Kysely

 Jos sulla on oma blogi,niin kuinka usein bloggaat sinne ? - Jokusen kerran viikossa

Kuinka monta lukijaa sulla on ? - 1500-2500 päivässä

Kuinka paljon haluisit lisää ? -Jaa-a?

Kuinka paljon keskimäärin lisäät sun postauksiin valokuvia ? Koitan laittaa mahdollisimman usein, mut en koskaan oikeen muista ottaa kuvia :D Yritän parantaa tapani.

Lemppari blogi ? - VMS oma koppa

Miten sun blogi eroo kaikista 1000000 muusta blogista ? - Se kertoo huumeiden käyttäjän elämästä, kokemuksista ja ajatuksista

Mikä on huonoa sun blogissa / mitä haluisit muuttaa siinä ? - Jotenkin vaan haluisin et se ois parempi, en vaan tiedä miten..

Saatko paljon anoilta negatiivista kommenttia ? - Hyvin harvoin

Saatko anoilta paljon positiivista kommenttia ? - Pääasiassa kyllä. Mut on niitäkin muutamia jotka vaan aukoo tyhjää päätänsä ilman syytä :D

Kummalta tulee enemmän kommenttia, anoilta vai "kunnon käyttäjiltä" ( jotka kommentoivat nimellä ) ? - Anoilta

Mikä on ihanin kommentti minkä oot saanu ? - Kaikki ne kannustavat ja ymmärtävät kommentit mitä oon saanu

Ikävin kommentti minkä oot saanu ? - "Tappouhkaus"

Mitä teet jos saat huonoa kommenttia ? - Nauran ja vastan samalla mitalla

Jos joku ano ( tai nimellä kommentoiva ) haukkuu sut ihan pystyyn,miten vastaan. Siis vastaatko sillai "Kiitos mielipiteestäsi,voisit kyllä pitää suusi hiljaa ja lopettaa muiden haukkumisen " vai haukutki yht pahasti takasin ? - Sanon suorat sanat, mut en oo liian epäasiallinen

Tajuutko html - koodeista mitään ? - En

Muokkaatko sun kuvia kun laitat ne blogiin ? - En

Miten muokkaat jos muokkaat ? - En muokkaa

Millon aloitit bloggaamisen,miksi ? - Viime vuonna. Haluan kertoa omasta elämästäni huumeriippuvaisena hyvin raatorehellisesti ja avoimesti

Montako sun hyvää ystävää bloggaa ? - Ei oo tiedossa kyllä yhtäkään

Jos saisit 50€ voisitko poistaa sun blogin etkä sais enään ikinä blogata ? - En todellakaan

Kuinka tärkeää bloggaaminen on sulle asteikolla 0-10 ? -10

Kuvaile sun blogin ulkoasua ! - Tummat sävyt, synkät ja rankat kuvat

Teetkö videoita blogiin ? - Kyllä. Tässä on taas uutta videoo suunnitteilla, pitäs vielä toteuttaa.

Minkä kautta lataat videon blogiin jos teet niitä ? - Youtubesta

Ootko / onko pokkaa lisätä blogiin kuvaa meikittömänä ? - Oon lähes kaikissa kuvissa ilman meikkiä

Kommentoitko paljon muiden blogeja ? - En

Kuinka montaa blogia luet suunnilleen ? - Muutamaa sillon tällön

Mikä on sun ensimmäinen blogi mitä aloit lukemaan niinkun kunnolla ? - En lue mitään blogia kovinkaan aktiivisesti

Postaatko,jos on tapahtunut tosi paljon kaikkee kivaa ja sulla on vaan tyylii 2 kuvaa,vai odotatko että saat enemmän kuvia ? - Sekä että.

Ootko tehnyt ikinä kuvattomia postauksia ? - Niitä on liiankin paljon :/ Yritän laittaa enemmän kuvia jatkossa.

