Mutta kroonisesti toistuvat toimintastrategiat puhuivat puolestaan: ne vyöryttivät suorastaan pakonomaisesti niskaani kaiken sen, mitä torjuttiin itsessä. Sieluni revittiin riekaleiksi yhä uudestaan vyöryttämällä sisäinen kaaos niskaani samalla kun elinvoimani riistettiin tyhjiin.🫩 Lopulta olin kuoleman rajoilla. Ympärilläni olevat olivat huolissaan nähdessään minun olevan enää vain varjo itsestäni. Kun vedin rajat, vapautuminen alkoi näkyä saman tien. Silloin inversio tuli ilmeiseksi. Kun syntipukkirituaali alkoi, se vahvisti todeksi sen, mitä en olisi halunnut uskoa todeksi: tämä tyyppi ei koskaan arvostanut minua ystävänä. Ystävä ei tekisi mitään sellaista, missään tilanteessa. Ikään kuin minusta voisi tehdä syyllisen toisen tekoihin, ikään kuin todistukseni voisi vaientaa valhesyytöksillä ja minut voisi vääristää valheita itkien irvikuvaksi. Aivan kuin minun pitäisi sovittaa toisen ihmisen torjuttu vääryys - ja suostua Jeesuksen ristin häpäisyyn. Ikään kuin minun olisi pitänyt alistua hiljaa kärsimään ja kuolemaan hidas, tuskallinen kuolema antamalla uhrata elämäni jonkun itsepetoksen alttarille. Ja mikä pahinta: näitä alttreita oli useampia (ja niitä on pystytetty tiuhaan tahtiin sinne tänne aina kun edellinen keskeytyi).😫 Kun aloin nähdä ja ymmärtää tämän, sydämeni murtui kauhuun ja suruun tällaista tekevien katumattomuuden vuoksi.😰 He eivät tiedä mitä tekevät! Ja kenen tahtoa toteuttavat. Voi, kunpa he vapautuisivat!!😭

Viattomuuteen verhoutunut vääryys on pahinta laatua, samoin pyhitetty petos on pahimpia valheen muotoja. Kun joku kalvaa syvintä olemustani ilman aikomustakaan lopettaa, mutta väittää samalla: "En minä tarkoittanut mitään pahaa! Sinä vain kuvittelet! Ei minulla ole pahoja aikeita! Sinä käsitit väärin! En minä tahallaan tuhoa sinua! Sinä vain liioittelet!" - toiminta on pahaa, kun siitä aiheutuu merkittävää tuskaa, paskaa ja tuhoa. Ja vaikka siitä yhä uudestaan sanoin, se ei loppunut, vaan meni pahemmaksi - se oli siis tahallista pahuutta. Ja vaikka pahuus oli passiivista, se ei tee siitä vähemmän pahaa - se on ehkä jopa pahempaa kuin näkyvä, aktiivinen pahuus. Koska sen tunnistaminen on vaikeampaa ja sille on vaikeampi vetää rajoja, koska se verhoutuu viattoman uhrin viittaan, hallitsee hauraudellaan ja käyttää sääliä aseenaan. 

Hajoava taiteilija. Tämä on hemmetin ristiriitainen kuva (huomaat sen ehkä vasta, kun olet katsonut koko kuvasarjan). Henkinen kuluminen näkyy - katse on eloton ja sumea, uupumus ja tuska tulee läpi, vaikka luulin olevani iloinen aikaansaannoksistani. Tämä on kuin yrittäisin pitää kasassa linnaketta, joka on sisältä murtumassa. Yritän iloita luovuudestani, vaikka luovuuteni liekki on lähellä sammua. Taide on selviytymiskeinoni (vapautumisen jälkeen siitä on tullut sydämen paloni), jonka avulla jaksan taistella, säilyttää tahtoni ja ajatella syvällisesti elämän karuja puolia. Vaikka työstän asioita aktiivisesti, jokin tukahduttaa kasvuni - ja viskaa tappavan tasaiseen tahtiin lisää uuvuttavaa paskaa niskaan. 😣

En ole enää vapaa elämään omaa elämääni, kun jonkun toisen ongelmat on vyörytetty niskaani - suuri osa ajatustyöstäkin kuluu pohdintaan, joka ei kuuluisi minun vastuulleni. Joudun tekemään paljon työtä saadakseni ajatuksissani edes hetkeksi tilaa muille asioille - kunnes huomaan jälleen mieleni täyttyvän passiivipaskasta, jonka selvittäminen ei kuuluisi minulle.🤯 Tämä on jatkuvaa. Mielen orjuus alkaa syödä elämänhaluani - en hemmetti vieköön jaksa olla toisen sisäisen kaaoksen jäteastia!🤬 Miksi minun pitäisi toimia toisen ongelmien tukipalveluna, kun hänellä ei ole aikomustakaan sormellakaan niihin koskea? 

Minusta on huomaamattani tehty toisen ihmisen taakankantaja, jonka kustannuksella toinen elää kuin loinen - vähät välittäen siitä, että on orjuuttanut toisen ihmisen, jonka Jeesus on vapauttanut. Miten minä hölmö en tätä vielä edes kunnolla tajua - vaikka toinen on vyöryttänyt taakkojaan niskaani niin perusteellisesti, ettei minulla ole enää edes tilaa ajatella vapaasti?🫨 Jos joutuu taistelemaan jatkuvasti mielessään voidakseen ajatella muitakin asioita, en ole enää vapaa. Tämä herättää kiivauteni - en aio jäädä kuolemaan säälityrannin itsesäälialttarille! Mutta vielä on pitkä tie vapauteen.

Vaikka aistin asioita pintaa syvemmältä, jokin hämärtää havaintokykyäni ja saattaa minut epäilemään itseäni jatkuvasti. Saan kuulla usein, miten tarkkanäköisyyteni "ärsyttää", miten häiritsevää se on, kun "aistin niin herkästi" tunteet ja petokset, näen "liian syvälle", tunnistan toimintamallien juurisyyt "liian tarkasti" ja oivallan "liian syvällisesti". Siksi herkkyyteni on turrutettu, havaintokykyni hämärretty ja empatiani orjuutettu - mutta silti ne toimivat, vaikka eivät täydessä potentiaalissaan. Enää yritän vain pysyä kasassa, yritän jaksaa elää säästöliekillä. Olen sisäisesti tyhjiin imetty, toisen ongelmien ja taakkojen paino harteillani. Elämäni on varastettu toisen polttoaineeksi - vilpittömyyttäni on käytetty hyväksi ja minä hölmö annan sen tapahtua.🫩 En haluaisi uskoa todeksi, sitä mitä näen ja koen: Minut on salakavalasti vangittu kantamaan toisen sisäistä kaaosta, antamaan kaikkeni turhan takia, ja uupumaan elävältä toisen käyttäessä minua yksipuolisena tukipalvelunaan ja hauraan egon emotionaalisena kaatopaikkana. Tätäkö on ystävyys?🤥 Ei ole. 

Tunnen monia ystäviä, jotka kohtelevat minua terveesti, arvostaen ja vastavuoroisesti. Heidän kanssaan en tule tyhjiin imetyksi, en joudu jatkuvasti epäilemään itseäni, en joudu olemaan ainainen kuuntelunukke ilman kuulluksi tulemista, enkä joudu kantamaan mielivaltaista taakkaa harteillani - ja ottamaan vastaan uusia haavoja sieluun. Heidän toimintansa todistaa, että he arvostavat minua aidosti ja osoittavat vastavuoroisuutta. Se on aivan päinvastaista kuin kuluttava ja tuhoava "ystävyys", jossa vastavuoroisuutta on turha toivoa ja arvostus on pelkkää puhetta, samalla kun toiminta tuhoaa.🤥 On turha väittää arvostavansa, jos kohtelee toista kuin henkistä paskapönttöä, johon projekteerataan kaikki negatiivinen itsestä ja riistetään toinen tyhjiin kaikesta siitä, mitä itsellä ei ole, koska ei ole halunnut kohdata itseään, ei kasvaa eikä kehittyä. Aitoa arvostusta ei ole ilman vastavuoroisuutta. Vastavuoroisuuden puuttuessa "arvostaa" toisessa vain sitä, mitä tältä voi saada - tai varastaa. 

Tässä "ystävyydessä" vastavuoroisuus oli liikaa vaadittu, minun piti vain olla aina antava ja kaiken kantava energiaorja. Ei ihme, että olin jo tuolloin hajoamispisteessä. Tulin tuntemaan energiavampirismin muodon, joka tuhoaa toisia tahallisella avuttomuudella ja syö elävältä sieluja ilman tunnontuskia. Vastuuttomuus voi oikeasti tappaa toisia.😐 Se on äärimmäisen itsekkyyden alttari, joka uhraa toisia voidakseen ylläpitää itsepetostaan.😥 Jotta viattoman uhrin illuusio voisi pysyä, joku muu joutuu sijaiskärsijäksi, joka kantaa kaiken sen torjutun pimeyden ja vääryyden, joka kuuluisi viedä Jeesuksen ristin juurelle. Mutta koska se vaatisi nöyrtymistä ja totuuden kohtaamista - mikä on tällaisen tyypin pahin vihollinen - on helpompaa alkaa uhrata ihmisiä omalle valheelle. Ja mikä hulluinta: uskoa samalla olevansa viaton uhri, joka ei koskaan ole syyllinen tekemäänsä piilopahaan. 😵

Tällaista ajattelua ohjaa itsekäs oikeutus: "Koska minulla on ollut niin vaikeaa, maailma on minulle velkaa - niinpä minulla on oikeus käyttää toisia henkisenä jäteastiana ja varastaa toisten elinvoima, olemus, armolahjat ja kutsumus palvelemaan pohjattomia tarpeitani. En minä varasta, minähän omistan sen, mitä toisella on. Siispä hyvää ruokahalua sielu, sinulla on hyvät oltavat, kun syöt salaa tuon toisen elävältä!" Tämä on emotionaalinen orjuus, jossa toiset hukkuvat passiivipaskaan siitä hyvästä, että yrittivät vilpittömästi auttaa "avutonta uhria" kävelemään omilla jaloillaan - valitettavasti kaikki vaivannäkö menee hukkaan, kun "avuton uhri" on päättänyt, ettei aio kasvattaa jalkoja kantaakseen itse oman painonsa niin kuin ihmiset. 💀💩 

Vielä varmuudeksi selvennys: tässä puhutaan tuhoisasta toimintastrategiasta, ei kenestäkään henkilöstä. Ja koska kyseinen toimintalogiikka saa aikaan karua, mutta salakavalaa tuhoa, sitä on voitava kuvailla sanoilla, jotka parhaiten kuvaavat kyseisen toiminnan karuja vaikutuksia. Piilossa toimivan pahuuden näkyväksi tekeminen on välttämätöntä, ettei vääryys voisi kasvaa ja tuhota arvokkaita sieluja hiljaisuuden suojissa. Tekstini ei vastusta ihmisiä, vaan vääryyttä, joka tuhoaa tekijänsä ja tekojen kohteet. 

Jatkuu seuraavassa osassa...

Kuvasarja ennen vapautumista osa 1

 Teksti saatu valmiiksi 12.11.2025, julkaistaan osissa vasta nyt. Jossain vaiheessa lisää tulee, samoin Instagramiin ja ehkä myös Youtubeen (tuotoksia on tullut pöytälaatikkoon jo vaikka kuinka odottamaan päivänvaloon pääsyään). 

 Pienimuotoinen varoitus: Tämä tekstisarja sisältää rankkoja asioita, karuja kokemuksia, entisen nistin ja okkultistin todistusta kipeistä ilmiöistä ja Jumalan voimasta - joka jossain on tuomittu haitalliseksi koko kylän pyhien yhteisöille. 🫢

Jos nykyään on haitallista kertoa rehellisesti siitä, mitä on nähnyt ja kokenut, sekä kutsuttu todistamaan, jotta muut voisivat tunnistaa vaaranmerkit ajoissa ja saada rohkaisua, toivoa ja tukea, mikä pyhyys sellainen on, joka vaatii lähimmäistään vaikenemaan todistuksestaan ja häpeämään olemassaoloaan kuin olisi suurikin rikos olla elävämpi kuin koskaan?🤔

Tässä yhden vapautetun vangin "ylihengellistä höpinää", tutkittavaksi ja koeteltavaksi. Saattaa olla hyödyllisempää lukea tämä teksti pala kerrallaan, tai olla lukematta - jo kuvat puhuvat puolestaan. Koska kuvio on laaja-alainen ja moniulotteinen, tekstiäkin tulisi vaikka kuinka, kuitenkaan kaikkea ei sovi laittaa yhdellä kertaa tulemaan. Mukaan mahtuu myös Raamatun kohtia (uskosta osattomat, älkää pahastuko), varoitusta valheen vaaroista, mutta myös vapauttavia oivalluksia, rohkaisun sanoja, toivoa, kyykkykyynistä satiiria, ja terävää erottelua.  

