Kuinka tajusin elämäni arvon

Olen yrittänyt itsemurhaa lukemattomia kertoja. Voisi sanoa että kaikkia keinoja on kokeiltu (ranteet auki, hirttäytyminen, yliannostukset, katolta hypääminen, auton alle hyppääminen..). Aina joku on kuitenkin ehtinyt tulla paikalle pelastamaan minut. Viimeisin itsemurhayritykseni tapahtui yliannostusella ja purkillisella sydänlääkkeitä. Olin huoneessani jo tajuttomana ja hoitaja tuli paikalle. Ambulanssi soitettiin ja sydämeni pysähtyi kun ne oli paikalla. Mut sitten elvytettiin sillä sähkökoneella. En muista mitään. Heräsin teholta. Olin vihainen kun epäonnistuin taas. Kun pääsin teholta ja menin ulos tupakalle, tapahtui jotain hyvin outoa. Kaikki näytti niin kauniilta. Sitten joku kuiskasi minulle "elämä on ainut laatuinen, älä heitä sitä hukkaan". Silloin tajusin minkä virheen olinkaan tehnyt ja itkin. Itkin ilosta kun olinkin selviytynyt, samalla kaduin tekemiäni itsari yrityksiä ja lupasin etten enää tee niin. Enkä ole tehnyt. Arvostan elämääni vaikka se rankkaa on. Jokaisesa päivässä on paljon hyviä hetkiä ja aina on toivoa. Enää en luovuta vaan taistelen loppuun saakka. Jo se että miten usein olen epäonnistunut itsemurhassa kertoo sen että mun kuuluu vielä olla täällä. Mun aika ei ole vielä kuolla. Vaikka onkin vaikeaa elää, mä arvostan elämääni. Minullakin on joku tarkoitus olla täällä. Enkä halua tehdä läheisteni elämästä helvettiä tappamalla itseni. Itsemurha on ihmisen itsekkäin teko. Miten tyhmä olenkaan ollut. Meni vuosia ennen kuin tajusin elämäni arvon. Onneksi ei liian myöhään. Älkää tekään luovuttako! Aina on toivoa!