Kuinka paljon yleensä kirjoitat tekstiä postauksiin ? - Ihan suht ok, vaihtelee

Arvoisat lukijani

Toivoisin teiltä kysymyksiä, mielipiteitä, ajatuksia, aihe toiveita jne.. Sana on vapaa! Kysykää, ehdottakaa, vastaan kyllä! Olisi myös kiva jos joku viitsisi tehdä blogistani arvostelun. Kertokaa miksi luette blogiani ja mitä haluaisitte tietää minusta ja elämästäni. Arvostaisin jos vastaisitte :)

Kärsivällisyys koetuksella

Käyn siis joka päivä sairaalalla hakemassa subut. Viikonlopun subu sulatuksissa sattu ja tapahtu. Ekana mä jouduin jonon hännille kun huusin "nyt vauhtia!" hoitajille ja suutuin kun ne tuli lässyttää. Siihen tuli yks mieshoitajakin ja oli niin kovana ja muka pelottavana siinä ja sano "onks tääl joku ongelma?", mä sit siihen "sulla täs on ongelma" ja räyhäsin ja meinasin käydä riehumaan kun jouduin odottelee niin pitkään. Odottelu ei oo mun vahvimpia puolia, en vaan jaksa odottamista ja siks sitten kilahin. Aika tyhmää, mut minkäs sille voi kun oon niin tulinen luonne. Kaveri sit sai mut rauhotettua onneks. Muuten oisin alkanu riehuu, jääny ilman subua ja joutunu putkaan häpeämään. Se ois kyl ollu mulle ihan oikein. Olin tyhmä kun suutuin noin pienestä. Meni vaan hermot siihen odottamiseen jota kesti tunnin. Sit eilen kun ne puhallutti mut, mitari näytti 0,6 promillee vaikken ollu juonu tippaakaan alkoholia. Ne puhallutti mut 3 kertaa ja aina sama lukema. Sit ne puhallutti toisen, silläkin näytti promilleja. Sit ne hoitajat puhalti, niilläkin näky promilleja. Se alkometri oli siis paskana. Mut mua ennen se oli toiminu vielä. Ja sit jouduin taas odotamaan helvetin pitkään ennen kun sain subut. Vitun alkometri. Just mun kohalla sit kävi noin. Säikähin jo et jään ilman subua. Onneks ne usko mua ja hakivat toisen alkometrin. Se sentään toimi ja nollat puhalsin. Loppu hyvin kaikki hyvin, mut tonkin takia jouduin taas odottaa sairaalalla tunnin. Ja hermonikin meinasin menettää kun se mittari näytti omiaan, mut onneks pysyin kuitenkin rauhallisena. Aina käyn ihan hiilenä kun joudun odottaa. ADHD on yks osatekijä siihen. Mun pitäs vaan opetella odottamaan kaikesa rauhassa, mut ei se niin helppoa ole. Mut mä oon vasta nuori, eiköhän mulla oo aikaa opetella odottamaan. Perseestähän se on. Olkoon, mä opettelen sietämään sitä. Ainakin yritän.

Eka selvä juhannus

Eilen oli aika kovat kamahimot ja ei ollu kaukana ettenkö ois lähteny vetää, mut onneks en lähteny. Onneks. Muuten on menny hyvin. Välillä himot iskee, mut nekin menee ohi. Heikoillahan mä edelleen oon, tuun varmaan aina olemaan. Ei huumeista hetkessä eroon pääse, ne vainoaa koko loppu elämän. Pitää vaan pysyä vahvana. Mut on täs paljon hyvääkin. Eka selvä kesä ja pääkin on alkanu palautua vähän. Ja tutustuin täs yhteen blogini lukijaan ja meistä tuli hyvät ystävät. Tälläkin hetkellä se istuu tossa vieressä :) Mukavaa kun on sellanen kaveri joka ei käytä. Se antaa itellekin voimaa pysytellä kuivilla. Kaikki on kuitenkin kiinni itestä. Mut hyvä tukiverkosto antaa paljon apua. Ja kun oon jättäny ne käyttävät kaveritkin taakseni, sekin on ollu oikea päätös vaikka se olikin vaikeeta. Mut kuivilla ei pysy jos ympärillä on aineita. Tää on mun eka selvä juhannus. En ois vuos sit viel uskonu et näin käy. Pitää vaan jatkaa samaa rataa. Helppoo ei ole mut on vaan yritettävä.