Tämä on yhden rajallisen ihmisen empiirisen kokemuksen myötä syntynyt tuskatutkielma siitä, kuinka salakavalasti viattoman oloinen petos voi orjuuttaa sielun. Ja elävä todiste siitä, miten totuus ja terveet rajat voivat vapauttaa vangitun sielun elämään todeksi tarkoitustaan. Se tekee näkyväksi näkymättömissä toimivan sielun väkivallan, joka syö salaa elävältä sisintä ja tukahduttaa havaintokyvyn, armolahjat ja estää kasvun, eheytymisen ja kutsumuksen.😨 Se havainnollistaa kipeää dynamiikkaa, jossa ihminen vyöryttää toisen niskaan omaa sisäistä kaaostaan, orjuuttaa sielun kantamaan omia taakkojaan (toimii tuhoisasti myös yhteisötasolla). Tämä mekanismi uuvuttaa kohteen hitaasti hengiltä ilman aikomustakaan lopettaa. Ja jos sille sanoo totuuden, se murskaa toisen ihmisen todellisuudentajun vääntämällä totuudenpuhujan pahantekijäksi. 

Jos sille vetää rajat, se uhriutuu ja aloittaa sosiaalisen salamurhan.😳

Teksti kuvailee inversion paskamyrskyjen, itsesäälisirkusten, pyhän petoksen ja syntipukkiseremonioiden kipeää logiikkaa, jotta ne voitaisi ajoissa tunnistaa ja välttää joutumasta osalliseksi siihen tuhoon, jota ne aiheuttavat. Teksti valaisee yleisiä piilopahuuden mekanismeja omakohtaisen todistuksen kautta.💩🧐 Se olkoon rohkaisuksi ja tueksi toisille vastaavaa kokeville. Jos tämä teksti loukkaa jotakuta, se kertoo vain, että asia kolahtaa omatuntoon. 

Jos omatunto saa herätä, se voi johtaa uuteen elämään. Kaikki kipu ei ole pahasta. Joskus mukavuuskin voi tuhota sieluja salaa. Terve järkytys vääryydestä on terveen sielun merkki. Samoin terve syyllisyys on terve reaktio. Sen tunnustaminen on tie vapauteen. Syyllisyyden torjuminen ja systemaattinen projisointi toiseen ihmiseen on tuhoisaa omalle sielulle ympäristöäkin enemmän. Se vangitsee toistamaan samaa yhä uudelleen. Jos jonkun mielestä on helpompaa, kun omantunnon paaduttaa ja ampuu viestintuojan, se on murheellista. Juuri tällaisia mekanismeja teksti käsittelee, jotta paatumuksen syväliuku olisi mahdollista välttää, tai katkaista, kun vielä voi. 

Tämä teksti ei kohdistu yksilöön, vaan kuvailee valheen mekanismeja yleisen ilmiön tasolla. Se tuo esiin sen, mikä voi ajaa yksilöt tuhoamaan toisia ja itsensä siinä samalla, yhteisöjä säästämättä. Teksti kumpuaa sydämen hädästä sieluja kohtaan henkilöön katsomatta.🥺 Jokainen on äärimmäisen arvokas ihminen teoistaan riippumatta. Se ei kuitenkaan  oikeuta meitä kohtelemaan itseämme ja muita tavalla, joka tuhoaa. 

Käsittelen kipeitä ilmiöitä psykologisen, sosiaalisen, yhteisöllisen, yhteiskunnallisen ja hengellisen todellisuuden näkökulmista. Tarkoitus ei ole hyökätä ketään yksilöä vastaan, vaan kuvailla valheen logiikkaa ja tuhoisia toimintamekanismeja, jotka tuhoavat niiden tekijän sekä tekojen kohteet. Ei olisi rakkautta vaieta ja lakaista maton alle piiloon tuhoisaa toimintaa - se antaisi tuholle tilan kasvaa täyteen mittaansa hiljaisuuden suojissa. 

Koska olen omin silmin nähnyt ja kokenut, miten murheelliseen tilaan tällainen toiminta voi johtaa, en voi vaieta nähdessäni tärkeiden ihmisten kulkevan kohti tuhoa.😰 En voi hiljaisesti hyväksyä ja peitellä tuhoisaa ilmiötä nähtyäni toistuvasti, miten yhden ihmisen paatumus voi levitä salakavalasti turmelemaan kokonaisten yhteisöjen elämää - ilman, että nähdään, mitä tapahtuu. Valhe saa voimansa juuri hiljaisuudesta ja sokeudesta.🤫🫣 Jos kukaan ei varoita, valhe saa rauhassa jatkaa tuhojaan. Jos kukaan ei vedä rajoja, yhden ihmisen itsepetos voi levitä kollektiiviseksi itsepetokseksi. Sen hyväksyminen on äärimmäisen haitallista etenkin tekijälle itselleen. Jos kukaan ei puutu vääryyteen, se saa jatkua ja mennä pidemmälle. 

Piilopahuus vaikuttaa niin salakavalasti, ettei vain kukaan näkisi, mitä tapahtuu. Saadakseen vallan ympärillä oleviin, sen harjoittaja näyttäytyy usein viattomana hyväntekijänä, vaikka kuluttaisi salaa toisia ilman tunnontuskia. 

Ja mikä kipeintä: piilopahantekijä vetoaa hyveisiin ja moraaliin, kerjää sääliä ja sitoo empatian ansaan, sumentaa rationaalisen ajattelun, kieltää rehellisen kritiikin, vääristää todellisuutta ja hämärtää toisten todellisuudentajun voidakseen pysyä muuttumattomana mukavassa kontrollissaan. Tällainen toiminta voi murtaa yhteisön moraalisen selkärangan, jos sen annetaan jatkua. Yksi kipeä ihminen voi manipuloida toiset valehtelemaan ja tekemään likaiset työt puolestaan valheita itkien. Seurauksena syntyvä gaslight-sumu tukahduttaa erottelukyvyn, valhesyytökset kriminalisoivat rehellisyyden, eikä kukaan lopulta enää uskalla luottaa omiin aistihavaintoihin, saati puhua totta. Näin muut pakotetaan vaivihkaa elämään epäaitoa naamarileikkiä, jotta jonkun ei tarvitaisi kohdata itseään rehellisesti. 

Jos tällaista touhuillaan hengellisyyden nimissä, on suuri vaara eksyä pyhitettyyn petokseen, jossa ihminen voi häpäistä totuuden tien, turmella Jumalan työtä toisissa, puhua valhetta totuuden nimellä ja väittää valoa pimeydeksi ilmeenkään värähtämättä. Tällaiseen petokseen jämähtäminen on vaarallista, koska siinä elävä uskoo olevansa niin erinomainen ja oikeassa, ettei edes halua muuttua.😑 

Kun ihminen kieltäytyy itsepintaisesti kohtaamasta itseään rehellisesti, hän samalla torjuu  parannuksen mahdollisuuden luotaan yhä uudestaan. Se johtaa yhä syvempään valonvihaan, jossa elävä oikeuttaa eksyttää toisetkin vihaamaan valoa.  Niinpä kaikkien olisi uskottava, että totuuden valo on pahuutta, jotta yksi voisi välttää joutumasta vastuuseen teoistaan, hallita uhriviitta liehuen, riistää toisten elinvoimaa, orjuuttaa empatian, tappaa aitouden, viskata vastuun toisten niskaan, käyttää muita emotionaalisena kaatopaikkana ilman aikomustakaan muuttua, tuomita syyttömän syylliseksi omiin tekoihinsa ja uhrata syntipukkina ne, joiden olemassaolo todistaa epämukavasta totuudesta - vieläpä Jeesuksen nimessä. 😵

Tällaisen toimintalogiikan tuhoisuuden olen tullut kauhukseni tullut tuntemaan vedettyäni terveet rajat henkiselle riistolle, joka oli lähellä tappaa minut vuosi sitten. Mennään ajassa taaksepäin, jotta voisimme hahmottaa, mistä helv... matosta tässä kuviossa on kyse.🧐 Kuvat tekevät näkyväksi sen henkisen vankilan, jossa elin vuosia - sen oivaltaa vasta, kun näkee sen muutoksen, jonka rajojen vetäminen  minussa vapautti.

Tässä on sisäisesti tyhjiin riistetty hyväuskoinen hölmö.😐 Katse sumea ja eloton, ilme sulkeutunut. Sisäinen elämä on riistetty, mutta tahto taistelee "Ikinä en luovuta" -asenteella. Silti elämä on tässä vaiheessa pelkkää selviytymistä, ei elämää - joku toinen elää minun kustannuksellani. Olen vain varjo itsestäni, emotionaalisesti orjuutettu, sisäisesti loppuunkulutettu hermoraunio. Vaikka näytän hengissä pysyvältä, henkisesti olen vangittu kuluttavaan "ystävyyteen", jossa toinen syö elämääni salaa ja tukahduttaa suuren osan siitä, kuka minä olen ja mitä minut on kutsuttu tekemään.🫩 Elämäni kuluu loppuun vangittuna painajaiseen, jossa todellisuudentajuni on kyseenalainen, olemassaoloni yhtä itse-epäilyä ja kokemukseni ovat niin vääristyneitä ja tunteeni merkityksettömiä, että ne voi mitätöidä ja ohittaa yhä uudestaan, jopa nauraen. Olen  pahantekijä, jos yritän edes kertoa, millaista tuskaa joudun kokemaan.🤐  Tässä illuusiossa tuskani on toissijaista ja minun pitää vain sääliä avutonta uhria, joka syö minua hitaasti elävältä. Joudun automaattisesti pahantekijän rooliin yrittäessäni puhua totta - uuvuttava itsesäälipaskamyrsky nousee äkisti, jos kehtaankin loukata haurasta uhria sanomalla rehellisesti, millaista toimintaa joudun kokemaan ilman toivoakaan vastavuoroisuudesta. En saisi nimetä vääryyttä, joka tuhoaa molempia. Olenkin pahantahtoinen manipuloija heti, jos tunnistan tuhoisan toimintalogiikan ja tuon sen valoon, jotta sitä voisi muuttaa terveemmäksi. Uuvuttava itsesäälisurkus toimii tehokkaana rangaistuksena, jonka tarkoitus näyttäisi olevan vaientaa minut aina, kun sanon jotain, mikä järkyttää toisen haurasta minäkuvaa. Sillä, mitä minä koen, ei ole mitään merkitystä. Jos yritän kertoa, että joku kalvaa elämääni, olen pahantekijä, väärässä, väärinkäsittänyt, kuvitellen, liioittelen tai haluan tahallaan nähdä muka toisen pahantekijänä. Tällainen todellisuudentajun murskaaminen on yhtä helvettiä - varsinkin, kun se toistuu kroonisesti.😵‍💫 

Jotta toinen voisi olla aina viaton uhri, minun osani on olla pahantekijä ja syyllinen - varsinkin, kun uskallan vieläkin sanoa totuuden: "Tämä on väärin. Tällainen toiminta tuhoaa molemmat, jos se ei lopu." Koska varoitukseni kaikuivat kuuroille korville yhä uudestaan, tuhoisa toiminta toteutti nuo varoitukset.😩 Kun totuudellinen varoitus torjutaan, se ei jää tyhjiöön: se synnyttää reaktion, joka usein ruumillistaa juuri sen, mistä varoitus kertoi. Se on hengellinen ja psykologinen lainalaisuus: kun totuudellinen varoitus torjutaan, se alkaa elää vääristyneenä versiona torjujan sydämessä. Sieltä se leviää yhteisöön, jotta ihmiset lopulta näkisivät sen seuraukset omassa lihassaan. Tällöin käynnistyy syntipukkimekanismi: totuudenpuhuja julistetaan ongelmaksi, jotta itse ongelmaa ei tarvitsisi kohdata. Mutta samalla ongelma alkaa kasvaa juuri siellä, missä sitä ei haluttu kohdata. Torjuttu valo kääntyy pimeydeksi. Koska totuutta ei voi hävittää, se täytyy kääntää päälaelleen: Rehellisyys leimataan väkivallaksi. Rajojen vetäminen tulkitaan itsekkyydeksi, ylpeydeksi tai hylkäämiseksi. Vapautuminen julistetaan väärinteoksi. Tarkkanäköisyys tulkitaan uhkaksi. Jumalan Hengen työ nimetään häiriöksi, valheelliseksi syyllistämiseksi, eksytykseksi, henkiseksi väkivallaksi.😨 

Jotta oma ego voisi säilyttää illuusion viattomuudestaan, syntipukiksi joutuu se, jonka olemassaolo itsessään muistuttaa totuudesta: "Tuo on todiste siitä, mitä olen tehnyt. Mutta enhän minä ole tehnyt mitään pahaa - tuo toinen uhkaa järkyttää minun rauhaani. Minä olen viaton - hän on pahantekijä! Hänet on tuhottava, (etten jäisi kiinni)." Silloin lähtee liikkeelle uusi yleinen uskomus: "Minä en ole koskaan tehnyt mitään pahaa - syyllinen on tuo toinen, joka kehtasikin vetää rajat minulle." Näin syntyy narsistinen inversio, jossa totuuden torjuja säilyttää kasvonsa hinnalla millä hyvänsä - vaikka se vaatisi ihmisuhreja. Ja vaikka siinä menettäisi sielunsa.😰 Mutta todellisuus ei muutu miksikään, vaikka sitä kuinka vääntelisi kieroon. Oma sielu siinä vain vääristyy. Se on murheellisimpia tiloja, joihin pitkään jatkunut itsepetos voi ihmisen johtaa. Jotta muut voisivat välttää joutumasta yhtä syvälle, on hyödyllistä tunnistaa vaaranmerkit ajoissa. Sellaiseen tilaan ei hetkessä vajota, vaan vuosien systemaattisen totuuden torjunnan ja vääryyden oikeuttamisen myötä. 

Jatkuu seuraavassa osassa...

10 vuotta uutta elämää

Maaliskuussa tuli täyteen 10 vuotta uutta elämää! Aika kulkee nopeasti. 

Ja silti - olen vasta alussa.

Olen pahoillani, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan tänne blogiin! Olen kirjoittanut tätä tekstiä jo huhtikuusta alkaen saamatta klikattua "julkaise"-painiketta. Otan nyt alkuun vain osan tekstistä, jotta saisin painettua "julkaise"-nappulaa. 

Vedettyäni vuoden vaihteessa rajat henkiselle riistolle, aloin voida paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Sain riistetyn elinvoimani takaisin, jumalasuhteeni syveni, olemukseni vapautui, kasvuni vapautui, armolahjat alkoi toimia aivan uudella tavalla ja kutsumukseni aukesi havaintokykyni kirkastumisen jälkeen. Vapautumiseni jälkeen alkoi vääristely, jonka seurauksena menetin olemassaolon oikeuteni - sen sijaan minut vääristettiin irvikuvaksi. Eikä vain kertaluontoisesti, vaan edelleen inversion paskamyrskyt jatkuvat - koska en ole lakannut olemasta rehellinen kokemuksistani, joiden käsittely on vuosien ajan ollut osa kutsumustani. En ole kirjoittanut henkilöstä, vaan ilmiöstä, johon liittyy tuhoisia toimitamekanismeja - ja joiden tunnistaminen voi auttaa välttämään niiden kohteeksi joutumisen. Toin esiin hyvin salakavalaa manipuloinnin muotoa, jota olen seurannut läheltä vuosia. Ja joka salakavalasti söi minua henkisesti elävältä, riisti enemmän kuin olisin osannut edes arvata. 

Kun olin lähellä kuolla uupumukseen, sen johdosta opin terveiden rajojen merkityksen - ja miten tappavaa niiden puute voi olla. Varsinkin, jos ympärillä on ihmisiä, jotka uskovat olevansa niin erityisiä, ettei heidän tarvitse kantaa itse omaa vastuutaan, vaan heillä on oikeus vierittää kaikki epämiellyttävät taakat, varjot, tunnekuormat, syyllisyys ja omien tekojensa vastuu jonkun toisen niskaan. Tahallinen vastuuttomuus on äärimmäistä itsekkyyttä ja egon epäjumalanpalvelusta - joka tuhoaa toisia korostaen samalla omaa viattomuuttaan. Kun kaikki paska on viskattu toisen niskaan, silloin "minussa ei ole mitään vikaa". Toinen ihminen on pelkkä väline, jota käytetään hyväksi emotionaalisena taakankantajana, syntien jäteastiana, henkisenä kaatopaikkana, yksipuolisena tukipalveluna, energiaorjana ja syntipukkina. Toisen hyvinvointi on täysin toissijaista, sillä ei ole mitään merkitystä, miten toinen kärsii kun tätä syödään elävältä samalla kun uuvutetaan mielivaltaisella taakalla. On mielivaltaista viskata oma vastuu, omat varjot, omat vääryydet, oma sisäinen kaaos ja omat ongelmat toisen niskaan - ja tehdä hänestä pahantekijä, kun hän yrittää sanoa: "Tämä ei ole oikein. Tätä menoa kuolen, jos jatkat vastuunpakoilua." Tämä on nykyajan vitsaus: avuttoman uhriuden tyranniaa. 

Kun kipeä meno vain pahenee ja kaikki vetoomukset kaikuvat kuuroille korville, on tehtävä valinta: vedänkö rajat vai annanko hukuttaa itseni paskaan. Olisi hulluutta hukata elämänsä toisen itsekkyyden alttarille - se olisi petoksen tukemista, itsensä uhraamista valheelle. Ja se vain lujittaisi toista pysymään katumattomana petoksessaan.  

Rajojen vetäminen avasi simäni - kirjaimellisesti. Olen tunnistanut kokonaisen valheiden verkoston, jonka taustalla vaikuttaa sama toimintalogiikka, mutta sillä on useita valepukuja, mutta samat manipulointimekanismit käytössä hieman eri vivahteilla. En ole yksin havaintojeni kanssa - myös toiset ovat kuvailleet, kuinka tällaiset toimintamekanismit tuhoavat heidän elämäänsä. Miten aivan huomaamatta heidän elämänsä on sidottu, heidän hyvinvointinsa ohitettu, oma tila ja aika lepoon riistetty, oma tahto ja vapaus nujerrettu vain, koska jotkut ovat päättäneet olla niin avuttomia, etteivät he selviä, elleivät voi salaa orjuuttaa toisia. Ja manipuloida heidät kokemaan syyllisyyttä jo pelkästä ajatuksesta, jonka mukaan olisi tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan - jos haluaa pysyä elossa. Vaikka olisi jo uupunut hermoraunioksi, rajojen vetäminen tuntuu mahdottomalta - koska siitä tulee huono omatunto. Todellisuudessa jollakin toisella olisi syytä kokea tunnostuskia - ja jos omatunto ei enää edes kolkuta, sellaisen sielun tila on vakava! Jos ihminen pystyy kuluttamaan lähimmäisensä loppuun ilman tunnontuskia, mutta näyttelee samalla viatonta uhria, silloin jokin on vialla. Jos jonkun avuttomuus syö toisia elävältä, siinä ei ole mitään viatonta - eikä sellainen ole uhrin toimintaa, vaan kaltoinkohtelijan. 

Se on uhrityranniaa, joka kuluttaa toiset loppuun välttääkseen kohtaamasta itseään totuudessa. Jos joku kerjää jatkuvasti sääliä ja syö empatiaa toisilta ilman kykyä asettua toisten asemaan, hän sitoo säälillä muita ansaan - siis orjuuttaa empatian kautta vilpittömien sydämet. Se on helvetillisen salakavala keino alistaa toinen ihminen oman egon tarvitsevuuden tyranniaan - jossa toisen tarpeet, tunteet, kokemukset, havainnot, hyvinvointi, vapaus ja kutsumus poljetaan. Hyvin hienovaraisin keinoin toisen ihmisen elämä varastetaan oman egodraaman polttoaineeksi. Eikä aikaakaan, kun oman elämän eläminen alkaa tuntua rikokselta, eikä lepoa uskalla edes ajatella, vaikka on jo palanut loppuun. Väärä syyllisyys syöttää mieleen avuttoman uuvuttajan sääliä kerjäävän katseen, joka viestii: "Minä en pärjää ilman sinua! Jos et ole aina käytettävissäni, minulle voi käydä todella huonosti!" En siis ole ainut, joka on todistanut tätä kipeää ilmiötä - ja ollut lähellä tuhoutua sen seurauksena. Sääliä itkemällä voi hukuttaa vilpittömiä sieluja pohjattomaan tarvitsevuuden tyhjiöön, joka ei koskaan täyty. Sinne voi hukuttaa Jumalan palvelijoiden kutsumuksen ilman tunnontuskia. Ja jos joku vetää rajat, hänet vääristetään irvikuvaksi ja murhataan sosiaalisesti. Näppärä tapa välttää kohtaamasta itseään, katumasta tekojaan ja välttää parannuksen tekeminen.

Koska tällaista toimintaa on valitettavan paljon liikkeellä, en voi vaieta kokemastani, vaan sydämeni palaa kutsusta varoittaa toisia, että muut voisivat välttää kokemasta samaa. Jos kukaan ei varoita, kuka voisi herätä? Jos kukaan ei näytä todeksi vääryyttä, kuinka kukaan voisi vapautua siitä? Jos kukaan ei tuo pimeyden tekoja päivänvaloon, ketä se hyödyttää? Pimeyden ruhtinasta, joka saa pitää vangitut erossa totuudesta, joka voi vangitut vapauttaa. Siksi kiivailen totuudessa sielujen pelastuksen puolesta. Jos joku haluaa väkisin vääntää motiivini kieroon, hän paljastaa vain oman paatumuksensa. Rakkaus totuuteen ei vääntele todellisuutta kieroon, vaan vastustaa vääryyttä, joka tappaa sieluja - hitaasti, mukavasti ja hiljaisuuden suojissa. Hätä sieluista vaatii varoittamaan, vaikka se johtaisi yhä uudestaan inversion paskamyrskyihin. Tiedän, ketä palvelen ja nekin, jotka samaa Herraa palvelevat, tuntevat eron kutsumuksen ja paskapuheen välillä. "Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta." 2.Kor. 13:8  

Aavistin, että kun tuon päivänvaloon pimeyden tekojen toimintamekanismeja, siitä eivät ilahdu ne, jotka eivät halua luopua niistä. Sananvapauteni riistettiin valhesyytöksillä - ilmeisesti osuin olennaisen tärkeään toimintamekanismiin, jonka päivänvaloon tuominen aiheutti niin voimakkaan loukkauksen, että minut piti leimata väkivallantekijäksi valheellisesti ja vaientaa kutsumukseni kristittynä. Jotta ei tarvitsisi mennä itseensä, ottaa vastuuta ja parantaa tapojaan, nujerretaan se, joka sanoo totuuden (vieläpä yleisesti ketään nimeämättä). Jos tuhoisaa toimintaa ei voi käsitellä edes yleisellä tasolla, koska joku tuhoisan toiminnan harjoittaja voi tunnistaa itsensä, miten voisin toteuttaa kutsumustani kristittynä? Pitäisikö kaikki kyseistä tuhoisaa toimintaa kuvaavat teokset polttaa kirjaroviolla ja vaatia sensuuriin kaikki aihetta käsittelevät tekstit, vaientaa kaikki, jotka ovat joutuneet kyseistä toimintaa kokemaan vain, ettei pimeyden teot tulisi päivänvaloon ja ettei niistä tarvitsisi tehdä parannusta? 

Jos joku haluaa pysyä paatumuksessaan, pysyköön, mutta minä en luovu sananvapaudestani ja kutsumuksestani sen takia. On törkeää vääristää valheellisilla syytöksillä toinen ihminen syylliseksi omiin tekoihin. On törkeää manipuloida vaientamaan toinen vain, ettei tarvitsisi katsoa peiliin. On törkeää leimata kutsumukseni väkivallaksi, vaikka leimaaja tietää varsin hyvin, etten ole taipuvainen väkivaltaan. Jos rehellisyyteni ja kutsumukseni onkin muka henkistä väkivaltaa, onko Jeesus väkivaltainen? Jos kokemusteni käsittely rakennukseksi, toivoksi, varoitukseksi, rohkaisuksi ja kutsuksi mielenmuutokseen onkin väkivaltaa, mutta se ei ole väkivaltaa, mitä minulle on tehty, niin mistä helvetistä tällainen logiikka on peräisin? Jos vuosien henkinen hyväksikäyttö, manipulointi, todellisuudentajuni systemaattinen kyseenalaistaminen, sananvapauteni riisto, kutsumukseni tukahduttaminen, valhesyytöksillä leimaaminen ja persoonani vääristäminen irvikuvaksi ei ole väkivaltaa, mutta niistä puhuminen on, milloin vääryyden tekeminen muuttui hyväksi, mutta siitä puhuminen yleisellä tasolla onkin väkivaltaa? Mistä tällainen mielivaltainen nurinkurisuus nousee? Jos joku haluaa pysyä pimeydessä, pysyköön - älköön kuitenkaan estäkö toisilta mahdollisuutta valita toisin. On paha asia tukahduttaa kutsumukseni ja vääntää persoonani kieroon syyttämällä minua teoista, joita en ole tehnyt. En voi suostua tällaiseen ja siksi vihdoinkin kirjoitan. 