Helvetin esikartano

Jouduin 15-vuotiaana huostaanotetuks huumeiden ja alkoholin käyttöni, masennuksen, väkivaltaisen käytökseni ym takia. Olin aluks useita kertoja pöpilässä ja sieltä sit tuli lähtö yhteen "erityis lastensuojelu yksikköön" johon laitettiin pahimmat tapaukset.
Kun menin sinne, en saanu edes hyvästellä isääni, vaan mut teljettiin lukkojen taakse huoneeseen missä oli kamera, sänky ja ikkunassa kalterit. Siellä olin ekat 2 viikkoo putkeen. En nähnyt ketään muita kuin kasvattajia ja olin ihan hajalla. Siellä alko pää levitä.
Muutenkin siellä oli erikoiset säännöt ja rangaistukset (tässä vain pieni osa): puhekielto (eli ei saanu puhua kenellekään), huonehoito, vessaankaan ei saanu mennä ilman lupaa, omasta huoneesta ei saanu poistua ilman lupaa, KAIKKEEN piti kysyä lupa. Läheisiinkän ei saanut pitää yhteyttä kuin 2 kertaa viikossa 10min puhelimessa kasvattajan kuunnellessa ja kaikki kirjeet luettiin. Siinä rikottiin kirjesalaisuuden lakia. Minunkin (ja monien muiden) huoneita pengottiin ja luettiin päiväkirjoja ym.. Ei mitään yksityisyyttä. Niin, ja öisin ei sanut käydä vessassakaan. Ja aina kun kasvattajilla oli raportti, me oltiin huonehoidossa, sillonkin oli vessakielto. Joskus nuori joutu raportille kasvattajien haukuttavaks jos oli tehnyt jotain (pientäkin) väärin. Se tylytys ja haukkuminen oli kamalaa. Aina raportin aikana me nuoret pelättiin huoneisamme et millon tullan hakemaan haukuttavaks. Sitä kun ei itsekään aina tiennyt mitä oli tehnyt väärin, kun kaikki siellä tuntu olevan kiellettyä. Siellä vallitsi pelon ilmapiiri.
Meitä nuoria kohdeltiin kuin saastaa. Meille huudettiin, meitä haukuttiin, meidän itsetunto ajettiin pohjalukemiin, me oltiin alistettuja ja pelättiin. Joka päivä tehtiin paljon töitä. Kun ei ollu oikeita töitä niin kerättiin kiviä ja oksia maasta kun "ne ei kuulu luontoon". Ja kasvattajat simputti meitä aina työn teossa. Ne oikeen nautti siitä kun saivat sättiä meitä.
Kerran siellä kuristettiin yhtä nuorta. Jouduttiin kaikki huoneisiin ja kuultiin kun se nuori huus käheellä äänellä että "älä kurista" ja vähän väliä joku teljettiin siihen kalterihuoneeseen. Siellä vietettiin pitkiä aikoja. Meitä uhkailtiin koko ajan, peloteltiin.. Se oli helvettiä. En jaksa edes kertoa kaikkee sitä paskaa mitä siellä tapahtu, mutkin hakattiin siinä kalteri huoneessa kun vedin kännit kotikaljasta. Olin ihan sekasin eikä mua edes puhallutettu. Eihän se nyt ois hyvä jos sossut tietäis et siellä juotiin alkohlipitoisia juomia. Eikä mua uskottu että olin kännissä vaikka sen näki selvästi.
Monet kerrat oltiin huonehoidossa koko porukka, pitkiä aikoja. Ja aina kun rankaistiin jostain, samalla tuli myös puhekielto. Onko lain mukaista kieltää puhumasta? Ei saanu sanoa sanaakaan. Meille oltiin tylyjä aina.
Kerran yks nuori joutu kalterihuoneeseen kun oli viillelly itteesä naamaan ja käsiin. Sairaalanhan se ois pitäny viedä eikä tejetä tollasen pahuudenloukkoon! Yks nuori jopa sekos niin pahasti että se vaan huusi ja huusi monta viikkoa siellä kalterihuoneessa. Sit sen jälkeen se ei enää puhunu sanaakaan kun pääs sieltä pois. Se sekos lopullisesti. Mäkin sairastuin tuona aikana anoreksiaan ja bulimiaan. Kaikki nuoret oli tavalla tai toisella tuhoutuneet.
Sit me keksittiin faijan kanssa et tehdään valitus sossuun kun olin 17v. Valitus meni läpi ja pääsin pois. Halusin samantien pöpilään, ja pääsinkin sinne. Luoja, se pöpilä oli taivas tohon helvettiin verrattuna. Mut ei se paska siihen loppunu. Ne työntekijät tuli palaveriin sinne pöpilään ja yrittivät saada mut takas. Ne sano ihan kauheita asioita ja yrittivät kaikkensa. Väittivät mm että tulin pöpilään hankkimaan lääkkeitä. Siihen lääkärikin sano että "Jenna saa kyllä lääkkeensä kadulta helpommin kuin täältä". Ja syötettinhän mulle siellä pameja ihan kunnolla kun olin niin paskana. En muista kunnolla sitä palaveria, ja mä jouduin lähteekin siitä kesken pois kun ne puhu niin loukkaavasti ja olivat uhkavia. Lääkärin ja sossujen päätös oli että "Jenna ei lähde mihinkään" ja sain siis jäädä sinne pöpilään.
Siellä ollessa olin edelleen pelokas ja shokissa. Kysyin lupaa kaikkeen toimintaani ja olin alistunut, ahdistunut, pelokas ja masentunut. Pian sit jouduinkin jo letkuihin kun meinasin kuolla bulimia-anoreksiaan. Painoin 37kg (170cm pitkä). Olin pitkään letkuissa, mutta hyvässä hoidossa.
Se helvetin esikartano jätti muhun elinikäiset traumat. Ja se on yks osatekijä mun huonoon itsetuntoon ja laitospelkoon. Se paikka sai mut myös pelkäämään auktoriteettejä ja isokokoisia miehiä (niillä oli töissä pelkkiä bodareita mies työntekijöistä). Tässä nyt oli vasta pintaraapasu ton paikan hirveyksistä. Siellä oli vaan pari oikeesti mukavaa kasvattajaa ja kiitos heille siitä tuesta ja reilusta käytöksestä mikä oli siinä mestassa harvinaisuus. Kamalaa on, että tuo paikka jatkaa toimintaansa tänä päivänäkin. Ihmettelen suuresti miks sitä ei ole lopetettu.