Tunnista emotionaalinen hyväksikäyttö

Tämä on teksti siitä, miten tunnistaa sen, jos sinua kohdellaan välineenä eikä arvokkaana ihmisenä. Kun joku väittää, ettei pidä sinua omistusesineenä, mutta käyttäytyy näillä tavoilla, hän valehtelee.

Itsetuntemus ja hyvä ihmistuntemus ovat iso apu tunnistamaan emotionaalinen vampirismi. Omaa kehoa kannattaa kuunnella ja omiin havaintoihinsa kannattaa luottaa. Kun koet toistuvasti joutuvasi käytetyksi ja tyhjiin imetyksi tietyn henkilön seurassa, tämä hälytysmerkki kannattaa ottaa todesta. Terve ihmissuhde ei ole yksipuolinen ja uuvuttava, eikä siinä kohdella toista jonain hemmetin tukipalveluna vailla vastavuoroisuutta. 

Jos toistuvasti annat itsestäsi ja jäät vaille vastavuoroista kohtaamista, kyseessä on todennäköisesti emotionaalinen vampyyri.  Tällainen ihminen paljastaa ajattelutapansa ja peitetyt motiivinsa yllättävän selkeästi, jos osaat lukea hänen käytöksensä ja asenteensa rivien välistä. Hänen kanssaan kohtaamiset jäävät yksipuolisiksi ja joudut kantamaan hänen taakkojaan hänen eläessään vastuuttomana loisena kustannuksellasi. Sen sijaan hän pitää oikeutenaan heittää vastuunsa sinun niskaan  ja tuhota elämääsi vastuuttomuudellaan. 

Hän heittää ongelmansa ja pimeät puolensa sinun kannettavaksesi ja karttaa vastuun ottamista kuin ruttoa. Eikä sinulla ole hänen mielestään oikeutta edes tuoda esiin hänen haitallista toimintaansa, jos tuot, muutut pahaksi viholliseksi, kehtaatkin loukata häntä puhumalla suoraan. Hän ei kykene aidosti kuuntelemaan sinua, vaan tekee sinusta oman kuuntelijansa ikään kuin olisi itsestäänselvää, että sinun on oltava ainainen kuuntelija jopa uupuneenakin. Jos osoitat huomiota toisille ja tukeudut toisiin, hän loukkaantuu ja kokee mustasukkaisuutta. Tämä toiminta todistaa, hän ei näe todellista arvoasi vaan käyttää sinua hyväkseen. 

Vaikka hän kovaan ääneen kieltäisi hyväksikäytön, tällainen käyttäytyminen ei lakkaa olemasta emotionaalista hyväksikäyttöä, johon sisältyy myös manipulointia ja henkistä väkivaltaa. 

Tämä kaikki sinun kuuluisi vain sietää kiltisti, onhan hänellä toimintaansa niin "pätevät syyt" ja "oikeutukset" (oman egon tarpeet, suojelu ja mukavuus). Hän "ei missään nimessä halua satuttaa sinua", eihän hänellä ole mitään "pahoja aikeita", hän on todellinen "hyväntekijä" ja toimii täysin "puhtain  motiivein" (jotka pohjaavat sairaalloiseen itsekkyyteen). Eihän hän voi olla pahantekijä, eikä varsinkaan voi tehdä pahaa, kun hän toimii tällaisella (valheellisella) asenteella, jonka hänen käytöksensä todistaa itsepetokseksi. 

Hän kokee, ettei hänen tarvitse toimia vastavuoroisesti, vaan hän tekee sinusta tarpeidensa täyttäjän ja energiavaraston kysymättä sinulta siihen edes lupaa. Hänen oikeutensa on olla ainainen ottaja ja sinun ainainen antaja. Ja koska hän saa sinulta haluamaansa, hän ei tyydy siihen, vaan tarkertuu yhä tiukempaan kuristusotteeseen, vieläpä hyvin salakavalasti ja hienovaraisesti. Vähä vähältä hän tunkeutuu elämääsi, vie kaken ajan, tilan ja huomion (siihen hän pyrkii) voidakseen kontrolloida sinua ja omistaa sinut. 

Tietenkin hän kieltää tämänkin, ja loukkaantuu siitä, että kehtaat edes ajatella hänestä tuollaista! Hänen oma käytöksensä on paljastanut hänet ja herättänyt nuo ajatukset, jotka eivät ole aiheettomia kyseistä käytöstä kohdatessa. Se, että hän ei näe sinua erillisenä ja arvokkaana ihmisenä, vaan välineenä tai omistusesineenä, ilmenee lukuisilla tavoilla. Tässä lista emotionaalisen vampyyrin tunnistettavista piirteistä ja käytöksistä, jotka osoittavat hänen välineellistävän ja hallitsevan asenteensa, joka pyrkii omistamaan sinut:

1. Sinun tarpeesi ovat toissijaisia

Hän ei aidosti kuuntele tai huomioi tarpeitasi. Hän tekee sen sijaan sinusta ainaisen kuuntelijan, jonka täytyy huomioida hänen pohjattomat tarpeensa. Jos tuot esiin omia tarpeitasi, ne joko sivuutetaan, vähätellään tai niiden teeskennelty täyttäminen esitetään suurena uhrauksena hänen puoleltaan. Hän tekee tarpeidesi teennäisestä täyttämisestä spektaakkelin, jossa hän korostaa omaa uhrautumistaan puolestasi. Vaikka hän tällöinkin keskittyy vain itseensä, silti hän jaksaa muistutella näistä "uhrautuvan rakkauden" performansseista, jotka eivät antaneet sinulle aidosti, vaan keskittyivät ottamaan itselleen. Sinun olemassaolosi määrittyy sen kautta, mitä voit tarjota hänelle.

Esimerkki: Kun sanot tarvitsevasi aikaa itsellesi, hän vastaa: "Ai, etkö sinä arvosta sitä, mitä minä olen tehnyt hyväksesi?"

(Käännettynä: Sinun tarpeesi ovat merkityksettömiä minun tunteisiini verrattuna.)

2. Hän ei ymmärrä rajoja

Vaikka hän saattaa tekopyhänä kannustaa sinua asettamaan rajoja toisille, hän olettaa, ettei sinulla saisi olla rajoja hänelle. Hän rikkoo rajojasi toistuvasti ja kääntää sinut pahantekijäksi, jos sanot siitä. Sinun henkilökohtaiset rajasi eivät merkitse hänelle mitään, koska hän ei näe sinua erillisenä persoonana. Hän ottaa itselleen oikeuden olla mukana kaikessa, missä hän kokee haluavansa olla, riippumatta siitä, miten se vaikuttaa sinuun. Hän kokee rajasi loukkauksena egolleen, koska ne estävät häntä täyttämästä tarpeitaan. Koska hän pitää sinua jatkeenaan, hänelle on automaatio, ettei rajojasi tarvitse kunnioittaa. Vaikka hän kieltäisi tämän, hänen käytöksensä osoittaa päinvastaista.

Esimerkki: Jos yrität vetää rajoja, hän loukkaantuu ja uhriutuu: "Miten voit olla noin kylmä minua kohtaan?" Kun pidät kiinni rajoistasi, sinä oletkin hänen mielestään se itsekäs ihminen, vaikka todellisuudessa hän pyrkii toimimaan itsekkäästi jopa sinun hyvinvointisi kustannuksella. 

(Käännettynä: Sinulla ei ole oikeutta rajata minua elämästäsi.)

3. Omistuksellinen asenne

Hän ei näe sinua tasavertaisena kumppanina tai ystävänä, vaan enemmänkin omaisuutena, jota hänellä on oikeus hallita. Hän kokee alitajuisesti, että sinulla ei ole oikeutta tehdä mitään, mikä ei suoraan palvele hänen tarpeitaan. Jos annat aikaasi, huomiotasi ja kehujasi toisille, hän kokee mustasukkaisuutta, joka voi ilmetä passiivis-aggressiivisella käyttäytymisellä, jonka tarkoituksena on rangaista sinua. Mitä enemmän annat toisille, sitä enemmän hän vaatii sinua antamaan hänellekin, moninkertaisesti sen, mitä koki menettävänsä. Vaikka hän tämänkin kieltäisi, tässä vaiheessa on jo selvää, että hän pettää vain itseään, koska toiminta todistaa juuri päinvastaista. Mitä enemmän hän kieltää käytöstään ja sen motiiveja, sitä voimakkaammaksi hänen itsekäs käytöksensä muuttuu.

Esimerkki: Jos vietät aikaa muiden ihmisten kanssa, huomioit toisia ja sinulla on vielä hauskaa, tämä saa hänet kokemaan passiivista raivoa ja mustasukkaisuutta. Jos teet päätöksiä ilman häntä, hän reagoi mustasukkaisesti tai passiivis-aggressiivisesti: "Onko se nyt tärkeämpää kuin minä? Eihän sinua enää edes kiinnosta, miten minulla menee!"

(Käännettynä: Sinä olet minun – muiden kanssa olemisesi loukkaa minua. Kaikki aikasi ja huomiosi kuuluu minulle.)

4. Sinun roolisi on täyttää hänen tarpeensa

Emitionaalinen vampyyri suhtautuu sinuun kuin olisit hänen henkilökohtainen terapeutti, palvelija tai pelastaja. Tämä sairas asetelma ilmenee jokaisessa kohtaamisessa. Hän keskittää kaiken huomion itseensä ja vuodattaa egosentristä ongelmiensa vyöryä niskaasi, mielellään tuntikausia. Jos yrität vaihtaa aihetta, hän kääntää sen pian takaisin itseensä. Hän odottaa, että kannat hänen taakkaansa, mutta ei tarjoa vastineeksi mitään, mikä tukisi sinua. Hänen osoittamansa "tuki ja kuuntelu" eivät ole aitoja, vaan manipulatiivisia välineitä, joita hän käyttää näyttääkseen siltä, että hän välittää ja on kiinnostunut sinusta. Kuitenkin hän on pian kääntänyt aiheen takaisin itseensä. Aito empatia loistaa poissaolollaan ja koko touhu on pelkkää pinnallista teeskentelyä. Vaikka hän teeskentelee kuuntelevansa ja tukevansa, hän välttelee kohtaamasta tunteistasi ja tarpeitasi, koska niiden kohtaaminen vaatisi oman haavoittuvuuden rehellistä kohtaamista. Ja se ei häntä kiinnosta.

Esimerkki: Hän vaatii sinulta jatkuvaa tukea ja huomiota, mutta jos sinä tarvitset tukea, hän katoaa tai vaihtaa puheenaiheen itseensä: "Kyllä minäkin olen kokenut jotain tuon tapaista. Muistankin juuri tilanteen, jossa minä..." ja jälleen hän vuodattaa ongelmiaan ja ohittaa sinun tunteesi ja tarpeesi. Ne ovat hänelle vain ponnahduslautoja kääntää keskustelu itseensä. 

(Käännettynä: Sinulla ei ole oikeutta ilmaista itseäsi rehellisesti. Sinä olet täällä minua varten, en minä sinua varten.)

5. Sinua hallitaan syyllistämällä

Hän käyttää syyllisyyttä hallinnan välineenä. Jos et toimi hänen toiveidensa mukaan, hän saa sinut tuntemaan, että olet itsekäs, julma tai rakkaudeton. Hän voi tehdä kaiken tämän sanomatta sanakaan. Hän on taitava syyllistämään pelkällä olemuksellaan ja käyttää passiivis-aggressiivisuutta keinonaan ilmaista, että olet paha ihminen, kun et keskity häneen. Kun yrität tuoda esiin hänen käytöksensä, hän kieltää sen yhä uudestaan pyrkien saamaan sinut epäilemään omaa havaintokykyäsi. Tämä manipulointi on suoraa seurausta siitä, että hän ei näe sinua itsenäisenä ihmisenä, vaan jonain, joka on olemassa hänen mukavuutensa takaamiseksi. Jos otat tämän esiin, hän aloittaa narsistisen uhriutumisen toimintakaavan, jossa sinä olet automaattisesti pahantekijä, vain, koska kehtaat sanoa rehellisesti sen, että hän kaltoinkohtelee sinua.

Esimerkki: Kun kieltäydyt tekemästä jotain hänen puolestaan ja teet selväksi, että sinulla on omakin elämä, jossa hän ei ole kaiken keskus, hän sanoo: "No, ehkä minun ei vain kannata odottaa mitään keneltäkään. Tulipahan selväksi, ettet sinäkään oikeasti välitä minusta!" Hän voi myös teeskennellä ymmärtävänsä sinua sanoen: "En minä odotakaan, että antaisit kaiken aikasi minulle. Kyllä minä ymmärrän, että tarvitset omaa tilaa ja sinulla on muutakin tekemistä. En minä paheksu, jos et halua olla kanssani. Olen ansainnutkin jäädä yksin!" Tämäkin on pelkkää manipulointia uhriutumisen kautta, jolla hän yrittää herättää empatiaa sinussa saadakseen sinut luopumaan rajoistasi. Hänen käytöksensä perusteella on selvää, että mitä hän kieltää, sitä hän todella tekee ja haluaa. 

(Käännettynä: Jos en saa mitä haluan, teet minusta uhrin. Ja sinä olet syyllinen!)

6. Sinun identiteettisi ei kiinnosta

Hän ei näe tai arvosta sinua omana persoonanasi. Vaikka hän saattaakin hehkuttaa arvostavansa sinua ja näyttää ihailevan sinua, hän samalla kadehtii näitä piirteitä ja haluaisi saada niistä osansa. Koska hän pitää sinua jatkeenaan, hän alitajuisesti uskoo, että sinunkin ominaisuutesi kuuluvat hänelle. Sinun ajatuksesi, mielipiteesi ja tunteesi ovat merkityksellisiä vain, jos ne tukevat hänen näkökulmaansa tai tarpeitaan. Olet hyvä hänen mielestään vain silloin, kun toimit hänen edukseen. Muutut pahaksi viholliseksi heti, kun tuot esiin hänen haitallisen käytöksensä. Siinä hetkessä kaikki vaivannäkösi ja hyvä vaikutuksesi häneen menettää merkityksensä ja yhtäkkiä oletkin manipulatiivinen ja pahantahtoinen vihollinen. Jos tuot esiin epämiellyttäviä tosiasioita hänen käytöksestään, hän torjuu havaintosi ja alkaa kyseenalaistamaan niitä. Hän ei arvosta sinua aidosti, mikä näkyy siinä, ettei hän kykene ottamaan sinua vakavasti ja hän on jopa valmis henkiseen väkivaltaan pyrkiessään vääntämään todellisuudentajusi ja persoonasi kieroon. Vain, koska näet hänen käytöksensä realistisesti ja tuot totuuden valoa hänen itsepetoksensa pimeyteen. Hän projisoi omat vikansa ja vääristymänsä sinuun oikeuttaakseen kaltoinkohtelun. Hänen tarpeensa suojella haurasta egoaan ja ylläpitää mukavuudenhaluaan oikeuttavat jopa tuhoamaan sinua ja tekemään elämästäsi sietämätöntä. Vaikka tällainen toiminta paljastaa hänen sairaalloisen itsekkyytensä, hän yhä uskottelee, ettei ole mikään narsisti. Todellisuudessa hän käyttäytyy juuri kuten narsisti, joka laittaa oman egon ja mukavuuden kaiken edelle, ja on valmis jopa tuhoamaan toisia tämän vuoksi. Kaikki, mikä palvelee hänen tarpeitaan, on hänestä hyvää ja oikein. Hänessä ei vääryyttä ole, vääryys on toisissa. Joka tuo esiin totuuden, muuttuu hetkessä viholliseksi, joka täytyy tuhota, ellei vaikene ja mukaudu hänen valheeseensa.

Esimerkki: Jos yrität keskustella itsellesi tärkeästä aiheesta, hän kääntää keskustelun nopeasti takaisin itseensä: "Tuo muistuttaa minua siitä, mitä minä kerran koin..." Jos yrität keskustella hänen käytöksensä tuhoisuudesta, hän kieltää havaintosi systemaattisesti ja pyrkii tekemään sinut manipulatiivisen paskiaisen ja vääntää rehellisyytesi valheellisesti vääryydeksi: "Ei pidä paikkaansa! En tehnyt niin! En minä manipuloi sinua! Älä tee minusta manipuloijaa!" Todellisuudessa hän on itse tehnyt itsestään manipuloijan, etkä sinä tee väärin sanoessasi totuuden.

(Käännettynä: Sinä olet vain sivuroolissa minun tarinassani ja osasi on olla tukipalveluni ja sijaiskärsijäni. Sinun kuuluu olla se pahantekijä, joka kantaa pimeät puoleni, minä olen viaton uhri enkä voi olla väärässä.)

7. Hän hallitsee epäsuorasti

Emotionaalinen vampyyri ei aina hallitse suoraan, vaan käyttää epäsuoria manipulatiivisia keinoja saadakseen sinut toimimaan haluamallaan tavalla. Hän saattaa esittää avuttomuutta, olla passiivis-aggressiivinen tai vetäytyä, kunnes tunnet syyllisyyttä ja annat periksi. Hän saattaa myös käyttää auttamista keinonaan päästäkseen lähellesi, mutta hän ei aidosti auta sinua vaan pyrkii auttamaan itseään kauttasi. Auttaessaan hän keskittyy vain itseensä. Auttaminen on pohjimmiltaan naamioitua kontrollointia, emotionaalista hyväksikäyttöä ja yhteyden tavoittelua, joka hyödyttää enemmän häntä itseään kuin sinua. Hän ei auta pyyteettömästi vaan käyttää auttamista keinona päästä lähellesi, manipuloida ja imeä energiaasi. Tämä tekee hänen auttamisestaan uuvuttavaa, koska hän ei aidosti auta sinua, vaan käyttää sinua auttamaan itseään. Epäterveen ja manipulatiivisen auttamisen tunnistaa siitä, että se ei anna, vaan uuvuttaa entisestään. Eikä se kunnioita sinun rajojasi, vaan pyrkii pääsemään yksityisyyteesi jopa voimavarojesi ja hyvinvointisi kustannuksella. 

Esimerkki: Jos et vastaa hänen odotuksiinsa, hän sanoo: "Ei sillä väliä, minä pärjään kyllä itsekin, vaikka se on vaikeaa." Jos kieltäydyt hänen uuvuttavasta avustaan ja syystäkin tukeudut toisiin, hän kokee tämän loukkauksena egolleen. Hän voi sanoa syyllistävään sävyyn: "Minähän yritin vain auttaa! Näköjään sinulle ei kelpaa mikään!" Ja näin sinä oletkin syyllinen, koska et suostu sietämään epätervettä "auttamista", joka ei edes aidosti auta sinua.

(Käännettynä: Teen itsestäni uhrin, jotta muutut hallittavaksi.)

8. Kritiikki saa hänet puolustuskannalle

Hän ei kykene ottamaan vastaan lainkaan kritiikkiä ilman defensiivistä hyökkäystä. Hän kokee vähäisenkin kritiikin uhkana omalle egolleen, joka ei kestä kohdata todellisuutta. Jos yrität puhua hänen käytöksestään, hän ei kuuntele eikä pohdi, mitä sanot. Sen sijaan hän torjuu sanasi ja kieltää havaintosi. Hän vetää uhrin viitan ylleen, kääntää tilanteen syytökseksi sinua vastaan tai esittää, ettei ymmärrä, mistä puhut. Sinä olet hänestä se ongelma, kun et siedä hänen paskamaista käytöstään ja kehtaatkin nähdä hänet totuudenmukaisesti. Hänellä ei ole kykyä keskustella rakentavasti ja ottaa sinua vakavasti. Totuus on hänelle kauhistus, ja siksi hän torjuu kaiken kritiikin tehden sinusta pahantekijän. Vaikka hän olisi kaltoinkohdellut sinua, hän uskottelee, ettei ollut pahoissa aikeissa vaan on oikeasti hyväntekijä. Tämä pakonomainen uskomus hänen moraalisesta hyvyydestään saa hänet oikeuttamaan yhä enemmän vääryyttä ja yhä julmempaa pahuutta, mitä kauemmin tämä itsepetos jatkuu. Siksi ei kannata jäädä ottamaan enempää iskuja vastaan. Ei kannata yrittää puhua hänelle, vaan paeta. Koska hänen älyllinen kapasiteettinsa ei kykene vastaanottamaan rehellistä palautetta, on parempi kääntää hänelle selkänsä ja kävellä pois. 

Esimerkki: Sinä sanot: "Minusta tuntuu, että et huomioi minun tunteitani ja tarpeitani, mutta uuvutat minua omillasi" ja hän vastaa: "En ymmärrä, miten voit sanoa noin, kun olen tehnyt kaikkeni hyväksesi!" Todellisuudessa hän on riistänyt kaiken sinusta omaksi hyväkseen antamatta vastavuoroisesti takaisin. Vaikka olisit tukenut häntä antaumuksella hänen projektissaan, häntä ei kiinnosta tukea vastavuoroisesti sinua. Tämä paljastaa, että hän on käyttänyt sinua hyväkseen toteuttaakseen itseään ilman aikomustakaan toimia vastavuoroisesti. Jo se, että olet edes odottanut häneltä vastavuoroisuutta, on hänestä loukkaavaa. Hyväksikäyttösuhteen tunnistaa vastavuoroisuuden puuttumisesta. Jos toivot terveempää suhdetta ja vastavuoroisuutta, hän kääntää tämänkin vääryydeksi tekeytyen avuttomaksi uhriksi: "Sinä vaadit minulta liikoja! En pysty täyttämään sinun odotuksiasi! Vaadit mahdottomia minulta! Sinä olet liian vaativa ja kontrolloiva!" Samalla hän projisoi omat vikansa sinuun, jotta ei joutuisi kohtaamaan itseään rehellisesti. Samalla hän myös paljastaa, että hän kokee oikeudekseen käyttää sinua hyväkseen. Jos terve vastavuoroisuus on hänestä liikaa vaadittu, hän paljastaa sairaalloisen itsekkyytensä. 

(Käännettynä: Sinulla ei ole oikeutta kyseenalaistaa minun toimintaani. Et voi odottaa minulta vastavuoroisuutta, se on loukkaavaa. Sinun on vain siedettävä vastuuttomuuttani ja annettava minulle kaikkesi. Älä jaksa valittaa, älä puhu minulle totuudenmukaisesti, puhu minulle valheita ja mukaudu illuusiooni.)

9. Hän ei kestä erillisyyttä

Emotionaalinen vampyyri kokee uhkana kaiken, mikä viittaa siihen, että sinulla on oma elämä ja identiteetti. Hän on mustasukkainen lähes jokaisesta, joka saa aikaasi ja huomiotasi. Itsenäisyytesi on hänelle uhka, samoin läheiset ihmissuhteesi. Vaikka hän kieltäisi tämänkin, hänen toimintansa paljastaa hänen omistushaluisuutensa. Kun hän huomaa sinun etääntyvän, hän hätääntyy. Hän tekee kaikkensa vetääkseen sinut takaisin hallintaansa – syyllistämällä, uhriutumalla tai lupaamalla muuttua (mutta ei koskaan muutu). Hän voi jopa teeskennellä totuuden kohtaamista, joka kuitenkin on pelkkä manipulatiivinen performanssi, jonka avulla hän vahvistaa itsepetostaan. Epäaito totuuden kohtaaminen on vain keino huijata sinut jäämään myrkylliseen suhteeseen, joka toistaa samaa sairasta kaavaa, jonka pohjavire ei muutu.

Esimerkki: Kun yrität ottaa etäisyyttä, hän sanoo: "Ilman sinua minä en tiedä, mitä tekisin. Kaipaan yhteisiä hyviä hetkiämme! Teen kaikkeni muuttaakseni toimintaani! Nyt minä vihdoinkin kohtaan totuuden! Vaikka se tekee kipeää ja herättää voimakasta kauhua ja häpeää, minä teen sen! Olen poistunut mukavuusalueeltani sinun vuoksesi ja kestänyt tämän tuskan vain sinun takiasi!" Kuitenkin samaan aikaan manipulointi jatkuu, eikä hän edelleenkään kykene keskittymään muihin kuin itseensä. Sama yksipuolinen ja uuvuttava dynamiikka vain jatkuu eikä aidosta kohtaamisesta ja katumuksesta ole tietoakaan. Eihän hän ole tehnyt mitään väärää! Hän on vain suojellut egoaan ikävältä totuudelta, eihän se ole väärin? 

(Käännettynä: Sinä et saa olla erillinen minusta. Katso nyt, kuinka paljon olen valmis kärsimään sinun vuoksesi!)