Hulttiotyttö 15-vuotiaana

 Ajattelin ottaa kuvia ajasta kun olin 15v. Olin tuohon aikaan yhessä nuoriso laitoksessa johon laitettiin pahimmat tapaukset, mut se onkin asia erikseen, palaan siihen myöhemmin.

 Tää on mun konfirmaatio päivänä otettu kuva. Mun rakas bassokin pääs kuvaan.

 Tosiaan soitin tohon aikaan bändissä bassoo ja lauloin myöskin. Eli olin basisti-laulaja. Osaan soittaa myös syntikkaa mitä teen edelleenkin. Bassoo en enää soita. Laulaakin tykkäisin mut mul on esiintymiskammo nykyään..

 Tässä kuvassa oon lomilla kotona. Just essoja nappaillu.

 Tässäkin ollaan lomilla ja vaikutuksen alaisena. Toi viikinki kypäräkin lähti jostain mun matkaan. Se oli kyl koominen.

Tästä ei ees huomaa et oon ihan tutkalla. Osasin peittää sekavuustilani tarpeen tullen yllättävän hyvin. Mut tohon aikaan oli jo tiedossa mun huumeiden käyttö. Olin alipainonen ja huonossa kunnossa jo tuolloin. Ei ne laitoksetkaan mua parantaneet, pahentivat vaan. Voiko kasvava nuori parantua paikassa jossa työntekijät vaan haukkuu, alistaa ja käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa, sulkeevat lukkojen taa jne? Ei voi, sen mä huomasin. Siellä me nuoret, asiakkaat oltiin hierarkian alimmassa kastissa, vaikka meidän ois pitäny olla ykkös sijalla. Sen sijan vei kuitenkin pomo ja työntekijät. Kerron myöhemmin ton paikan hirveyksistä lisää. Kunhan jaksan muistella sitä helvettiä mitä kesti 2 vuotta mun nuoruudesta. Pöpiläkin oli taivas siihen paikkaan verrattuna!