10. Hän odottaa alistumista

Lopulta emotionaalinen vampyyri ei halua tasavertaista suhdetta, vaan suhteen, jossa sinä palvelet hänen tarpeitaan, kannat hänen vastuuttomuutensa ja ongelmiensa taakkoja, otat kiltisti vastaan haavoja ja pysyt hänen hallinnassaan. Hän ei tahdo vastavuoroista suhdetta vaan haluaa jatkaa hyväksikäyttöä, koska se on niin paljon helpompaa. Hänen ei tarvitse kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, vaan hän voi jatkaa itsekkään kakaran elämäänsä sinun hyvinvointisi kustannuksella. Koska hän on riippuvainen sinusta, hän on valmis vaikka matelemaan edessäsi, mutta todellisuudessa odottaa saavansa sinut alistumaan käytettäväksi. Hän voi yrittää peittää tämän manipuloivalla kiltteydellä, mutta todellisuudessa hän ei näe sinua arvokkaana yksilönä – vain välineenä omien tarpeidensa tyydyttämiseksi.

Mitä tästä seuraa, kun vedät rajat?

Kun alat asettaa rajoja, hänen todellinen ajattelutapansa paljastuu:

Hän reagoi syyttämällä, uhriutumalla tai yrittämällä manipuloida sinut tuntemaan syyllisyyttä.

Hän ei hyväksy rajoja, koska ne uhkaavat hänen hallintaansa sinusta.

Totuuden puhuminen tekee sinusta pahantekijän hänen silmissään. Hän on valmis vääristämään sinut armotta kieroon välttääkseen kohtaamasta totuutta.

Hän saattaa lopulta vaihtaa uhrinsa, koska hän ei osaa suhtautua ihmisiin muuten kuin välineellisesti.

Vastavuoroisuus on kauhistus yltympäri tällaiselle ihmiselle. 

Emotionaalisen vampyyrin kykenemättömyys tai haluttomuus vastavuoroisuuteen ja terveeseen kanssakäymiseen ilmenee monin tavoin, jotka juontavat juurensa hänen pelkoihinsa, kontrollintarpeeseensa ja tunne-elämän kypsymättömyyteen. Hän on jäänyt kolmevuotiaan lapsen tasolle, joka vaatii kaken itselleen eikä näe itsensä ulkopuolelle. Hänellä ei ole tarvittavaa itsetuntemusta, koska hänen minänsä lepää valheellisen illuusion varassa. Hänellä ei ole aitoa empatiaa tai rohkeutta kohdata toisia aidosti, joten hän välttelee vastavuoroisuutta tavalla, joka suojelee hänen haavoittuvaa itsetuntoaan mutta tekee hänestä erittäin haastavan ihmisen läheisissä suhteissa. Hänen perimmäiset motiivinsa perustuvat hauraan egon tarpeiden täyttämiseen ja pakonomaiseen suojeluun ikäviltä tosiasioilta. Hän on valmis jopa laittamaan muut kärsimään voidakseen pitää yllä omaa mukavuuttaan ja suojella valheellista minuuttaan totuudelta. 

1. Emotionaalinen yksipuolisuus

Miten se ilmenee?

Hän vaatii toisia antamaan emotionaalista tukea, empatiaa ja ymmärrystä, mutta ei kykene itse tarjoamaan samaa vilpittömästi. Hän on emotionaalinen ankeuttaja, joka uuvuttaa toiset epäterveellä omaa egoa palvelevalla kanssakäymisellään. Hän kokee toisten tunteet ja tarpeet häiritsevinä, koska voidakseen kohdata ne hänen tulisi ensin kohdata itsensä rehellisesti. Tätä hän ei halua tehdä ja siksi hänen tukensa jää epäaidoksi. Hänen osoittamansa tuki, empatia ja ymmärrys ovat pinnallisia ja teeskenneltyjä, koska hän ei kykene aitoon kanssakäymiseen eläessään itsepetoksessa. 

Hän vaatii kaiken huomion itselleen ja vie kaiken henkisen tilan vuorovaikutuksessa. Hän purkautuu toisten niskaan dramaattisella ongelmiensa vyöryttämisellä. Hän vaatii toisia kuuntelemaan, mutta ei kuuntele toisia aidosti, vaan odottaa tilaisuutta kääntää keskustelu itseensä.

Hänen tunteensa ovat aina etusijalla, mutta sinun tunteesi ovat toissijaisia tai jopa vähäpätöisiä.

Esimerkki:

"Kuulostaapa ikävältä. Olen kokenut jotain samankaltaista, joten pystyn samaistumaan. Muistan tilanteen, jossa minä koin..." Vaikka hän puhuu samaistumisesta, hän samaistuu vain itseensä ja ohittaa sinut täysin. Kun sinulla on todella vaikeaa, hänen asenteensa viestii tällaista: "Tiedän, että sinulla on vaikeaa, mutta entä minä? Minulla on ollut paljon pahempaa." Ja niin jälleen kerran hän kääntää tilanteen niin, että sinun on tuettava häntä, vaikka olisit itse tuen tarpeessa. 

2. Aitojen keskustelujen välttely

Miten se ilmenee?

Hän ei kykene avoimeen ja suoraan kommunikointiin, koska se vaatisi omien virheidensä myöntämistä ja vastuunkantoa. Sen sijaan hän kääntää tilanteen päälaelleen tekemällä sinusta ongelman ja itsestään uhrin.

Hän välttelee vaikeita keskusteluja vetäytymällä tai muuttamalla aiheen. Hän saattaa paeta aiheuttamansa konfliktin selvittämistä viikkokausia, vaikka tietää tilanteen tuhoavan sinua. Tämä pakeneminen verhotaan avuttomuuteen ja raukkamaisuuteen, mutta todellisuudessa se on passiivista itsekkyyttä ja julmaa välinpitämättömyyttä sinua kohtaan. 

Hän saattaa suostua keskusteluun, mutta toimii passiivisesti ("kyllä, kyllä") ilman todellista aikomusta tehdä muutoksia. Hän voi sanoa asioita, joita odottaa sinun haluavan kuulla, mutta hän ei itse yhdy sanomaansa. Hän ei kykene aitoon katumukseen eikä vastuun ottamiseen, vaan haluaa elää sinun taakkanasi odottaen sinun ratkaisevan hänen aiheuttamansa ongelmat. 

Esimerkki:

"Puhutaan tästä joskus toiste. Minulla on parempaakin tekemistä. Olen niin väsynyt, etten nyt jaksa käydä läpi vaikeita asioita. Kai minäkin saan levätä välillä?" (Todellisuudessa hän on kuukausikaupalla uuvuttanut ja haavoittanut sinua eikä halua ottaa vastuuta teoistaan, vaan jatkaa sinun uuvuttamista. Hän onkin nyt se, joka on niin hirveän väsynyt, ettei kykene korjaamaan virheitään!)

"Okei, olet ehkä oikeassa, mutta en tiedä, mitä asialle voisi tehdä. En tarkoittanut mitään pahaa, enkä ymmärrä, miten tässä kävi näin." (Olet hänen mielestään vain EHKÄ oikeassa, eikä häntä kiinnosta edes miettiä, kuinka korjaisi käytöstään, joka tuhoaa sinua. Vaikka hän tuhoaa sinua, hän uskottelee, ettei ole pahoissa aikeissa! Eihän hän edes ymmärrä, kuinka ihmeessä siinä kävikin niin, että hän on käyttänyt sinua hyväkseen ja kaltoinkohdellut sinua häpeämättömästi!)

3. Vastuun pakoilu

Miten se ilmenee?

Hän kieltäytyy kantamasta vastuuta omasta käytöksestään tai sen seurauksista. Kaikki on aina jonkun toisen vika – usein sinun. Hän saattaa kylmästi jättää sinut kärsimään vastuuttomuutensa seurauksista ilman aikomustakaan ottaa vastuuta. Tämä on henkistä väkivaltaa ja äärimmäistä itsekkyyttä, joita hän ei suostu näkemään realistisesti, vaikka hänen käytöksensä tuotaisi esiin pätevin ja kattavin argumentein. Jos käytät äärimmäistä huumoria selviytyäksesi äärimmäisestä itsekkyydestä ja julmuudesta, joita hän on pitkään harjoittanut sinua kohtaan, sinä saatkin kuulla olevasi se sadisti! 

Kun hän huomaa sinun olevan aikeissa jättää hänet yksin paskansa kanssa, hän saattaa jopa myöntää jonkin asian "näennäisesti", mutta vain saadakseen sinut hiljenemään ja jäämään suhteeseen. Hän voi käyttää myöntämistä lyömäaseena syyllistämään sinua asiaan palaamisesta: "Minähän myönsin jo toimineeni väärin! Minä myönsin jo nämäkin asiat! Pitääkö niitä vielä vatvoa?" 

Myöntäminen on hänelle keino vaientaa sinut ja painaa paskamainen käytös unholaan. Lopulta mikään ei muutu, ja sinä olet edelleen se, joka kantaa vastuun ja lopulta kadotat itsesi hukkuessasi paskaan, jota hän viskaa päällesi.

Esimerkki:

"Tiedän, että olen tehnyt virheitä, mutta eikö ole aika siirtyä eteenpäin?" (Hän vaatii sinua antamaan anteeksi ja unohtamaan, vaikka hän ei ole edes katunut aidosti tekojaan eikä ole halukas muuttamaan käytöstään.) 

4. Aidon läheisyyden pelko

Miten se ilmenee?

Hän ei pysty käsittelemään aitoa läheisyyttä, koska se vaatisi itsensä paljastamista, rehellisyyttä ja haavoittuvuutta. Sen sijaan hänen läheisyytensä on vaativaa, kuluttavaa ja tukahduttavaa. Koska hän ei kykene olemaan rehellinen ja aito, hän pyrkii tukahduttamaan nämä piirteet sinussakin. 

Hän saattaa pitää yllä näennäisen läheisyyden kulissia, mutta se on pinnallista, kontrolloitua ja ehdollista. Hän ei kunnioita rajojasi vaan pyrkii omistamaan sinut. Hän odottaa sinun antavan itsestäsi kaiken ilman että hänen tarvitsisi toimia vastavuoroisesti. Hän ei siedä sitä, jos annat itsestäsi toisille, vaan kokee mustasukkaisuutta. Hän kietoutuu salakavalasti sinuun kuin kuristajakäärme, jonka ote vain kiristyy, jos yrität irtautua. 

Hän voi vetäytyä tai rankaista sinua, jos yrität päästä liian lähelle tai haastat hänen illuusionsa ja asetat rajoja.

Esimerkki:

"Tiedän, että olemme läheisiä, mutta minusta tuntuu, että vaadit minulta liikaa." (Terve, vastavuoroinen ja aitoon arvostukseen perustuva suhde on liikaa vaadittu, sinun kuuluisi suostua hänen käytettäväkseen valittamatta. Jos et suostu, hän rankaisee sinua passiivis-aggressiivisella käytöksellä.) 

"Minusta tuntuu, että vaadit liikoja minulta ja haavoitat minua tuomalla esiin asioita, joita minä en kykene edes näkemään. Koska sinun havaintosi ovat niin suuressa ristiriidassa minun oman minäkuvani kanssa, minun on parempi suojautua, ettet aiheuttaisi minulle enempää vahinkoa." (Nyt sinä oletkin se manipulatiivinen pahantekijä, ei hän! Hän kääntää sinun rehellisyytesi valheeksi ja pahantahtoiseksi manipuloinniksi, vaikka tekee juuri itse sinulle henkistä väkivaltaa manipuloiden sinut pahantekijäksi!)

5. Empatian puute ja oman edun asettaminen etusijalle

Miten se ilmenee?

Hän ei aidosti asetu toisen asemaan, koska hänen koko huomionsa on itsessään ja omissa tarpeissaan. Tämä tekee vastavuoroisuudesta mahdotonta. Hän ei kykene ymmärtämään oman toimintansa vaikutuksia sinuun, eikä välitä tunteistasi aidosti. Tämän vuoksi hän voi kyetä äärimmäiseen julmuuteen.

Hän saattaa tehdä pieniä eleitä vain silloin, kun ne hyödyttävät häntä. Niistäkin hän tekee suuren numeron antaen ymmärtää, kuinka valtavan uhrauksen hän tekeekään, kun kerrankin "keskittää kaiken huomionsa" sinuun! Todellisuudessa hänen kaikki huomionsa on edelleen keskittynyt häneen itseensä. Hän voi pyrkiä "auttamaan" sinua voidakseen tehdä sinusta oman auttajansa. Hänellä ei ole kykyä katsoa asioita sinun näkökulmastasi, ja silti hän teeskentelee välittämistä! Joka kuitenkin jättää sinut uupuneeksi ja tyhjäksi yhä uudestaan. 