Muistoja

Ollaan oltu 7kk yhdessä mieheni kanssa. Hän osti mulle näin ihanan sinisen ruusun <3 Oli pakko laitta kuvaa tännekin. Ja päivitin tossa myös uusia tekeleitä tonne--> http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/
Käykää kattomassa mitä oon saanu aikaan. :)

Tänään törmäsin yhteen nistikaveriin.. Tuli aika inhottava olo kun palas ne ajat mieleen. Ja se vielä kertokin miten paljon huonommin porukalla on alkanu mennä. Se teki mut tosi surulliseks ja ahdistuneeks. Vielä jokin aika sit mäkin olin vielä niin heikossa hapessa, lähes kuollut. Miten voi olla mahollista et mä elän vieläkin ja oon nyt kuivilla kiitos subu hoidon ja oikean ADHD-lääkityksen. On se kumma miten asiat voi muuttua. Näin hyvään suuntaan vielä.

2 vuotta takaperin.. En päässy sängystä ilman aamupiikkiä ja vedin KAIKEN mitä eteen tuli. Olin valkonen kuin kummitus, helvetin laiha (43kg/170cm) ja todella huonossa kunossa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Olin vähän väliä piripsykoosissa ja sekoilin ympäriinsä ihan vitun tutkalla. Kaikkea vaan sekasin mitä eteen tuli. Millään ei ollu mitään väliä. Paitsi seuraavalla annoksella. Kaveritkin kauhisteli mun menoo ja ottivat etäisyyttä kun pelkäsivät että kuolen niiden eteen. Olin vähän väliä sairaalassa tipassa ja kiertelin katkoja, turhaan. Piikitin itteeni sormiin ja varpaisiin kun muualtakaan ei enää suonia löytynyt, hyvä että niistäkään. Sit multa pysähty sydän alkutalvesta ja pääsin subukorvaushoitoon.

1 vuosi takaperin.. Olin viime kesänä jo subu hoidossa mut silti mulla meni aika lujaa. Tuli vedettyä muutaman viikon putkia millon mitäkin ja olin ihan kuutamolla. Välillä olin selvinkin päin, mut aina ne aineet vei mut mukanaan lyhyen selvän kauden jälkeen. Se oli semmosta tasapainoilua veitsen terällä koko touhu.

Nykyhetki.. Olen edelleen subu hoidossa ja mulla on alotettu ADHD-lääkitys. Löysin myös ihanan miehen elämääni joka on saanu mut jopa rauhottumaan. Niiden ansiosta olen nyt ollu kuivilla jo koko kevään ja tän alku kesän. Elämä tuntuu jo aika hyvältä ja kiitos oikean lääkityksen, pystyn toimimaan suht normaalisti ja voin hyvin.

Noinkin lyhyessä ajassa on tapahtunu näin iso muutos. Mitä se kertoo? Sen että KUKA TAHANSA voi päästä irti aineista. Jos mä kerran pystyin siihen niin uskon kyllä että täällä on muakin vahvempia taistelijoita joilta tuo onnistuu. Sen voin sanoa ettei selvä elämä ole kamalaa, (niinkun aineiden käytön aikana kuvittelin) vaan paljon parempaa ja mahtavampaa kuin kamakoukussa oleminen. Toivottavasti tää antais joillekin huonossa jamassa oleville toivoa. En mäkään uskopnu et pääsisin irti, mut niin vaan kävi sitten. Ihmettelen sitä vieläkin. Mut olen onnellinen.

Kysely Hulttiolle

Kaverini teki minulle kyselyn ja ajattelin laittaa sen tänne. :)

 

1. Olet korvaushoidossa, onko siitä ollut apua?

 - On ollu iso apu. En pärjäis ilman sitä vielä. Ja nyt ton ADHD-lääkityksenkin myötä elämä on lähteny kohti parempaa. Korvaushoidon aloitus pelasti mun henkeni.

 
2. Minkälaisena ihmisenä näet itsesi menneisyydessä, tänään ja minkälaisena näet itsesi tulevaisuudessa?

- Menneisyys: Itsekäs sairas paskiainen joka ei ajatellut muuta kuin seuraavaa annosta. Tänään: Vahvempi kuin koskaan, onnellinen ja vähän ihmettelen että miten oon näin hyvin pärjännyt. Tulevaisuus: Täysin irti aineista, kaikki paska jäänyt taakse ja onnellinen elämä.