Hän ei näe tai tunnusta sinun tarpeitasi, koska ne eivät sovi hänen narratiiviinsa. Hän osoittaa toiminnallaan, että sinun tarpeesi ovat toissijaisia ja aivan liian vaativia (kehtaatkin tarvita mitään, sinunhan tulisi vain antaa), kun taas hänen tarpeensa ovat tärkein prioriteetti. 

Esimerkki:

"Kyllä minua kiinnostaa sinun tarpeesi! Olenhan minä USEITA kertoja kuunnellut ja tukenut sinua!" (Kuitenkin hän on näissäkin tilanteissa keskittänyt suurimman osan huomiosta itseensä ja käyttänyt "kuuntelemista" keinona tehdä sinusta kuuntelijansa ja hänen "tukensa" on uuvuttanut sinua entisestään.)

"Olin juuri ajatellut auttaa sinua, mutta nyt kun muistutit, en enää halua. Eihän sinulle kelpaa mikään, mitä minä teen! Näet vain minut hirveän negatiivisesti, vaikka minä YRITÄN parhaani!" (Jälleen hän onkin se uhri ja sinä olet pahantekijä, kun olet kehdannutkin antaa hänelle rehellistä ja rakentavaa kritiikkiä.)

6. Riittämättömien lupausten ja näennäisen yhteistyön käyttö

Miten se ilmenee?

Hän lupaa asioita, joita ei koskaan aio toteuttaa, tai suostuu tekemään jotain vain näön vuoksi, mutta jättää sen puolitiehen. Hän tekee yhteistyötä vain, jos se hyödyttää häntä. Hän voi pyrkiä yhteistyöhön kanssasi vain voidakseen saada aikasi ja huomiosi itselleen. Tällöinkin hän vuodattaa iänikuisia ongelmiaan, vaikka haluaisit keskittyä aivan muihin asioihin. Hän vaatii huomiosi itselleen, kerjää kehuja ja kannustavaa palautetta, vaikka uuvuttaa sinua minäkeskeisellä vuodatuksellaan.

Tämä antaa hänelle keinon näyttää yhteistyöhaluiselta (vaikka hän pohjimmiltaan keskittyy vain itseensä) ilman todellista aikomusta muuttaa mitään. Vaikka tämä yhteistyö kuluttaa sinua ja koet tulleesi käytetyksi, hän ei näe mitään ongelmaa.

Lopulta olet aina se, joka joutuu paikkaamaan hänen osuutensa, ellet siedä tuota kuluttavaa "yhteistyötä" hänen kanssaan.

Esimerkki:

"Totta kai autan ja tuen sinua, aina kun tarvitsee!" (ja kuitenkin sinä uuvut yhä enemmän, jäät ilman apua ja tukea hänen käyttäessään niitä keinona pitää sinua tukipalvelunaan).

7. Hiljaisen rangaistuksen käyttö

Miten se ilmenee?

Hän ei kykene suoraan ilmaisemaan tyytymättömyyttään, vaan rankaisee sinua passiivis-aggressiivisella hiljaisuudella, vetäytymisellä tai vihjailemalla. Hän voi tehdä selväksi sanaakan sanomatta, että sinä teet väärin antaessasi aikaasi ja huomiotasi toisille. Hän voi rangaista sinua jättämällä sinut yksin kantamaan hänen paskavyörynsä taakkaa ilman tunnontuskia. 

Tämä on tapa pitää sinut kontrollissa, koska alat epäillä itseäsi ja miettiä, mitä teit "väärin". Kun yrität sanoa hänen toiminnastaan, hän tekeytyy uhriksi eikä ole enää ymmärtävinään sinun puhettasi. Ikään kuin muuttuisit vieraskieliseksi vieraan lajin edustajaksi aina, kun tuot rehellisesti ja hyvin perustellusti hänen käytöksensä hänen tietoisuuteensa. Totuuden torjuminen vaatii yhä ankarampaa itsepetosta ja itsepetos vaatii yhä typerämpiä metodeja, jotka sotivat tervettä järkeä vastaan. 

Esimerkki:

"En minä ole rankaissut sinua! Enhän minä ole edes vihainen!" (Kuitenkin hänen kehinkielensä ja olemuksensa paljastavat aivan päinvastaista: hän on raivoissaan sinulle. Vaikka hän  kieltää olevansa vihainen, hänen olemuksensa huokuu passiivista raivoa, joka päivänselvästi kohdistuu sinuun passiivis-aggressiivisen oikuttelun muodossa.)

"Vaikka minä kuinka YRITÄN ymmärtää sinua, en vain pysty näkemään itseäni noin, kuin sinä näet minut. On kuin yrittäisin kääntää linnun laulua selkosuomeksi." (Tämä on avuttomuuteen verhottua mitätöintiä, joka mahdollistaa totuuden torjumisen ja oman illuusion ylläpitämisen. Eihän sinun puheestasi saa edes selvää, ei sinua voi ottaa vakavasti! Todellisuudessa hän ei edes halua ymmärtää eikä ottaa sinua vakavasti. Puheesi on kuin häiritsevää pikkulinnun piipitystä, josta ei voi saada selvää, vaikka kuinka "yrittää"! Näin paljon hän arvostaa rehellisyyttäsi! Hän tekeytyy mieluummin älyllisesti vajaamieliseksi ja samalla yrittää manipuloida sinua kokemaan itsesi niin surkeaksi, ettet edes osaa ilmaista itseäsi ihmisten tavalla. Parempi siis lopettaa se ärsyttävä piipitys.)

8. Ehdollinen "rehellisyys" ja manipuloiva myöntäminen

Miten se ilmenee?

Hän saattaa "myöntää" virheensä tai edes narsistiset piirteensä, mutta vain silloin, kun se palvelee hänen tarkoituksiaan. Tämä on pelkkä keino houkutella sinut takaisin kontrolliin. Hän voi tunnustaa käytöksensä, mutta hän tekee sen valheellisesti ja odottaa saavansa palkkioksi kehuja ja positiivista palautetta. Vaikka hän valehtelee, sinun pitäisi kehua häntä siitä! Jos et anna hyvää palautetta palkkioksi valheellisesta tunnustuksesta, loukkaat häntä ja siksi sinua saakin syyllistää. Omien tekojen tunnustaminen on manipuloinnin väline, eikä hän anna sinulle tilaa ilmaista itseäsi rehellisesti. 

Hän esittää katuvaa, mutta keskittyy vain itseensä ja vuodattaa egosentristä ongelmiensa vyöryä niskaasi kuvitellen sitä katumukseksi. Katumus ei ole aitoa, koska hän ei kykene asettumaan sinun asemaasi. Valheellinen katumus paljastuu, kun hän ei oikeasti muuta käytöstään. Hän käyttää tunnustuksiaan lyömäaseena vaientaakseen sinut. Hän kuvittelee, että pelkkä asian tunnustaminen riittää ratkaisemaan ongelman ja kun se on tehty, siitä ei saa enää puhua. 

Tämä on kaukana aidosta katumuksesta ja rehellisestä itseensä menemisestä. Todellinen itsetutkiskelu jää tekemättä, koska hän pelkää kohdata itseään.

Esimerkki:

"Tiedän, että minussa on vikoja, mutta tarvitsen aikaa työstää niitä." (Todellisuudessa hän ei tee mitään konkreettista, vaan jauhaa pinnallisuuksia ilman syvällistä itsetutkiskelua. Sen sijaan hän rakentaa lisää itsepetoksen kerroksia hauraan egon suojaksi. Pian hän jo kieltääkin kaikki narsistiset piirteensä verhoten todellisen sairautensa jonkin muun sairauden tai persoonallisuushäiriön peittoon. Näin sinä oletkin se, joka on väärässä ja joudut pyytelemään anteeksi rehellisyyttäsi.) 

Miksi vastavuoroisuus on hänelle mahdotonta?

Emotionaalinen vampyyri ei pysty vastavuoroisuuteen, koska se vaatisi:

Oman haavoittuvuuden ja epävarmuuden rehellistä myöntämistä sekä omien kipeiden tunteidensa kohtaamista.

Toisen ihmisen tarpeiden ja tunteiden asettamista hetkeksi etusijalle, siis aitoa empatiakykyä.

Todellista halua nähdä itsensä realistisesti ja todellista kykyä muuttaa omia käyttäytymismalleja.

Näitä hän ei kykene tekemään, koska hänen defenssinsä (passiivis-aggressiivisuus, uhriutuminen, vetäytyminen) suojelevat häntä kohtaamasta syviä pelkoja ja riittämättömyyden tunnetta.

Mitä tästä seuraa?

Emotionaalisen vampyyrin kyvyttömyys (ja tahallinen haluttomuus) vastavuoroisuuteen johtaa jatkuviin konflikteihin, turhautumiseen, uupumukseen ja yksipuolisuuteen suhteessa. Hän jää mieluummin toisia hyväkseen käyttävän passiivipaskamaisen kaavan toistoon kuin kasvaisi vastuulliseksi aikuiseksi. Mitä useammin hän kieltää totuuden itsestään, sitä enemmän hän paaduttaa itseään ja vajoaa hengelliseen pimeyteen. Hän jää loukkuun omaan myrkylliseen käyttäytymiseensä, mikä estää aitoa läheisyyttä ja terveitä ihmissuhteita. Tämä myös eristää hänet muista, sillä kukaan ei jaksa pitkään olla suhteessa, jossa vastavuoroisuutta ei ole. 

Kuinka suhtautua?

1. Älä odota vastavuoroisuutta. Ymmärrä, että hän ei kykene siihen, vaikka kuinka toivoisit. Hän näkee sinut vain omien tarpeidensa täyttäjänä eikä halua vastavuoroista suhdetta, koska se vaatisi häneltä "liikaa". Hän ei välitä aidosti sinusta, vaan käyttää sinua tukipalvelunaan. 

2. Aseta rajat ja pidä ne. Älä jousta odottaessasi hänen muuttuvan. Kannattaa lakata odottamasta muutosta ihmiseltä, jolla ei ole siihen aitoa motivaatiota. Olet nähnyt hänen paskasirkuksensa jo liiankin monta kertaa, eikä sinun kuulu antaa tuhota itseäsi loputtomiin. Kaikki eivät ole tukesi arvoisia. Jotkut eivät halua muuttua, vaan elää loisena kustannuksellasi. 

3. Pidä fokus itsessäsi ja luota havaintoihisi. Näet hänen lävitseen ja se riittää. Koska hän ei halua ottaa sinua todesta, jätä hänet ja keskity omaan elämääsi. Älä anna hänen vetää sinua emotionaaliseen vuoristorataan äläkä ota vastaan manipulointia, jolla persoonasi pyritään vääristämään kieroon.

4. Tarvittaessa irrottaudu. Empatiasi ei kuulu niille, jotka ovat käyttäneet sitä hyväkseen. Jos vastavuoroisuuden puute vie liikaa energiaasi, harkitse etäisyyden ottamista. Sinun ei tarvitse olla hänen likasankona ja emotionaalisena tukisauvana, joka antaa itsestään uuvuksiin asti saaden haavoja ja paskamyrskyjä "kiitokseksi". Suuntaa suotuisampiin olosuhteisiin ja keskity niihin, jotka kykenevät terveempään ja kunnioittavampaan kanssakäymiseen.

Emotionaalisen vampyyrin ongelmat eivät ole sinun vastuullasi, ja terve kanssakäyminen vaatii molemminpuolista halua kohdata totuus. Jos hän ei ole valmis, sinun ei tarvitse jäädä odottamaan. Jos hän ei ota vakavasti sinulle tuottamaansa tuskaa, on välttämätöntä suojautua. Hänelle toisten tuska on toissijaista. Vaikka hän joutuisi itse kärsimään satutettuaan sinua, hän ei näe kuin oman kärsimyksensä ja uskoo olevansa viaton uhri, joka kärsii toisten pahuuden vuoksi. Hänellä ei ole kykyä ymmärtää tekojensa seurauksia eikä sitä, jos joku yrittää laittaa hänet vastuuseen sinua kohtaan harjoittamastaan kaltoinkohtelusta. Koska tuskasi ei merkitse hänelle mitään, hän kokisi tuolloinkin olevansa ainut, joka joutuu kärsimään, muka täysin aiheetta ja viattomana. Eihän hän ole mielestään tehnyt mitään pahaa! Ja vaikka olisikin, eihän se nyt niin vakavaa ollut, eihän hän halunnut tehdä pahaa. Vaikka todellisuudessa emotionaalinen hyväksikäyttö, manipulointi, henkinen väkivalta ja toisen uuvuttaminen pitämällä tätä tukipalveluna vailla aikomustakaan vastavuoroisuuteen on silkkaa pahuutta. 

Vastavuoroisuuden puuttuminen ei kuulu terveisiin ihmissuhteisiin! 