 

 3. Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja?

 - Uskollisuus, luotettavuus, aitous, rohkeus, suvaitsevaisuus, rehellisyys.. Näitä riittää.

 4. Mitä pelkäät?

 -Itseäni. Kuolemaa.

 

 5. Mitä rakastat?

-Omaa miestäni, läheisiäni, ystäviäni ja niitä jotka tukevat mua

 

6. Paras bändi?

-Emperor

 

 7. Paskin bändi?

-Niitä on NIIIN paljon. Kaikki tusinapoppi.

 

 8. Tykkäätkö laittaa ruokaa?

- En. Olen siinä ihan kädetön, jotwen mieheni hoitaa sen puolen. Jenna keittiössä on täys kaaos ja hengenvaara.

 

 9. Seuraatko/oletko kiinnostunut politiikasta?

- Eipä oikeestaan, en tiedä siitä oikeen mitään ja en ymmärräkään sitä.. Kyllä, olen uusavuton.

 

 10. Jos voisit vaikuttaa yhteiskuntaan/maailmaan, mitä muutoksia tekisit?

- Sen että kaikki ihmiset olisivat täysin saman arvoisia ja ettei olis sotia, salaliittoja ja että ihmiset saisi kunnollista, oikeaa hoitoa sairauksiinsa. Vaikea kysymys.. Mut tässä nyt nää mitä ekana tuli mieleen.

Kuulumisia ja suunnitelmia

Kesä on tullu sit vihdoinkin. Eka selvä kesä meikäläiselle. Jännittävää. Oon voinut hyvin, olin tossa viikon verran vaan tosi tosi väsynyt ja voimaton. Nyt on vireystila palannut ja olen siitä iloinen. Ollaan tässä mieheni kaa suunniteltu häitäkin. Tänä kesänä ois tarkotus mennä naimisiin! Jännittää. Kävin liittymässä kirkkoonkin jo. Tänään tilataan mulle korsetti häitä varten ja ens kuussa hame sitten. 7.7.2015 ollaan ajateltu että meidät vihittäisiin. Laitan sitten kuvia kun sen aika tulee. Toivotan nyt vaan että kaikki menee putkeen että häät onnistuu. Ekaa kertaa elämässäni olen aidosti onnellinen. Ei huumeita, ei väkivaltaa, ei rikoksia.. Alan päästä kiinni normaaliin elämään. Oon virkannu taas, monta projektia meneillään :) Ja mun Hulttiotytön Tekeleet blogiin oli tullu pari tilaustyötäkin! Mahtavaa! Tosiaan oon toivonu että noita tilaustöitä tulis. Virkkaan niin mielelläni. Narkkaaminen on vaihtunu virkkaamiseen. Niinkun tossa yks päivä naurettiin mun uudelle ammatille: narkkari-virkkari-bloggari :D Saas nähdä miten tää kesä etenee. On jotenkin ihanan outoo olla ilman aineita ja ilman sitä kaikkee säätöö mikä siihen touhuun liittyy. Se on raskaampaa kuin luulis. Mut onneks se on ohi. Vihdoinkin!

Kiitos rakkaat lukijat!

Huomasin tossa et 3.6 mun blogissa oli käyny kaikenkaikkiaan 23 769 lukijaa. Mitä ihmettä? Ja kommenttejakin oli tullu ihan älytön määrä. Hienoa! Olipa positiivinen yllätys tämä. Ihmettelen vaan että miten mun blogi on näin suosittu? En olis ikinä uskonu et tästä tulis näin suosittu juttu. Ja kommentitkin on pääasiassa positiivisia ja tsemppaavia. Saan niistä paljon voimia ja iloa. Tuntuu etten ole yksin ongelmieni kanssa ja et mua ymmärretään ja musta välitetään. Olen kiitollinen. Kiitos teille jotka ootte tsempannu mua ja lukenu mun tekstejä :) Teistä on ollu iso apu mun elämään. Kiitos!!! <3