Persoonasi vääristäminen ja rehellisyytesi vääntäminen pahuudeksi on henkistä väkivaltaa, jota ei tule sietää!

Kun toinen ei kykene terveeseen ihmissuhteeseen, vaan pyrkii elämään kustannuksellasi, on syytä nostaa kytkintä!

Kun ymmärrät tämän dynamiikan, voit vetää rajasi entistä vahvemmin ja estää häntä käyttämästä sinua oman elämänsä tukipilarina. Sinulla on oikeus olla erillinen, arvokas ihminen – ja hänen kyvyttömyytensä nähdä se kertoo enemmän hänestä kuin sinusta. 

Tässä vielä emotionaalisen vampyyrin elämän perusarvot – kaikessa minäkeskeisessä raadollisuudessaan:

1. Mukavuus ennen kaikkea:

"Jos joku yrittää repiä minut ulos omasta kuplastani, se on heidän ongelmansa. Heidän täytyy olla väärässä, en minä voi olla niin itsekäs kuin he sanovat! Minä saan torjua heidät ja heittää vastuuni heidän kannettavakseen. Minä ansaitsen olla mukavuusalueellani, vaikka se tarkoittaisi, että muiden elämä menee perseelleen."

2. Vastuun välttely on taidetta:

"Miksi kantaisin vastuuta, kun voin joko syyttää muita, esittää väärinymmärrettyä uhria tai teeskennellä, etten ymmärrä mistä on kyse? Tekeydyn mieluummin vaikka typerykseksi kuin ottaisin vastuun teoistani. Minullahan on oikeus. Toisten velvollisuus on kantaa taakkojani ja olla tukipalveluni."

3. Uhrius on voimaa:

"Olen aina kärsivä sankari tässä tarinassa, ja kaikkien muiden pitäisi se ymmärtää, ja sietää oikkujani. Enhän minä tahallani manipuloi toisia, minä en vain voi itselleni mitään! Minulla on ollut niin hirveän vaikea lapsuus, että se oikeuttaa kaiken. Olen vain avuton uhri, jota tulee sääliä, eikä kritisoida. En halua pahaa, olen vain niin avuton. Myötätuntoa tänne, kiitos."

4. Anteeksianto kuuluu automaattisesti:

"Jos sanon 'anteeksi nyt jos jotain tapahtui, en minä tahallani', niin pitäähän sinun jo siirtyä eteenpäin, koska tämä keskustelu on liian raskasta minulle. Et arvaakaan kuinka vaikeaa tämä on minulle ollut! Minä myönnän virheeni, ja sinun tulee unohtaa ne. Pitäisihän sen riittää! En jaksa enää palata aiheeseen. Enkä todellakaan jaksa kuunnella sinua! Puhut liian rehellisesti ja tuot esiin vain ikäviä asioita minusta. Sinä tässä piinaat minua, sinun pitäisi pyytää anteeksi minulta, kun olet kehdannutkin väittää minun olevan sairaalloisen itsekäs!"

5. Manipulaatio on diplomaattisuutta:

"En koskaan sano suoraan, mitä haluan – odotan muiden tietävän automaattisesti mitä haluan. Jos en saa haluamaani, osoitan mieltäni passiivis-aggressiivisella tyylillä. Oikuttelen, vihoittelen, kiertelen, kaartelen ja torjun rehellisen palautteen. Kiellän ja kyseenalaistan, annan muiden epäillä itseään, kunnes he tekevät juuri niin kuin minä halusin. Silti en ole mikään manipuloija enkä varsinkaan pyri kontrolloimaan toisia!"

6. Kaikki kääntyy minun edukseni:

"Mikä tahansa tilanne, joka ei ole suoraan minun kannaltani hyödyllinen, on väärin ja kohtuutonta. Mikä tahansa, mikä palvelee oman egoni tarpeita, on aina oikein ja kohtuullista. Tarkoitus pyhittää keinot."

7. Emotionaalinen säästötili:

"Kerään muiden energiaa, aikaa ja empatiaa kuin pankkiiri rahaa. Mutta omasta pussistani en pistä koskaan mitään takaisin. Eikä minulta sellaista saa vaatiakaan! Toiset ovat täällä minua varten ja heidän on täytettävä tarpeeni. Olen jäänyt niin paljon vaille, joten muut ovat minulle velkaa kaiken aikansa, huomionsa, empatiansa, vaivannäkönsä, tukensa ja energiansa. Heidän kuuluu antaa odottamatta vastavuoroisuutta minulta. Sehän on itsestäänselvää!"

8. Empatia on valikoivaa:

"Tiedän, mitä empatia tarkoittaa, vaikka en kykene sitä aidosti kokemaan. Vetoan toisten empatiaan ja käytän sitä oivasti saadakseni haluamani. Mutta älä kuvittelekaan, että annan sitä vastavuoroisesti. Minuahan tässä pitää sääliä!"

9. Pahoittelu on strategia:

"Pyydän anteeksi vain, jos sillä pääsen takaisin tilanteen niskan päälle. Muuten pysyn hiljaa. Eihän minun oikeasti tarvitse olla pahoillani mistään, minähän en tehnyt mitään pahaa. Pyydän anteeksi vain voidakseni pitää sinut otteessani. Pian onkin sinun vuorosi pyytää anteeksi minulta, koska olet kehdannutkin olla rehellinen!"

10. Kritiikki on väkivaltaa:

"Kaikki, mikä ei hivele minun egoani, on ilkeää, tarpeetonta ja traumatisoivaa. Tämä koskee erityisesti totuutta. Totuuden puhujat ovat väkivaltaisia, manipuloivia ja pahantahtoisia ihmisiä, jotka haluavat vain satuttaa minua. Minulla on oikeus hyökätä heitä vastaan kaikin keinoin. Minähän vain suojelen itseäni julmuudelta!"

11. Itsekkyys on oikeuteni:

"Jos jokin palvelee minua, se on automaattisesti moraalisesti oikein. Piste. Jos jokin ei palvele minua, se on automaattisesti moraalinen vääryys, josta kuuluukin antaa rangaistus."

12. Unelmoin vastuuttomasta rakkaudesta:

"Haluan läheisyyttä, joka ei vaadi minulta mitään, mutta antaa minulle kaiken. Rakkaus on paras silloin, kun se on täysin toispuoleista. Toinen on vain minua varten ja antaa minulle kaiken. Minä saan vain ottaa ja opettaa häntä jättämään kaikki muut läheiset ja ystävät elämästään. Hänen aikansa ja huomionsa on yksityisomaisuuttani, muut pysykööt poissa!"

13. Epämääräisyys on etuoikeus:

"Pidän itseni aina sopivasti sumussa, jotta voin sanoa 'En tiedä, en ymmärrä', kun joku yrittää pitää minua tilivelvollisena. Tietämättömyyteen vetoamalla voin oikeuttaa ihan mitä mieleeni tulee. Olen sokea uhri, joka ei vain voi itselleen mitään. Enkä voi mitään sillekään, kun en kykene ymmärtämään toisten rehellistä palautetta. Kun toisten palaute sotii omaa minäkuvaani vastaan, se on automaattisesti täysin vierasta kieltä, josta ei voi saada selkoa millään keinolla. He ovat väärässä joka tapauksessa, ei heitä tarvitse uskoa."

14. Todellisuus on suhteellinen käsite:

"Oma kokemukseni on ainoa tosi asia tässä universumissa. Kaikki muu on vääristynyttä. Kaikkien on mukauduttava tukemaan minäkuvaani ja annettava minulle vain positiivista palautetta. Kaikki egoani uhkaava on valhetta ja ilkeää manipulointia. Jos joku uskaltaa antaa minulle rakentavaa kritiikkiä, siirrän kaiken negatiivisen hänen kannettavakseen. Hän on se pahantekijä, minä olen vain uhri. Koska en ole pahoissa aikeissa, kaikki, mitä teen, on automaattisesti hyvää ja oikeutettua. Kun joku tuo esiin ikäviä tosiasioita, hän muuttuu viholliseksi, jota vastaan saan hyökätä. Hän vain loukkaa minua, minä saan siis puolustautua! Totuus pysyköön kaukana minusta!"

15. Kaikki on liioittelua – paitsi minun kärsimykseni:

"Kun minä tunnen pientäkin epämukavuutta, se on maailmanloppu. Kun joku muu valittaa isostakaan asiasta, se on 'ei nyt niin vakavaa'. Minun vaikeuteni ovat olleet paljon vakavampia! En jaksa kuunnella toisten hätää ja vaikeuksia, heidän on keskityttävä kuuntelemaan minua! Toisten on jaksettava kuunnella minua silloinkin, kun he ovat väsyneitä ja uuvuksissa. Kyllä he siitä piristyvät, kun päästään puhumaan minusta! Jos toiset tuovat esiin ikäviä totuuksia minusta, he vain liioittelevat. Enhän minä voi olla niin itsekäs, he pakostakin liioittelevat!"

16. Konfliktien välttely hinnalla millä hyvänsä:

"En koskaan kohtaa asioita suoraan, vaan passiivisesti aggressiivisilla vihjailuilla, marttyyriasenteella ja hiljaisella mökötyksellä. Kun minun tulisi ottaa vastuu teoistani, muut vaativat liikoja. Minulla on oikeus jättää aiheuttamani paskamyrsky ja oma vastuu toisten niskaan, minähän vain suojelen omaa egoani ja mukavuuttani! Samalla voin tuottaa toisille kärsimystä pitkittämällä passiivista pakoani. He ansaitsevat sen. Mitäs toivat esiin totuuden ja vielä vaativat minua ottamaan vastuun!"

17. Peiliin katsominen on painajainen:

"Peili on vain esteettistä tarkastelua varten. Sisäisten puutteiden miettiminen on turhaa – sehän pilaisi päiväni. On helpompaa antaa toisten kantaa paskamaiset puoleni ja vääristymäni. Peiliin katsominen pelottaa niin hirveästi! On törkeää edes vaatia minulta sellaista! Sehän tarumatisoisi minua aivan liikaa!"

18. Toisen arvo riippuu heidän hyödystään:

"Ihmiset ovat olemassa vain, jos heillä on jotain tarjottavaa minulle. Jos ei ole, heistä voi aina tehdä syntipukkeja. Jos annat minulle itsestäsi kaiken, mitä haluan ja otat vastaan kaiken, mitä niskoillesi heitän, olet ystäväni. Jos vaadit vastavuoroisuutta, tuot esiin totuuden käytöksestäni, vedät rajoja ja näet lävitseni, olet viholliseni."

19. Rajat ovat olemassa rikottaviksi:

"Sinun rajasi ovat mielipidekysymys, kun taas minun rajani ovat pyhiä. Asioiden on mentävä aina minun ehdoillani, eikä sinulla saa olla vastaansanomista. Sinä olet kohtuuton, jos et taivu minun tarpeisiini. Vedä rajasi toisille, mutta minulle et saa asettaa rajoja. Sehän estäisi minua saamasta tarpeitani täytetyksi. Olet julma, jos vedät minulle rajoja!"

20. Kaikki, mitä sanon, on loogista (minulle):

"Jos minun ajatukseni kuulostavat sekavilta, se johtuu vain siitä, että sinä et ymmärrä niiden nerokkuutta. Ethän sinä ole läheskään yhtä pätevä ja oppinut kuin minä. Jos tuot esiin epämiellyttäviä totuuksia pätevillä argumenteilla ja selkeillä todisteilla perusteltuna eteeni, sinä puhut vain sekavia enkä yksinkertaisesti kykene ymmärtämään puhettasi. Totuus on minulle kuin vierasta kieltä, jota ei jaksa edes yrittää ymmärtää. Heittäydyn mieluummin hölmöksi kuin kohtaisin totuuden. Etkä sinä saa sanoa minun käyttävän idioottimaisia keinoja itsepetokseni tukena! Vaikka käyttäydyn kuin älyllinen ja emotionaalinen vajakki, et saa pitää minua sellaisena!"

Tässä on kattava kokoelma emoyionaalisen vampyyrin arvomaailmaa. Näiden varassa on helppo elää loisen elämää ja pitää kiinni uhriutumisesta ja vastuuttomuudesta – kunnes joku kiskaisee maton jalkojen alta. Valitettavasti sekin on jonkun muun syy, hän on aina uhri, jolla on hyvä tahto kaikkia kohtaan. Vaikka hän tekisi pahuutta, hän vähättelee sitä uskotellen olevansa hyvä ihminen, jolle vääryyskin muuttuu oikeutetuksi, kun omaa egoa on suojeltava ja omaa mukavuutta pidettävä yllä jopa toisten kärsimyksen kustannuksella. 

Mutta silti: Hän EI ole itsekäs! Ei ikimaailmassa!